lauantai 5. joulukuuta 2015

Olipa kerran aussietokoa


Perjantaina satoi kissoja ja koiria. Jouduin pitkän päivän jälkeen raahautumaan bussilla treeneihin ja kävelemään pysäkiltä hallille. Vaakasuoraan puhaltava tuuli hakkasi naamaan armottomasti. Astuin vahingossa lätäkköön pimeällä tiellä ja kenkäni tulvi täyteen vettä. Huokaisin ja katsoin kännykällä Gran Canarian sääennustuksen, 25 astetta lämmintä ja auringonpaistetta. Olemme siis lähdössä viikon päästä Maspalomasin auringon alle jouluksi ja odotan lomaa huokaillen.

Siinä kastuessani läpimäräksi, mietin miksi ihmeessä minä valitsen aina harrastukset jotka vaativat raahautumista sateessa ja kylmässä. Ennen kun vietin kaiken aikani koirien kanssa, harrastin ratsastusta, joka sekin vaati osaltaan hengaamista ulkona pimeässä ja kylmässä. Olisin voinut harrastaa vaikka rotta-agilityä tai ravata näyttelyissä pitkäkarvaisen valkoisen kissan kanssa. Mutta ei, minun piti hankkia aussie.

Perjantain tehotreeneissä teemana oli häiriöt. Kouluttajamme teetti meillä yhteisiä häiriöharjoituksia ja lopuksi saimme päättää itse yhden liikkeen jota halusimme treenata häiriössä. Kimppaharjoitukset olivat aika tuttuja, mutta hyödyllisiä: paikkamakuu niin että koirat jätettiin keskelle kenttää ja joka toinen koira kääntyi toisin päin, paikkaistuminen niin että koirat olivat jonossa rintamasuunta eteenpäin, seuraamista pienen neliön sisällä ristiin rastiin, maahan-istu käskyjä ringissä, luoksetuloa muitten koirakoiden ohi ja kaukoja ringissä.

Yksilöliikkeenä tein luoksetuloa ja perusasentoa häirittynä.

En jauha perjantain treeneistä sen enempää. Positiiviset on kirjattuna minulle itselleni ylös. Niitä oli haastava keksiä koska yleinen fiilis oli treeneissä aika huono. Minua paleli, sukka oli märkä, väsytti ja päätä särki. Ei sitä aina voi olla hyvällä filiksellä. Treenit olivat myös aika tylsät koska häiriökäskyt ovat Priyalle aika helppo nakki. Se ei ole koskaan mennyt vieraiden ihmisten käskyihin helposti (tuttujen kylläkin..) Seuraaminen sumpussa oli haastavaa koska Priya jännittää vieraita koiria ihollaan. Varsinkin ryhmän saksanpaimenkoira aiheutti Priille järktyksen joten pelkkä katsekontaktin pito "kauhistuksen" lähellä oli vaikeaa.

Treenien jälkeen siis fiilis oli sama kun sinne mennessä: miksi en harrasta rotta-agilitya..

Tänään kuitenkin oli taas hyvän mielen treenit, jotka saivat minut muistamaan miksi tunnen niin suurta paloa tätä lajia kohtaan. Järjestimme kimppatreenit "Wirneen-kennelin tampereen jaoston" kanssa. Mukana oli myös yksi bortsu jotta varmistamassa että homma ei mene ihan täysin aussieksi!

Aussie-porukasta mukana olivat Maria ja ihana Warma, Saila ja Arthur, Jenny ja Priyan sisko Ilo sekä Piritta ja Jedi. Tahkoimme tokoa hallilla 2h. Juuri tällaiset kiireettömät isomman porukan treenit ovat tämän lajin suola. Treeneissä ehtii rauhassa jutella ja vaihtaa treenivinkkejä. Kaikki myös auttavat toisiaan ja jakavat omia ajatuksiaan.

Prilliksen teema oli tänään EVL-ruutu. Teimme eteenlähetystä "ei mihinkään", pysäytystä siinä ja ruutuun hakeutumista niin että minä olin kauempana sivussa. Otimme myös vähän tunnaria ja tietysti paikkamakuun ja istumisen.

Tässä on muutama toisto videolla:



Positiiviset:

1. Prillis oli hyvällä tuulella. Se leikki hurrjana eikä "menettänyt fiilistä" treeneissä missään vaiheessa.

2. Suoraan lähetys onnistui hyvin sekä lelun kanssa että ilman.

3. Pysähdyksessä neiti pysähtyi. Pysähdys ei ollut mikaan napakka, mutta se reagoi heti ja pysähtyi nätisti. Hätäilin hieman pysähdyksen kanssa. Minun olisi pitänyt pysäyttää se kauemmas, mutta pelkäsin että ehdin joten ennakoin hieman. Pysähdyksiä otimme vain yhden koska Prii alkaa hieman ennakoimaan pysädystä, joten toistot pitää olla luokkaa 1 pysäytys ja 10 läpijuoksua,

4. Palkkasin paljon pelkällä lelulla enkä tuntenut tarvetta työntää myös namia Priyan kitaan (joskus sorrun ajattelemaan että lelu ei ollut "tarpeeksi".

5. Priya tajusi ruutuun lähetyksen heti ensimmäisestä toistosta. Emme ole hirveästi tehneet ruutua niin että minä seison sivummalla.

6. Vauhti ruutuun on Priyaksi oikein hyvä ja neiti on ihana kun nytkähtää niin voimakkaasti liikkeelle kohti ruutua

7. Ääntä ei kuulunut yhtään! Tosin Prii ei ehtinyt treeneissä pahemin turhautuakaan.

8. Tunnari onnistui vihdoin ja viimein (oli työn ja tuskan takana). Videolla oli se siistein suoritus. Prillis oli hieman malttamaton ja levitteli kapuloita ja arpoi omaa, mutta loppujen lopuksi saimme onnistuneen suorituksen.

9. Se palautti tunnarin perusasentoon!

10. Paikkaistuminen piilossa oli ihanan levollinen.

Pätevät tokoaussiet Warma (kyllä, se on aussie), Ilo, Priya ja Jedi
Ihanat hyvän mielen reenit! Mukavaa aussiekansaa, suklaata, hassu ja innokas Priya.. mitä muuta sitä voi la iltaansa haluta? Huomenna sitten taas reenaamaan, vähän eri kokoonpanolla tosin. mutta se on sitten toinen tarina.

7 kommenttia:

  1. Oli kivaa. :-) Hienoa menoa! En nähnytkään teidän treenausta kun mattimyöhäisenä taas kerran liikenteessä. Hyvä te!

    VastaaPoista
  2. Rotta-agilityn tapaista olen itsekkin miettinyt lähiaikoina. XD

    VastaaPoista
  3. Kiitos Jenny! Rotta-agility on varteenotettava vaihtoehto kun mäkin pysyisin siinä vauhdissa mukana! :D

    VastaaPoista
  4. Ihanan innokasta tekemistä tossa videolla! Hieno Priya <3

    Miten sä oot muuten opettanut tunnarin? Siis ne ihan alkeet? Onko ollut alkuun oma kapula selvästi vääristä erillään vai ootko naksutellut oikean haistelemista vaiko miten ootte alottaneet? Mun pitäis alottaa sen treenaaminen, mutta kun en osaa päättää, että millä tavalla lähden opettamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Opetin alkeet niin että kapulat(myös oma) olivat ritilän alla ja naksuttelin omaan koskemisesta. Sitten kun Priya ymmärsi idean (etsi oman ja hamusi sitä) niin otin ritilän pois ja naksuttelin oman nostamisesta. Ritilä esti sitä ettei Priya turhautuneena nostellut vain kapuloita vaan alkoi aika nopeasti käyttää nenäänsä. Samalla tein näitä perus kapulan piilotusta nurmikkoon, tavarakasaan ym.

      Poista
  5. Joo ritilän käytöstä oonkin kuullut. Se olisi Jipinkin kanssa varmaan ainoa tapa, jos haluaa naksutella, koska muutoin varmaan nappaa sattumanvaraisesti ekan eteen sattuvan kapulan :D Täytyisi vain päättää lähdenkö naksuttelemaan haistelua vai viemään sitä oikeaa kapulaa erilleen vääristä. Kauhean vaikeita päätöksiä! Ja siksi onkin ton treenaaminen lykkääntynyt, kun ei osaa valita :)

    VastaaPoista
  6. Sulle on haaste ;)
    http://jerikonblogi.blogspot.fi/2015/12/liebster-award-haaste.html

    VastaaPoista