sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Olipa kerran harjoitusnäyttö ja hiiwiöitä

Olen pohtinut pääni puhki siitä pitäisikö meidän hakea Priyan kanssa ensi kaudeksi seuramme tokon tehoryhmiin. Toisaalta säännöllinen ja tavoitteellinen treeniseura houkuttelisi, mutta toisaalta tuntuu siltä että olen ollut ryhmissä jo "liian kauan". Varsinkin kun aktiivinen kisa-ura on jäänyt vähän haaveeksi kaiken vireen kanssa säätämisen alla.


Tänään on viimeinen hakupäivä ja sen kunniaksi menin Ninan ja Viskin kanssa tekemään hallille näyttökokeessa vaadittavat liikkeet. Päätin että haen jos saan liikkeet vedettyä kunnialla läpi.

Aloitin seuraamisella. Priin vire laski heti kun se tajusi olevansa liikkuroitavana. Huomautin kerran mokomasta laahustamisesta ja neitokainen tsemppasi loppua kohden. Seuraavaksi suuntasimme noutoon. Prii virkistyi selvästi kun siirryimme vauhdikkaampaan liikkeeseen. Se kurvasi täysiä kapulalle. Nosto oli hieman ruma, mutta palautus sentään tapahtui nätisti laukalla perusasentoon asti.

Noudosta hieman kuumuneena tytteröiseltä pääsi hieman ääntä. Tästä seurasi lyhyt neuvottelu asiasta. Sitten kohti ruutua (johon Priya meinasi karata kaksi kertaa). Ruutu oli hieno! Täysiä ruutuun, hyvä stoppi ruudun keskelle ja yhdellä käskyllä maahan.

Kun muistelin viime vuoden näyttökoetta, huomaan että kehitystä on tapahtunut. Seuruu oli silloin paljon parempi, mutta nouto ei tainnut onnistua lainkaan ja ruudusta ei ollut vielä puhettakaan. Vire oli tässä "harjoitusnäytössä" vähän liiankin katossa. Viime vuonna Priya raahautui perässäni koko näytön läpi. Uskallan siis naputella jälleen kerran hakemukseni liittyä seuramme toko-aktiivien iloiseen joukkoon. Jännityksellä siis odottamaan näyttökoetta.

Eilen kävin taas ihailemassa nyt reilu neljäviikkoisia hiiwiöitä. Kasvattaja nukkui sisällä yövuoron jäljiltä joten minä olin touhupettereiden kanssa pihalla. Pennuille oli kehittynyt ihan oikean koiran elkeitä jo. Etenkin Zaza ja Nani tervehtivät minua kovasti häntä heiluen ja ne haastoivat toisiaan leikkimään leikkikumarruksella.

Maisteluikä oli selvästi alkanut. Pennut kokeilivat hampaitaan kaikkeen. Kyytiä saivat lelujen ja pentuaitaukseen laitettujen härpäkkeiden lisäksi minun sukkani, kenkäni, kännykkäni, kamerani ja kameran laatikko. Hurjat hiiwiöt!

Messi

Cafu


Kasvattaja oli laittanut pentuaitaukseen pennuille kaikkea kivaa ja kehittävää. Sisustukseen kuului oma pallomeri, tasapainolauta, pieni keinu, laatikko ja kasa leluja.

Popa kiipeilee

Zaza

Popa

Popa
Päivän suosikeiksi nousivat ihastuttava tättähäärä Popa, persoonallisen oloinen Xavi ja ihanan sosiaalinen Zaza.

Kuvasin videon neljäviikkoisista kakaroista:


keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Olipa kerran hirwiöitä

Huh kun on kuuma. Me Priyan kanssa viihdytään paremmin hieman viileämmässä, joten treenaaminen on tuntunut näillä helteillä aivan mahdottomalta. Viime viikonloppuna olimme Marjan ja Voltin kanssa turistina hienon lajimme tokon sm-kisoissa. Pieni herra Voltti Voldemord 4,5kk (?) pyöritti Priyan heti pikkusormensa ympäri. Prillis leikitti pentua ihan lääpällään ja antoi sen pomppia päällään ja roikkua niskanutuista.

Tänään kävin taas ihailemassa koiranpentuja Katrin luona. Paitsi että koiranpennuista oli kuoriutunut pieniä hirwiöitä. He hyökkäsivät heti ahnaasti kimppuuni ja upottivat hampaiden tynkiään ihooni. Verenhimoiset pienet ja raivoisat otukset! Aivan mahtavaa seurata vierestä miten nämä pennut kehittyvät ja niistä kasvaa aivan omia persooniaan.

Otin kasvattajan kanssa pennuista kuvat 4 viikon kunniaksi. Penskojen kuvaaminen oli hieman haastavaa. Jos kuvaa ei saanut napattua sen sekunnin murto-osan aikana jonka penska pysyi paikallaan niin malli oli jo kadonnut viihdytämään itseään jollain muulla.

Hän on Cafú. Katsokaa nyt miten söpö!

Sain myös tarjota pennuille oman lihani ja vaatteideni lisäksi oikeaa ruokaakin. Ahmatit saivat maistaa ensimmäistä kertaa elämässään kalaa. Ateria ei kauaa mietityttänyt vaan kalapullat katosivat aika nopeasti meidän käsistä niin että sormet meinasivat tulla mukana.

Penskat olivat kaikki todella eloisia ja leikkisiä. Sain todistaa hurjia painimatseja sisarusten välillä. Epäilimme että onkohan pennuilla luovutusikäisenä korvia tai häntää ollenkaan näiden leikkien jälkeen.

Suosikkini neljäviikkoisista palleroista olivat mustat nartut Popa ja Xavi. Niissä oli sitä jotain ihastuttavaa. Uroksista Pelé on edelleen suosikkini, siitä tulee komea mies ja mahtava persoona.

Pelé 
Popa

Xavi

"Meitä ei voi vangita" T: Cafu


Cafú ja Zaza

Cafú taas. Tykkään kuvata tätä pentua koska se on niin suloinen.

Leno oli tällä vierailulla hieman uninen

Leno

Tao-eno ja pentu-aitaus

Xavi syö Nooran sormet

Messi on edelleen vähän Priyan näköinen

Xavi maistelee

Messi

Nani on ihanan pieni ja suloinen

Zaza saa siskolta leukaan

Xavi


Matolääkekin uppoaa




keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Olipa kerran kasa pentuja

Kävin tänään ihailemassa 3 viikkoisia pieniä bordercollien alkuja. Tapasin pennut ensimmäistä kertaa niiden ollessa alle viikon ikäisiä kun olin apukäsinä kasvattajalle pentujen vaikean alun vuoksi (tarina siitä kasvattajan blogissa). Pienistä marsuista on jo kasvanut pieniä hirwiöiden alkuja. Pennut olivat todella energiä ja äänekkäitä. Ne mönkivät kauhealla tarmolla eteenpäin, kävivät anhaasti kiinni tarjolla olevaan ruokaan ja virittelivät jo hellyyttävää leikkiä keskenään.

Suosikkeja on vaikea ottaa näin suloisista tyypeistä, mutta mieleen jäivät erityisesti uroksista valloittavan riehakas Pele (mustavalkoinen, jolla on valkoinen niska) ja Messi (näyttää ihan Priyalta pentuna). Nartuista erityisesti veikeä ja söpö Cafu (ruskeavalkoinen, jolla on valkoinen kaulus) sekä loistavalla asenteella varustettu, söpö ja simpsakka Popa (mustavakoinen).

Nyt seuraa ällösöpö kuvahyökkäys.