sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Olipa kerran morsiusneito

Priya on paininut koko viime viikon tyllirusettien kanssa. Kirjaimellisesti. Olemme olleet olleet "lomalla" vanhempieni luona laittamassa siskoni häitä järjestykseen. Mittani meni täyteen tyllistä ja ruseista (etenkin tyllistä tehdyistä ruseteista) jo keskiviikkona. Jos ikinä jouden enää sitomaan yhdenkään tyllirusetin niin se tulee liian pian. Tylsyytensä kukistamiseksi Priya keksi ryöstää maassa makaavia tyllirullia leikkiehinsä ja rallatteli niiden kanssa menemään. Tyhjät pahvirullat tyllin sisältä se silppusi hienoiksi paloiksi hääteltan lattialle (morsiusneitojenhan on tarkoitus ripotella maahan.. jotain?) 

Itse juhlassa neitokainen käyttäytyi esimerkillisesti. Se vaelteli vapaana häävieraiden seassa ja seurasi minun tekemisiäni tiiviisti. Priyan käyttäytyminen aiheutti ihastelua vieraiden keskuudessa. Minulta kysyttiin mitä olen sille syöttänyt kun se on noin kiltti. Minä vastasin että se on syntynyt tuollaisena hienona australianpaimenkoirana. Pappi kylläkin luuli sitä novascotiannoutajaksi, mutta minä korjasin että se on ihan oikea aussie.


Spanielipojatkin käyttäytyivät yllättävän hyvin. Aiheuttivat vain yhden häslingin kun minä laitoin ne makuuhuoneeseen lenkitettyinä ja ruokittuna, ajatellen että mokomat rauhoittuisivat sinne hetkeksi lepäämään. Mitä vielä! Joku oli jättänyt takaoven raolleen ja huligaanit karkasivat vieraiden sekaan juoksemaan. Wentti suuntasi buffettiin ja ennen kun kukaan ehti estää, se oli kasannut suuhunsa ison valikoiman pöydän antimia. Marikan ystävä ehti komentamaan sitä ja kaivoi saaliin ulos harmistuneen spanielin suusta. Panu sensijaan juoksenteli ympäriinsä häntä pystyssä ja haukkui vieraita. Minä siinä korkokengät jalassa perässä. Pääosin kauhukaksikko kuitenkin käyttäytyi oikein mallikkaasti.

Prillis tyllirullien keskellä

Morsiusneitona oleminen on rankkaa

Hääseurue

Kaaso ja morsiusneito
Viime viikolla saimme myös todeta että maailma on pieni paikka. Tiistaina olin katsomassa siskoni ja Panun agilityä Haukkuvaarassa. Samassa agilityryhmässä on Priyan velipuolen Hopun poika Armas omistajineen. Sovimme sitten lenkkitreffit sunnuntaille. Näillä sukulaisilla osui hyvin kemiat yhteen ja saivat heti leikit aikaiseksi.

Kuva: Jouni Parkkonen
Kuva: Jouni Parkkonen

Kuva: Jouni Parkkonen

kuva: Jouni Parkkonen

Kuva: Jouni Parkkonen

2 kommenttia:

  1. The Päivä koitti - ihanaa! Onnea tuoreelle avioparille! :-)

    Tuo sinun ja Priyan kuva on i-h-a-n-a! Niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kerrankin olimme molemmat ehostettuina niin oli pakko napata kuvia :)

      Poista