keskiviikko 31. elokuuta 2016

Olipa kerran ensimmäiset hakutreenit



Yhdeksänviikkoinen Poppana painaa muuten 5,2kg. Tämä unohtui eilisestä postauksesta.  Eilen molemmat koirat pääsivät hakutreeneihin. Poppana otti pk uransa vastaan häntä kippuralla selän päällä ja vauhtia tassuissa. Se pääsi aluksi kanssamme tallaamaan aluetta. Neitihän kurvaili ympäri metsää kauheaa kyytiä. Se sytytteli leikkiä Tirppa-holskun kanssa ja kurvaili ympäriindä tutkien maastoa. Mammaa se ei muistellut lainkaan. 

Priyan treenissä vahvistettiin muutamalla pistolla laatikon tekemistä niin että se kuuli äänen pistolta, mutta maalimies siirtyikin metsässä eteenpäin. Priya eteni suoraan ja kääntyi alueen loputtua niin se löysi maalimiehen. Ensimmäinen tälläinen toisto meni loistavasti, mutta toisessa Priya alkoi oikoa koksa tuuli toi hajun sille niin vahvasti. Loput pistot se teki suoraan. Priya on taas kehittynyt aivan valtavasti. Se jaksaa työskennellä kauemmin ja sillä on selvä ajatus miten sen pitää edetä metsässä. Nyt pitäisi vaan alkaa hinkata ilmaisua valmiimmaksi.

Popa leikki ja söi maalimiehien kanssa. Se juoksenteli iloisesti pitkin metsää maalimieheltä toiselle. On se hieno pentu. Pressut ja huput eivät haitanneet ollenkaan menoa. 

Tällä reissulla sisäistin että Popa on oikeasti aika itsenäinen. Se pitää ihmisistä, mutta pelkkä rakkaus ihmisiä kohtaan ei viihdytä sitä pitkään. Se jaksa läpyttää häntäänsä muutamaan kertaan ja jatkaa sitten matkaa. Tässä näkyy ehkä hieman neidin vilkkauskin. Se huomaa jatkuvasti ympäristöstä kaikkea ja etsii itselleen virikkeitä. Se jaksaa työskennellä kanssani pitkiäkin aikoja jos tehtävät ja palkkaus on vaihtelevaa. Kuitenkaan pelkkä sosiaalinen seurustelu ei neidistä ole kovin melenkiintoista joten se hakee huvitusta jostain muualta. Sille ei myöskään tule hätä vaikka se ajautuu kauemmas ihmisistä. Aika pimu. 



tiistai 30. elokuuta 2016

Olipa kerran Popa 9vko



Niin se Popsotin kasvaa. Nyt mittarissa jo yhdeksän viikkoa ja se olisi taas videon aika. Yritän kuvata joka viikko Poppanan kehityksestä videon jotta ne säilyvät muistoina joiden perään voin huokailla kun Popa on iso rötkäle. En ole mikään vakokuvaaja vaan tykkään luoda muistoja mieluummin videoiden avuilla. Siihen saa tunelman taltioitua jotenkin minulle luontaisella tavalla.

Popa 9vko on:

- Edelleen aikamoinen tättähäärä ja vauhti on vain kasvussa. On nappi löytyy aina, se juoksee täydestä unesta riehumaan jos jotain mielenkiintoista tapahtuu. Off nappi on joskus hukassa, mutta sekin löytyy jo paremmin. En oikein luota neidin omaan arvioon siitä milloin sitä nukuttaa koska jos virikkeitä on saatavilla niin meno tuntuu vaan villiintyvän kun pitäisi alkaa väsyttää. Häkkiin se rauhottuu hyvin.

- ÄÄNEKÄS. Penskan äänimaailmaan kuuluu hurja murina leikkiessä, kiljunta turhautuessa ja raivoa tirskuva rääkynä kun hän ei pääse mihin haluaa.

- Sisukas. Poppanalla on taistelutahtoa ja sisua. Tämän vuoksi lempinimi Poppana on yleistynyt, tehotyttöjen Poppanasta kun sanotaan että se on porukan hurjin taistelija. Ulkonäöltään ovat myös lähellä toisiaan eikö niin?


- Leikkii vieläkin paremmin kuin viime viikolla. Lelujen vaihto sujuu jo ja lelu vaihtuu nyt myös namiin sujuvasti. Ruokahalu on parantunut, mutta vieläkin kyllääntyy ruokaan helposti. Leikkiä se jaksaisi varmaan ikuisuuden.

Popa 9vko osaa:

- Leikkiä, vaihtaa lelua, juosta kuolleelle lelulle, vaihtaa namipalkasta lelupalkkaan käskysanasta.

- Tarjota toimintoja kun mamma odottaa naksutin kädessä

- peruuttaa

- Hakea erilaisille targeteille

- Mennä laatikon sisälle

- Laittaa etutassunsa tasolle ja vähän liikuttaa takajalkojaan

- Hakea käsitargettia eri paikoista

- Juosta kovaa luokse kun kuulee oman nimensä

- Ottaa kontaktia edessäni kun minä peruutan

- Ottaa kontaktia kun näkee kadulla ihmisiä tai koiria


Mitään ei olla tehty mutta kaikkea se silti osaa.

Popa 9vko on:

- Matkustanut bussissa yksin ja Priyan kanssa, häkissä ja sylissä. Se on ollu ruuhkabussissa ja pitkän matkan bussissa.

- Käynyt keskustorilla, torilla, satamassa ja rautatieasemalla. Hän on myös elänyt hervannassa joten menoa ja meininkiä on nähty.

- Käynyt hallilla ja treenikentillä leikkimässä ja rauhoittumassa.

- Tavannut sisaruksiaan ja vieraita pentuja sekä aikuisia koiria.

- Tavannut vieraita ihmisiä.

- Joutunut kynsien leikkuuseen ja pesulle (käytyään mudassa läträämässä)

- Kuunnellut pauketta ja iltulituksien ääniä syödessään iltaruokaa

Edelleen olen sitä mieltä että Poppari on jotain niin hienoa!


perjantai 26. elokuuta 2016

Olipa kerran Monica Wickstrømin tokokoulutus



Sunnuntaina 21.8. tapahtui kaksi hyvin historiallista asiaa jotka haluan kirjata tähän päiväkirjaan. Ensinnäkin, minä siivosin meidän vierashuoneemme varastomme. Toiseksi Popa pieni koiranpentu 7,5vko pääsi ensimmäiseen oikeaan tokokoulutukseensa. Vierashuoneen siivoaminen liittyi tokokoulutukseen sillä lailla että kouluttaja Monica ja hänen koiransa Chili olivat meillä yötä. Heille täytyi siis löytää sänky jostain kartioiden ja noutokapuloiden alta.

Priya käyttäytyi tosi hyvin vaikka hänen kotiinsa tunki melkein keskellä yötä tuntematon koira omistajineen. Se moikkasi nopeasti Chilin ja vetäytyi sitten omiin oloihinsa. Arvostukseni ja luottamukseni Priyan on kasvanut tämän kesän aikana hurjasti ja etenkin Popan kotiutumisen jälkeen olen saanut jatkuvasti ihailla kuinka kiva koira se on.

Popa sensijaan tapasi Monican (mutta ei Chiliä) aamupalalla. Se riehui rääkyen ympäriinsä, hyökki kiinni nilkkoihin tai lahkeeseen roikkumaan ja repi hurjasti urraten lelujaan. Sitä Monica sanoi kivaksi pennuksi, tuollaisia niiden kuulemma pitääkin olla: loputtomasti energiaa ja sopivasti asennetta.

Nyt seuraa ajatuksia ja muistiinpanoja Monican koulutuksesta, sekä Priyan että Poppanan treenistä että muiden koirakoiden jutuista. Nämä horinat ovat käyneet minun pääni läpi joten suhtautukaa niihin varauksella. Muistiinpanot ovat ajatuksia joita jäi päähäni koulutuspäivästä. En kuitenkaan itse välttämättä noudata niitä vaan olen erilainen kouluttaja joissain asioissa. Monica kertoi esimerkiksi ettei käytä sheippausta juuri ollenkaan ja minä en paljoa muuta käytäkään. Ja aioin kouluttaa asenne edellä tämän koulutuksen jälkeenkin. Monica toi kuitenkin paljon uusia ajatuksia mukanaan, tärkeimpänä varmasti muistutuksen siitä että koiran kanssa täytyy hallita omaa pääkoppaansa jotta pystyy olemaan reilu ja mustavalkoinen kouluttaja.

maailman paras pentu osaa joskus myös rauhoittua

Popan muistiinpanot

Kaikki lähtee pään sisältä

Monica keskittyi koulutuksessaan paljon työstämään sitä mikä on ihmisen pään sisällä. Koska treenikentällä se tulostuu sellaisenaan koiraan. Ohjaajan täytyy itse uskoa asiaansa jotta voi täysin kaupata sen koirallekin. Omien ajatuksien hallinta tuntui olevan koko viikonlopun teema koska lauantaina kävin Popan kasvattajan järjestämällä pentuluennolla jossa luennoitsija keskittyi tavallaan samanlaisiin asioihin. Tällä luennolla sanottiin osuvasti että "jokainen pentu on itseään toteuttava ennustus, ajattele pentusi olevan maailman paras niin siitä tulee maailman paras". Kentälle mennään kovalla uskolla itseensä ja koiraan.

Mustavalkoisuus

Monica puhui paljon energiasta. Kun palkkauksen aika tuli, hän saattoi huikata koirakolle: "give energy!" Hän halusi että koiralle ollaan mustavalkoisia. Ei tarkoittaa ei, se sanotaan jämptisti, uskottavasti ja rauhallisesti. Kyllä puolestaan on kyllä ja se sanotaan koiralle niin hyvin että naapuritkin tietävät koiran tehneen oikein. Koiran pitää saada lukea aitoa iloa ohjaajaltaan. Meidän suomalaisten ei ja kyllä kuulostavat kuulemma helposti aivan samalta.

Jokaisen koiranomistajan tulisi olla hieman jakomielitautinen ja opetella vaihtamaan "ein" ja "kyllän" välillä uskottavasti.

Kehu tuli aina ennen palkkaa. Monica halusi että kun ohjaaja on aidosti iloinen niin koirakin ilahtuu ja tämä on aina se ensisijainen palkka. Lelut ja namit tulevat toissijaisena.

Pentutreeniä

Pyysin Monicalta vinkkejä pentutreeniin Popan kanssa. Halusin tietää miten norjalaiset lähtevät työstämään pentua. Monica opettaa pennun alusta asti käsittelyyn. Hän haluaa että voi aikuisena koskea koiraa ja siirrellä sitä treenin yhteydessä aina tarvittaessa. Hän tuntui käyttävän paljon fyysistä kosketusta ja koiran siirtelyä apuna koulutuksessa ja totuttaa pennun tähän alusta asti.

Popan kanssa aloitimme leikillä. Monica halusi että koira osaa hakeutua ohjaajan luo leikkimään ja vahvisti tätä peruuttamalla ja palkkaaalla koiran eteensä kun se lähti halukkaasti mukaan. Ohjaaja voi myös juosta karkuun koiraa, mennä kyykkyyn selkä koiraa kohti ja palkata kun se osaa hakeutua eteen leikkimään.

Jatkoimme erilaisilla targeteilla. Popa tasapainoili maassa makaavien tokoesteen lautojen päällä ja kiipesi käännetyn astian päälle. Pentu oppii kehonhallintaa ja samalla tekemään töitä ruuan eteen. Ruuan saadakseen sen täytyy hieman taistella ja nähdä vaivaa.

Monica piti pennun kanssa tärkeämpänä keskittymiskykyä ja ajattelun opettamista kuin vauhtia. Hän tokaisi hieman virnuillen että me suomalaiset tokoilijat juoksemme ja teemme valtavasti asennetta joskus tekniikan kustannuksella. Hänestä asenne tulee perässä kun koiralle on selvää mitä sen kuuluisi tehdä. Tärkeintä on se että pentu oppii keksittymään yhteistyöhön ympäristön häiriöiden sijaan.

Popa työskenteli oman vuoronsa aivan järkyttävän hyvin. Se keskittyi koko 20min minuun ja tehtäviin vaikka ympärillä tapahtui kaikenlaista. Se leikki ja namit kelpasivat. Se myös vaihtoi niiden välillä aika sujuvasti eikä jäänyt kaipaamaan kummankaan perään. Monicakin tuntui tykkäävän Poppanasta. Hän jopa vitsaili että se on selvästi syntynyt tokokoiraksi ja hän hakee seuraavan pentunsa suomesta jos täällä on tuollaisia. Hän oli aivan äimistynyt kun kerroin Poppiksen olleen minulla vasta muutaman päivän. Yhteistyön alku löytyy siis jo vaikka treenien määrä on vielä jäänyt vähän köyhäksi. Tästä on hyvä lähteä kohti yhteistä taivalta.

Katso-Missä?

Monica opettaa koiralleen paljon käskyjä. Hänellä tuntui olevan sanallisia pyyntöjä jokaiseen asiaan. Nämä pyynnöt hän ujutti koulutukseen samalla kun koira teki asiaa. Hauskana yksityiskohtana hän opettaa ihan tavalliseen namista luopumisen yhteyteen kaksi erillaista käskyä. Käskyn ohjaajan katsoiselle ja käskyn namin bongaamiselle. Namin bongaamisen kautta hän rakentaa ruudun, merkkien ym. härpäkkeiden bongaamista tokokentältä. Koira oppii siis jo tässä vaiheessa käskyn ohjaajan ja kohteen etsimisen välille.

Jarrut

Monicalla oli käytössään myös "jarrusana", jolla hän huomautti koiralle vääristä asioista. Tämän käyttämiseen ei yhdistetty vihaista tai kiihtynyttä kieltoa vaan rauhallinen ja ilmeetön olemus. Esimerkiksi eräs koiriin haukkumalla reagoiva koira kutsuttiin pois "jarrusanalla" ja kehuttiin kun se palasi. Jos koira jäi edelleen vahvasti kiinni häiriöön niin se käännettiin pois häiriöstä ja pidettiin aloillaan kunnes se luopui siitä. Fyysinen puuttuminen ei ollut aggressiivista vaan hyvin rauhallista ja jämptiä. Hän ei halunnut että koiralle karjutaan nuppi punaisena vaan pysytään hiljaa, rauhallisena ja selkeänä. Tälläisessä tilanteessa koira selkeästi päättää että se ei ole ohjaajan kanssa ja Monica ei halunnut antaa sellaisen tapahtua. Koiraa pidettiin aloillaan kunnes se taas oli yhteistyökykyinen. Silloin sitä taas palkittiin.

Priyan treenisetissä tuli ilmi (yllätten) haukkuminen. Monicalla puuttui tähän laittamalla kädet kevyesti koiran kuonon ympäri ja sanoi rauhallisesti "hiljaa". Kun koira hiljeni, sitä kehuttiin taas. Tapa oli oikeastaan todella toimiva Priyan kanssa. Huomaan että lähden helposti ärtymään haukkuisen mukana ja huomautan siitä epäjohdonmukaisesti. Kun minä kiihdyn niin Priya lähtee tähän helposti mukaan ja sitä kautta haukkuminen lisääntyy. Eli olemme ikävässä kierteessä. Monican näyttämässä huomautuksessa ohjaaja ei kiihdy ja kisosanoja ei viljellä. Priya ei ahdistunut siitä vaan lähti iloisena (ja hiljaisena) töihin huomautuksen jälkeenkin.

Kuonon ympärille laitetut kädet eivät missään tapauksessa purista tai aiheuta koiralle kipua. Ote on höyhenen kevyt. Monica halusi myös että koiralle opetetaan kosketus positiiviseksi asiaksi ennen kuin sitä käytetään treenikentän sisällä.

Häiriöt

Eräs koirakko harjoitteli kontaktin pitoa häiriössä. Koiralle kerrottiin selkeästi "ei" kun se katsoi pois ja selkeästi "kyllä" kun se piti kontaktin. Monica halusi että koiralle näytetään ohjaajan olevan vahvempi kuin häiriö, jotta koiran kannatti seurata mammaansa mieluummin kun huolehtia kaikesta mikä ympärillä tapahtuu. Hän pyysi avustajia kävelemään koirakkoa kohti niin lähelle että ohjaaja työnsi ihmiset rauhallisesti pois. Sen jälkeen koira palkattiin.

Tässä treenissä tärkeänä pointtina tuli myös se ettei ohjaaja itsekkään saa "mennä häiriöihin". Kyllä se koirakin menee aivan varmasti ihmettelemään asioita jos mammankin keskittyminen herpaantuu. Muistutuksena taas että vaaditaan rakkaalta nelijalkaiselta vain samoja asioita kun vaadimme itseltämme.

Eteenmenoa ja korjauksia

Chili näyttää eteenmenoa targeteilla
Eteenmenoa Monica harjoitteli targeteilla. Hän näytti koiransa kanssa kuinka hän on laittanut riviin perätysten useamman targetin ja koira lähetetään niitä kohti. Näin eteenmeno on saatu pysymään suorana. Jos Monica halusi että koira ei pysähdy targetille, hän vapauttaa koiran tietyllä käskyllä jolloin koira jatkaa seuraavalle targetille. Harjoittelun edetessä hän ottaa välitargetteja pois välistä. Hän laittaa targetteja eri suuntiin kentällä ja lähettää koiraa niille vuorotellen.

Vauhdikkaan targetin opettamiseen Monicalla oli antaa vinkiksi se, että palkka annetaan aina vasta targettiin koskemisesta, ei koskaan aikaisemmin. Jotta koira ei opi miettimään ja hidastamaan missä vaiheessa se pääsee palkalle.

Eteenmenon korjaukset hän opettaa esimerkiksi tokohypyn laudoilla. Koira opetetaan ensin laittamaan etutassut laudan päälle ja sitten liikkumaan sen päällä sivusuunnassa. Näiden avulla eteenmenoa voi tarvittaessa korjata haluamaansa suuntaan.

Popan mamma tekee eteenmenon korjauksia
Kiertohyppynouto

Monica näytti miten on opettanut Chilille kiertohyppynoudon kierron targetilla tiukemmaksi. Kosketusalusta laitettiin merkin kanssa sellaseen linjaan että koiran on tehtävä tiukempi kierto osuakseen siihen. Samalla lailla kuin eteenmenoharjoituksessa koira vapautettiin ennen kun se ehti targetille jos koiran halutaan juoksevan siitä yli. Monica juoksutti koiraa usein targetin yli, mutta piti huolta siitä että se osasi tarvittaessa juosta myös targetille.

Luoksarin stoppi

Myös luoksetulon stoppi taittui targetilla samaan tapaan kuin kaksi edellistä harjoitusta. Koira opetetaan pysähtymään targetille ja pysymään siinä. Se kutsutaan juokse niin että targetti on välissä ja sen kuuluu pysähtyä siinä. Läpijuoksut tehdään vapauttamalla koira targetilta ennen kuin se ehtii sinne asti.

Tässä muutama ajatus jotka lähtivät mukaan sunnuntain treeneistä. Nämä muilta mailta tulevat kouluttajat ovat usein todella antoisia koska ne saattavat antaa pieniinkin juttuihin aivan eri näkökulmaa. Tälläiset koulutukset kehittävät kivasti myös kielitaitoa!











Olipa kerran treenejä ja elämää

Ensiksi jaan päivän naurut: sain kuulla ystävältäni että Popa tarkoittaa venäjäksi peppua! Ei ole mennyt nallekarkit tasan minun koirillani nimien suhteen koska Priya tarkoittaa suosikkia. Tämän kuultuani olen aivan satavarma että Popan nimi on todellakin Popa. 

Popaa on sosiaalistettu oikein kunnolla. Se on elänyt Priyan elämää roikkuen aina mukana treeneissä ja muissa huveissa. Onneksi Priya on koira joka kulkee mukana "vasemmalla kädellä" koska muuten pikkupennun, aikuisen koiran ja kahden häkin kuljettaminen keskustassa voisi olla hieman mielenkiintoista. 

Eilen Popa oli mukana eteläpuistossa Priyan treeneissä. Kävelimme keskustorilta satamaa pitkin eteläpuistoon. Matkalla törmäsimme mm. opiskelijaporukkaan jotka huusivat kovaääniseen ja pelasivat jalkapalloa pukeutuneena valtaviin hamsteripalloihin. Menin lähemmäs porukkaa hengailemaan saadakseni hyödyt irti oudosta tilanteesta. Yritin siinä tohkeissani osoitella ihmispalloja, jotka juoksivat ja kaatuilivat ympäri puistoa. "Katos pentu mikä tuolla on! Kato nyt sitä niin minä naksautan!" Mitä tekee pentu? Roikkuu raivolla muristen kiinni lahkeessani, hihnassaan, Priyassa tai ruohonkorressa. Joskus tekisi meli sanoa että Popa on hieman yksinkertainen. Sillä on omat projektinsa ja vain sillä projektilla on merkitystä, ihan sama vaikka koko maailma räjähtää vieressä. Kieltämättä tämä on oikein kiva piirre tulevalla harrastuskoiralla, mutta tuollaisissa tilanteissa se lähinnä naurattaa minua.

Priyan treenien ajan kakara veti sikeitä häkissään. Aluksi taisin kuulla vähän protestointia pennun vangitsemista vastaan mutta sitten se hiljeni. Eteläpuisto kunnostautui taas häiriöissä kun vieressämme pelasi joukko jalkapalloilijoita ja minigolfradalta kuului suosionosoituksia. Priya toimi juoksuista huolimatta todella hyvin. Se teki erilaisia hauskoja tunnareita, joissa sain haastaa Prilliksen nenää. 

Pentu pääsi hommiin treenien jälkeen. Se teki kentällä nami-lelu vaihtoa, kuolleelle lelulle lähetystä ja kahden lelun leikkiä. Nyt seuraa pennun hehkutusta: se oli maailman pätevin pieni! Popa keskittyi täpöllä tekemään kanssani kaikesta häiriöstä huolimatta. Se leikkii vaikka oman ruokakuppinsa päällä ja vaihtaa pyynnöstä siitä namiin. Kun hetsaan sitä vähän lelulla niin se huutaa lelun perään, iskee täpöllä kiinni ja taistelee rajusti muristen ja silmät leiskuen. Mitä hyvää olen tehnyt että olen ansainnut tuollaisen kakaran. 

Tänään treenit suuntaisivat hallille. Prillis pääsi tekemään stoppeja ja lisää hauskoja tunnareita. Pöksyistä huolimatta punanuttu työskenteli loistavasti. Pentu teki samanlaisen setin kuin eilen, mutta sen lisäksi luoksetuloja niin että pentu usutetaan lentävän namin perään ja kun se nappaa namin maasta, ohjaaja juoksee pakoon ja palkkaa koiran leluun.

Popa on päässyt treenien lisäksi harjoittelemaan sosiaalisia taitojaan. Priyahan on leikittänyt pentua tosi kiltisti. Nyt juoksujen alettua sen alkanut nätisti myös kieltää Popaa, mikä on aivan loistava juttu. Pentu reagoi kieltoihin hyvin ja ymmärtää sitten jättää Priyan rauhaan. Tiistaina Popa pääsi leikkimään Metka siskon kanssa ja tänään se pääsi moikkaamaan Chili-bortsua. 

Tänään Popa tapasi myös ensimmäisen erirotuisen pennun kun Jonin sisko tuli kylään. Hänellä oli matkassaan saman ikäinen Camu corgi. Pikkuinen pötkylä näytti mustavalkoisessa kuosissaan täysin samanlaiselta kuin Popa lukuunottamatta sitä seikkaa että sen jalat oli sahattu pois. Camu oli rohkea pieni, joka tervehti Priyan ja Popan reippaasti. Popa kävi saman tien kimppuun ja aloitti pienemmän keilaamisen. Onneksi pikku pötkylässä oli asennetta ja se sai Poppanan laitettua kuriin. Muutaman kerran jouduin ottamaan pentuseni kuitenkin jäähylle kun leikit näyttivät menevän hieman yli. 






torstai 25. elokuuta 2016

Olipa kerran pennun sosiaalistaminen

"Jokainen pentu on itseään toteuttava ennustus."

Kuva: Juulia Savolainen
Tämä lause jäi soimaan päähäni viikonlopun luennolta. Se kiteyttää hyvin omatkin ajatukseni uuden pennun suhteen. Jokaisen tulisi ajatella sitä omaa pentua maailman parhaana niin sillä on hyvät edellytykset kasvamaan maailman parhaaksi omalle omistajalleen. Popaa ei ole vaikea ajatella maailman parhaana pentuna. Se todellakin sopii minulle kuin kauan kadoksissa ollut pala. Se ei tietenkään ole täydellinen pentu vaan oma ihana persoonansa, johon kuuluu vahvuuksien lisäksi myös heikkouksia. Itse nään kuitenkin että nuoren pennun heikkouksien märehtiminen on jotenkin turhaa. Sillä ne eivät ole heikkouksia vaan haasteita, joita pystyy työstämään, vahvistaaan ja sammuttamaan.

Popan kasvattaja järjesti meille pennunottajlle luennon pennun alkutaipaleesta. Tästä tärkeästä asiasta meille tuli jakamaan eläintenkouluttaja Pauliina Kaivonen. Tässä minun muistiinpanojani luennolta.

Ensimmäiset elinviikot



Ensin kävimme läpi pennun ensimmäisiä elinviikkoja kasvattajan luona ja sitä miten kasvattaja voi luoda hyvät lähtökohdat pentujen elämälle. Popan kasvattaja on tehnyt tässä elintärkeässä tehtävässä erinomaista työtä ja tästä pentueesta maailmaan lähti reippaita pieniä bordercollien alkuja.

Ensimmäiset kielikokemukset pentu saa emältään ja sisaruksiltaan. Vaikka taipumus elekielen käyttöön on perinnöllistä niin ympäristön tarjoamat kokemukset joko vahvistavat tai vaimentavat eleiden käyttämistä. Kielen kehittymisen herkkyyskausi on 3-8vko iässä. Jos pentu ei tässä iässä saa riittävästi tilaisuuksia kehittää elekieltään niin se ei koskaan "puhu koiraa" kovin sujuvasti.

Pentulaatikossa pennuille tärkeää on emon ja sisaruksien tarjoamat tilaisuudet kielen harjoitteluun. Pennut keskenään harjoittelevat ristiriitatilanteiden ratkaisuja. Resurssien saatavuus vähentää ristiriitatilanteita ja näin ennaltaehkäisee resurssien suojeluun liittyvien taipumuksien lisääntymistä. Jotkut kasvattajat ruokkivat pennut, joilla ns. dominanssitaipumuksia omalta lautaseltaan, jotta moinen ei pääsisi vahvistumaan.



Pennuille tulee pikkupentuiässä tarjota "kielikylpyjä" erilaisilta turvallisilta aikuisilta koirilta ja ihmisiltä. Pennuille rauhallisesti rajat laittavat aikuiset koirat ovat kullan arvoisia kielen kehittymisessä. Priyan kaltaiset turvalliset leikkitädit tuovat myös tärkeitä kokemuksia.

Kuva: Juulia Savolainen
Pikkupentuvaiheessa koetut stressikokemukset kehittavät pennun kykyä tulevaisuudessa selviytyä stressihormoneista. Jos kasvattaja altistaa pennut kohtuulliselle stressille pikkupentuvaiheessa niin aikuisena se sietää stressiä paremmin ja vaikuttaa näin suoraan sen hyvinvointiin. Esimerkiksi tälläisiä "stressin aiheuttajia" voi olla erilaiset lämpötilat, alustat, ympäristön muutokset ja käsittelyharjoitukset.


Sosiaalistamiskausi

Tärkein sosiaalistamiskausi pennun elämässä on elinviikkoina 8-16. Sinä aikana pentu luo itselleen kuvan siitä millaisessa maailmassa se elää ja kuka hän on yksilönä suhteessa siihen maailmaan. Pentu tulisi siis tässä iässä tutustuttaa kaikkeen missä sen halutaan olevan aikuisenakin "kuin kotonaan".

Tässä iässä luodut kokemukset tallentuvat pennun aivoihin ja luovat valmiudet selviytyä samanlaisista tilanteista aikuisena. Kysyimme luennoitsijalta siitä kuinka paljon kokemuksia pennulle tulisi tarjota, jotta kokemus on hyvin sosiaalistettu. Pitäisikö maalla asuvaa pentua siis viedä kaupungille kerran vai kymmenen kertaa jotta sen voi luottaa selviytyvän kaupungista aikuisenakin. Tähän ei ole mitään suoraa kaavaa, mutta enemmän on aina enemmän. Jokaisen elämä on erilaista ja pennun tulisi oppia elämään oman perheensä elämää. Itse voin sanoa että Popa saa melkoisen sosiaalistamisen kaupunkiin, busseihin, juniin, treenihalleihin ja erilaisiin lenkkimaastoihin. Lehmiin tai lampaisiin sosiaalistaminen sensijaan saattaa jäädä vähäiseksi.

Sosiaalistamiseen kannattaa varata aikaa. Pennun kanssa ihmetellään uusia asioita niin kauan kunnes pentu on rentoutunut. Pennun kanssa voisi hyötyä  "sosiaalistamisen check list":in laatimisesta, johon listataan erilaisia kokemuksia joita pennulle haluaa suoda ennen otollisen ajan sulkeutumista.

Pentu ostaa mielipiteesi joten muista olla tarkka mitä sille myyt!

Hyvä sosiaalistamiskokemus lähtee aina ohjaajan pään sisältä. Pentua lähdetään sosiaalistamaan rennolla, huolettomalla ja kiireettömällä fiiliksellä. Vaikka pentua kohtaisi suuressa pahassa maailmassa jokin ikävä järkytys niin ohjaajan tärkein tehtävä on pysyä itse rennossa tilassa. Suurin apu mitä pennulle voi tuoda on sanoa kevyesti "höpöhöpö täähän oli hyvä juttu". Mikä tahansa tilanne olikin niin omat tunteet ja pelot jätetään taka-alalle. Luennoitsijamme kertoi viilättäneensä koiransa kanssa korkealla riippusillalla ajatellen: "nyt me kuollaan", mutta koiralleen hän hoki: "eipä tässä mitään, eteenpäin vaan."

Yli-iloista lässytystä tulisi myös välttää. Koira huomaa hyvin nopeasti jos ihminen feikkaa iloista ja lukee höpötyksen huolestuttavaksi asiaksi. Paras tuki pennulle on reipas välinpitämättömyys ja rauhallisuus.

Turvallisuusvastuu

Omistajan tehtävä on suojata pentua (ja aikuista koiraa) pelkokokemuksilta. Tämä täytyy muistaa etenkin vieraiden koirien ja ihmisten kohtaamisessa. Meitä kehotettiin ottamaan turvallisuusvastaavan rooli näkyvästi joka tilanteessa. Luennoitsija kertoi itse omasta rutiinistaan johon kuului se että hän itse tervehtii tulijat aina ensin ja osoittaa omalla suhtautumisellaan koiralle "mitä mieltä me olemme näistä tulijoista." Koiran ei tarvitse itse olla vastuussa siitä miten vieraisiin suhtaudutaan.

Jos kohtaaminen jännittää pentua, anna sen tarkkailla rauhassa kunnes se on itse valmis ottamaan kontaktin vieraaseen ihmiseen. Pysy itse rauhallisena, älä lässytä ja jää tilanteeseen kunnes pentu rentoutuu. Pentua palkitaan kaikesta yrittelijäisyydestä.

Paikat ja kokemukset

Pentu viedään paikkoihin, joissa sen halutaan toimivan aikuisenakin miellyttävästi. Näitä voi olla mm. tori, keskusta, puisto, lentokenttä, metsä, treenihalli, kenttä, parkkipaikka, urheilukenttä, navetta, lampola..

Popalle pidän erityisen tärkeänä matkustamiseen ja treenaamiseen liittyviä paikkoja. Arkeemme kuuluu paljon matkustamista autossa, bussissa ja junassa ja aivan mahdottomasti treenaamista erilaisissa paikoissa. Hervanta hoitaa osaltaan sosiaalistamista ihan itsekseen joten kaupunkimaiset olosuhteet tulee sosiaalistettua ihan takapihalla.

Tärkeintä on viettää pennun kanssa aikaa uudessa paikassa tai tilanteessa. Pennun kanssa ei voi tehdä aikatauluja. Tilanteessa odotetaan niin kauan kunnes pentu on valmis eli huomaat sen olevan utelias ja rentoutunut. Selviä merkkejä tästä on se että pentu pystyy jakamaan huomiotaan ja syömään.


Äänet

Pennun tulisi sosiaalistamiskaudella kuulla ääniä, jotta se oppii että äänet kuuluvat elämään. Esimerkiksi imuri, fööni, pesukone, kovat musiikit ja muut elämän äänet kuuluvat jokaisen koiran arkeen. Elämään täytyy mahtua meteliä!

Pennun tulisi olla hyvässä mielentilassa kuullessaan uusia tai suurempia ääniä jotta ei pääsisi syntymään pelkoehdollistumia koviin ääniin. Pelkästään sosiaalistamiskauden onnistuneella ääniin totuttamisella ei voidakuitenkaan huokaista helpotuksesta ja ajatella että koira on maagisesti äänivarma. Pennun sosiaalistaminen luo äänivarmuudelle vain hyvät valmiudet. Arkuus ääniin voi syntyä myös myöhemmin.

Ääniin totuttamisen avuksi voi käyttää ruokailua. Ääniä tuotetaan esimerkiksi tietokoneelta soitetun ilotulitus/laukaus äänitehosteiden avulla ja pennulle annetaan samaan aikaan ruokaa. Äänien soittamista jatketaan ruokailun ajan ja sen jälkeen niin kauan kunnes pentu nukahtaa jotta se oppii rauhoittumaan äänien aikana. Soittaminen aloitetaan vain taustamölystä ja äänenvoimakkuutta lisätään pikkuhiljaa asteittain kunnes kämppä voi paukkua niin kovaa kuin stereoista irtoaa.

Pennulle voi olla hyödyllistä oppia myös itse hallitsemaan ja tuottamaan ääniä maailmasta. Pennulle opetetaan temppuja, joissa se tökkää kuonollaan targettia (esim post-it lappua). Target asetellaan esimerkiksi kaapin oviin ja muihin esineisiin joihin koskeminen aiheuttaa äänen. Näin pentu tuottaa itse äänen maailmaan ja saa palkkaa siitä.




Ihmiset

Pennulle tulisi antaa mahdollisuuksia seurustella eri ikäisten ja näköisten turvallisten ihmisten kanssa. Mahdollisia "kohteita" voisivat olla naiset, miehet, lapset, vanhukset ja tempperamentiltaan erilaiset ihmiset (nopeat ja hitaat ihmiset ym.) 

Ihmisten kanssa on tärkeää huolehtia että pentua tervehditään kohteliaasti. Halukkaita pennun palluttelijoita voi neuvoa odottamaan kyykyssä kunnes pentu itse ottaa kontaktia. Yli kumartuva ihminen voi tuntua pennusta uhkaavalta ja tälläistä lähestymistä harjoitellaan vain tuttujen ihmisten kanssa.

Samat säännöt koskevat myös pentua. Omistajan tehtävä on huolehtia myös siitä että pentu kohtelee sitä tehvehtivää ihmistä kohteliaasti.



Alustat ja pinnat

Varmuus liikkua erilaisilla alustoilla on geneettistä, mutta sitä pystyy vahvistamaan positiivisesti tarjoamalla pennulle turvallisia kokeuksia liikkumisesta erilaisilla pinnoilla. Alustakokemuksien aikana huolehdi että pentu pystyy liikkumaan turvallisesti, tue tarvittaessa ja kannusta pentua eteenpäin. Erilaisia alustoja voi olla esimerkiksi liukas, kova, pehmeä, lasinen, hyllyvä, upottava, märkä, karhea,..

Jos koiraa pelottaa erikoinen alusta, tilanteesta voi selvitä kahdella tavalla: merkataan ehdollisella vahvisteella ja palkitaan kaikki toiminta joka suuntautuu ongelman ratkaisuun ja kannustetaan pentua selvitämään tämä tilanne itse. Tai sitten viedään koira tilanteen läpi rauhallisesti ja päättäväisesti kiinnittämättä vastarintaan mitään huomiota. Tilanteen jälkeen kehutaan kuin se olisi itse selvittänyt tilanteen voittajana. 



Käsittely

Totuta pentu itsesi sekä vieraiden ihmisten käsittelyyn eri tilanteissa. Näitä tilanteita ovat esimerkiski arkeen kuuluvat hoitotoimenpiteet kuten harjaus, trimmaus, kynsien leikkaus, punkkitarkastus ym. mutta myös eläinlääkärin käsittely. Harrastuskoiralle tärkeää on myös lihashuoltoon totuttava käsittely. 

Huolehdi että pentua käsittellään kunnioittavasti ja että käsittelijä osaa lukea sen eleitä, jotta kommunikointi tapahtuisi pennun ehdoilla.

Etenkin harrastuskoiralle tärkeänä taitona luennoitsijamme mainitsi syliin rauhoittumisen. Vireen säätelyä voi pennun kanssa harjoitella siinä samalla. Pennun virettä nostetaan sylissä riehuttamalla ja sen jälkeen ohjaaja passivoituu ja rentoutuu. Pentua pidetään sylissä kunnes se rauhoittuu. Tarkkaile harjoituksessa omia eleitäsi, on erilaisia tapoja olla passiivinen. Passiivinen, rento, löysä ja haukotteleva ohjaaja tarkoittaa sitä että koira voi rentoutua. Passiivinen, mutta skarppi ja jännittynyt ohjaaja tarkoittaa sitä että koiran halutaan olevan aktiivinen (esim. toko ja sheippaus). Hallitse siis koiran vireen lisäksi omaa virettäsi ja elekieltäsi.

Muut eläimet

Pennun pitäisi saada turvallisia kokemuksia ja mahdollisuusksia tutustua toisiin koiriin ja myös muihin eläinlajeihin. Paimeneksi kaavaillut koiran tulisi tavata jo tässä vaiheessa eläinlajeja joita sen halutaan aikuisena paimentavan jotta sille kehittyy tarvittava tuntemus tämän eläinlajin käytöksestä.

Pennun elekielen kehittymisen kannalta toisten koirien seura on tärkeää. Huolehdi että pentu saa tutustua erilaisiin ja eri näköisiin koiriin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että pentua kannattaa tarjota jokaisen vastaantulevan sessen nuuskittavaksi vaan huolehdi tässäkin asiassa pennun turvallisuudesta. 

Huolehdi myös siitä että pentu oppii käyttäytymään asiallisesti koirien ja muiden eläinten seurassa. Myös koirien kesken tavataan "kiusaamista" ja tarpeetonta härkkimistä.


Positiivinen elinympäristö

Pentu on itseään toteuttava ennuste, joten ole tarkkana mitä ajattelet ja teet! Pennulla on parhaat mahdollisuudet kasvaa parhaaksi mahdolliseksi koiraksi omistajalleen jos sitä alust asti kohdellaan kuin tälläistä kultakimpaletta. Jos pentu tuomitaan heti aluksi araksi niin siitä helposti tehdään arempi kuin se alun perin olikaan. Rakkauden lisäksi tarvitaan tietysti paljon työtä, mutta se että pitää pentuaan maailman parhaana ja haluaa kohdata haasteet juuri sen kanssa antaa loistavat lähtökohdat yhteistyölle.

Pennulle luodaan positiivinen elinympäristö pyrkimällä ennaltaehkäisemään toimintaa jota ei haluta vahvistaa. Positiivinen ei kuitenkaan tarkoita sallivaa.

Uutena bordercollien omistajana minua on mietityttänyt silmän käyttö. Pauliina tarjosi tähän ratkaisuksi luopumisen perusteellista opettamista. Hän tarkoitti luopumisella tavallaan vastaehdollistamista. Koiralle aivopestään ajatus että maailma on täynnää asioita joita kannattaa "näyttää mammalle". Asioiden vilkuilu tuottaa siis naksautuksen, jonka johdosta mammalta saa hakea namin. Kun vilkuilusta palkitaan niin koiran huomio alkaa kääntyä ohjaajaa kohti ärsykken nähtyään.

Tärkeimpänä: pennun pitää antaa olla pentu. Ensimmäinen vuosi on täynnä pohjataitojen ja valmiuksien oppimista. Tämä on oleellisin asia jos halutaan rakentaa hyvä kisakoira.





tiistai 23. elokuuta 2016

Olipa kerran Popa 8vko



Tänään pennulla kilahti mittariin kokonaiset kahdeksan viikkoa. Se on ilahduttanut elämääni siis kohta viikon ajan. Aika hurjaa! Minulla on rästissä postaus viikonlopun sosiaalistamisluennosta sekä Monica Wickströmin tokokoulutuksesta, johon Popakin osallistui.

Nyt kuitenkin lyhyt katsaus viime viikkoon.

Kahdeksanviikkoinen Popa on:

Aivan mahdoton tättähäärä. Popalla on vain yksi vaihe ja se on täysillä. Väsymystä se osoittaa lisäämällä ääntä ja vauhtia kunnes jalat eivät enää kanna. Etenkin iltaisin olemme joutuneet harjoittelemaan rauhoittumista häkkiin tai syliin jotta penska sitten viimein malttaa nukahtaa. Näin flunssaisena sängyn pohjalla tämä ominaisuus ei ole niin viehättävä, mutta hyvä vaan että vauhtia löytyy, sitähän minä tilasinkin. Pitää vain malttaa keskittyä rauhoittumistreeniin eri lailla kun Priyan pentuaikana.

Sisupussi. Rauhoittamista vastaan taisteleva Popa on melkoinen näky. Se rimpuilee ja rääkyy. Popa menee häntä pystyissä esteiden läpi ja roikkuu hurjana sisarustensa kimpussa, Priyan hännässä tai minun lahkeessani.

Hyvä leikkimään, mutta ei niin kauhean ahne, Popa leikkii ihan millä vaan (olemme leikkineet lelujen lisäksi mm. kepillä ja rikkaruoholla). Ruoka maistuu mutta sitä kohtaan neidillä ei vielä ole suurta paloa. Vahvistamme siis sitä.

Rohkea kakara. Popa valloittaa hervantaa häntä pystyssä. Hissi on ainut paikka jota se on hieman pelännyt mutta nyt se matkustaa sielläkin kuin vanha tekijä.

Keskittymiskykyinen. Popa pystyi työskentelemään Monican koulutuksessa 20min kanssani kuunteluoppilaiden ja kouluttajan edessä. Takana pyöri myös hallissa olevat agilitykisat.

Ensimmäinen pentuni jota en uskalla pitää vapaana ihan missä vaan. Popa ottaa nimittäin helposti jalat alleen jos maailma kutsuu liikaa enkä minä saa sitä juostua kiinni.

Kahdeksanviikkoinen Popa kävi puntarilla ja se painaa n.4,3kg. Lukema hieman häilyi koska Mustin ja mirrin vaaka oli pennun mielestä loistava paikka hepulille,

Tässä video meidän touhuista seitsemänviikkoisen Popan kanssa. Mitään ihmeellistä emme ole luonnollisestikaan päässeet tekemään ja yhteiset hetket on pyritty pyhittämään hauskalle suhteen luomiselle eikä niinkään millekään vakavalle.







maanantai 22. elokuuta 2016

Olipa kerran pennun nimi

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille!

Tuomarina toimi äärettömän arvovaltainen ja tarkka siskoni Marika, jolla on aina mielipide kaikkeen. Tässä on kohta viikko eletty pentuarkea mustavalkoisen tättähäärän kanssa ja sitä on kutsuttu Popaksi, Popiksi, Poppanaksi, Poppikseksi, Popedaksi.. Se näyttää ihan Popalta joten se saa pitää nimensä. Pentu on siis virallisestikin nyt Popa.

KUITENKIN halusimme päättää kilpailun voittajaksi sellaisen nimen jonka olisimme antaneet pennulle jos emme olisi jo jääneet niin pahasti kiinni Popa-nimeen.

Ja se on...

*rumpujen pärinää*

PUSU

Eli Siiri Saukko, laitan sinulle lähipäivinä viestiä siitä miten voit lunastaa palkintosi. Onnea voittajalle! Siskoni varmasti ryöstää tämän nimen seuraavalle pennulleen koska hän rakastui siihen niin paljon.

Popa 7,5vko Kuva: Juulia Savolainen

perjantai 19. elokuuta 2016

Olipa kerran Priya ja pentu

Kuva vääristää kokoa. Popa ei oikeasti ole noin iso!


Priya ja Popa löysivät toisensa tänään illalla. Pops hyökkäsi aika raivolla jonkun huonekalun alta Priyan niskaan. Siitähän Prillis riemastui ja lopputuloksena oli ihanat olohuonepainit. Priya on niin hyväluontoinen ja leikkisä tyyppi. Aivan ihanaa että sillä on viimein oma kaveri.




Olipa kerran pieni pirulainen


Kuva: Katri Mure
Olen aika monta kertaa sanonut että haluan vilkkaamman koiran. No nyt taisin saada sen. Kahden päivän kokemuksella voin sanoa että Popa on aikamoinen. Molempina iltoina sen on väkisin saanut laittaa nukkumaan koska riekkuisesta ei oikein meinaa muuten tulla loppua. Ääni vain lisääntyy ja sitten käydään raivolla kiinni kaikkeen rähinän saattelemana. Sylissä jaksaa hetken vastustella rauhoittamista mutta sitten simahtaa.

Yöt se on nukkunut kuitenkin hyvin. Olen herännyt käyttämään sen kerran ulkona öisin. Se riehuu aikansa, mutta rauhoittuu sitten aitaukseen takaisin nukkumaan.

Eilen suuntasimme taas hallille kasvattajan kanssa sosiaalistamisretkelle. Katri kävi nappaamassa minut, Priyan ja Popan mukaansa. Pops pääsi siis leikkimään vielä äidin helmoissa olevien sisarustensa kanssa. Koska neiti painaa ainakin melkein neljä kiloa ja on viettänyt yhden yön hervannassa niin hän oli mielestään jo iso tyttö eikä mahtunut enää samalla lautaselle syömään sisarustensa kanssa. Hurjalla murinalla se ajoi siskoja ja veljiä mäkeen. Zaza-sisko oli ainut joka pisti hanttiin hervannan herttuattarelle ja siinähän meinasi kunnolla tunteet leimahtaa. Tälle pistettiin luonnollisesti stoppi samantien. Luonteikas neiti siis tämä kiltin näköinen pieni ruipelo. Tärkeintä on että pikkukoiralta ei siedä mitään mikä ei ole viehättävää aikuisenakaan ja ruuan hurja puolustaminen on yksi näitä asioita.

Hallilla neiti pääsi vähän leikkimään ja syömään. Neiti vietti myös aikaa rallatellen ympäri kenttää häntä pystyssä. Hallin pihassa kiipeiltiin lautakasojen päällä ja painittiin sisarusten kanssa. Otettiin pieni rauhoittumisharjoitustuskin hallin pihassa samaan aikaan kun juorusimme sisarusten omistajien kesken.

Priya pääsi taas moikkaamaan pentuja ja se käyttäytyi esimerkillisesti. Prillis on ollut Popsikselle aivan loistava isosisko. Se leikittää pentua nätisti ja sietää sen railakkaat rakkaudenosoitukset tyynesti. Pentu on saanut lähdöt vain kun yritti kerran Priyan ruokakupille (ja ei ole yrittänyt toista kertaa).

Eilen Popsis pääsi myös mukaan lähikentälle kouluttamaan tokoryhmääni. Tilaamani pentuhäkki ei ole vielä tullut postista joten yritin laittaa penskan Priyan häkkiin. Priyan häkki on ultrakevyt malli, joka sopii hyvin rauhalliselle aikuiselle koiralle. Popaa se ei kuitenkaan pidellyt. Hirveällä raivolla se juoksi seiniä päin niin että kevyt häkki antoi vain surullisesti periksi ja lähti pyörimään paikoiltaan.

Yritin pitää neitiä sylissäni samalla kun koulutin. Se päättyi "minä itse"- kiljuntaan ja rimpuiluun. No, neiti vietti sitten aikaa tauolla olevien kurssilaisten kanssa. Kuulin kentän reunalta vain hurjaa murinaa ja pentu roikkui ties kenen hihassa kiinni. Lopulta se nukahti erään ryhmäläiseni äidin syliin.

Tänään neitokainen on päässyt matkustamaan bussilla ja käynyt keskustassa. Häntä pystyssä se rallatteli menemään eikä olisi millään malttanut matkustaa sylissäni. Reipas pieni olento.

Naksuttelukin ollaan aloitettu. Pieni saa palkkaa vain kaikesta mitä keksii tehdä ja vahingossa olen opettanut sen peruuttamaan.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Olipa kerran ensimmäinen päivä kotona


Kuva: Katri Mure


Kaikille pentukuumeisille sellaisia terveisiä että pentuarki on rankkaa. Varsinkin näin alussa kun ei vielä tunne uutta tulokasta tai sen rytmiä. Koko ajan kyylää varpaillaan milloin pentu liikahtaa ja on aika viilättää ulos.

Tänään haettiin sankari kotiin. Luovutus oli suunniteltu navettaan suuntaavan sosiaalistamisreissun yhteyteen. Kasvattaja halusi tarjota pennuille kokemukset vahvoista tuoksuista ja navetalla niitä tuntui riittävän. Hyppäsin aamusta Darjan (toisen pennunottajan) kyytiin ja ajelimme maaseudulle idylliselle tilalle. Siellä kahvittelimme, kirjoittelimme sopimukset valmiiksi ja saimme uunituoreet pentupaketit käsiimme.

Sosiaalistaminen hoidettiin kahdessa neljän pennun laumassa. Ne kärrättiin katsomaan karsinoissaan lepääviä vasikoita.Viikarit miettivät hetken ja ujostelivat ammuvia olentoja. Sitten elämän sietämätön keveys vei ja riemu ratkesi. Tämän jälkeen saimme pidätellä rasavillejä.

Kuva: Katri Mure

Kuva: Katri Mure

Kuva: Katri Mure
Sosiaalistamisen jälkeen otimme kersoista 7vko kuvat. Prosessi oli hiukan mielenkiintoinen koska nämä vauvelit eivät ole mitenkään kovin rauhallisia tapauksia. 

Kuva: Katri Mure

Kuva: Katri Mure

Kuva Katri Mure
Sitten lähdimme matkaan. Nappasimme samaan kyytiin Darjan Rudi-pennun (Rudi tunnetaan tästä lähtien nimellä Love) ja Popan. Siskokset protestoivat hetken äänekkäästi vangitsemistaan. Neitokaisilla olisi vielä ollut hepulit kesken. Kun auto lähti käyntiin niin he sammuivat molemmat ja matka kohti uutta elämää alkoi unten mailla.



Hervannassa Joni tuli Priyan kanssa pihalle vastaan. Suunnitelma oli että Prii saisi terpata uuden kaverinsa pihalla ensin. Huomasimme kuitenkin että Popalla ei ole hihnaa joten Priya sai nuuskaista tuliaiset vain sylistäni ja tutustuminen tapahtui meidän olohuoneessa. Tässä on video ensimmäisestä kohtaamisesta.


Priya oli sitä mieltä että pentu oli tuotu tänne hänen kanssaan leikkimään. Popa riemastui uudesta paikasta ja lähti heti häntä tötteröllä valloittamaan paikkaa. Priya kirmasi perässä ja yritti tökkiä kaveria painimatsiin. Kun pyyntöihin ei lämmetty niin Priya katsoi minua vain kysyvänä: "hei toi on rikki, se ei leiki."

Kun paikat oli tutkittu niin neiti tättähäärä malttoi hieman sytytellä alkeellista leikkiä Priyan kanssa. Niistä tulee varmasti hyvät kaverit. En voi muuta kuin ihailla kuinka selväpäinen ja kiva koira Priya on. Se otti vieraan pennun kotiinsa tuosta noin vaan hyväntuulisena. Ai että minä rakastan sitä koiraa.

Popa on ollut äärettömän reipas rasavilli. Se riehuu, tutkii, pureskelee ja riehuu vielä enemmän. Kyytiä on saanut nyt jo lelujen ja luiden lisäksi matto, sohva, pöydän jalka, lista, tulostin, paperipino, lattikko.. Se on kyllä melkoinen tättähäärä. Huolia tai murheita ei tunnu olevan ollenkaan. Hissi oli ainut ahdistava asia, mutta siinäkin matkustettiin jo reippaasti iltaan mennessä.

Popa leikkii ihan kaikella: jalalla, sukalla, takin hihalla, sormella, Priyan hännällä.. Illalla kävimme jo vähän pyörähtämässä kauppakeskus duon pihassa ihailemassa hervannan luontoa. Siellä ajattelin vähän leikittää penskaa ja sain kohta irrottaa hurjasti mörisevää pentua untuvatakkini hihasta irti. Mahtava pent! 

tiistai 16. elokuuta 2016

Olipa kerran ensimmäinen kerta hallilla


kuva: Katri Mure
Tänään pentusilla kolahti ikää se maagiset 7vko. Ne alkavat siis lentää pikkuhiljaa uusiin koteihinsa valloittamaan maailmaa. Tähän lähelle jää yhdeksästä hurjasta sisaruksesta viisi, joten saan onneksi seurata näiden ihanuuksien elämää jatkossakin. Meidän penska otetaan kotiin huomenna navetalle suuntaavan sosiaalistamisreissun jälkeen. Nautimme tällä hetkellä Priyan kanssa siis viimeisistä pennuttomista rauhan hetkistä.

Treenit aloitimme kuitenkin jo tänään (tottakai). Kasvattaja halusi käyttää kaikki pennut sosiaalistaisretkellä tulevien harrastuskoirien luonnollisessa asumisympäristössä eli hallilla. Otimme kakarat kentälle leikkimään yksitellen. Mukana minun lisäkseni olivat Rudi, Cafú ja Nani pentusten tulevat omistajat.

Kaikki pennut olivat aivan käsittämättömän reippaita. Ne tutustuivat halliin häntä pystyssä ja keskittyivät jännässäkin paikassa leikkimään. Pidimme setit lyhyinä jotta kakarat eivät väsy ja säästyimme pissasakoilta.

Sain leikkiä Popan kanssa kentällä. Se lähtikin heti hanakasti kiinni leluun. Aluksi leikki oli meidän molempien puolesta hieman kysyvää ja hapuilevaa. Kun avasin sanaisen arkkuni ja aloin kehua Popsista railakkaasti niin leikki parani entisestään. Neitokainen tykkäsi kovasti pyöriä minua ympäri leikkiessään niin että kömpelön ohjaajan päässä alkoi jo pyöriä. Lelun vaihdon kanssa pitää tehdä kyllä töitä. Neiti piti hanakasti kiinni suosikistaan ja pörisikin hurjasti leikin lomassa.


Tässä vielä kooste kaikista pentusista.






kuva: Katri Mure

"Lapset äiti ei nyt ehdi kun sillä on töitä" Kuva: Katri Mure

Kuva: Katri Mure

Kuva: Katri Mure


Kuva: Katri Mure

Kuva: Katri Mure



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Olipa kerran pennulle nimi -kilpailu

Laitoin tämän blogin pystyyn Priyalle päiväkirjaksi 16.8.2013. Ensiviikolla blogi täyttää kolme vuotta ja saa uuden päähenkilön jakamaan Priyan kanssa sankarittaren paikkaa. Tämän kunniaksi halusin tehdä jotain historiallista ja pyöräyttää pystyyn tämän blogin ensimmäinen KILPAILUN!
Mikä voisikaan olla parempi aihe kilpailulle kun uuden sankarittaren nimi.

Kilpailun ideana on siis keksiä pennulle nimi. Arvovaltainen raati valitsee osallistuneista sen luovimman ja parhaan idean. Joten antakaa mielikuvituksen lentää!

Palkintona tästä vaivasta voi voittaa allekirjoittaneen piirtämän muotokuvan koirastasi. Palkinnon voi käyttää minkälaiseen muotokuvaan vain haluaa. Minulta taittuu ihan realistiset vedokset kuin karikatyyrimäisetkin kynäilyt. Voin tehdä koirastasi jopa pienen sarjakuvan. Ideana on se että piirustajan taitoni on voittajan käytettävissä yhteen teokseen. Palkinnon saa itselleen kehystettynä ja sähköpostiinsa digitaalisessa muodossa.

(Ihan vain ylimääräisenä huomiona tähän väliin että minä osaan piirtää. Tikku-ukko teosta ei tarvitse odottaa)


Nimeä varten teidän tarvitsee tavata koira jolle nimi olisi tulossa.

Sen virallinen nimi on Popa.



Se on ihan tavallisen näköinen mustavalkoinen lyhytkarvainen bordercollie. Popa on toinen pentueen pienistä sirpukoista. Se on tällä hetkellä rakenteeltaan tosi kevyt ja siro silakka. Näyttää kooltaan puolta pienemmältä kun Priya saman ikäisenä. Turkki näyttäisi jäävän aivan lyhyeksi.

Kasvattajan kertoman mukaan luonteeltaan Popa muistuttaa kovasti äitiään Kuloa. Sitä on kutsuttu "mini-Kuloksi". Kulomaisuus on minun mielestäni loistava piirre joten toivottavasti osaa vaalia sen Kulomaisia ominaisuuksia. Popa on siis syntymäonnellinen touhukas tättähäärä jonka häntä vispaa jatkuvasti. Neitokainen on liikkuvainen, vilkas ja asennettakin löytyy. Se tekee aikamoisia yllätyshyökkäyksiä sisarusten kimppuun. Säpäkkä pieni tötteröhäntä. Popa ei kuitenkaan ole pentueesa hurjin rämäpää tai kovakallo vaan se vaikuttaa vähän kiltimmältä (tai ehkä söpö ulkokuori vain hämää..)

Kuva: Katri Mure

Kuva: Katri Mure





Kuva: Juulia Savolainen


Tässä vielä video siitä kun leikin viisiviikkoisen Popan kanssa ja syötän sitä kädestä. Pussaillaan myös vähän siinä välissä.



Tässä tekemässäni videossa Popa on pentu joka syö sukkaani ja tekee yllätyhyökkäyksen nukkuvan kaverin tassuun.



Rajoituksena mielikuvitukselle on vain se, että pennun nimen tulisi alkaa P kirjaimella.

Kilpailuun voit osallistua heittämällä ehdotuksesi ja sähköpostiosoitteesi näihin kommentteihin. Osallistuaksesi sinun ei tarvitse olla blogin lukija. Uudet lukijat otan kuitenkin innolla vastaan!

Kilpailu alkaa N-Y-T NYT ja loppuu viikon päästä sunnuntaina 21.8.2016.

Otan myös mielelläni vastaan palautetta blogista ja kehitysideoita nyt kun pentu pistää meidän asunnon lisäksi koko bloginkin remonttiin.


perjantai 12. elokuuta 2016

Olipa kerran pentutesti


Kuva: Juulia Savolainen

Sain suuren kunnian lähteä seuraamaan Kulon pentujen pentutestiä. Vaikka olen nähnyt testejä paljon videolta niin tämä oli ensimmäinen kerta kun pääsin seuraamaan tapahtumaa kulissien taakse. Katri nappasi minut ja toisen pennunottajan kyytiin ja ajelimme pentueen isän luokse Vantaalle testiä varten. Ajomatka sujui yllättävän hyvin. Ensin kiljui Pelé, sitten Leno ja lopuksi Popa, mutta pian kaikki sammahtivat häkkiin.

Perillä alkoikin sitten hirvittävä vipinä kun pennut pääsivät aitaukseen ja tutkivat uutta ympäristöä. Ne pääsivät moikkaamaan myös isäänsä, joka oli ehkä enemmän kiinnostunut äitikoiran kuulumisista kuin jälkikasvustaan.

Testaajaksi tuli Pekka Korri. Hän kertoi ensin testistä ja sen tarkoituksesta painottaen sitä että testi ei luotettavasti kerro sitä millainen koira on aikuisena. Aikuisen koiran persoonallisuus kehittyy myös vahvasti kokemuksien myötä eivätkä kuusiviikkoisten pentujen perinnöllisetkään ominaisuudet ole kaikki vielä heränneet. Testi ei ole siis pennulle tuomio eikä lupaus. Se on vain mielenkiintoinen katsaus siitä millaisia pennut ovat testaushetkellä, sinä päivänä ja siinä vireystilassa.

Testistä pentu selviää aina voittajana. Sen on tarkoitus olla positiivinen sosiaalistamiskokemus, joten arkakin pentu autetaan testin läpi. Testi alkaa sylistä, jossa katsotaan sitä miten rento pentu on. Se lasketaan sitten lattialle ja tarkkaillaan sen liikkumista ja sitä miten se ottaa kontaktia testaajaan. Sen jälkeen sitä leikitetään kahdella tapaa: repimisleikkiä ja palloleikkiä. Tästä tarkkaillaan kuinka se taistelee. Tämän jälkeen pentu käännetään selälleen ja sitä pidetään hetki aloillaan ja päästetään irti. Testaaja tarkkaili sen palautumista tästä pienestä rasituksesta. Sitten testaaja kolisuttaa tölkkiä, jonka sisällä on kiviä ja katsoo reaktion kolaukseen sekä palautumisen äänen jälkeen. Tämän jälkeen pentu pääsee pöydälle jossa sen liikkumista tarkkaillaan oudommalla alustalla. Lopuksi vielä testaaja kävelee ympäri huonetta ja seurataan miten pentu seuraa perässä.

Mielenkiintoisin osuus testissä oli ehdottomasti testaajan kommentit pennuista ja se millaisia ominaisuuksia hän näki niissä sillä hetkellä. Arviot menivät monilta osin yksiin kasvattajan omien mietteiden kanssa ja syvensivät vain näkemystä pennuista. Saman pentueen sisältä löytyi rohkeampaa, ujompaa, kiltimpää ja tuhmempaa tapausta. Arvioissaan Pekka kuitenkin painotti että tämän testin perusteella ei kannata tehdä jyrkkiä tuomioita siitä millainen pentu on. Testi voi auttaa kotien valinnassa, mutta oikean pennun valinta perustuu hänenkin mielestään siihen "the fiilikseen" mikä tulee kun tuijottelee pentusia.

Tämän pentueen tuloksia en aio käsitellä tarkemmin koska se ei ole minun paikkani niitä jakaa. Lyhyesti vain sanon että pentue oli täynnä keskivertoa parempia pentusia, jotka olivat rohkeita ja erittäin liikkuvaisia. Mahtavia harrastuskoiran alkuja siis. Testaaja taisi heittää kasvattajalle että toivottavasti tämä ei ole hänen viimeinen pentueensa.

Kyllä se taisi meidänkin pentu löytyä, mutta ei testin ihan täysin testin aikana niinkuin kuvittelin. Allekirjoitan siis täysin Pekankin mainostaman silmiin tuijottelun ja "the fiiliksen". Tätä paljastusta pitkitän kuitenkin vielä hetken. Täytyy sanoa että tämän pennun kanssa olen löytänyt sen "the fiiliksen" nimenomaan puuhastellessani kahdestaan ja kasvattajakin on tämän nähnyt, joten neiti X (kyllä, se on narttu!!) kävelee meille jo ensiviikolla.

perhepotretti Kuva: Katri Mure