keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Olipa kerran riekkumalla paras


Vietin viime lauantaina aurinkoisen päivän röhnöttäen kentän vieressä ja kuunnellen Jari Kantoluodon ajatuksia koirien mielentilojen mielenkiintoisesta maailmasta. Vaikka harrastamme Priyan kanssa myös hakua niin pidän itseäni vahvasti suuntautuneena "seurakoirien kuviokelluntaan ja estehyppelyyn". Pk-maailma on minulle vielä hyvin tuntematon ja kummallinen paikka. Odotin siis koulutukselta jotain uutta ja mielenkiintoista.

Riitta järjesti nämä pippalot oppilailleen ja valitsi halukkaista koirakot koirakkopaikoille. Koulutus keskittyi vahvasti siihen missä Jari on hyvä: koirien mielentiloihin. Nyt seuraa pohdintaa koulutuksesta. Meidän setin lisäksi napsin jotain ajatuksia myös muiden treeneistä. Kaikki tämä on käynyt minun pääni läpi, joten suhtautukaa lopputulokseen asian mukaisella varauksella.

Jari piirsi meille hiekkaan kaksi viivaa, jonka sisäpuolella koiran vire oli ihanteellinen työntekoon. Viivojen alapuolella työskentelevän koiran ilmeestä puuttui voima ja se jää helposti passiiviseksi. Viivojen yläpuolella työskentelevä koira saatta äännellä, turhautua, ylitarjota.. Näiden erilaisten ongelmatapausten välimaastoon viivojen sisälle on piilotettu se kultainen keskitie johon pyrimme. Viivojen sisäpuolellakin on liikkumavaraa vireen kanssa. Ohjaajan täytyisi oppia lukemaan koiraansa ja tunnistamaan sen mielenmaailmoja voidakseen tietää tarvitseeko karvakaveri ehkä hieman nostatusta jotta se ei putoa viivan alapuolelle tai sitten vireen laskua jotta kohta ei hypätä viivan yläpuolelle.

Kaikkien koirakoiden setti alkoi samalla kaavalla. Pienen alkuhaastattelun jälkeen toimme koiran kentälle ja Jari kertoi naksuttimella milloin palkkaamme koiraa. Koiralta haluttiin aktiivisuutta ohjaajaa kohtaan. Harjoitusten ideana oli opettaa koiraa itse tarjoamaan ja hakemaan aktiivisuutta oikealla tavalla, oikeassa mielentilassa. Koira oppii että kun se tarjoaa oikeaa mielentilaa niin alkaa tapahtua. Jarin naksuttelu mahdollisti sen että ohjaaja pystyi lukemaan koiraansa ja huomasi itse millaisesta käytösestä naksu seurasi.

Jos häiriö oli koiralle liikaa tai koira oli liian korkeassa vireessä Jari pyysi koirakkoa kävelemään rennosti ympäri kenttää. Liikkeestä koiran oli helpompi rentoutua ja hakea aktiivisuutta oikeassa mielentilassa.

Priyan setti alkoi sillä että minä totesin kouluttajallemme: "tässä on tälläinen lupsakka aussie." Priya tuli kentälle kontaktissa minuun ja istui jutellessamme jaloissani tapittaen nameja taskussani. Sain käskyn palkata sen muutaman kerran namilla ja sitten lelulla. Jari huomasi heti ettei se lähtenyt oikein mukaan mekaaniseen palkkaamiseen. Joo se söi namit ja joo se leikki, mutta intohimo jäi kokonaan puuttumaan.

Sain käskyn vähän hilluttaa sitä. Tein työtä käskettyä ja hillutin aussiani ympäri kenttää. Jälkikäteen huomasin miten paljon Priya on muuttanut minua. Vielä kaksi vuotta sitten jos joku olisi sanonut minulle että "hilluta sitä", olisin heittänyt ilmaan pari ummehtunutta kehua. Yleisön edessä riehuminen ei ollut minulle mikään luonnollinen juttu. Tänä päivänä täysbileet ympäri kenttää ovat arkipäivää ja hitto miten hyvin neiti vastasi siihen!

Tässä on video sunnuntailta. Videolla pitän Priyan kanssa samanlaiset täysbileet kuin lauantain koulutuksessa.


Koulutuksessa tuli ilmi että Priya tykkää jahdata ja napsia. Se syttyy kun saa juosta kanssani ja haluaisi myös kovasti napsia minua hihoista sitä tehdessään. Tiesin kyllä että saan neitosen hulluksi kun hillutan sitä ympäri kenttää, mutta pieneen päähäni ei ole juolahtanukaan käyttää sitä palkkana. Jari käski minun pyytää Priyalta tehtäviä ja palkata se hilluttamalla. Ennen kuin sen tekee mieli alkaa napsia, se saa pureskeltavaksi pallon. Tässä minun olisi opeteltava lukemaan koiraa. Myös haukkumisen kanssa saan luoda sääntöjä hauskanpitoon.

Treenihetkeen täytyy saada fiilis että olen koko ajan lähdössä juoksemaan. Kun pidän yllä tälläistä jännitettä, Priyakin pitää yllä jännitettä joka näkyy loistavana vireenä.

Hämmennyin suuresti kun sain hilluttamisestani todella hyvää palautetta. Ryhmän kanssa heräsi keskustelua siitä kuinka koira reagoi vahvasti siihen kun ohjaaja elää vahvasti mukana koulutushetkessä. Palautteen pitäisi aina tulla täydestä sydämestä. koira tunnistaa kyllä eron "hauki on kala"-palautteella ja sillä kuinka ohjaaja oikeasti ilahtuu. Totesimme myös että jos opettelee elämään koiran kanssa hetkessä pelkäämättä "kasvojensa puolesta" niin kokeissakin jännitys ei saa yliotetta.

Nyt siis ulos kuoresta ja riehumaan koirien kanssa!

Kirjoitin koulutuksesta kattavat muistiinpanot myös leikkimisestä, mutta ne ovat tällä hetkellä eri osoitteessa kuin minä. Kirjoitin näistä toisen postauksen jahka ehdin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti