tiistai 29. maaliskuuta 2016

Olipa kerran irtoamista ja kohteen hakemista

Päädyimme tänään Riitan treeneissä pureskelemaan Priyan sisäistä sielunelämää. Halusin tehdä harjoituksia, jotka vahvistavat Priyan irtoamista koska se saattaa esimerkiksi ruudussa kääntyä puolessa välissä takaisin. "Usko loppuu" eikä se irtoakaan kohteeseen asti. Ajattelin että irtoamisen vahvistaminen auttaisi ongelmaan, mutta se paljastikin takaansa muita ongelmia.

Eilen kävimme kuokkimassa kouluttajamme koiran pentujen pentutreffeillä. Kävin hoitamassa pentuja kun ne olivat ihan pieniä avuttomia marsuja. Nyt niistä oli kehittynyt päteviä pieniä bortsunalkuja, joiden ihaileminen ei ollenkaan helpottanut pentukuumetta. Näissä treeneissä halusin hyödyntää vierasta hallia ja tehdä ruutua. Priya bongasi ruudun ihan hyvin ja irtosiin sinne mutta yllättäen vauhti puuttui.

Teimme harjoitusta jossa avustaja piti Priyaa kiinni ja minä siirryin lähemmäs ruutua. Lähetin Priyan ruutuun, mutta juoksinkin pöllimään kosketusalustan sen nenän edestä. Muutama tälläinen toisto ja sitten päästinkin Priyan ruutuun. Nyt ruudussa oli vauhtia. Tauon jälkeen neitonen keksi kuitenkin harjoituksen kaavan. Se himmaili alustalle jos minä aloin juosta sinne "koska mamma vie sen kohta kuitenkin". Harjoitusta piti siis sekoittaa niin että joskus vien alustan ja joskus kisaan sen kanssa alustalle, mutta Priya saa voittaa.

Eilen jo voivottelimme kuinka Priya tuntuu tietävän aina tavan luistaa työnteosta. Ovela possu. Tänään sama teema jatkui. Teemana oli siis irtoaminen. Tokoliikkeiden sijasta harjoittelimme irtoamista muiden välineiden avulla. Näin voimme vahvistaa vain irtomista ja kohteen hakemista minusta poispäin, mutta itse tokoliikkeiden kriteereistä ei tarvitse pitää kiinni. Tälläiseen harjoitteluun voi käyttää esimerkiksi kosketusalustaa, vapaamuotoista kiertoa, maasta törröttävää kosketuskeppiä, tasoa, jolle koira on opetettu laittamaan etutassunsa tai vaikka häkkiä. Me käytimme harjoitukseen häkkiä (tylsempi ja vaikeampi) sekä putkea (Kivempi ja helpompi).

Priyan piti hakeutua kaukaa häkkiin ja tarkoituksena oli lähettää sitä häkin kautta palkaksi putkeen. Kohteet oli asetettu kentän molempiin päihin. Kompastuimme ensin jopa pelkkään häkkiinmenossa. Priya ei halunnut irrota. Se juoksi puoleenväliin, jäi siihen möllöttämään tai kääntyi takaisin haukkumaan minulle. Miksi se juoksisi tuonne asti kun palkan voi saada helpomminkin. Jos se tarjosi möllötystä, minun piti odottaa että se valitsi jotain parempaa. Olemalla aktiivinen (tarjoamalla jotain) se sai minut aktiiviseksi ja siirtymään häkkiä kohti. Jos se tarjosi perusasentoa, pyysin käskyn uudestaan. Homma alkoi toimia ja otimme putken mukaan.

Priya keksi tässä vaiheessa ettei mene häkkiin asti vaan käy ovella pyörähtämässä. Tämä johti toiseen samanlaiseen "jumi-hetkeen" kun treenien alussa. Keskustelimme tämänkin läpi ja homma toimi taas.

Tauon jälkeen häkki vaihtoi paikkaansa. Tällä kertaa Priya jumitti ja ääni alkoi lisääntyä. Riitta pyysi minua puuttumaan siihen koska nyt ääni ei enää johtunut turhaumasta vaan neiti vain mölysi niin ettei se kuule edes käskyjä kunnolla. Laitoin luopumaan namista/lelusta ja se joutui suorittamaan tehtävän samaan aikaan kun se luopui.

Tästä pääsimme toisen ongelman äärelle. Priyalla oli hankaluuksia toteuttaa tehtävä jos odotus palkasta oli liian suuri. Saimme kotiläksyksi tehdä harjoituksia jossa Priya joutuu luopumaan pyörivästä lelusta ja se joutuu silti kuuntelemaan tehtäviä (esimerkiksi sivu, peruuta ohjaajan ympäri, pyörähdys ja palkka vasemmasta kädestä).

Toinen harjoitus oli sellainen jossa Priyalle tahallaan luotiin tilanne jossa se olettaa saavansa syöksyä namille. Otin Priyaa pannasta kiinni ja tiputin namin. Päästin irti ja kehotin neitiä ottamaan namin. Toistimme samaa monta kertaa kunnes Priyalle jäi ajatus siitä että vapautan sen namille kun päästän sen irti. Sitten pudotinkin namin, päästin irti ja käskin maahan. Saman voi tehdä esimerkiksi putkella niin että lähetän Priyan putkeen ja pudotan lelun samaan aikaan. Tehtävä on suoritettava ja lelun saa vasta sitten.

Tässä pureskeltiin yhtä meidän suurta ongelmaa. Treenit olivat aivan mahtavat. Oli todella voimaannuttavaa puuttua johonkin sellaiseen mikä on häirinnyt kehitystämme jo pitkään. Treenien jälkeen Riitta kysyi minulta että iskikö epätoivo.

Minä siihen että ei todellakaan. Pelkästään motivaatio iski. Ihanaa pureutua johonkin jonka oikeanlainen treenaaminen voi kehittää meitä koirakkona hurjasti eteenpäin. Tässä taas näimme että ei tokon treenaamiseen välttämättä tarvitse tokoliikkeitä. Me treenasimme tärkeää asiaa koskematta yhteenkään varsinaiseen liikkeeseen.

Huomenna pitäisi kaivella Priyan seuruuseen asennetta. Siitä tulee mielenkiintoista. Mutta se on sitten jo toinen tarina.

Priyan asenteen on ikuistanut Jenny

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Olipa kerran oppimispäiväkirja 2

Tänään koitti se päivä kun jouduin tuomaan peruutus ohjaajan ympäri-temppumme näyttämölle kaikkien eteen. Treeneissä jokainen esitti oman temppunsa vuorotellen ja pohdimme niiden opettamista yhdessä. Huvittavaa oli, että näin kauhean vaivan siihen että ehdin ennen treenejä leikellä Priyalle kasan lihapullia treeninameiksi. Tähän projektiin liittyi hengästyttävä kauppareissu ja kaikkea. Todellisuudessa käytin treeneissä ehkä puolikkaan lihapullan. No ompahan perjantain treeniin motivointivälineet valmiina.



Tälläiset erilaiset treenit tekivät Priyalle hyvää. Kun vihdoin nappasin sen häkistä ulos, se oli raivoissaan. Temputin sitä hieman ja sain hyvin raivokasta työskentelyä irti punaisesta. Minulle on usein toitotettu sitä että Priyan treenit pitäisi lopettaa aina siihen että sille jää vielä himo kentälle. Tänään sillä todellakin jäi hinku kentälle! Meidän pitäisi tehdä tälläisiä treenejä useamminkin.

Itse tempusta sain sellaista palautetta että rintamasuuntani täytyy suoristaa. Täytyy varmaan harkita jotain selkään teipattavaa tankoa. Jotta saisin tempusta vain käskysanalla toimivan esimerkiksi palkkatemppuna niin Priyan pitäisi osata se ilman "lievää" avustusta minun vartalostani.

Kävimme temppuja läpi yksitellen. Aivoriihi mylläsi ja kaikki joutuivat ääneen pohtimaan myös toisten temppuja.

Aiheena nousi palkan suunnan merkitys, takaperinketjuttaminen, tarjoaminen vs. houkuttelu, luopuminen, erilaisten temppujen rakentaminen... Olipas hauska ja erilainen tunti. Tykkäsin kuin hullu puurosta! Se sisälsi juuri sopivaa jauhettavaa kaltaiselleni nysväävälle pohtijalle.

Kotiläksyksi kaikki saivat valita yhden seuraamiseen liittyvän ongelman johon aikoo kehittää koulutussuunnitelman viikon aikana ja treenata sitä. Valitsin meille sen tärkeimmän mihin tekemisemme yleensä kaatuu: asenne. Pitäisi nyt viikon aikana kehittää harjoituksia jolla saan asennetta punaisen seuruuseen. Siinä vasta on haastetta.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

olipa kerran oppimispäiväkirja 1




Saimme keskiviikon tokoissa läksyksi opettaa koiralle uusi temppu. Ajatuksena oli pureskella kouluttamisen prosessia tarkemmin. Ohjeita tempun opettaseen ei tippunut ja kouluttajamme halusi että raportoimme opettamisprosessia hänelle jälkikäteen. Etenkin meidän tuli miettiä niitä kohtia, joissa oppiminen törmäsi seinään.

Opetettava temppu piti ilmoittaa heti. Minun mielikuvitukseni tyssäsi joten möläytin ulos tempun jonka olen halunnut opettaa Priyalle jo pitkään, mutta en ole löytänyt aikaa sen pureskeluun. Temppu on se että Priyan pitää peruuttaa minua ympäri.

Halusin käyttää tämän tilaisuuden kouluttamisen opetteluun. Yritän huolehtia että koulutushetket ovat sulavia ja liikkuvat "palkasta palkkaan" (Eva Bertilssonin luento). Tässä oppimispäiväkirjassa pureskelen sitä miten opettaminen sujui ja mihin kompastuin.

17.3.

Suunnitelma:

Haluan käyttää opettamiseen tarjoamista. Huijaan sen verran että yritin miettiä tilanteen jossa Priya lähtisi helposti tarjoamaan peruuttamista minua kohti. Peruuttaminen minusta poispäin on helppoa mutta tärkeintä on saada ajatus siitä että neiti peruuttaa minua kohti ja kiertyy ympärilleni.

Ajattelin käyttää apuna sitä että kunnon tokokoirana Priya hakee helposti vasemmalle puolelleni. Kokeilen aloitusasetelmaa jossa asetan Priyan poikittain eteeni. Tästä asennosta se helposti haluaa tarjota muutamaa askelta peruutusta jotta pääsee vasemmalle puolelleni. Tässä vaiheessa on tärkeää merkata toiminto ennen kuin Priya ehtii istua perusasentoon jotta en vain vahvista perusasentoon tuloa oudosta kulmasta.

Palkan suunnalla haluan ohjata Priyaa pois vasemmasta kyljestäni ja takapuolta jatkamaan matkaa selkäni taakse. Priya saa siis palkkansa vasemmasta kädestäni takaviistosta niin että pylly kääntyy vähän selkäni taakse. Tässäkin kohtaa on tärkeää että Priya ei istu kun se saa palkan.

Jotta Priya olisi heti valmis uuteen toistoon, ohjaan sen toisella namilla takaisin lähtöasentoon. Vaihdan lähtöasentoa pikkuhiljaa kohti oikeaa sivuani ja siitä selkäni taakse. sitten toivottavasti voin alkaa odottaa että Priya tajoaa uutta kiertoa heti edellisen toiston jälkeen.

Ensimmäiset treenit:

Priya nappasi juonesta kiinni todella nopeasti. Jos ehdin napata peruutuksen ennen kun Priya ehti istuutumaan perusasentoon ja ohjasin palkan suunnalla selkäni taakse niin toistot liukuivat aika mukavasti. Palkalla houkuttelu uuteen suorituspaikkaan osoittautui myös hyväksi ideaksi koska sain
toistoja tehtyä hyvällä rytmillä.

Vaikeinta oli varoa palkkaamasta istumisesta. Jos yksisin merkkaus eksyi istumiseen niin Priya halusi hanakammin istua perusasentoon matkan jatkamisen sijasta.



Toiset treenit:

Priya oli levon aikana sisäistänyt temput todella hyvin. Se alkoi tarjota heti peruutusta selkäni taakse. Aloin siirtämään lähtöpaikkaa kohti oikeaa sivuani. Ongelmaksi osoittautui se, että Priya joskus kääntyi alkoi kiertämään minua etuperin. Käänsin neidin uudestaan helpompaan lähtöasentoon käsitargetilla tai namilla ohjaten ja Priya korjasi seuraavalla toistolla hienosti.

Istumisongelma väheni, mutta vieläkin tuli toistoja jossa Priya painoi takapuolensa mieluummin maahan.



18.3.

Kolmannet treenit:

Pystyin siirtämään aloituspaikkaa nopeasti. Priya ei enää tarjonnut istumista vaan selvästi peruutti taakseni. Sain aloituspaikan siirrettyä selkäni taakse joten pystyin vaatimaan seuraavan toiston heti edellisen jälkeen.

Ongelmaksi tuli se että en saanut Priyan pyllyä käännettyä tarpeeksi tiukkaan kulmaan. Ratkaisin tämän ongelman kääntymällä seinää varten niin että Priya kääntyi paremmin selkäni taakse. Näin sain kokonaisia ympyröitä tehtyä.






20.3.

Neljännet treenit:

Nimeäminen! Tempun nimeksi tuli "round". Siirryin myös pois seinän vierestä ja ilokseni Priya oli ymmärtänyt tiukan kaarteen idean.



Mitä opin tästä?

Opin ainakin sen että tarjoamista pitää vahvistaa vielä paljon. Priya tahtoo vieläkin jäätyä jos ei heti ymmärrä heti mitä häneltä halutaan. Olin aika ylpeä että en sortunut houkutteluun (ainakaan omasta mielestäni, voi olla että sorruin tiedostamatta..) vaan odotin kärsivällisesti, kyllä se peruutus sieltä sitten lopulta tuli.

Opin myös sen että suunnittelu on tärkeää. Temppua opettaessani en lähtenyt soitellen sotaan vaan minulla oli alusta asti selkeä suunnitelma. Käytin hyväkseni tilannetta jossa tiesin Priyan tarjoavan peruutusta. Osasin myös ennakoida istumisongelmaa joten tiesin puuttua siihen alusta asti. Suunnittelin myös miten siirrän priyan palkasta palkkaan joten sain toistoja tehtyä aikas jouhevasti.

Mitään suurempaa seinää meille ei tullut vastaan. Istuminen peruuttaessa ja tiukan kaarroksen saaminen olivat oikeastaan ainoita tilanteita joita jouduin mettimään. Jossain vaiheessa Priya myös lähti tarjoamaan etuperin kiertoa. Ongelmien ratkaisu on kivaa. Tunsin suunnatonta tyydytystä kun keksin käyttää seinää apunani saadakseni tiukan kurvin.

Aivan mahtava läksy!

Saa nähdä mitä se meidän koutsi sanoo tähän toteutukseen.

Olipa kerran asentoja


Sisältää yleistä hölinää ja muistiinanoja Piia Karisen tokokoulutuksesta koskien jääviä ja kaukoja.



Tämän viikon treenit ovat olleet yhtä vuoristorataa. Maanantaina kaivoin häkistä ihanan innokkaan pikku possun. Se teki kaukoja sun muuta mukavaa iloisena ja häntä heiluen. Keskiviikkona Priya veti heti treenien aluksi herneen nenukkaan jostain syystä ja taistelimme taas leikkimisen kanssa. Kouluttajamme käski minun jopa leikkiä toisen koiran kanssa sen nenän edessä ja Priya olisi vaan halunnut nuuskia maata. Tämä oli taas näitä hienoja hetkiä jonka jälkeen voisin heittää tokokapulalla vesilintua. Onneksi nämä hetket ovat meille jo arkipäivää niin tiedän miten saan "toko itsetuntoni" nostettua pois pohjamudista.

Keskiviikkona saimme kotiläksyksi opettaa koiralle uusi temppu ja raportoida sen opettamisesta kouluttajallemme. Opetettava temppu piti valita heti ja minä tietysti paniikissa möläytin ainoan tempun mikä minulle tuli mieleen: koira peruuttaa ohjaajan ympäri. Projekti on vielä pahasti kesken. Raportoin sitten blogiinkin jonkinlaisen oppimispäiväkirjan tempun opettamisesta kun han saadaan ensin jotain valmiiksi.

Viime sunnuntaina olin kuunteluoppilaana Piia Karisen tokokoulutuksessa, jonka kantavana teemana oli asennot (jäävät, kaukot..) Tässä hieman muistiinpanojani koulutuksen seasta.



Jäävät

Pomppuja ja pomppuja. Näistä pompuista on tulossa aika muodikas tapa opettaa jäävät. Ideana on siis että koira tarjoaa etutassuilla pomppuja, joista koira sitten käsketään jäävään. Näitähän meilläkin on jauhettu. Jääviin saa pompun kautta sitä hauskuutta ja aktiivisuutta joka usein puuttuu mälsistä jäävistä. Itse asennoistakin tulee sellainen hauska temppu, jonka suorittamisesta koira tulee iloiseksi. Tekniikka saadaan myös tasaisemmaksi kun koira oppii töksähtämään oikeaan asentoon hipsimisen sijaan.

Pomppu opetetaan koiralle erikseen. Se onnistuu esimerkiksi käsitargetilla. Tässä video siitä kun Panu opettelee ensimmäistä kertaa pomppua. Koira pitäisi saada tarjoamaan pomppua. joten muutaman käsitargetin jälkeen voi odottaa hetken jos koira lähtisi tarjoamaan toimintoa josta se hetki sitten sai palkan.




Palkan suunnalla voi ohjailla pomppua. Esimerkiksi jos koira pomppaa liian matalalle (esimerkiksi maahanmenoon pompun pitää olla aika korkea jotta tekniikka onnistuisi puhtaasti) niin ohjaa palkan suunnalla ylös palkkaamalla ylhäältä. Jos koira haluaa istua pompun jälkeen palkkaa edestä koiran rinnan kohdalta jotta koira jää seisomaan.

Toisella videolla Priya tarjoaa pomppuja ja käsken sen pompusta kesken maahan. Kun käsky tulee silloin kun koiralla on etutassut ilmassa, tekniikasta tulee oikea.



Kolmannella videolla Priya tarjoaa pomppuja liikkeestä. Tämä on hyvä tehdä peruuttaen jotta pystyy tarkkailemaan koiraa ja ohjaamaan maahanmenoa suoraan.


Seisominen tulee luopumisen kautta. Koiralle annetaan kesken pompun seisomiskäsky ja kun tassut pamahtavat maahan, namit tai lelu tuodaan koiran nokan eteen luovuttavaksi.  Jos koira ei laskeutumisen jälkeen liikuta tassujaan niin se saa palkan.

Paikalleen pysymistä voi harjoitella tarkemmin niin että työntää koira kevyesti lavasta. Jos se ei horjahda vaan pyrkii silti pitämään tassunsa paikoillaan niin se vapautetaan palkalle. Aluksi tönimiset ovat vain kevyttä kosketusta mutta kokenutta koiraa voi yrittää horjauttaa oikein kunnolla.

Piia muistutti koulutuksessaan koiran vapauttamisesta. Vapautus ei ole se, että käsi menee taskuun eikä se että ohjaaja työntää namia kohti kuonoa. Vapautus ei ole edes se, että nami lentää maahan. Jotta olisimme mahdollisimman reiluja koiralle ja toimisimme mustavalkoisesti niin koira tulisi muistaa vapauttaa jokaisen toiston jälkeen. Koiran voi vaputtaa joko palkalle tai uuteen tehtävään kunhan muistaa pysyä mustavalkoisena.

Yhdellä koulutuksen koirista oli ongelmana jäävien erottelu. Piia neuvoi aluksi harjoittelemaan erottelua niin että koiraa pyydetään tekemään samaa asentoa useamman kerran putkeen ja sitten pyydetäänkin toinen asento. Esmerkiksi kolme maahanmenoa ja sitten yksi istuminen. Tästä sitten pienennetään ensimmäisen asennon toistojen määriä asteittain jotta saadaan sellainen tilanne missä asennot vaihtuvat koiralle vuorotellen. Näin koira oppii erottelun hieman lempeämmällä tavalla kun sillä että sille yhtäkkiä aletaan satunnaisesti heittää asentoja arvalla.

Kaukot

Kaukoissa koiran ajatus pitää saada taakse. Tämä on hieman haastavaa koska ohjaaja on niin suuri magneetti koiralle. Piia neuvoi yhdelle koirakolle että ajatusta voi saada taakse peruutuksella.

Kokeilin tätä heti kotona kun vapauduin koulutuksesta. Ihan tavallisten kaukojen välissä koira saa palkkaa myös peruuttamisesta joten ajatus jää taaksepäin. Priyalla varsinkin maahan-istu vaihto ja maahan-seiso vaihto helposti kärsivät siitä jos neiti kovasti haluaisi eteenpäin. Näihin vaihtoihin peruutuksella oli välitön vaikutus.

Huomasin toisenkin hyödyn peruuttamisesta: kaukoistakin alkoi tulla Priyalle hauska temppu. aivan kuten pomppimalla jäävistä on tullut temppumaisen hauskoja niin peruutuksella sain Priyalle kaukoihin heiluvan hännän ja iloisen ilmeen. Peruuttaminen on kivaa joten kaukotkin olivat kivoja.

Kaukojen tekniikkaa Piia teki käsitargetilla. Minä olen aikoinani Priyan kanssa eniten jumpannut perinteisesti namilla ohjaamalla. Käsitargettiin tökkäävä koira liikkuu huomattavasti ripeämmin kuin namin perässä hinautuva joten vaihdoista sai heti aluksi täpäkämpiä. Käsitargetin paikan harjoittelu vaatii kyllä ohjaajalta vähän päänvaivaa.

Vaihtoja harjoteltiin yksi kerrallaan. Koira ohjattiin namilla aina aloitusasentoon (palkasta palkkaan).

Paikkamakuu

Piia näki paikkamakuun aktiivisena liikkeenä. Koiralle ei opeteta että maassa maataan passiivisena vaikka maailman tappiin asti ja tähän voi siis nukahtaa. Jotta saadaan koiralle sellainen paikkamakuu että se odottaa tarkkaavaisena ohjaajaansa, koiran tulee olla paikkamakuussakin aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Koiraa voi kutsua makuusta kesken pois, sen voi vapauttaa lelulle, käskeä yllättäen maahan, istumaan ym. Näin paikkamakuu on jotain muutakin kun vain sitä tylsää makuuta.

Jos koira lösähtää helposti lonkalle, Piia saattaa käydä korjaamassa sen asentoa nostamalla takapäätä hieman ja asenttamalla jalat alle. Lösähtävän makaajan voi laittaa myös esimerkiksi tyynyjen tai omien jalkojen väliin makaamaan niin että se ei pääse lösähtämään ja oppimaan näin väärää asentoa. Nuorelle koiralle voi olla vaikeaa maata ryhdikkäästi pitkiä aikoja joten harjoittelu pidetään aluksi lyhyenä ja lihaksien annetaan tottua rasitukseen.


Yleistä koulutushetkistä

Koulutuksessa tuli ilmi vahvasti luopuminen, mutta Piia painotti että luopuessaan koiran tulisi silti olla aktiivinen. Helposti ihmiset käsittävät luopumisen niin että koira jää passiivisesti luopumaan haluamastaan asiasta vaikka todellinen luopuminen on sitä että koira pystyy tekemään töitä ja tarjoamaan toimintoja vaikka palkka on "saatavilla". Kirjoitin tästä taannoin jutun joka löytyy täältä.

Hän painotti muutenkin koiran aktiivisuutta. Koiralta ei tulisi vaatia mitään ennen kuin se on aktiivinen ohjaajaa kohtaan. Jos koiraa ongitaan töihin kun sen mieli on jossain muualla niin lähtökohdat onnistuneelle koulutukselle ovat hieman heikot. Tälläisessä tapauksessa voi esimerkiksi treenata käsitargettia tai muuta helppoa nopealla vahvistetiheydellä tai leikkiä koiran vireen ylemmäs. Näin koiran saa takaisin homma-moodiin ja oikein työnteon voi aloittaa.


torstai 10. maaliskuuta 2016

Olipa kerran seiväs vai röhnötys

Eilen Riitan tokossa pyörittelimme mielenkiintoista aihetta. Mistä koira tietää milloin sen tulee tarjota perusasentoa ja milloin jotain muuta? Harjoitus hipaisi myös koiran aktiivisuutta ja tarjoamisen opettamista yleensä. Priya jää helposti passiiviseksi pohtijaksi, joten tällaiset harjoitukset ovat meille todella hyödyllinen haaste.



Ajatuksena oli opettaa koiralle että ohjaajan "tokopönötys" asento tarkoittaa sitä että koiralta halutaan perusasentoa ja röhnömpi asento tarkoittaa sitä että koiran tulee alkaa tarjota jotain muuta. Elän ainakin siinä uskossa että Priya osaa nykyään tarjota toimintoja edes vähän aktiivisemmin. Tämä harjoitus sai neidin kuitenkin aivan hämilleen. Se turvautui vanhaan kunnon passiiviseen möllötykseen kun minun röhnöttävä vartaloni ei halunnutkaan sitä perusasentoon. 

Tälläisessa tilanteessa koiraa palkataan kaikesta aktiivisuudesta. Kun Priya sitten hieman vilkaisi muualle, palkkasin siitä.

 Kuvasin kotona pienen videon harjoituksesta. Videolla Priya alkaa ehkä hieman tajuta mikä on homman juoni. Irrallinen huomautuksena on pakko kertoa, että meidän olohuoneen matto on rullattu pois koska juoksupylly unohtaa aina puhdistaa itseään kun on ruokaa tarjolla enkä halua että matto näyttää treenihetken jälkeen murhan rikospaikalta...



Harjoitus liittyy pohdintaan jota tein Eva Bertilssonin luennon jälkeen. Minunkin pitäisi ottaa itseäni enemmän niskasta kiinni ja huolehtia että pidän kiinni omasta ohjauksestani. Se missä asennossa olen ja miten liikun tulisi olla tarkoituksenmukaista. edes jossain määrin. Tämä harjoitus on siis meille hyvin ajankohtainen ja mielenkiintoinen kotiläksy.

Tunnin toinen mielenkiintoinen harjoitus liittyi palkkojen erotteluun ja luopumiseen. Treenikentän lattialla tarjolla oli 3-5 erilaista namia kupeissa ja 3-5 erilaista lelua. Koiraa palkattiin vuorotellen namilla tai lelulla (näihin erikseen opetetuilla palkkasanoilla). Jokaisen vaihdon jälkeen vaihdettiin myös sitä lelua tai sitä namia jolla palkataan. Koiran täytyy siis oppia hyväksymään se että "leikimme nyt tällä vaikka tuo olisi ollut parempi." Harjoitus tiivisti myös tokossa tai arkielämässä vastaan tulevaa vaihtelua.

Tämä harjoitus oli hieman mielenkiintoinen juoksupyllyn kanssa. Avoimissa astioissa odottava ruoka oli niin paljon huokuttelevampaa kuin leikkiminen. Riitta sanoikin että harjoitus näytti teoriassa onnistuvan, mutta leikkiminen ei herättänyt Priyassa mitään suurta intohimoa. Neitonen on ilmeisesti päättynyt juoksuissa SYÖDÄ itsensä paksuksi kun varteenotettavaa sulhasta ei ole kävellyt vastaan.

Voi Possua. 


tiistai 8. maaliskuuta 2016

Olipa kerran hiihtoloma

Tämä on tälläinen täytepostaus koska mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olemme Priyan kanssa läinnä laiskotelleet. Viime viikolla vietimme hiihtolomaa siskoni ja spanielijengin kanssa. Tämä sattui hyvään saumaan koska Priya aloitti juoksunsa. Pöksyjen kanssa treenaaminen on ollut vähintäänkin mielenkiintoista joten tauko on tehnyt hyvää meille molemmille.



Priya pääsi siskoni Marikan kanssa aksaamaan. Siskoni halusi kokeilla onnistuuko häneltä "ferrarin" kuskaaminen. Onnistuihan se! Priya tietysti sekosi kun pääsi pitkästä aikaa aksaamaan. Eilen meillä oli omat agilityt ja kävimme neitosen kanssa vähän juoksemassa rataa rimat alhaalla. Hirveää kaahaamistahan se oli ja punaisella oli hauskaa.

Tokoakin ollaan reenailtu vähän sen mitä juoksut ovat antaneet periksi. Tunnaria, kaukoja ja ruutu-kierto erottelua on tullut hinkattua.

Viikonloppuna kävin ihailemassa täällä tampereella tokon karsintakoetta. Osallistumislista oli hieman bortsupainotteinen. Marjan kanssa pönötimme koko kokeen yleisössä ja huokailimme että voi kun mekin olisimme joskus noin taitavia. Tai tottakai me ollaan. Se vaatii vaan hirveästi hikeä, verta ja treeniä.

Lumimönkijät

Panu 

Wentti

Wentti saa kyytiä

Jipii!

Kohti älytöntä ja sen yli


keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Olipa kerran kouluttamisen tiede ja taide





Kävin viime perjantaina Eva Bertilssonin luennolla "the art and science of great training sessions". Tälläinen luento pitäisi olla pakollinen kaikille lemmikin omistajille. Vaikka minäkin heilun naksuttimen kanssa joka päivä ja tiedän oppimisen perusteet käytännössä, niiden tarkastelu teoriassa avasi minulle liudan uusia ajatuksia. Toivottavasti nämä kirkastuneet ajatukset tarttuisivat käytännön treeniinkin ja pystyisin jatkossa luomaan parempia treenihetkiä koirani kanssa.

Tässä postauksessa käsittelen muistiinpanojani ja ajatuksia joita sain irti Evan luennolta. Luento oli englanniksi, joten pyydän jo valmiiksi anteeksi pöhköjä suomennoksiani. En tiedä millä sanalla suomen eläintenkouluttajat kutsuvat esimerkiksi tilannetta joka on käytöksen "antecedent". Ennakointi? Ennakkotapaus? Tyydyn siis sanomaan vaan tökerösti ennakkovihje. Jos joku lukijoista tietää oikean termin niin voisitko ilmiantaa sen. Olisi hauskaa kutsua asioita niiden oikeilla nimillä.

A-B-C Eli ENNAKKOVIHJE-KÄYTÖS-SEURAAMUS

Metsästäessämme loistavaa treenisessiota, meidän täytyy ensin riisua koko mokoma paljaaksi ja tarkastella sen sisältöä suurennuslasin kanssa. A-B-C on yksinkertaistettuna jokaisen käytöksen selkäranka.  Koulutussessiossa yritämme päästä käsiksi kaavan keskimmäiseen osaan: käytökseen (B=behavior). Koska käytökseen ei pääse koskemaan suoraan, muokkaamme kaavan reunapaloja saadaksemme keskimmäiseen haluamamme lopputulokseen.

Ennakkovihje (A=antecedent) tarkoittaa niitä kaikkia asioita ympäristössä, jotka vaikuttavat käytökseen ennen kun se on tapahtunut. Yksinkertaisin esimerkki ennakkovihjeestä on vihje tai käskysana joka edeltää opetettua käytöstä: "istu" ja koira istuu, tai ojennettu käsi ja koira tekee käsitargetin. Ennakkovihjeiksi voi ajatella myös esimerkiksi erilaiset muutokset ohjaajan käytöksessä jotka kertovat koiralle mahdollisuudesta palkkaan (ohjaajan taskuun menevä käsi, ohjaaja ottaa koiraan kontaktia, pussin rapina..) Nämä voivat olla tahallisia tai tahattomia. Ainakin minä saan olla säännöllisesti korjaamassa jotain ennakkovihjettä tietystä liikkeestä. Luonnossa ennakkovihje voi olla esimerkiksi vihje saaliista tai vaarasta. Tämä ennakkovihje vaikuttaa eläimen käytökseen, se laukaisee joko saaliskäytöksen tai vaikka pakenemisen.

Seuraamus (C=consequence) on se joka seuraa käytöstä. Seuraamuksesta riippuen käytös joko lisääntyy tai vähentyy. Riippuen siitä oliko seuraamus eläimelle hyödyllinen vai ei. Eläinten koulutuksessa lisäämällä jonkin käytöksen edullisuutta eläimelle, saamme sen käytöksen lisääntymään. Päinvastoin eläimelle epäedullinen tai haitallinen käytös vähentyy.



Katsotaampa esimerkkinä ihan tavallista koulutustilannetta ja yksinkertaista käsitargettia. Käytöstä ennakoi ohjaajan ojennettu käsi, joka toimii vihjeenä koiralle siitä että kuono olisi nyt kannattavaa työntää kohti kämmentä. Tässä esimerkissä ojennettu käsi on siis tilanteen ennakkovihje, tarkemmin SD eli ennakkovihje, joka kertoo koiralle tietyn käytöksen olevan kannattavaa. Koiralla on vahvistehistoriaa siitä että ojennettuun käteen työnnetty kuono on johtanut sen kannalta edulliseen seuraamukseen eli namiin. Rento käsi on tässä tapauksessa S delta ennakkovihje siitä että jokin käytös ei ole sillä hetkellä kannattavaa. Koira on ehkä yrittänyt työntää kuonoaan myös rentoon kämmeneen, mutta koska se ei ole koskaan tuottanut sille edullista seuraamusta, se ei koe sitä enää hyödylliseksi.

Otetaan toinen esimerkki luonnosta. Kettu haistaa hiiren pesän. Tässä tapauksessa siimahäntien haju toimii tilanteen SD:nä ja laukaisee saaliskäytöksen koska kettu kokee sen itselleen edulliseksi. Se saa mahalleen täytettä. Jos hiiren pesän luona kuitenkin haiskahtaa myös voimakkaasti toiselta pedolta, saattaa pedon lemu olla tilanteen S delta eikä saaliskäytöksen jatkaminen ole enää hyödyllistä vaan joku toinen käytös (ehkä pakeneminen) ottaa etusijan. Tässä tilanteessa hiirien metsästys ei olisi enää ketulle hyödyllistä.

Tärkeää on huomata että tietyn käytöksen vahvistaminen vahvistaa myös sitä vihjettä tai niitä vihjeitä jotka edelsivät käytöstä. Itse ainakin helposti ajattelen että kouluttaessani vahvistan vain sitä mitä naksutan eli keskityn hyvin vahvasti käytös-seuraus ketjuun. On totta että naksutettu asia vahvistuu eniten, mutta jos esimerkiksi laittaa kätensä taskuun joka kerta kun pyytää koiran istumaan, koira oppii istumiseen ennakoivan vihjeen. Sitten kun tulee aika pyytää koira istumaan ilman ennakoivaa vihjetta, voi tilanne olla koiralle S delta eli ei kannattava koska SD (käsi taskussa) puuttuu kokonaan. Tämä on yksi syy miksi minun pitäisi tokoilla aina peilin edessä etten pääse opettamaan käskysanoihin tahattomia ennakoivia vihjeitä.

Ennakkovihjeisiin kuuluu SD:n ja S deltan lisäksi MO eli motivational operations. Tässä tapauksessa motivoivilla asioilla tarkoitetaan hyvin suppeaa käsitystä motivaatiosta. Motivaatiolla ei tarkoiteta esimerkiksi selviytymistä yleisenä käsitteenä vaan motivaationa käytökselle on vain esimekiksi pedon haju. Näillä tarkoitetaan siis vain yksittäisiä tekijöitä jotka sillä hetkellä lisäävät tai vähentävät motivaatiota toteuttaa käytöstä.

Esimerkkejä motivaatioita lisäävinä tai vähentävinä tekijöinä on puute tai kylläisyys. Kaikkihan ovat kuulleet sen ettei koiran kanssa kannata tulla treeneihin maha täynnä koska nälkäinen koira jaksaa työskennellä paremmin. Toinen esimerkki motivaatiosta voi olla "luotaantyöntävän tekijän läsnäolo" eli esimerkiksi pedon haju.



Esimerkkinä tälläisestä MO:sta on siskoni koiralle Panulle trimmauskoneen ääni. Se on tottunut olemaan trimmattavana mutta uudessa trimmauskoneessa on kovempi ääni kuin vanhassa joten uusi hurina saa pienen herran hermostuneeksi. Tässä tapauksessa Panulle palkintona toimii se, että kone sammuu ja hirvttävä hurina lakkaa. Koulutustilateen tarkoitus on saada Panulle ongelmaan uusi ratkaisu: rimpuilun sijaan se saa koneen sammumaan olemalla paikoillaan.

Haluttu käytös eli paikoillaan oleminen saadaan sammuttamalla kone kun Panu jää paikoilleen eikä väistä ikävää ääntä. Tilanteen ennakkovihje on koneen hurina, joka toimii motivoivana "luotaantyötävän tekijän läsnäolona" josta Panu haluaa eroon. Tarjoamalla haluttua käytöstä se pääsee hurinasta eroon.

Aloin pohtia myös Priyan fiksaatiota liikennevaloihin kaavion kautta. Käytös on sellainen, että neiti ampaisee vihreiden valojen vaihtuessa eteenpäin, riehaantuu ja napsii hihnaansa. Liikennevalojen lähestymiseen liittyy tuijotusta, vaanimista ja jähmettymistä. Priyalla on siis liikennevaloihin suhde jota voi kuvailla sanoilla: "ready-set-GO!!". Käytös on voimakkaampaa jos Priyalla on paljon virtaa eli tekemisen puutteen voi sanoa olevan käytöksen MO.

Käytöksen laukaisijana (SD) ovat liikennevalojen ääni, liikennevaloissa odottavat ihmiset, lähestyvät liikennevalot.. Olen myös ajatellut, että minun käytökseni voi auttaa käytöksen laukaisevana tekijänä. Jos esimerkiksi hermostun tai minulla on kiire niin käytös tulee esiin voimakkaammin.

Meillä on koulutussuunnitelmana antaa Priyalle liikennevaloissa toinen tehtävä syöksymisen sijaan, mutta voisin lieventää Priyan reaktiota liikennevaloihin yrittämällä vaikuttaa ennakkovihjeisiin. Esimerkiksi se että menisimme Priyan kanssa liikennevaloihin vain silloin kun neiti on väsynyt. Tämä vähentää sen MO:n vaikutusta joten se lieventää reaktiota. Myös oma käytökseni pitäisi olla rauhallista ja kiireetöntä. Voisin myös rikkoa sitä kaavaa jolla lähestymme liikennevaloja, esimerkiksi kääntyä takaisin kun valot muuttuvat vihreiksi.

Palkasta palkkaan


Eva kehotti ajattelemaan treenihetkeä renkaana. Ideaali treenitilanne kulkee sulavasti palkasta palkkaan katkeamattomana ympyränä, josta kaikki "ylimääräinen" on riisuttu pois. Luennolla Eva käsitteli tarkemmin kohtaa jonka ajatteluun käytetään yleensä vähiten aikaa ja energiaa: mitä tapahtuu siinä välissä kun palkka loppuu ja uusi toisto alkaa? 

Sääntönä voi pitää: se kohta mihin edellisen toiston palkka loppuu, tulisi olla seuraavan toiston aloitus. Hankala totuus on että kaikki toiminta palkkojen välillä vahvistuu. Jos koira hyörii ja pyörii ennen oikean asian tarjoamista, yleinen hyöriminenkin saa osakseen vahvistusta vaikka ohjaaja käyttäisikin selkeää merkkiä oikean toiminnan merkkaamiseen. Tämä tarkoittaa sitä että onnistuneiden toistojen välissä tulisi siis olla mahdollisimman vähän "roskaa" jotta koulutus vahvistaa rehellisesti oikeaa toimintoa.

Ihannetapauksessa koira pystyy aloittamaan suoraan seuraavan toiston kun se on saanut palkan edellisestä. Näin saadaan vahvistetiheys pidettyä tarpeeksi tiheänä ja vähennetään kaikkea "roskaa" toistojen välissä. Joskus uuden toiston aloittaminen vaatii sen että koiran on siirryttävä edullisempaan asentoon toistoa varten. Tälläisessä tapauksessa koira voidaan kuljettaa palkalla oikeaan paikkaan.
Lelulla tämä on helppoa. Esimerkiksi ruutua harjoitellessa koira saa palkan juostuaan ruutuun ja koira leikitetään taas kauemmas lähtöpaikalle, jotta se voidaan lähettää uudestaan. Palkalla kuljettamiseen voidaan käyttää myös namia, jota koira nyhtää hitaasti kädestä (nami "pitkänä") tai useampaa pientä namia. Näin koira saadaan siirrettyä palkan aikana ja se on heti valmis tekemään toisen toiston.

Myös ohjaaja voi siirtyä palkatessaan paikkaan josta koira pääsee tekemään tehtävän. Esimerkiksi perusasentoa harjoitellessa ohjaaja sirtyy koiran eteen palkatessaan koiraa jotta se voi tulla uudestaan perusasentoon. Koiraa voi siirtää parempaan suorituspaikkaan myös käskyllä, esim. käsitargetilla.

Minä koin luennolla varsinaisen ahaa-elämyksen ajatellessani näitä renkaita. Ihanteellinen koulutushetki on intensiivinen ja tehokas. Se on riisuttu pois kaikesta ylimääräisestä. Koska koira on koko ajan joko suorittamassa, palkattavana suorituksesta tai se on tauolla, mikään ylimääräinen (häsellys, nuuskiminen, karkailu..) ei ehdi vahvistua. Myös vahvistetiheys pysyy sopivana jos toistojen väliin ei mahdu ihmeellistä häsellystä tai haahuilua.

Aioin jatkossa vaivata päätäni ennen treenejä suunnittelemalla toistot niin että niistä tulisi selkeitä renkaita.


Palkan loppumisen ja seuraavan toiston välissä ohjaajan täytyy ikään kuin "valmistaa näyttämö" tehtävää varten. Ohjaaja huolehtii siitä että koira pystyy aloittamaan työskentelyn heti kun kun palkkaus loppuu (se on oikeassa asennossa ja oikeassa paikassa). Ohjaaja huolehtii myös siitä että tarvittavat apuvälineet ovat paikoillaan. Jos käytetään esimerkiksi kosketusalustaa niin se laitetaan paikoilleen sillä aikaa kun koira vielä palkkaantuu. Näin vältytään siltä ettei apuvälineen laittamisesta tule koiralle vahvaa ennakoivaa vihjettä (SD).

Eva painotti luennollaan sitä että ohjaajan tulisi olla koiran työskennessä mahdollisimman passiivinen jotta koiralle ei opeteta "odottamiskäytöstä" (sitä että se odottaa ohjaajan houkuttelua). Ohjaajan passiivoituminen tulisi tarkoittaa koiralle sitä että siltä halutaan seuraavaa toistoa.

Paras irti jokaisesta treenistä!

1. Luo kupla!

Mistä koira tietää milloin se on hommissa ja milloin ei?

Luo kupla itsellesi niin koira seuraa perässä. Tämä on yksi tärkeimpiä oppeja mitä olen saanut ja sen sisäistäminen on vienyt meitä koirakkona hurjasti eteenpäin. Olin haljeta ylpeydestä kun Eva puki sanoiksi sen mitä minä olen tehnyt käytännössä koko syksyn. Tämä todistaa että minäkin olen tehnyt jotain oikein.

Ohjaajan tulee keskittyä täysillä aina kun koira on kentällä. Ohjaaja ei puhu kenellekään, hän ei mieti mitä tekee eikä haaveile haahuillen ympäriinsä. Hän keskittyy niin hyvin kuin olettaa koiransakin keskittyvän.

Minulla on käytössäni häkki. Silloin kun Priya on häkissä, minulla on lupa laskea vireeni, nollata ja haahuilla. Voin valmistautua seuraavaan settiin ja valmistella mahdolliset apuvälineet paikoilleen. Priyan tauko on siis eniten tauko nimenomaan minulle. Me ihmiset emme pysty tehokkaaseen työhön pitkiä pätkiä kerrallaan joten häkillä pystyn huolehtimaan että Priya saa minulta 100% huomion aina kun se on kentällä kanssani. Näin voi odottaa siltä samaa.

Häkki tekee myös koiralle selvemmäksi milloin se on töissä ja milloin ei. Se luo selvemmän säännön siihen että kentällä ollaan mamman kanssa täysillä kuplassa ja häkissä saa "nollata". Näin Priyalle on myös helppo jättää "hinku kentälle" kun tauolle mennään aina siinä vaiheessa kun neidillä on vielä virtaa jäljellä.

Taukopaikka voi olla myös mekuualusta tai "käy siihen" käsky. Pääasia että se on koiralle ja ohjaajalle selkeä rutiini. Näin myös treenikaverit tietävät milloin ohjaajalle "saa puhua" ja milloin hän on on "hommissa".

2. Rakenna selkeät renkaat

Miten toteutat treenin?

Suunnittele treeni etukäteen ja rakenna selkeät renkaat. Mieti myös se miten palkkaat niin että koira on palkan jälkeen heti valmis uuteen toistoon. Me ihmiset emme ole hyviä tekemään ja ajattelemaan samaan aikaan joten nämä kaksi olisi hyvä erottaa toisistaan. Joskus suunnitelmaa joutuu muuttamaan lennosta, mutta syvällisempi pohdinta olisi hyvä jättää treenikentän ulkopuolelle.

3. Hyvä (agility)treeni

Miten liikut koiran kanssa?

Eva puhui siitä miten ohjaajan tulee miettiä omaa ohjausteknikkaansa. Ohjaustekniikat ovat tuttuja agilitystä mutta niitä tulisi ajatella yhtä lailla kaikkeen treenaamiseen. Tällä tarkoitetaan sitä yleistä systeemiä jolla koirakko liikkuu yhdessä. Mistä koira tietää mihin suuntaan työskennellä? Mistä koira tietää halutaanko sen liikkuvan mukana vai jäävän paikoilleen?

Jotta koulutus olisi mahdollisimman sulavaa, tulee ohjaajan tietää miten hän liikkuu ja minne. Eva mainitsi esimerkiksi rintamasuunnan tärkeyden. Agilityssa on itsestäänselvää että koira seuraa ihmisen rintamasuuntaa mutta tokossa unohdan tämän aina. Joskus olen ihmetellyt miksi Priya ei esimerkiksi huomaa kauempana olevaa törppöä ja myöhemmin huomannut itse seisovani täysin kierossa. Agilitya tehnyt koira olisi ohjautunut paremmin törpön luo jos minä olisin vartalollani osoittanut sitä kunnolla.

Itse ymmärsin tämän "ohjaustekniikan" harjoittelun nimenomaan siinä että ohjaaja miettii omaa liikkumistaan koulutuksen aikana. Tähän liittäisin myös sen että ohjaustekniikkaan kuuluu myös passiivisuus. Koiralle opetaan että passiivinen ohjaaja haluaa että koira aktiivisesti tarjoaa jotain, liikkuva ohjaaja palkkaa ym.

4. Tiedä prioriteettisi

Mitä haluat treeniltä?

Eva mainitsi omaksi prioriteettilistakseen:
- Asenne
- suunta
- tarkkuus

Prioriteettilista on siis hyvin yleinen rautalankamalli, joka kertoo sen mikä on ohjaajalle tärkeää.

Tein minulle ja Priyalle oman prioriteettilistan:

1) ASENNE! Tärkeimpänä pidän sitä että treenikentällä minulla ja Priyalla on hauskaa. Teemme hommia itsevarmasti eikä kumpikaan koe epävarmuutta. Tämän kohdan voisi nimetä myös: "ei herneitä nenään".

2) Aktiivinen koira, jota ei tarvitse kalastaa hommiin ja ohjaaja joka osaa olla kalastelematta.

3) Treenien rytmi säilyy. Treenipätkät ovat tareeksi lyhyitä, treenit pysyvät intensiivisenä, koira tietää milloin se on tauolla ja milloin hommissa. Ei ylimääräistä haahuilua.

4) Tekniikka ja toistojen selkeys

5. Virhe? Jatka eteenpäin!

Mitä teet kun koira tekee virheen?

Virheen sattuessa Eva neuvoi jatkamaan eteenpäin. Tulevaisuudessa on ehkä tehtävä parempi suunnitelma, mutta virheen sattuessa tärkeintä on vain jatkaa seuraavaan toistoon ja huolehtia että koira voi jatkaa työskentelyä.

Jos koiran on mahdollista tehdä toisto heti virheen jälkeen niin ohjaaja voi vain odottaa että koira tekee oikean ratkaisun. Tärkeintä on saada koira onnistumaan. Jos jotain on mennyt pieleen ja koira ei pysty tekemään seuraavaa toistoa suoraan, koiralle järjestetään "uusi aloitus". Se siirretään aloituspaikkaan josta onnistuminen mahdollista. Siirtäminen voi tapahtua esimerkiksi käskyllä, käsitargetilla tai "alempiarvoisella" palkalla.

Yleensä muutokset koulutussuunnitelmassa on hyvä jättää treenikentän ulkopuolelle, mutta joskus muutos esimerkiksi nopea muutos palkan suunnassa voi estää koiraa toistamasta samaa virhettä koko ajan.

Olen huomannut että käsitarget on minun suosikkini "uuden alun" järjestämisessä. Virheen sattuessa Priya turhautuu helposti, joten yksi käsitarget auttaa neidin helposti uuteen alkuun ja parempaan lähtöasentoon.





Onnistunutta koulutushetkeä Eva kutsui saumattomaksi. Siinä vasta onkin tavoitetta.

Luennolta jäi mieleen ensimmäisenä suunnittelun tärkeys. Etenkin niiden osien suunnittelu joihin en ole aikaisemmin nähnyt vaivaa. Kouluttaminen on taitolaji ja siinä kehittyminen vaatii käytännön naksuttelun lisäksi ajattelua. Eva sanoi että joskus on hyvä katsoa omaa treenaamistaan suurennuslasin kanssa vaikka videolta ja tarkkailla sitä miten liikun, palkkaan ja miten olisin voinut tehdä treenin tehokkaammin. Jokaista treeniä ei kuitenkaan tarvitse analysoida palasiksi, joskus on hyvä vain nauttia koiran seurasta ja pitää hauskaa!