perjantai 30. lokakuuta 2015

Olipa kerran Mörkötreenit

Halloween viikonlopun kunniaksi tehoryhmässämme oli teemana mörköjen kohtaaminen. Kaivoimme siis kaapista inhokki-liikkeet ja ripustimme ne esille kouluttajanamme oli Maiju Ojamiehen ihailtavaksi.

Meidän mörkömme oli tanä vuonna mielenkiintoinen. Halusin vahvistusta sille miten puutun Priyan ylivireydestä johtuvaan haukkumiseen. Ongelma on se että haluan Priin työskentelevän innokkaasti ja korkeassa vireessä. Korkea vire tuo meillä kuitenkin helposti mukanaan haukkumista. Pelkään että jos puutun vahvasti haukkumiseen, menetän vireen. Miten kummassa onnistun tässä yhtälössä? Siinä meille mörköä pureskeltavaksi jopa pidemmäksi aikaa.

Hyvä että Priya vain haukkuu. Haukkuminen on koiralle tietoinen päätös joten siitä on sentään helpompi päästä eroon kuin vinkumisesta. Millä tahansa muulla koiralla olisin ärhäkästi pysäyttänyt ääntelyn heti alkutekijöihin. Priyan virettä olen kuitenkin kohdellut kuin heiväröistä versoa, joka voi kuihtua pienimmästäkin vikaliikkeestä. En halunnut talloa sitä olemalla liian ehdoton. Nyt minulla sitten on rääväsuisesti raivoava tokokoira. Hyvä minä...

Esittelin Maijulle ongelman tekemällä kisatreeniä. Ääntä me halusimme ja ääntä sainkin aikaiseksi. Railakkaita raivo-haukkuja irtosi etenkin liikkeiden väleissä.

Maijun tuomio oli että jos haluan kisata Priyan kanssa, minun täytyy päästä eroon haukkumisesta. Priya on sen verran hyvähermoinen koira, että haukkuminen tuskin on ylimääräistä vuotamista. Se kuulostaa enemmän komentamiselta ("anna tänne nyt heti se palkka ämmä!!!"). Sen sijaan että jähmettyisin pelkäämään haukkumista, Maiju kehotti minun tekemään Priyalle selväksi ettei haukkumista haluta. Agilityssa se saa haukkua joten mistä se voisi tietää tokon pelisäännöt jos niitä ei ole neidille kerrottu. Priya menettää siis mahdollisuutensa palkkaan raivoamalla. Voin riehuttaa ja kuumuttaa Priyaa oikein tahallani ja vapauttaa palkalle vain kun ilme on hyvä, mutta neiti pysyy silti hiljaa. Haukkumisesta palkka nostetaan teatraalisesti pois ja koira saa sitten yrittää hetken päästä uudestaan.

Tarvitsin treeneistä vahvistuksen sille että minä voin olla ehdoton haukkumisen kanssa eikä minun silti tarvitse pelätä että Priyan vire kuihtuu taas käsiin. Saimme Maijulta tiukan palautteen lisäksi kehujakin: työskentely näytti oikein hyvältä silloin kun rääväsuu piti kitansa kiinni. Ilme oli hyvä ja vire ei laskenut kertaakaan koko 15min treenisession aikana (vaikka Prii ei saanut palkkaa kuin kerran ja jouduin "puhuttelemaan" neitiä paljon). Jotain hyvääkin siis. Nyt puututaan vaan ääntelyyn.



3 kommenttia:

  1. Muistinpa, että joskus löysin sun blogin ja nyt vireen ollessa taas päällimmäisenä mielessä kokeen jäljiltä päädyin tänne lueskelemaan. Tildan kanssa ikuinen haaste on sen vire, joka on joko katossa kiljumisineen kaikkineen tai jossain maan alla, jolloin on täyttä työtä saada sitä innostumaan. Tasapainoile siinä sitten... Tilda on myös superherkkä mun tunnetiloille ja se vaikuttaa sen vireeseen paljon. Tokossa opettelen vielä Tildan vireen säätelemistä ja sen pitämistä sopivalla tasolla koko koesuorituksen ajan. Sulta sain nyt hyvän vinkin ruokapalkasta. :) Se saattaa kyllä villiinnyttää kiljukaulan äärimmilleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistä löytyy kyllä vertaistukea tuohon vireongelmaan! en meinaa löytää kultaista keskitietä sitten millään :D Se on aina joko raivohaukku-Priya tai laahustava laama-Priya.

      Etäpalkka toimii meillä ainakin todella hyvin. Varsinkin kun olen pidempien kisatreenien jälkeen laittanut kuppiin oikeasti paljon sitä ruokaa. priya oppii sen että mitä pidempi treeni, sitä enemmän ruokaa on kupissa joten neiti innostuu nykyään enemmän pidemmistä kisatreeneistä. Tuo koira RAKASTAA syömistä! Ainut miinus siinä on just toi että joskus etäpalkalla Priyalla kilahtaa raivohaukuksi (tosin tätä tapahtuu myös ilman etäpalkkaa joten ei sitä palkkaamistapaa voi yksin syyttää).

      Poista
    2. Tildalla sama. Se on täysillä ON tai OFF. Etäpalkka ruokakupilla on toiminut meillä noutamisessa ja olen saanut sillä sitkeyttä Tildalle pitkiinkin suorituksiin. Tuokin tekee mitä vaan ruoan eteen! Noutaminen ja riistat ajavat sen johonkin huippusfääreihin ja kiljuminen on sitten samaa luokkaa. Taidan pelätä että jos saan sen oikein kunnolla motivoitumaan ja innostumaan tokosta, niin kiljuminen on väistämätöntä eikä siitä ole sitten paluuta. Mutta eipä auta kun kokeilla! Sainpa taas ajattelemisen aihetta! :D

      Poista