perjantai 26. elokuuta 2016

Olipa kerran Monica Wickstrømin tokokoulutus



Sunnuntaina 21.8. tapahtui kaksi hyvin historiallista asiaa jotka haluan kirjata tähän päiväkirjaan. Ensinnäkin, minä siivosin meidän vierashuoneemme varastomme. Toiseksi Popa pieni koiranpentu 7,5vko pääsi ensimmäiseen oikeaan tokokoulutukseensa. Vierashuoneen siivoaminen liittyi tokokoulutukseen sillä lailla että kouluttaja Monica ja hänen koiransa Chili olivat meillä yötä. Heille täytyi siis löytää sänky jostain kartioiden ja noutokapuloiden alta.

Priya käyttäytyi tosi hyvin vaikka hänen kotiinsa tunki melkein keskellä yötä tuntematon koira omistajineen. Se moikkasi nopeasti Chilin ja vetäytyi sitten omiin oloihinsa. Arvostukseni ja luottamukseni Priyan on kasvanut tämän kesän aikana hurjasti ja etenkin Popan kotiutumisen jälkeen olen saanut jatkuvasti ihailla kuinka kiva koira se on.

Popa sensijaan tapasi Monican (mutta ei Chiliä) aamupalalla. Se riehui rääkyen ympäriinsä, hyökki kiinni nilkkoihin tai lahkeeseen roikkumaan ja repi hurjasti urraten lelujaan. Sitä Monica sanoi kivaksi pennuksi, tuollaisia niiden kuulemma pitääkin olla: loputtomasti energiaa ja sopivasti asennetta.

Nyt seuraa ajatuksia ja muistiinpanoja Monican koulutuksesta, sekä Priyan että Poppanan treenistä että muiden koirakoiden jutuista. Nämä horinat ovat käyneet minun pääni läpi joten suhtautukaa niihin varauksella. Muistiinpanot ovat ajatuksia joita jäi päähäni koulutuspäivästä. En kuitenkaan itse välttämättä noudata niitä vaan olen erilainen kouluttaja joissain asioissa. Monica kertoi esimerkiksi ettei käytä sheippausta juuri ollenkaan ja minä en paljoa muuta käytäkään. Ja aioin kouluttaa asenne edellä tämän koulutuksen jälkeenkin. Monica toi kuitenkin paljon uusia ajatuksia mukanaan, tärkeimpänä varmasti muistutuksen siitä että koiran kanssa täytyy hallita omaa pääkoppaansa jotta pystyy olemaan reilu ja mustavalkoinen kouluttaja.

maailman paras pentu osaa joskus myös rauhoittua

Popan muistiinpanot

Kaikki lähtee pään sisältä

Monica keskittyi koulutuksessaan paljon työstämään sitä mikä on ihmisen pään sisällä. Koska treenikentällä se tulostuu sellaisenaan koiraan. Ohjaajan täytyy itse uskoa asiaansa jotta voi täysin kaupata sen koirallekin. Omien ajatuksien hallinta tuntui olevan koko viikonlopun teema koska lauantaina kävin Popan kasvattajan järjestämällä pentuluennolla jossa luennoitsija keskittyi tavallaan samanlaisiin asioihin. Tällä luennolla sanottiin osuvasti että "jokainen pentu on itseään toteuttava ennustus, ajattele pentusi olevan maailman paras niin siitä tulee maailman paras". Kentälle mennään kovalla uskolla itseensä ja koiraan.

Mustavalkoisuus

Monica puhui paljon energiasta. Kun palkkauksen aika tuli, hän saattoi huikata koirakolle: "give energy!" Hän halusi että koiralle ollaan mustavalkoisia. Ei tarkoittaa ei, se sanotaan jämptisti, uskottavasti ja rauhallisesti. Kyllä puolestaan on kyllä ja se sanotaan koiralle niin hyvin että naapuritkin tietävät koiran tehneen oikein. Koiran pitää saada lukea aitoa iloa ohjaajaltaan. Meidän suomalaisten ei ja kyllä kuulostavat kuulemma helposti aivan samalta.

Jokaisen koiranomistajan tulisi olla hieman jakomielitautinen ja opetella vaihtamaan "ein" ja "kyllän" välillä uskottavasti.

Kehu tuli aina ennen palkkaa. Monica halusi että kun ohjaaja on aidosti iloinen niin koirakin ilahtuu ja tämä on aina se ensisijainen palkka. Lelut ja namit tulevat toissijaisena.

Pentutreeniä

Pyysin Monicalta vinkkejä pentutreeniin Popan kanssa. Halusin tietää miten norjalaiset lähtevät työstämään pentua. Monica opettaa pennun alusta asti käsittelyyn. Hän haluaa että voi aikuisena koskea koiraa ja siirrellä sitä treenin yhteydessä aina tarvittaessa. Hän tuntui käyttävän paljon fyysistä kosketusta ja koiran siirtelyä apuna koulutuksessa ja totuttaa pennun tähän alusta asti.

Popan kanssa aloitimme leikillä. Monica halusi että koira osaa hakeutua ohjaajan luo leikkimään ja vahvisti tätä peruuttamalla ja palkkaaalla koiran eteensä kun se lähti halukkaasti mukaan. Ohjaaja voi myös juosta karkuun koiraa, mennä kyykkyyn selkä koiraa kohti ja palkata kun se osaa hakeutua eteen leikkimään.

Jatkoimme erilaisilla targeteilla. Popa tasapainoili maassa makaavien tokoesteen lautojen päällä ja kiipesi käännetyn astian päälle. Pentu oppii kehonhallintaa ja samalla tekemään töitä ruuan eteen. Ruuan saadakseen sen täytyy hieman taistella ja nähdä vaivaa.

Monica piti pennun kanssa tärkeämpänä keskittymiskykyä ja ajattelun opettamista kuin vauhtia. Hän tokaisi hieman virnuillen että me suomalaiset tokoilijat juoksemme ja teemme valtavasti asennetta joskus tekniikan kustannuksella. Hänestä asenne tulee perässä kun koiralle on selvää mitä sen kuuluisi tehdä. Tärkeintä on se että pentu oppii keksittymään yhteistyöhön ympäristön häiriöiden sijaan.

Popa työskenteli oman vuoronsa aivan järkyttävän hyvin. Se keskittyi koko 20min minuun ja tehtäviin vaikka ympärillä tapahtui kaikenlaista. Se leikki ja namit kelpasivat. Se myös vaihtoi niiden välillä aika sujuvasti eikä jäänyt kaipaamaan kummankaan perään. Monicakin tuntui tykkäävän Poppanasta. Hän jopa vitsaili että se on selvästi syntynyt tokokoiraksi ja hän hakee seuraavan pentunsa suomesta jos täällä on tuollaisia. Hän oli aivan äimistynyt kun kerroin Poppiksen olleen minulla vasta muutaman päivän. Yhteistyön alku löytyy siis jo vaikka treenien määrä on vielä jäänyt vähän köyhäksi. Tästä on hyvä lähteä kohti yhteistä taivalta.

Katso-Missä?

Monica opettaa koiralleen paljon käskyjä. Hänellä tuntui olevan sanallisia pyyntöjä jokaiseen asiaan. Nämä pyynnöt hän ujutti koulutukseen samalla kun koira teki asiaa. Hauskana yksityiskohtana hän opettaa ihan tavalliseen namista luopumisen yhteyteen kaksi erillaista käskyä. Käskyn ohjaajan katsoiselle ja käskyn namin bongaamiselle. Namin bongaamisen kautta hän rakentaa ruudun, merkkien ym. härpäkkeiden bongaamista tokokentältä. Koira oppii siis jo tässä vaiheessa käskyn ohjaajan ja kohteen etsimisen välille.

Jarrut

Monicalla oli käytössään myös "jarrusana", jolla hän huomautti koiralle vääristä asioista. Tämän käyttämiseen ei yhdistetty vihaista tai kiihtynyttä kieltoa vaan rauhallinen ja ilmeetön olemus. Esimerkiksi eräs koiriin haukkumalla reagoiva koira kutsuttiin pois "jarrusanalla" ja kehuttiin kun se palasi. Jos koira jäi edelleen vahvasti kiinni häiriöön niin se käännettiin pois häiriöstä ja pidettiin aloillaan kunnes se luopui siitä. Fyysinen puuttuminen ei ollut aggressiivista vaan hyvin rauhallista ja jämptiä. Hän ei halunnut että koiralle karjutaan nuppi punaisena vaan pysytään hiljaa, rauhallisena ja selkeänä. Tälläisessä tilanteessa koira selkeästi päättää että se ei ole ohjaajan kanssa ja Monica ei halunnut antaa sellaisen tapahtua. Koiraa pidettiin aloillaan kunnes se taas oli yhteistyökykyinen. Silloin sitä taas palkittiin.

Priyan treenisetissä tuli ilmi (yllätten) haukkuminen. Monicalla puuttui tähän laittamalla kädet kevyesti koiran kuonon ympäri ja sanoi rauhallisesti "hiljaa". Kun koira hiljeni, sitä kehuttiin taas. Tapa oli oikeastaan todella toimiva Priyan kanssa. Huomaan että lähden helposti ärtymään haukkuisen mukana ja huomautan siitä epäjohdonmukaisesti. Kun minä kiihdyn niin Priya lähtee tähän helposti mukaan ja sitä kautta haukkuminen lisääntyy. Eli olemme ikävässä kierteessä. Monican näyttämässä huomautuksessa ohjaaja ei kiihdy ja kisosanoja ei viljellä. Priya ei ahdistunut siitä vaan lähti iloisena (ja hiljaisena) töihin huomautuksen jälkeenkin.

Kuonon ympärille laitetut kädet eivät missään tapauksessa purista tai aiheuta koiralle kipua. Ote on höyhenen kevyt. Monica halusi myös että koiralle opetetaan kosketus positiiviseksi asiaksi ennen kuin sitä käytetään treenikentän sisällä.

Häiriöt

Eräs koirakko harjoitteli kontaktin pitoa häiriössä. Koiralle kerrottiin selkeästi "ei" kun se katsoi pois ja selkeästi "kyllä" kun se piti kontaktin. Monica halusi että koiralle näytetään ohjaajan olevan vahvempi kuin häiriö, jotta koiran kannatti seurata mammaansa mieluummin kun huolehtia kaikesta mikä ympärillä tapahtuu. Hän pyysi avustajia kävelemään koirakkoa kohti niin lähelle että ohjaaja työnsi ihmiset rauhallisesti pois. Sen jälkeen koira palkattiin.

Tässä treenissä tärkeänä pointtina tuli myös se ettei ohjaaja itsekkään saa "mennä häiriöihin". Kyllä se koirakin menee aivan varmasti ihmettelemään asioita jos mammankin keskittyminen herpaantuu. Muistutuksena taas että vaaditaan rakkaalta nelijalkaiselta vain samoja asioita kun vaadimme itseltämme.

Eteenmenoa ja korjauksia

Chili näyttää eteenmenoa targeteilla
Eteenmenoa Monica harjoitteli targeteilla. Hän näytti koiransa kanssa kuinka hän on laittanut riviin perätysten useamman targetin ja koira lähetetään niitä kohti. Näin eteenmeno on saatu pysymään suorana. Jos Monica halusi että koira ei pysähdy targetille, hän vapauttaa koiran tietyllä käskyllä jolloin koira jatkaa seuraavalle targetille. Harjoittelun edetessä hän ottaa välitargetteja pois välistä. Hän laittaa targetteja eri suuntiin kentällä ja lähettää koiraa niille vuorotellen.

Vauhdikkaan targetin opettamiseen Monicalla oli antaa vinkiksi se, että palkka annetaan aina vasta targettiin koskemisesta, ei koskaan aikaisemmin. Jotta koira ei opi miettimään ja hidastamaan missä vaiheessa se pääsee palkalle.

Eteenmenon korjaukset hän opettaa esimerkiksi tokohypyn laudoilla. Koira opetetaan ensin laittamaan etutassut laudan päälle ja sitten liikkumaan sen päällä sivusuunnassa. Näiden avulla eteenmenoa voi tarvittaessa korjata haluamaansa suuntaan.

Popan mamma tekee eteenmenon korjauksia
Kiertohyppynouto

Monica näytti miten on opettanut Chilille kiertohyppynoudon kierron targetilla tiukemmaksi. Kosketusalusta laitettiin merkin kanssa sellaseen linjaan että koiran on tehtävä tiukempi kierto osuakseen siihen. Samalla lailla kuin eteenmenoharjoituksessa koira vapautettiin ennen kun se ehti targetille jos koiran halutaan juoksevan siitä yli. Monica juoksutti koiraa usein targetin yli, mutta piti huolta siitä että se osasi tarvittaessa juosta myös targetille.

Luoksarin stoppi

Myös luoksetulon stoppi taittui targetilla samaan tapaan kuin kaksi edellistä harjoitusta. Koira opetetaan pysähtymään targetille ja pysymään siinä. Se kutsutaan juokse niin että targetti on välissä ja sen kuuluu pysähtyä siinä. Läpijuoksut tehdään vapauttamalla koira targetilta ennen kuin se ehtii sinne asti.

Tässä muutama ajatus jotka lähtivät mukaan sunnuntain treeneistä. Nämä muilta mailta tulevat kouluttajat ovat usein todella antoisia koska ne saattavat antaa pieniinkin juttuihin aivan eri näkökulmaa. Tälläiset koulutukset kehittävät kivasti myös kielitaitoa!











2 kommenttia:

  1. Mekin oltiin Monican semmassa, mutta lauantaina. Oli kyllä hauskaa kuinka paljon koiraan koskettiin treenin aikana, vaikka itse on tottunut opettamaan aika paljon sheippaamalla. Saatiin tosin paljon vinkkejä mun puupäälle jatkoa varten.

    VastaaPoista