sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Olipa kerran Liebster award

Liebster awardia pukkaa. Kiitos Sabina!

"Liebster awardin idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen ja se että pienenmmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. Liebster awrd annetaan bloggaajalta bloggaajalle. "



1. Nimeä yksi koirasi persoonallinen piirre tai tapa:

Olen tuhma enkä tottele tehtävänantoa. Nimeän nimittäin pitkän listan aussieneidin ihania ja persoonallisia tapoja:

- Priya on oikea hymyhuuli ja väläyttää mielellään Wirneen Wirnistävää Wirnistystä.

-  Priya läträilee mielellään vesikupilla ja puhaltaa sinne kuplia (ihan omatoimisesti, tätä en ole sille opettanut)

- Priya pomppii PALJON. Jokainen päivä on neidistä miljoonan pompun arvoinen ja hän jakelee niitä  Ilahtuessaan, tervehtiessään, leikkiessään, juokstessaan.. Etenkin pusupomppuja neiti jakelee säästelemättä.

-  Tylsistyessään Priya tulee usein hakemaan minua leikkimään repimällä minulta sukat/tossut jalasta.

-  Ilahtuessaan Priya päästää suustaan pitkän riemuhaukku-sarjan, joka kuulostaa vähän ulvonnan ja haukun risteytykseltä. Tätä nähdään etenkin tervehtimisrituaaleissa.

- Priya nukkuu päivisin sängyllä niin että venyttää itsensä oikein pitkäksi pötkyläksi. Tajajalat vedettyna ihan taakse ja etujalat ihan eteen. Näin joko mahallaan tai selällään. Koko sänky on täynnä yhtä pientä punaista koiraa.



-  Priya piilottelee mielellään herkkuja, joita se ei jaksa syödä yhdeltä istumalta. Se hiiviskelee ympäriinsä herkku suussa yrittää viedä sen jonnekin niin että minä en näe sitä. Yleensä herkku löytyy pyykkikasasta, maton alta, sängystä, sohvalta tai muusta "hyvästä piilosta".

- Olen vahingossa opettanut Priyan hakemaan huomiota niin että se tulee venyttelemään lähelleni. Se on selvä merkki siitä että punainen on höpsötyksen tarpeessa. Kehuin Priitä siis aina siitä kun se venytteli (fyssarin pyynnöstä) ja neitipä keksi tästä oivan keinon saada hieman huomiota.

- Priya on hyvin sisäänpäin lämpenevä. Sanon aina että sillä on omat "listansa" johon se merkkaa ihmiset. On niitä ihmisiä jotka Priya hukuttaa suukkoihin ja rakkauteen aina nähdessään, on niitä joille voi ainaa kuivan tervehdyksen ja sitten on niitä jotka eivät kiinnosta neitiä ollenkaan. Punaisesta näkee että ihmiset ylipäätään eivät ole kivoja, mutta tutut ihmiset ovat. Sen tunnistamininen on todella tarkkaa. Samassa porukassa toiset ihmiset saavat aivan erilaisen tervehdyksen kun toiset. Joskus nuorempana Priya oli jopa arka vieraiden kanssa mutta kasvoi siitä onneksi yli. Nykyään vieraat saavat koskea (jos on ihan pakko).  Koirien kanssa on sama homma. Priyalla on kamunsa jolle se on aina yhtä rakastava ja kärsivällinen ja sitten on "ne muut" jotka eivät ole niin ihania.

-  Priya kävelee aina lenkin jälkeen ovelta suoraan kylpyhuoneeseen tassupyykille jos vessan ovi on auki. Minä en ole tätä opettanut enkä ole toiminnasta mitenkään erityisesti palkannut. Lenkin jälkeen on vain menty tassupesulle joten on katsonut parhaaksi kipittää sinne itse. Omatoimisuus kunniaan, en valita.

-  Priya kiihtyy liikennevaloista. Valojen muuttuminen vihreäksi saa Priyalle kummallisen riemureaktion. Se haluaisi kiskaista eteenpäin täysiä ja juosta tien yli. Koska juoksemista ei olla sallittu niin Priya purkaa liikennevaloista aiheutuneet paineet yleensä ottamalla hihnansa suuhun tai nappaamalla maasta kepin kannettavaksi. Priya myös jää helposti tuijottamaan ihmisiä jotka odottavat liikennevaloissa ja jähmettyy paikoilleen. Joskus pentuna huomasin jopa vaanimista ja hiipimistä ihmisiä kohti, mutta se jäi onneksi pois. Liikennevalot eivät ole mikään vieras juttu meille, kuljetaan niistä joka päivä ja aina reaktio on sama.

Siinä muutama hassu tapa!

2. Miten olet päätynyt koiraharrastuksen pariin?

Koska Wentti-spanieli oli hieman railakkaampi yksilö kuin edeltäjänsä, totesin että on varmasti järkevämpää tarjota sille muutakin aktiviteettiä kuin pelkkää lenkkeilyä. Menimme siis pennuille ja nuorille koirille tarkoitetulle tokokurssille. Sitten päädyimme agilitykurssille. Ennen kuin ehdin huomatakaan, innokkaan koiran kanssa puuhailu oli vienyt mennessään. Priyan tulon jälkeen harrastus on saanut vieläkin uusia merkityksiä enkä voi kuvitellakaan enää elämää ilman koiraharrastusta.

3. Miten olet päätynyt juuri siihen koiraan tai niihin koiriin mitä sinulla on?

Aussien valitsin kasvattajan perusteella. Törmäsin Wirneen ensimmäisen pentueen pentublogiin ja tykästyin siihen tapaan jolla Laura kasvattaa kasvattejaan. Tykkäsin myös Priyan äiskästä Nessasta joten meille tuli aussie.

4. Onko sinulla ollut tai oletko suunnitellut ottavasi muun rotuista?

Meillä on ollut ennen Priyaa näitä luppakorvia maksa-valkoisia hössöttäjiä jota kutsutaan tutummin englanninspringerspanieleiksi. Olen halunnut elämäni aikana ainakin bordercollien, pyreneittenpaimenkoiran, cockerspanielin, perhoskoiran, labradorinnoutajan ja shetlanninlammaskoiran. Joskus lapsena halusin briardin koska niillä oli söpöt korvat. Seuraava koira on hyvin suurella todennäköisyydellä kuitenkin bortsu.

5. Kuinka monta koiraa samassa taloudessa on sopiva määrä?

Vaikea kysymys. Jokainen saakoon ottaa niin monta koiraa kuin kokee tarvitsevansa. Meille sopisi kaksi koiraa ihan hyvin, mutta kolmas voisi tässä asumismuodossa olla hieman liikaa.

6. Onko sinulla yhtä isoa "gurua" jonka ideologiaa seuraat kouluttaessasi?

Ei varsinaisesti mutta olen lukenut paljon Sophia Yinin, Susan Garrettin, Tuire Kaimion ja tällaisten kirjoittamaa kirjallisuutta. Koirakuiskaajat ym. jätän lukematta. Edustan siis ehkä tällaista naksutin ja nakki- koulutussuuntaa joka painottaa luopumisen ja itsehillinnän (zen-mielentilan :) ) sekä tarjoamisen ja aktiivisuuden opettamista koiralle.

7. Mikä on paras piirteesi kouluttajana?

 Olen kärsivällinen ja rauhallinen tyyppi enkä hikeenny tai hermostu helposti. Osaan sitkeästi yrittää uudestaan ja uudestaan enkä hermostu tai lannistu vastoinkäymisistä. Päinvastoin, pohjalla käyminen kasvattaa kummasti motivaatiota.

8.  Mitkä ovat mielestäsi tärkeimmät ominaisuudet ihanteellisessa harrastuskoirassa?

Se että pääkopan sisällä kaikki muumit ovat laaksossa (mieluummin vielä aakkosjärjestyksessä) ja koiraa on helppo motivoida. Minun silmääni miellyttävät vauhdikkaat tokokoirat, joten myös nopeus, hyvä kehonhallinta, kiihkeys ja tietynlainen vilkkaus ovat minulle tarkeitä ominaisuuksia.

9. Kuinka hyvin koirasi vastaa näitä?

Priyalta löytyy päästä kaikki muumit aakkosjärjestyksessä kauniissa rivissä ja ahnetta possua on helppo motivoida. Prillis ei ole hirveän nopea tai voimakas työskentelijä vaan enemmän ajattelevainen tyyppi. Sillä on kyllä hyvä kehonhallinta ja mahtava asenne kun oikein laittaa parastaan.

10. Mitä ovat mielestäsi tärkeimmät hyvän kouluttajan ominaisuudet?

Vastaus riippuu hieman harrastettavasta lajista. Agility vaatii ohjaajalta ihan erilaista ketteryyttä kuin vaikkapa toko ja esimerkiksi koiratanssi vaatii ihan erilaista mielikuvitusta kuin agility. Kaikille lajeille yhteisiä "hyviä piirteitä" ovat ainakin kärsivällisyys ja se ettei pinna pala heti kun koira tekee virheen. Mikään ei ole inhottavampaa katsoa kun se että ohjaaja hermostuu koiralleen. Se ei auta ketään eikä vie koulutusta mihinkään suuntaan.

 En löydä tälle ominaisuudelle mitään fiksua sanaa, mutta se että osaa muokata omaa käytöstään koiran ja koulutustilanteen mukaan. Hyötyä on myös nopeasta naksukädestä sekäselkeydestä käytöksessä ja ohjeissa. Minusta myös huumorintaju ja se, että osaa löysätä välillä pipoa ovat myös tärkeitä ominaisuuksia! Koiraharrastuksen on kuitenkin tarkoitus olla hauskaa. Ahkeruus ja sitkeys tietysti koska onnistunut suoritus tarvitsee toistoja!

11. Mikä koiraharrastuksessa on sinulle palkitsevinta?

Luoda suhde koiran kanssa! Kaikista palkitsevinta on se tunne mikä tulee kun koiralla on hyvä fiilis ja se tekee kanssasi hommia ihan täpöllä. Parhaat hetket on vietetty Prilliksen kanssa hallin lattialla höpsötellen ja onnitellen toisiamme hyvästä suorituksesta. Se on parasta huumetta josta en halua vieroitusta.

Koiraharrastuksessa pidän myös kaikista ihanista ystävistä jota olen saanut harrastuksen kautta. Myös haasteet, niiden saavuttaminen ja itsensä voittaminen on minulle tärkeää.

Siinä olivat minun hyvin väsyneenä kirjoittamani vastaukset.

Koska innostuin haasteeni ensimmäisestä kysymyksestä: "nimeä yksi koirasi persoonallinen piirre tai tapa", haastan kasan Priyan sukulaisia kertomaan minulle yksitoista koiransa persoonallista tapaa. Satun tietämään että nämä aussiet ovat hassuja ja eloisia tyyppejä joten minua kiinnostaisi kuulla sukulaisten hauskoja tapoja.

Kaikki yksitoista kysymystä ovat siis:

"kerro yksitoista koirasi hauskaa, ihanaa tai jopa ärsyttävää piirrettä tai tapaa"

Haastan:

Ilon
Gatsbyn
Jipin
Noxin
Shaken ja Troyn
Djalin
Naurun
Kujeen


4 kommenttia:

  1. Ihana kysymys! Kiitos haasteesta :)

    VastaaPoista
  2. Kiitti. Olipas monta tuttua tapaa listalla! Taitaa siskoksilla olla paljon samoja tapoja. Voi kun minäkin pystyisin aina pitämään hermoni kasassa. Nykyään kyllä välillä kiristää överisti, kuten eräänäkin yhteisenä treenikertana koiran mutistessa... Yleisesti suurimmaksi osaksi on ollut/on onneksi hauskaa. <3 Se on tärkeintä.

    VastaaPoista
  3. Kiitos haasteesta :) Otamme sen ilolla vastaan!

    VastaaPoista
  4. Oma listaus tehty! Tosin aika tutun kuuloista suurin osa siitä ;)

    Fero harrasti hartaasti tuota namien piilottelua! Se esimerkiksi jemmasi kerran muutaman tomaatin sohvan uumeniin :D Lisäksi se usein kaivoi raivoisasta lattiaa ja sen jälkeen heitti luunsa "kuoppaan" minkä jälkeen tökki kuonollaan "maata" aarteensa päälle. Se on ihan oman lainen äänensä mikä syntyy koiran nenän hinkatessa laminaattia! Plus tästä johten ison höntin nenä punotti välillä oikein jouluisasti ;)

    VastaaPoista