lauantai 28. marraskuuta 2015

Olipa kerran lököilyä ja joulukortteja

Onnistuin telomaan jalkani joten agility oli hieman haastavaa viime maanantaina. Rata näytti tältä. Se on helpompi vedos kiemuraisesta radasta joka oli laitettu kentälle valmiiksi. Yleensä en jaksa opetella helpompia ratoja koska niitä ei ole merkattu numerolapuilla. Yksinkertainen aivokapasitetetiini ei riitä käsittämään sitä että pitäisi liikkua esteitä vastoin numerojärjestystä. Tällä kertaa halusin kuitenkin harjoitella koko radan opettelua joten pinnistin aivoni muistamaan tämän radan.

Jalkani oli kuitenkin ottanut osumaa hieman perusteellisemmin kuin ajattelin, joten juutuimme esteille 6-7. En pystynyt juoksemaan kepeiltä tarpeeksi nopeasti tehdäkseni onnistuneet takaakierrot. Priya teki aivan mahtavat kepit kuitenkin! Olen todella tyytyväinen.

Maanantaina kävimme myös tokoilemassa ja korjailemassa kokeessa paljastuneita heikkoja lenkkejä (niitähän löytyy!)

Tiistaina otimme nokan kohti Jyväskylää. Elämään ei ole koko viikolla kuulunut muuta ihmeellistä kuin kevyttä lenkkeilyä, pientä tokoa ja joulukorttiin poseerausta. Tauko on tehnyt meille hyvää. Minä olen saanut parannella koipeani ja Priya on kerännyt virtaa. Neiti sai viime sunnuntaina facebookissa koiraselfie haasteen. Monet ovat laittaneet haasteen muistoksi myös blogiin ja koska jutun juurta on nyt kertynyt muuten hieman niukasti, me kopioimme idean.

Sunnuntai 22.marraskuuta


"Vihdoin joku tajusi haastaa mut selfie-haasteeseen! Kiitos Nauru! Tässä mun eka selfie. Vietiin Ilon kanssa meidän mammat pitkälle lenkille Herwoodin metsään ja tässä me ihaillaan maisemia. Ilo oli ihan riemuissaan lumisesta metsästä mutta mä en ollut ihan samaa mieltä. Mun lenkin kohokohta oli kun sain ajaa MINUN pihassani lorvivan nemesis-oravan puuhun. Mamma ei jostain syystä tykännyt mutta se ei tajua että "tämä piha on liian pieni meille kahdelle Nemesis.." Haastan siskoni Tintin, Ihmeen  ja Ilon  koska niiden kuulumisia on aina kiva lukea ja tiedän että he jakavat syvän vihani oravia kohtaan. T: Priya"


Maanantai 23. marraskuuta



"Mun toinen selfie! Tässä mä oon hallilla hommissa. Juoksin vähän ruutuun, noudin kapulaa ja kiersin merkkiä ja sain tästä hyvästä nakkia. Sitten paimensin vielä mammaa ympäri aksarataa. Haastan Pyryn , Nupun  ja Elmon koska ne oli tänään mun mamman kanssa kentällä ja mä jouduin katsomaan vierestä. Kiukutti. Haastan teidät siis ottamaan 3 koiraselfietä ja haastamaan kolme teidän kamua. T: Priya"


Tiistai 24. marraskuuta



Tässä on mun kolmas selfie. Tässä kuvataan vuoden 2015 joulukorttikuvaa. Anna mun kaikki kestää! Koko kuvaus oli epäammattimaista säätöä noitten spanieleiden toimesta. Miten minun oletetaan tekevän hommani ja pysyvän paikoillaan tuollaisessa kaaoksessa? Pyh ja pah! En myönnä olevani samaa seuruetta kuvassa esiintyvien henkilöiden kanssa. T: Priya



lauantai 21. marraskuuta 2015

Olipa kerran volume-nappi


Uskaltauduimme sitten ilmoittautumaan kokeeseen ja pelätty päivä koitti tänään. Viime aikoina treenit ovat menneet vähän miten sattuu joten odotukset eivät olleet korkealla. Haukkumis-raivon lisäksi olemme saaneet kärsiä muista riemun tuomista haitoista kuten hätäisistä suorituksista ja tarkkuuden menetyksestä. Päätin kuitenkin mennä kokeiseen ja katsoa mitä siitä tulee.

Eihän siitä oikein mitään sitten tullut.




Paikkamakuu 9,5
Olimme reunapaikalla. Vieressämme oli treenikaverimme Tilda-tolleri joten en osannut jännittää paikkamakuun onnistumista. Ollaan sitä ennenkin maattu vierekkäin. Neitonen otti yllättävän paljon häiriötä hallin ovesta, joka avautui useamman kerran paikkamakuun aikana ja nosteli päätänsä nähdäkseen kuka tuli sisälle (tämä treeniin!). Puolikas piste lähti siitä että neiti pomppasi vinoon perusasentoon.

Seuraaminen 8
Priya meni kehään asenteella. Se tarjosi perusasentoa koko ajan odotellessa ja vinkui nakkien perään. Näin sen ilmeestä että meille tulisi vauhdikas kehä. No sitä saa mitä tilaa.. Seuruu oli ihan asiallista. Itse lähdin vahingossa liikkeelle alussa ilman lupaa (miten niin jännitti..) ja käännökset levisi hieman. Muuten seuruu oli iloista ja asenne kohdallaan. Mutinaa kuulimme äänitehosteeksi.

Liikkeestä maahanmeno 0
Hehheh. Priya teki todella kivan stopin. Pomppukin oli mukana. Neidin ilme loisti "tätähän sä halusit" ja korjauskäskyni meni kuuroille korville.

Luoksetulo 7
Luoksetuloon tarvitsimme tuplakäskyn. Priya tuli vauhdikkaasti jä päästeli suoraan ohitseni, lenkin kautta perusasentoon. Olen aika yllättynyt että saimme edes seiskan.

Noutoesineen pitäminen 10
Siisti pito vaikka otin Priyalle mukaan sen inhottavamman kapulan.

Kauko-ohjaus 7
Maahanmenoon tarvittiin kaksi käskyä ja kaukot oli kuorrutettu hienoilla äänitehosteilla.

Estehyppy 7
Muuten hyvä, mutta äänitehosteet pudottivat numeroa.

Kokonaisvaikutus 7 
tarvitseeko edes kertoa mistä pisteet lähtivät. Yksi sana: äänitehosteet! Tuomari kommentoi että "loistavaa yhteistyötä, mutta haukkuminen saisi jäädä pois". Tietääkö kukaan missä on aussien volyyminappi?

Yhteensä ALO2  145p



No hei asenne ratkaisee, eikö niin? Ainakaan minulla ei ollut kehässä laahustavaa laamaa jonka saan kiskoa liikkeestä toiseen. Tämä ei Priyan kanssa todelllakaan ole itsestäänselvyys. Tarkkuutta ja varmuutta liikkeisiin ja työtä mielentilan kanssa niin ehkä mekin joskus täältä vielä noustaan.

Aina pitää ajatella positiivisesti ja etsiä jokaisesta treenistä tai kokeesta niitä hyviä juttuja:

- Meidän molempien asenne oli kunnossa. Priya oli mukana täpöllä ja sen häntä heilui. Se ei laamaillut yhdessäkään liikkeessä, nuuskinut maata tai jäätynyt paikoilleen. Minä sain jännityksen kuriin ennen koetta. Menin kehään hymyssä suin ja tulin ulos myös hymyssä suin vaikka ykköstä ei tippunutkaan. En myöskään heitä kisakirjalla vesilintua vaan menen seuraavaa koetta kohti innokkaana, nöyränä ja uutta oppineena. Teki mieli hetken ajan heittäytyä epätoivoon ja julistautua maailman huonoimmaksi ohjaajaksi joka ei pääse edes alokasta kunnialla läpi (byää!!). Sitten nielin ne tunteet ja päätin että kyllä me vielä täältä noustaan. Eli kymppi asenteesta? Sellainen palkinto pitäisi kyllä olla olemassa.

- Seuraaminen, kaukot, hyppy ja noutoesineen pito toimivat hyvin. Rakoilivathan nekin vähän mutta seuruu oli käännöksiä lukuunottamatta hyvää, kaukot ja hyppy äänitehosteita lukuunottamatta hyvää ja pito oli loistava (onneksi tuo ei osaa haukkua kapula suussa).




Tänne satoi ensilumi ja otin neitosesta muutaman kuvan valkenevan maan kanssa. Ensi viikolla otammekin sitten rennosti ja matkustamme Jyväskylään spanielipoikien luokse kylään. Sitten alkaa taas himotreeni kohti seuraavaa koetta. Mutta se on sitten jo toinen tarina.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Olipa kerran hikipisaroita


Ketteränä siinä mennään. (kuva Jenny Söderlund)

Voi auts! Nyt on lihakset jumissa. Treenikaverini ylipuhui minut aivan huhkimaan Tamskin järjestämiin agilityharrastajien fysiikkatreeneihin. Treenit veti rautaisella otteella Tanja Kurikka. Ideana oli harjoitella agilityssä vaadittavia taitoja ilman koiraa. Ketteryys ja minä emme kulje mitenkään käsi kädessä joten osasin odottaa jotain hyvin mielenkiintoista.

Aloitimme lämmittelyllä kuului juoksemisen opettelua. Kävelimme kantapäillä törpöille asti ja kävellen takaisin, sama päkiöillä hiihtäen. Sitten opettelimme juoksutekniikkaa nousemalla päkiöille ja nostamalla vuorotellen polven koukkuun ylös asti, varpaat tuli osoittaa edelleen ylös. Käsien tuli liikkua yhdeksänkymmenen asteen kulmassa "juoksun" rytmissä. Teimme lämmittelyksi eri variaatioita tästä harjoituksesta. Harjoituksen idea oli opettaa keholle lihasten oikeaa käyttöä juoksessa tai jotain tällaistä hienoa. Minä keskityin lähinnä siihen että pysyn pystyssä.

Hiki tuli jo kämmittelyssä mutta sitten aloimme tosihommiin. Ensin tikapuilla (joita edusti maahan teipatut teipit). Juoksua niin että molemmat jalat osuivat joka väliin. Vaihtelimme sitä jalkaa joka tuli osua maahan ensimmäisenä. Tosiasiassa en edes tiedä kumpi jaloistani osui ensimmäisenä maahan. Yritin liikuttaa niitä niin nopeasti etten enää pysynyt laskuissa mukana.

Vaihdoimme harjoitusta sellaiseen, jossa molemmat jalat osuivat jokaiseen väliin ja vuorotellen toinen jalka kävi sitten vielä ulkona. Voi pyhä riepu! Arvatkaapas pysyikö minulla ajatus mukana.

Sitten harjoitus vaihtui niin että molemmat jalat kävivät sisällä ja ulkona joka välissä. Tämä oli jo aivoilleni helpompaa koska minun ei tarvinnut erottaa siinä mytäkässä vasenta jalkaani oikeasta. Saatoin sotkea ne koko ajan samaan suuntaan.

Loppuhuipennuksena vielä "valssi" eli molemmat jalat sisälle ja toinen aina ristiin ulos. Kompuroinnissani oli tapahtunut pienoista kehitystä tai sitten ristiin astuminen oli aivoilleni vain helpompaa koska sain tämän hievityksen taipumaan aika hyvin.

Jatkoimme sitten liikkuvien valssien harjoittelulla. Teimme rataa ilman koiraa niin että ohjasimme radan jossa oli vastakäännös-valssi-valssi-vastakäännös-valssi-valssi. Tämä tuli tehdä mahdollisimman kovaa. Aivan järkyttävää. Minun koirani ei olisi löytänyt oikeita esteitä oikeassa järjestyksessä.

Sitten teimme molemmille jaloille 20 toistoa "valssi kyykkyjä" Käsi ja jalka ojentaa valsiin ja vaihtaa suunnan. Reisien kidutusta! Minun löllöt valasreiteni huusivat apua.

Sitten siirryimme juoksemaan kovaa törpöistä tehtyä pujottelurataa, jossa piti juosta ihan täysillä. Minä tietysti juoksin ensimmäisellä kierroksella väärän radan (hylky tuli! hehheh!).

Sitten siirryimme pareittain lihaskunto-osuuteen. Teimme kaksi sarjaa seuraavia kidutuksia:

- Vuorotellen kyykky-hyppy niin että toinen aina hyppää ja toinen kyykkää.

-Reisikottikärryt, jossa toinen kannattelee toista käsistä ja toinen kävelee jaloillaan

- Vatsalihakset vastakkain niin että ylhäällä aina läpsy

- Punnerrukset niin että ylhäällä aina läpsy

- Lankku, josata nousiin koko käsien varaan ja siitä läpsyt molemmille käsille

Kyllä tuli hiki. Ja oli hauskaa! Jos vatsalihakset eivät tulleet lankusta kipeäksi niin ainakin sitten nauramisesta. Uskon syvästi siihen että omille heikkouksilleen pitää osata joskus vain nauraa. Ainakin jos jos on yhtä kömpelö kun minä niin elämästä selviää huomattavasti helpommin jos jaksaa löytää huumoria omista edesottamuksistaan. Tälläiset treenit ovat minulle todella hyödyllisiä. Aion ehdottomasti osallistua aina tilaisuuden tullen. Ehkä näiden ansiosta minäkin löydän oikean rytmin kahdelle vasemmalle jalalleni.

Priyakin on päässyt jumppaamaan. Nimittäin kaiken muun kivan lisäksi kaukoja. Kuvasin (tai Joni kuvasi) meidän kaukoja vähän. Vähän räpellystähän nuo vielä on. Humasin että ensimmäisessä seiso-istu vaihdossa Priyan jalka liikkuu mutta palkkaan silti (aiai). Seisomasta maahan ollaan harjoiteltu vähiten joten se tarvitsee vielä apua.



Ollaan me muutenkin tokoa hinkattu sekä omatimisesti että valvojan silmän alla, mutta se onkin sitten taas toinen tarina.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Olipa kerran tokoa ja agia


Tänään käytiin punaisen paholaisen kanssa ensin tokoilemassa ja sitten kiiruhdimme aluevalkkuryhmän ensimmäisiin treeneihin aksaamaan. Hyvänä tarkoituksenani oli kuvata agilitytreenit kokonaan jotta saan blogiin jotain materiaalia agilitysta. Jouduin kuitenkin menemään radalle nopeasti suunniteltua aikaisemmin kun vuorossa oleva koirakko ei ollut paikalla. Sen vuoksi kuvaaminen jäi nyt välistä. Tokoa sain kuitenkin kuvattua.

Tässä kuitenkin rata jota menimme minun muistijälkeni mukaan piirrettynä (eli ei mitenkään hirveän tarkka jäljennös ratapiirroksesta). Rata jatkui vielä pidempäänkin, mutta tämä oli pätkä minkä me saimme tehtyä.

Vaikeimmaksi kohdaksi meille nousi 3-6. Priya pyrähti helposti suoraan neloselta putkeen jo en saanut sitä käännettyä kunnolla. Toinen vaikea kohta oli 17-20 jossa en saanut persjättöä taipumaan sitten millään oikeaan kohtaan. Olin aina joko liian hidas tai liian hätäinen. Treenit olivat oikein kivat ja sain taas paljon ajateltavaa ohjaukseni suhteen. Meidän pitäisi niin ryhdistäytyä agilityn kanssa. Jotenkin tuntuu että osaan enemmän kun mitä koulutuksessa annan itsestäni. Epävarmuus kasvaa aina kun en ole tehnyt agilitya säännöllisesti. Viime kesänä kun treenasimme säännöllisemmin, uskalsin radalla heittäytyä paremmin ja ottaa riskejä. Nyt olo on taas ujo ja epävarma.

Tokoa reenailimme Marjan ja Pörrin kanssa. Vähän ohjattua noutoa, kiertoa häiriönä hypyt ja ruutu sekä luoksetulon stoppeja. Videolle tallentui muutama ohjattu nouto ja kierto.



Huhhuh! Tänään oli kyllä taas sellainen päivä että huomenna tämä koirakko ei luo ajatustakaan koko harrastukselle. Mutta se on jo toinen tarina.





torstai 5. marraskuuta 2015

Olipa kerran raivo AVO





Tänä aamuna päätin repäistä ja tehdä koko avoimen luokan kisamaisena treeninä. Kohtelin spontaania vetoani tilannekatsauksena. Sen jälkeen tiedän kuinka paljon työtä meillä on vielä on ennen kokeita. Olen todella laiska tekemään pidempiä kisatreenejä. Pyrin tekemään koeharjoituksen ainakin kerran viikossa, mutta yleensä sorrun johonkin lyhyeen ja helppoon (klassikko taitaa olla seuraaminen-maahanmeno-kaukot/luoksetulo). Koko avoimen luokan läpikäynti on siis melkoinen haaste ja repäisy meille molemmille.

Jätin etäpalkaksi Priyan koko aamuruuan kentän reunalle. Neiti sai hautua häkissä jonkin aikaa kun Sveta ja Chili tekivät oman settinsä ensin. Otinkin häkistä sitten raivoisan ja nälkäisen aussien. Raivoisasta ja nälkäisestä aussiesta kuoriutuikin aikamoinen mölyapina.

Seuraaminen: Priya kommentoi tekemisiäni koko ajan. Käännökset ja tahdin vaihdot oli kuorrutettu mutinalla. Avoimeen luokkaan kuuluva parin askeleen peruutus oli hieman hätäinen.Juoksuosuuden käännös oikealle sujui hyvin. Positiivistä oli että seuruu oli innokasta, tiivistä ja lennokasta. Suuri miinus mutinasta. 

Jäävät: Avoimessa luokassa on liikkeestä seisominen ja maahanmeno tai istuminen. Venytin hieman erottelun rajoja ja tein kuitenkin kaikki kolme putkeen. Maahanmeno oli kiva (ja hiljainen). Seisominen pysähtyi nätisti pompun kautta, mutta steppaili hieman kun palasin viereen. Istuminen otettiin mielenkiintoisesti pompun kautta (pomppuistuminen?), 

Luoksetulo: Luoksetulo oli vauhdikas ja meni hieman pitkäksi ennen kuin neitonen taipui perusasentoon. 

Kaukot: Kaukot olivat täydellinen pohjanoteeraus. Priyalla kiehui ja minunkin ohjaamiseni meni totaaliseksi hepuliksi.  Sain tehdä kunnolla töitä että sain Priyan tekemään vaihdon haukkumatta. Vaihdot olivat kivoja mutta äänitehosteet pilasivat kokonaisvaikutusta.

Ruutu: Älyttömän hieno! Vauhdilla ruutuun, seis ja maahanmeno. Täydellinen ruutu. Olin ylpeä.

Merkin kierto: Tein Priyalle kierron kanssa jäynän jossa lähetyspaikka oli lähellä ruutua. Priyan piti luopua ruudusta ja valita kiertäminen. Merkki oli sijoitettu vielä todella lähelle etäpalkkaa joten kiertoon lähettämiseen liittyi pieni jännitysmomentti (voittaako nälkä ja Prii päättää karata palkalle). Kierto oli kuitenkin hieno! Aivan loistava! Neitonen ei arvuutellut ollenkaan vaan ampaisi suoraan merkille.

Hyppy: Vauhdikas. Perusasento oli hieman lennokas ja sisälsi pienen pompun mamman jalkaa vasten.

Nouto: Hieno! Todella nätti ja vauhdikas. Hieman aukoi suutaan perusasennossa.

Kokonaisvaikutus: Voihan ääntely. Raivokasta haukkua etenkin liikkeiden väleissä, seuraamisessa ja kaukoissa. Vauhtiliikkeet olivat yllättäen hiljaisia. Huomauttelin haukkumisesta etenkin liikkeiden väleissä ja kehuin hiljaisuudesta. Palkalle vapautin vasta kun Priya vastasi kehuun hiljaa. Vireen kanssa meillä on siis vielä pitkä matka edessä. Miten ihmeessä saan saman innon pysymään mutta haukkumisen katoamaan.. Oikeissa kisoissa etäpalkka ei onneksi ole kehän laidalla samalla tavalla esillä ja en ota Priyaa kehään suoraan häkistä valmistelematta ollenkaan. Tämä jo itsessään vähentää haukkumista (ja virettä muutenkin valitettavasti). 

Tekeminen oli kuitenkin innokasta. Vire kesti koko luokan läpi vauhdikkaana, mutta neiti oli silti koko ajan kuulolla ja keskittyi tehtäviin. Liikkeet sujuivat ilman suurempia virheitä (jos haukkumista ei lasketa). Ilman haukkumista tästä suorituksesta olisi hyvin voinut saada kisoissa ykkösen. Olen erityisen ylpeä siitä että Priya erotteli ruudun ja merkin kierron (jäynästä huolimatta). Liikkeiden väleissä Priyan oli hyvin mukana ja riemastui kehuista. Etenkin ruudun ja kierron jälkeen kehuin vuolaasti ja Prii ei meinannut pysyä housuissaan.

Tein myös eteenlähetystä, tunnaria ja paikkamakuun piilon kanssa 2min. 

Eilen Mikan tokotreeneissä teimme ohjattua noutoa, hypylle hakeutumista, tunnaria ja liikkeestä istumista. 

Ohjatussa otimme häiriöksi kolmannen kapulan keskelle. Priya meni ylimääräiselle kapulalle kerran käskiessäni vasemmalle, mutta tajusi idean nopeasti. Vasen ja oikea kapula nousivat muuten pätevästi. 

Hypylle hakeutumista teimme niin, että Priyan piti hakea hyppy käsieleen ja käskyn avulla sivulta. Tämä oli Priyalle jostain syystä vasemmalle vaikeampaa kuin oikealle mutta saimme liikkeen toimimaan lopulta molempiin suuntiin.

Tunnaria häiriössä. Prii hajotti ensimmäisen tunnaririvin ja arvuutteli oikeaa nostelemalla kaikkia vuorotellen. Pienen rauhoittumisen jälkeen toinen yritys oli täydellinen ja oikea nousi siististi.

Tokoa on siis jauhettu taas oikein olan takaa. Viikonloppuna meillä on ensimmäinen alueellisen valmennuksen ryhmän treenit joten sitten saan toivottavasti aikaiseksi naputella jotain agilitystäkin. Mutta se on sitten toinen tarina.