lauantai 9. tammikuuta 2016

Olipa kerran ihminen hihnan päässä

Kuka minä olen? Hyvä kysymys. Kaikki mitä tämä blogi tietää minusta on se että nimeni on Milli, asun herwoodin metsässä ja minulla on punainen koira. Niin ja sen että putkautan aina aivan järkyttäviä kirjoitusvirheitä hakatessani näppäimistöä. Satu Pawsomness-blogista haastoi minut kertomaan hieman tarkemmin kuka tämän näytön takana oikein istuu. Kiitos haasteesta Satu!

Haasteen nimi on: Kuka sinä olet?

Satu kirjoitti: " Juuri sinä, sinä siellä blogin takana. Koira- tai eläinaiheisten blogien tassuttelijat kyllä tunnetaan, mutta kuka mahtaa olla aina siellä ruudun takana kuluttamassa kallisarvoista aikaansa, jotta voisi jakaa oman elämänsä tapahtumia meille muille. Mistä tulet, minne menet, mitkä ovat intohimojasi eläinmaailman ulkopuolella? Sen minä haluaisin lukea ja tietää."




Ainut asia joka minusta pitää tietää, on se, että minä olen kirjoittaja. Tiedän että tämä on hieman hankala uskoa ottaen huomioon ne järkyttävät kirjoitusvirheet ja lauserakenteet mitä päästän julkisuuteen tämän blogin välityksellä. Olen kuitenkin kirjoittaja, uskokaa tai älkää. Enkä ole vain ihminen joka harrastaa kirjoittamista. Olen ihminen joka elää ja hengittää vain kirjoittaakseen tarinoita. Se on se roihuaa minun rinnassani ja pitää minut elossa. Se on oikeastaan ainoa asia mikä pitää minut järjissäni ja tasapainoisena. Ilman sitä olisin ontto ihmisruumis ilman tarkoitusta. Vietän suurimman osan ajastani pääni sisällä keskellä jotain mystistä kolmiodraamaa sukellusveneessä tai matkalla ulkoavaruuteen kuumailmapallolla. Sen vuoksi en ole aina tässä maailmassa ja minun läheiseni joutuvat kärsimään siitä. Joskus jäin kiinni siitä etten tiennyt ketä äänestää tämän maailman vaaleissa koska olin liikaa keskittynyt pääni sisäiseen politiikkaan jossa päätettiin jonkun toisen valtakunnan asioista. Aloitin blogin pitämisen koska rakastan kirjoittamista ja se on minulle luonnollinen tapa käsitellä asioita.

Lapsena olin aina se joka loitsi leikkiin juonen ja rakensin leikkimällä villejä tarinoita. Olen aina nähnyt villejä unia ja  piirtänyt niiden pohjalta satuja jo ennen kun osasin edes kirjoittaa. Ensimmäisen "kirjani" tein 6-vuotiaana juuri ennen kun menin kouluun. Kirja oli "kirjoitettu" kokonaan kuvin ja äitini kirjoittamin lyhyin lausein. Sen nimi oli "Koulu satuja" ja kokoelma sisälsi mm. jännittävän kertomuksen merenneidosta joka putosi jäteputken läpi viemäriin ja muutti muotoaan tunnistamattomaksi hirviöksi.

Kirjoittamaan oppiminen oli minulle vaikeaa enkä tunne vieläkään hallitsevani suomen kieltä kovin hyvin. Olen kuitenkin kirjoittanut niin kauan kuin kynä on pysynyt kädessä. Lapsena kirjoitin koko ajan. Minulla on vieläkin tallessa kauhuteokseni "paukkuva syntetisoija" (heh.. tarkoitin syntetisaattoria) jossa koulun syntetisaattori hyökkäsi pahaa aavistamattomien oppilaiden kimppuun yökoulussa. 12-vuotiaana kirjoitin myös vampyyrin ja ihmisen välisen rakkaustarinan (ennen kuin Twilightista tuli hitti! Minun versioni päättyi tosin ihmisen draagiseen kuolemaan..).

Minua kiehtoo tarinankerronta. Aina kun katson elokuvaa tai luen kirjaa, seuraan sitä "miten se on tehty?" Aivan kuin joku koneinsinööri haluaa tietää miten joku kone toimii, minä haluan tietää miten kirjan tai elokuvan juoni on rakennettu. Saatan joskus katsoa samaa elokuvaa tai lukea samaa kirjaa  uudestaan ja uudestaan vain saadakseni selville sen reseptin.

Näen myös hahmoja ja tarinoita joka paikassa. Joskus uhrikseni joutuu junassa edessäni hiljaa riitelevä pariskunta, jonka elämäntarinan olen kehitellyt jo ennen kun juna jarruttaa Jyväskylän kohdalla. Joskus taas pihalta löytynyt revitty kirje, jonka sisällön kehittelen paljastamaan maailmanlopun salaisuuksia.

Kirjoitan kai jonkinlaista maagista realismia. Mukana on aina mysteeri, suomalaista mytologiaa ja hyvin hienovaraista fantasiaa. Sellaista joka ei ole liian ilmiselvää vaan kummittelee taustalla ja on aina upotettu jollain lailla realismiin.Kirjoittajana haluan tietää luomastani maailmasta kaiken ja suunnittelen ympäristön viimeistä pilkkua myöten. Minun tietokoneeni hakuhistoriani on varsin huolestuttava koska olen tehnyt taustatutkimusta muunmuassa siitä miten hakkeroidaan toisten tietokone tai miten rakennetaan kotitekoinen pommi.

Tällä hetkellä kirjoitan seikkailua, jossa yhdistetään matematiikkaa ja kalevalan sampo-taru. Saa nähdä mitä siitä tulee. Olen saanut tehdä valtavan vaivan että ymmärtäisin edes murto-osan siitä matematiikasta mitä yritän tarinaan tunkea. Kirjoittaminen on hauskaa koska se motivoi tutustumaan asioihin ja oppimaan jatkuvasti jotain uutta. Jos haluat asettua matemaatikon pään sisälle, sinun on ymmärrettävä matematiikkaa. Ja matematiikan ymmärtäminen ei ole minulle mikään yksinkertainen tehtävä.

Tässä on lyhyt katsaus siihen kuka minä olen silloin kun en hakkaa päätäni seinään punaisen aussieni kanssa. Koska haluan levittää Satun hienoa haastetta, haluan tietää jotain seuraavien blogien kirjoittajista:

Katanan koiruudet 
somewhat
Kaaponkujalla
Aina ekana
Tinttarillan seikkailuja

10 kommenttia:

  1. Ompa vaikea haaste! Katsotan, miten siihen pystyn! Ihania nuo sun tarinat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! oli kyllä vaikeaa kirjoittaa vain itsestään ilman koiraa :)

      Poista
  2. Ihana ihana Milli! Kiitos kun osallistuit haasteeseen! Tää oli aivan huikea vastaus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiitos mukavasta haasteesta! Oli virkistävää saada erilainen haaste :)

      Poista
  3. Sun suomenkieli on huomattavasti parempaa kuin minun. :D Blogitekstiä kirjoittaessa kiroilen koko ajan kun en osaa kirjoittaa ajatuksia auki ja kielioppi on päin prinkkalaa.

    Jo äidinkielen tunneilla minun isoin ongelma esseissä oli se, että onnistuin laittamaan sanat väärään järjestykseen vaikka suomenkielessä on melko vapaa tuo sanajärjestys. ._.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh :D suomi on vaikea kieli. Mun suurin ongelma on kilometrin mittaiset rönsyilevät lauseet jotka karkaavat vähän käsistä. Niitä on todella raskas lukea eivätkä ne ole kovin hyvää suomen kieltä :D niitä on tämä blogi täynnä! yleensä huomaan ne vasta jälkikäteen enkä aina jaksa alkaa jo julkaistuja postauksia muokkaamaan

      Poista
  4. Ihanaa päästä lukemaan blogin kirjoittelijoista! Kaikkien koirat kyllä tuntee ja tietää mutta ei omistajia! Kröhöm.. Itseltänihän siis ei edes puutu esittely omasta blogistani..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä hauska haaste! :) Toivottavasti lähtisi leviämään niin saataisiin lukea näitä enemmän. Harvemmin sitä tulee ilman haastetta kirjoitettua vain itsestään jotain satunnaista :)

      Poista
  5. Mieletön haaste, tähän piti oikeasti käyttää aikaa ja vaivaa. Kiitos! :) http://borntobemirka.blogspot.fi/2016/01/kuka-mina-olen.html

    VastaaPoista