perjantai 27. toukokuuta 2016

Olipa kerran WOW-leikki

Kuva: Jenny Söderlund

Eilen tehotokoissa pureuduimme Piia Karisen ohjeistuksella siihen kuinka koira kuuntelisi käskyjä vaikka rusakko juoksee nokan edestä karkuun. Kunnianhimoista eikö? Pelin nimi on wow-leikki ja sen tavoite on opettaa koira kuuntelemaan ja tottelemaan nopeasti vaikka sillä olisi suuri houkute nenän edessä. Pitkälle vietynä koiran pysäyttäminen ryhtäävän pupun perästä voisi siis ainakin teoriassa onnistua.

Harjoituksia varten koiran pitää osata luopua namista tai lelusta kun se heitetään lattialle ja iskeytyä kiinni palkkaansa luvan saatuaan.

Aloitimme treenit sillä että koira luopuu avoimella kämmenellä olevasta namista. Priyalle tämä oli tuttu juttu, samoin maassa olevasta namista luopuminen. Jatkoimme harjoitusta tarttumalla koiraa pannasta, tiputtamalla namin maahan, pannasta irti ja vapautus namille. Tätä toistettiin kunnes vapautuksen tilalle annettiinkin käsky. Tähän kannattaa aluksi valita koiralle helppo ja tuttu juttu. Minä valitsin maahanmenon koska ajattelin maahan lentävän namin vetävän neitiä tanteretta päin kuitenkin. Väärässäpä olin. Neitonen meni puoliksi maahan ja jäi transsissa tuijottamaan namua kohti. Jaa mikä luopuminen?

Kriteeri on häiriön lisäämistä tärkeämpi. Samalla tasolla junnataan siis niin kauan kunnes käsky onnistuu täyttäen normaalit kriteerit. Koiran täytyy siis suorittaa tehtävä samalla nopeudella ja tekniikalla kun se toteuttaisi sen ilman häiriötä. Jos koira ei totetuta kriteereitä täyttäen tehtäväänsä, jähmettyy paikalleen tai rynnii namin perään, nami peitetään ja nostetaan maasta. Koiralle annetaan sen jälkeen uusi mahdollisuus.

Seuraavalla toistolla Priya onneksi painui jo kysyvästi maahan. Siitä vapautin sen namille. Maahanmenot nopeutuivat kun leikki kävi tutummaksi. Seuraava vaihe oli se että namu pudotetaan maahan, pannasta irti ja käsky. Tavoitteena olisi se että käskyn pystyisi aintamaan samaan aikaan kuin nami tippuu, mutta aluksi tässä voi pitää viivettä. Viiveestä huolimatta Priya painui hiiiiitaasti vain etupäällä maahan namia tuijottaen. Voi aivosolmu! Toistojen myötä saimme taas niitä oikeitakin maahanmenoja aikaiseksi.

Seuraava vaihe olisi ollut se että koiraa hetsataan namilla ennen namun tiputtamista ja käskyä. Vaikeusastetta saa vielä nostettua paremmilla nameilla ja vauhdikkaammilla heitoilla. Itselläni oli suuri visio seinään lentävästä pihvistä ja lattialle iloisesti kilahtavasta nappulakourallisesta. Jähmimisen vuoksi pitäydyimme kuitenkin helpommissa harjoituksissa.

Tauon jälkeen teimme samanlaisen treenin lelun kanssa. Ensin koira vapautettiin kädestä roikkuvaan leluun maahanmenon kautta. Sitten iloisesti kädessä heiluvaan leluun. Kuollut lelu ei aiheuttanut Priyassa jähmimistä, mutta heiluva lelu sai akan painumaan vain puoliksi maahan täydessä transsissa. Kun tämä onnistui, lelu pudotettiinkin maahan. Tavoitteena oli taas saada käsky perille vaikka lelu putoaa samaan aikaan.

Tänään sain kunnian lainata lainaspanieleitani ja kokeilin luppakorville tätä harjoitusta. Tein molemmille monta lyhyttä settiä pelkästään nameilla.

Panu: Mustan löppökorvan luopuminen oli hieman sitä ja tätä joten aloitimme ihan siitä. Muutaman epäonnistuneen syöksyn jälkeen Panu ymmärsi että tämä täti on tosissaan ja ihan oikeesti mä en saa tuota namua muuta kun luopumalla.

Seuraava setti menikin sitten siihen että musta paholainen vilkaisee minua saadakseen luvan rynniä namille. Se vilkaisi minua koomisen hitaasti kulmiensa alta, aivan kuin se olisi halunnut pitää osan mustista mulkosilmistä vielä kiinni namissa.

Panun kanssa välileikit leikimme minun haisevalla sukallani. Se on ainut joka pikkumustalle kelpaa, mutta ai että miten hurjana se leikkii sillä. Se ärisee, murisee ja tarraa koko suulla kiinni aarteeseensa. Priya ei ole koskaan leikkinyt niin hyvin kun mitä tämä pieni seurakoira kun saa hampaansa kiinni hikiseen sukkaan.

Sitten pääsimme itse harjoitukseen. Panu hoksasi idean aika nopeasti ja jähmi huomattavasti vähemmän kuin Priya. Pääsimme aika nopeasti vaiheeseen, jossa tiputan namin ja käsken herran samaan aikaan maahan. Panu meni nopeasti automaatti tilaan, jossa se yritti tempuilla otteestani tekemään maahanmenoa jos siinä vaiheessa kun valmistauduin pudottamaan namia. Sillä harjoituksia pitäisi siis vaihdella enemmän jotta herra ei pääse menemään "joojoo"-tilaan.

Wentti: Meidän kaheli löppökorva on joutunut hullussa nuoruudessaan tekemään paljon luopumista joten se oli herralle tuttu juttu. Tämän herran kanssa haasteeksi osoittautui se että hän on erittäin taitava lukemaan niitä hetkiä kun ohjaajalla ei ole kaikki kotona. Jos huomioni herpaantui hetkeksikin niin Wee oli jo syöksynyt johonkin ja yleensä palkannut itsensä jo jollakin. Kierrosten nousetessa myös älyttömyys nousee ja kerran tämä maksavalkoinen supersankari päätti hypätä keittiönpöydälle
namikupin perässä. Voi Wentti, olet niin ihastuttavan kamala.

Wentin kanssa jähminen ei ollut ongelma jos herra oli oikeassa mielentilassa. Minusta tuntuu ettei sen aivot voi jäädä palkkaan kiinni koska ne eivät ehdi olla kahdessa paikassa samaan aikaan. Jos se pääsi kiihtymään niin mikään käsky ei mennyt perille asti.

Toivottavasti saisin huomenna kuvattua pätkän Priyan ja spanieleiden tekemistä.


3 kommenttia:

  1. Onpas hauskan kuuloinen leikki. :D Lie moinen namin tiputus ja käskyn tottelu kestävän omalla otuksella tovin jos toisenkin, koska tuijotusmoodiin se vajoaa liian helposti. Tosi käypänoloinen harjoitus näin pidemmällä tähtäimellä!

    VastaaPoista
  2. Teillä on aina hurjan kivoja ja mielenkiintoisia harjoituksia treeneissä! Oon pöllinyt näitä ideoita omiinkin treeneihin. Kivaa, että kouluttajat panostavat muuhunkln kuin siihen, että treenataan tokoliikkeitä tekniikalla hauki on kala, hauki on kala vaan oikeasti laitetaan koira miettimään ja oikeasti oppimaan ja tottelemaan käskyjä :)

    VastaaPoista
  3. Tätä oli pakko kokeilla eikä velipoika voi kauheasti keskittymisellään leveillä :D Voi kauhia sentään! Koko koira jumitti vaikka olisin nakannut namin sen jo mennessä maahan, niin se jähmettyi kerta toisensa jälkeen niille sijoilleen! Muissa osioissa ei ollut ongelmia, mutta aivot oli kyllä ihan namissa kiinni! Oli kuitenkin kiva harjoitus ja tehdään toistekin!

    VastaaPoista