keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Olipa kerran ihanat iit

Minulla on ollut aika lähiaikoina vähän kortilla. Tarinaan liittyy kaikenlaisia arkijuttuja, koirajuttuja, opiskelujuttuja ja eräs erityinen kasa koiranpentuja, joiden kasvattaja tarvitsi apuani. Lisää tästä seikkaislusta myöhemmin sillä tämä tarina kertoo Priyan sisaruksista. Viime viikolla olimme Priyan kanssa minilomalla neitosen sisarusten kanssa. Gatsbyn omistaja Katariina lainasi perheensä mökkiä i-huligaanien käyttöön ja saimme kerättyä mökkeilemään 4/6 i-sarjalaisesta. Mukana menossa olivat Katariina ja Gatsby, Jenny ja Ilo, Sari ja Tintti sekä luonnollisesti minä ja Priya.

Meillä oli aivan sairaan hauskaa.

Kuva: Katariina
Tunsin oloni tervetulleeksi! Kuva: Jenny
Minä olin nukkunut edellisenä yönä todella pätkittäisesti (tämä liittyy tarinaan niistä pennuista). Matkalla mökille juttelin väsyneitä hekotuksia Jennyn kanssa ja mietin että mitäköhän tästä tulee. Haittaakohan porukkaa jos painun suoraan nukkuaan ja jätän Priyan edustamaan meitä tähän i pentujen sukukokoukseen. Silmät tuntuivat painavilta, jalat makaroonilta ja päätäni jyskytti. Juttujen taso vaihtui laadukkaasta vieläkin laadukkaampiin.

Mökille saapuessa porukan energia sai kuitenkin otteensa minusta ja väsymys kaikkosi. Heti aluksi kävimme lenkillä ja annoimme nelijalkaisen porukan päästellä pahimmat höyrynsä pihalle.

Kuva: Jenny
Kuva: Jenny


Sisarukset tulivat loistavasti juttuun. Porukka juoksi ympäriinsä niin että tanner tömisi ja muta roiskui. Gatsby oli tyystin unohtanut sukulaissuhteet ja nautti täysin rinnoin tyttöjen liehittelystä. Nämä topakat tytöt näyttivät veljelle kaapin paikan aika äkkiä kauhiillta hymyllä ja matalalla tervehdyksellä. Gatsby taisi olla näistä huomionosoituksista vain liikuttavan innostunut, mutta käyttäytyi kuitenkin kuin herrasmies (tai ainakin sellainen kuin herrasmies joka ei kuitenkaan pelkää käyttää tilaisuutta hyväkseen). Priya vaikutti siskojensa rinnalla vähän nössöltä. Se ei halunnut lähteä minkäänlaiseen mittailuun kenenkään kanssa ja veljen komennusyritykset kuulostivat vähän säälittävältä piipitykseltä. Voi mamman pieni pullämössö.

Ihmettelen miten emme eksyneet metsään! Onneksi Sarilla oli sisäänrakennettu kompassi koska minä eksyin jo siinä vaiheessa kun autot katosivat näkyvistä. Liikuntasuorituksen jälkeen laitoimme ruokaa. Minulle ei luonnollisestikaan annettu mitään tehtävää jossa pystyisin leikkaamaan sormeni irti tai polttaisin koko mökin maan tasalle. Sekoittelin siis dippejä ja pilkon kasviksia tylsällä veitsellä. Grillasimme ja söimme ulkona aussie-nelikon seuratessa tiiviisti vieressä.

KUKKAKAALIA!!!! Kuva: Jenny

Jälkiruokana mansikkakakku koristeltuna pyllyn muotoisella maniskalla (joka oli minun mielestäni sydän)  Kuva: Jenny

Ilo sylikoira Kuva: Jenny
Ruuan jälkeen pistimme pystyyn olympialaiset. Kisasimme viidessä eri lajissa, jotka Katariina oli meille suunnitellut. Jakauduimme joukkueisiin värin perusteella: Ilo ja Priya olivat "punanutut" ja Tintti ja Gatsby "Merlemyssyt".

1. TUNNISTUSNOUTO

Kuva: Jenny

Kuva: Jenny
Tunnistusnoudossa pihalle oli asetettu riviin leluja. Ohjaajan tehtävä oli kertoa etukäteen minkä lelun hän luulee koiransa nappaavan rivistä. Sitten koira lähetettiin rivistöön tekemään valintansa. Meidän vuoron tullessa Priya oli juuri katsellut kuinka Tintti leikki isolla pehmorotalla. Tunnen koirani hyvin ja sillä on taipumusta haluta ne esineet jotka olivat äsken kaverin suussa. Siispä valitsin rivistä rotan. Neitokainen kipittikin suoraan rotan luo ja toi sen minulle. Punanutut veivät voiton tässä lajissa.

2. NOSE WORK

kuva: Jenny

Kuva: Jenny
Ihmiset nenät pääsivät töihin lajissa nimeltä "nose work". Katariina oli laittanut purkkiin tavallisia koiran palkkoja, joita meidän piti tunnistaa hajun perusteella. Ylemmästä kuvasta näkyy minun mielipiteeni tuotteiden haistelusta. Suoritimme tehtävän Jennyn kanssa puoliksi. Lihapullan haistoimme jo pöydän toiselta puolelta, mutta maksan hajua en tunnistanut ollenkaan! Sarin ilmiöäinen nenä vei merlet voittoon tässä lajissa.


3. VIESTI

Kuva: Jenny

Kuva: Jenny

Kuva: Jenny
Viestissä meidän piti ensin juosta koira sylissä vessan ovelle, jättää koira siihen, juosta takaisin, sitoa silmät ja "juosta" silmät sidottuna kaverin ohjastamana. Kiersimme pullot ja nappasimme puussa roikkuvan lein. Sitten silmät sai taas ottaa käyttöön. Lei vietiin koiran kaulaan ja siitä napattiin kuva Katariinan kameralla. Tämän jälkeen arvottiin yksi edellisessä lajissa käytetty namipurkki ja heitettiin koiralle nameja niin kauan että se sai viisi koppia suoraan ilmasta. Sitten juostiin vapauttamaan seuraava uhri radalla. 

Meidän rata meni hyvin siihen asti kunnes silmäni sidottiin. Kadotin sillä hetkellä kaiken suuntavaistoni enkä edes ymmärtänyt ohjetta "kohti mökkiä" koska aivoni sanoivat että mökki on vastakkaisessa suunnassa. Minulta on jäänyt se jono välistä, jossa jaettiin suuntavaistoa. Jenny sai minut kuitenkin jotenkuten radan läpi vaikka halusin koko ajan itsepintaiseti kääntyä väärään suuntaan. Merlet veivät siis tämän lajin.

4. NAKSUTTELU


Kuva: Katariina

Kuva: Katariina

Koulutimme sitä vaikeampaa eläinlajia eli ihmistä. Ideana oli pareittain yrittää opettaa kaverille joku temppu käyttäen pelkästään naksutinta. Minä ja Jenny yritimme saada toisemme ymmärtämään yksinkertaisia temppuja kuten "anna tassu", "käsitarget", "kierrä limsapullo" ja "istu". Ihminen on siitä haastava eläin kouluttaa että me ajattelemme liikaa. Minä olin esimerkiksi saanut päähäni että Jennyn tassu-temppu on ehdottomasti kieriminen ja aloin tarjota kierimistä hirveällä vimmalla. Koiran osa on kyllä hankala!

5. TUNNISTA OMA KOIRASI



Tässä lajissa tunnustelimme koiriamme silmät sidottuina ja yritimme selvittää kuka näistä pörröisistä kaunokaisista kuuluu meille. Priya oli suhteellisen helppo tunnistaa koska sillä on kevyemmät korvat ja lyhyempi häntä kuin siskoillaan. Eikä sillä ole Gatsbyn räjähtävää energiaa (jalkovälistä ei saanut kokeilla).

Kuva: Jenny 

Kuva: Jenny

Pelit olivat aivan loistavia! Merlemyssyt voittivat tiukasti joten meidän punanuttujen piti lämmittää sauna. Tämä olikin sitten hieman mielenkiintoisempi seikkailu, jonka jakaminen mitätöi kaikki uskomuksenne selviytymistaidoistani (joten jätän sen kertoatta). Illalla saunoimme ja kävimme uimassa. Jopa minä heitin talviturkin!!

Kuva: Jenny


Minä sammuin ennen muita ja nukuin makeat unet. Aamulla teimme aamupalaa, jota nautittiin ulkona.

Kuva: Jenny
 Aamupalan jälkeen menimme vielä lenkkeilemään ympäri metsää. Koirat riehuivat ja me juorusimme. Priya huomasi että metsä on täynnä evästä ja keskittyi lähinnä naukkimaan mustikoita suoraan puskasta.

Kuva: Katariina

Kuva: Jenny

Kiitos i-porukalle mahtavasta mökkilomasta! Meidän täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi. Minulle on siunaantunut aivan loistavia "sukulaisia koirani kautta"! Päivän suurinta antia oli (hauskojen leikkien lisäksi) se että sain jakaa kokemuksia ihmisten kanssa joiden koirat on vuoltu "samasta puusta". 

Kaikki nämä neljä aussieta ovat omia persooniaan. Gatsby on selvästi vilkkain ja Priya rauhallisin. Tintti kuolaa ja Priya ei. Ilo on varsinainen sylikoira ja Priya itsenäinen vaeltaja. Näissä on kuitenkin jotain samaa, sellaista "i-leimaa" josta ne tunnistaa sisaruksiksi. 

2 kommenttia:

  1. Oli kyllä tosi kiva reissu ja ihanaa, kun pääsitte!

    Ja tähän on pakko korjata, että se mansikka oli outo nelipallinen ihmemöykky ja se pyllysydän oli sen yhden paprikan sisältä löytynyt toinen paprika! Hyvin tärkeitä faktoja täällä vääristellään! :D Tosin siinä et ole väärässä, etteikö Gatsby olisi ehkä inasen siskojaan vilkkaampi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpäs olikin :D Miten voin erehtyä!

      Poista