perjantai 30. lokakuuta 2015

Olipa kerran Mörkötreenit

Halloween viikonlopun kunniaksi tehoryhmässämme oli teemana mörköjen kohtaaminen. Kaivoimme siis kaapista inhokki-liikkeet ja ripustimme ne esille kouluttajanamme oli Maiju Ojamiehen ihailtavaksi.

Meidän mörkömme oli tanä vuonna mielenkiintoinen. Halusin vahvistusta sille miten puutun Priyan ylivireydestä johtuvaan haukkumiseen. Ongelma on se että haluan Priin työskentelevän innokkaasti ja korkeassa vireessä. Korkea vire tuo meillä kuitenkin helposti mukanaan haukkumista. Pelkään että jos puutun vahvasti haukkumiseen, menetän vireen. Miten kummassa onnistun tässä yhtälössä? Siinä meille mörköä pureskeltavaksi jopa pidemmäksi aikaa.

Hyvä että Priya vain haukkuu. Haukkuminen on koiralle tietoinen päätös joten siitä on sentään helpompi päästä eroon kuin vinkumisesta. Millä tahansa muulla koiralla olisin ärhäkästi pysäyttänyt ääntelyn heti alkutekijöihin. Priyan virettä olen kuitenkin kohdellut kuin heiväröistä versoa, joka voi kuihtua pienimmästäkin vikaliikkeestä. En halunnut talloa sitä olemalla liian ehdoton. Nyt minulla sitten on rääväsuisesti raivoava tokokoira. Hyvä minä...

Esittelin Maijulle ongelman tekemällä kisatreeniä. Ääntä me halusimme ja ääntä sainkin aikaiseksi. Railakkaita raivo-haukkuja irtosi etenkin liikkeiden väleissä.

Maijun tuomio oli että jos haluan kisata Priyan kanssa, minun täytyy päästä eroon haukkumisesta. Priya on sen verran hyvähermoinen koira, että haukkuminen tuskin on ylimääräistä vuotamista. Se kuulostaa enemmän komentamiselta ("anna tänne nyt heti se palkka ämmä!!!"). Sen sijaan että jähmettyisin pelkäämään haukkumista, Maiju kehotti minun tekemään Priyalle selväksi ettei haukkumista haluta. Agilityssa se saa haukkua joten mistä se voisi tietää tokon pelisäännöt jos niitä ei ole neidille kerrottu. Priya menettää siis mahdollisuutensa palkkaan raivoamalla. Voin riehuttaa ja kuumuttaa Priyaa oikein tahallani ja vapauttaa palkalle vain kun ilme on hyvä, mutta neiti pysyy silti hiljaa. Haukkumisesta palkka nostetaan teatraalisesti pois ja koira saa sitten yrittää hetken päästä uudestaan.

Tarvitsin treeneistä vahvistuksen sille että minä voin olla ehdoton haukkumisen kanssa eikä minun silti tarvitse pelätä että Priyan vire kuihtuu taas käsiin. Saimme Maijulta tiukan palautteen lisäksi kehujakin: työskentely näytti oikein hyvältä silloin kun rääväsuu piti kitansa kiinni. Ilme oli hyvä ja vire ei laskenut kertaakaan koko 15min treenisession aikana (vaikka Prii ei saanut palkkaa kuin kerran ja jouduin "puhuttelemaan" neitiä paljon). Jotain hyvääkin siis. Nyt puututaan vaan ääntelyyn.



keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Olipa kerran kultainen keskitie

Tai pikemminkin OLISIPA KERRANKIN kultainen keskitie.



Minä se aina jaksan kitistä siitä kuinka en saa Priyaan tarpeeksi vauhtia. Kaikki tätä blogia lukeneet tai meidän kanssa treenanneet tuntee tämän saman vanhan virren. "Hidas ja tylsä Milli ei saa koiraansa tarpeeksi potkua plaaplaaplaa". Kyllästyttävää kuultavaa. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus kuten olemme saaneet lähiaikoina huomata. Meillä kippaa vire nykyään myös yli. Mutta koska tämä ongelma on hyvin virkistävä kaiken sen nostattamisen jälkeen, en ole jaksanut valittaa siitä. Maanantaina meidän tokotreenit meni kuitenkin niin järkyttäväksi haukkumiseksi etten tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa.

Treenikamumme Emmi tokaisi viime sunnuntaina sanoiksi sen minkä minä olen miettinyt, mutta en ole osannut löytää sanoja ajatuksilleni. Priya nousee aivan järkyttäviin lukemiin kaikista negatiivisista tunteista. Tästä tulee neitosen lempinimi "raivotar". Sitä voi kehua, ilahduttaa ja riehuttaa vaikka kuinka eikä pääkoppa kuumene mihinkään. Kuitenkin silloin kun pikku possunen joutuu kentän laidalta katsomaan kun minä olen kentällä toisen koiran kanssa, sille nousee "kateus". Tämä "kateus" nostaa sille aivan järkyttävän raivon päälle. Kun sen siitä raivosta ottaa kentälle tekemään niin jopa minä saan kummasti punapyllyyn vauhtia.

Turhautuminen on toinen tunne joka saa neidille hyvän raivon pintaan. Sen vuoksi etäpalkkana odottava ruokakuppi toimii meillä niin hyvin. Priya turhautuu odottamisesta ja nostaa vireensä kattoon. Kun haastan Priyaa jollain oikein vaikealla tehtävällä, sen vire pomppaa myös kattoon. Kaikki epäonnistuminen ja ylimääräinen ajattelu turhauttaa neitiä ja se purkautuu tietynlaisena raivona.

Turhautuessaan Priyalla kippaa kuitenkin helposti hieman yli. Tulee haukkumista ja muuta kivaa oheisongelmaa (mm. se että saan jokaisesta pienestäkin kehusta naamalleni raivokkaasti pomppivan aussien..) Eikä oppimista tapahdu vaikka vauhti olisikin paikallaan. Raivotar vain raivoaa.

Ehkä jonain päivänä löydän kultaisen keskitien ja mukavan työskentelyvireen punaiselle.



Tänään Mikan tokotreeneissä keskityimme vartaloapuihin (tai lähinnä niiden poistamiseen) sekä erilaisiin häiriöharjoitteluun. Aloitimme tunnin harjoituksella jossa koira käskettiin ensin maahan ja istumaan niin että seisoin koiran edessä, sitten sama sivulla. Lopuksi koira odottamaan, käveltiin koiran eteen ja pyydettiin luokse, siitä maahanmeno ja vielä kutsu sivulle.

Mika katsoit mitä vartaloapuja annoimme koiralle ja jos apuja alkoi tulla liikaa, tuhma oppilas sai tokokartion, jonka päällä on pallo päänsä päälle. Sitä kantamusta tasapainottaessa vartaloavut eivät enää luonnistuneetkaan.

Mika sai minut kiinni yhdestä pakkoliikkeestä. Vaikka kuinka yritin olla liikkumatta niin liikautin toista olkapäätäni käskiessäni Priyan maahan. Siitä oli käsittämättömän vaikea päästä eroon. Kaikkia ihme pakkoliikettä sitä täytyykin kehittää ja niistä täytyy sitten yrittää päästä eroon. Huoh.

Seuraavaksi tehtiin kiertoa niin että merkin toiselle puolelle heitettiin pallo ja koiran piti silti malttaa kiertää. Harjoitus oli yllättävän vaikea Priyalle. Se jäi palloon kiinni ja kun pallosta pitikin luopua, kierto ei enää luonnistunutkaan. Kun kierto saatiin vihdoin aikaiseksi ja kehuin Priyaa niin se ryhtäsi hakemaan pallon palkakseen. Aivot olivat siis vahvasti pallossa.

Jatkoimme liikkeestä istumisella. Teimme istumista niin että ohjaaja alkoikin istumisen jälkeen peruuttaa eikä jatkanut eteenpäin. Yllättävän vaikeaa tämäkin.

Seuraavaksi teimme paikkamakuuta niin että Mika osoitti meitä satunnaisessa järjestyksessä ja meidän piti sillä hetkellä nopeasti käskeä koira maahan tai sivulle. Oli yllättävän haastavaa (treenien teema oli ilmeisesti "yllättävän haastavaa"..) yrittää huomata liikkurin osoitus ja keskittyä koiraan samaan aikaan.

Tämän jälkeen otimme vielä juoksuseuraamista ja käännöksiä.

Kaikenlaista siis mahtui taas näihin treeneihin. Hengästyttävää, kuten aina.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Olipa kerran se kaunotar ja ilmehirviö

Sain syntymäpäivälahjaksi uuden putken kameraan. Tänään Joni tuli koeajamaan sen kun treenasimme Svetan ja Chili-bortsun kanssa. Vaikka kumpikaan meistä ei osaa käyttää kameraa niin kuvista tuli silti oikein kivoja. Tässä muutama nopeasti valittu napsaus kaunottaresta ja ilmehirviöstä (arvaatte varmaan kumpi kun kumpi).


"Mää en saa tulla ulos vaikka mun tekis mieli."-ilme

koiralla hyvä ilme, ohjaajalla ei



Tämä tilanne tiivistää Priyan persoonan yhteen kuvaan hyvin




Chilin asennekuva

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Olipa kerran Millin leikkikoulu



Olen kuunteluoppilaana kurssilla, jonka olen luonnoksiin otsikoinut "kaikki asiat mitä minun olisi pitänyt tehdä kaksi vuotta sitten". Kyseessä on Riitta Kivimäen ja Piia Karisen pitämä kurssi tokon perusteista. Kurssillä on viisi taitavaa nuorta tokokoiran alkua, joiden kehitystä saamme seurata lähietäisyydeltä. Luonnoksissa lepää postaus kurssin muistiinpanoista jonka julkaisen sitten kun kurssi on ohi. Meille kuunteluoppilaille on myös järjestetty omia käytännön treenejä, joissa käymme läpi kurssin harjoituksia. eilen meillä oli ensimmäiset käytännön treenit.

Katsoimme jokaisen koirakon kanssa vuorotellen harjoituksia joita olemme kurssilla seuranneet. Oman vuoroni koittaessa olin aika jäässä. Tunsin kouluttajien tuijottavat silmät selässäni ja tulin hyvin tietoiseksi jokaisesta liikkeestä jonka haparoin eteenpäin. Jotenkin olen oppinut kammoamaan tilanteita jossa minun ja Priyan leikkiä katsotaan. Ehkä se on ne kaikki kerrat kun olen saanut kuulla miten tylsä leikkijä olen tai ne kerrat jolloin olen yleisön edessä saanut kalastella koiraani leikkimään kanssani kun sitä ei kiinnosta pätkääkään. Olo oli kuin olisin heilunut kentällä alasti.

Jos nyt ollaan täysin rehellisiä, en oikein tykkää leikkiä Priyan kanssa. Joudun poistumaan niin paljon pois mukavuusalueeltani yrittäessäni saada neitiä leikkimään. Joudun juoksemaan (hyi kauhea), kiskomaan ja riekkumaan. Ei yhtään Millimäistä. Rapakuntoinen Milli ei myöskään jaksa juosta ja riekkua kovin kauaa. Liikunta on hirveää (byää). Tämän vuoksi olen nähnyt syntisen vähän vaivaa leikin parantamiseen. On vain niin paljon helpompaa käyttää namia tai heittää palloa palkaksi. Hyi minua, ei pitäisi aina mennä siitä missä aita on matalin.

Tässä lauseessa on vähän selittelyn makua, mutta täytyy sanoa että olemme leikkineet paremminkin kuin eilisissä treeneissä. Kiitos jäätymiseni kouluttajat saivat nähdä leikkimme huonot puolet oikein alleviivattuna. Leikin kuulemma liian vetoleikkiä liian hallitsevasti. Prii lähinnä vain piti lelua suussaan ja minä vedin sitä. Itse ajattelin että pidän lelun liikkeessä koko ajan ja hallitsevuus on varmasti tullut sitä kautta. Priya ottaa monesta lelusta aika huonon otteen joten repiminen on vaikeaa. Sain ihan ensin ohjeeksi antaa Priyan voittaa enemmän ja mennä leikissä enemmän sen mukana. Priyalle tulee vahva olo kun se saa minua kiskottua mukanaan. Hyvästä nykäisystä Prii aina voittaa lelun.

kuva: Jenny Söderlund

Tässä törmättiinkin sitten leikin yhteen isoimpaan ongelmaan. Prii lähtee voitetun lelun kanssa huitelemaan. Minun reaktioni tähän tilanteeseen kumpuaa siitä kun Prii karkaili treeneissä heti kun en pitänyt sitä jollain lailla paikoillaan. Tuijotan siis Priyaa maanisesti ja hätäisesti jahtaan sen takasin käsiini. Vaikka neiti ei ole varsinaisesti karannut treeneissä pitkään aikaan niin tapa on jäänyt yhä kummittelemaan.

Koiralla ei kuitenkaan ole kiire minun luokseni jos minun fokukseni on siinä. Sain ohjeeksi siirtää oman fokukseni pois koirasta ja keskittymään leikkimään itsekseni toisella lelulla, juoksemaan pakoon tai menemään piiloon. Koira ei ole huomion keskipiste kun se lähtee lelun kanssa huitelemaan. Olen nyt jotenkin kummasti pelannut Priyan kanssa niin että jos se lähtee kunniakierrokselle, jahtaan sitä silmilläni ja eleilläni ja kutsun namia heiluttaen luokse eli teen siitä huomion keskipisteen. Jos näin tarkemmin ajattelee niin onhan se paljon järkevämpää jättää koira silloin huomiotta ja siirtää huomionsa muualle. Ja tiesinhän minä tämän mutta tarvitsin ulkopuolisen sanomaan että teen niin.

Sain (taas) kuulla olevani tylsä. Olen opettanut Priyaa lukemaan opettamalla pelkkää A:ta koko ajan siirtymättä muihin aakkosiin. Ei siis ihme että neidin motivaatio on kuollut ja kuopattu jo aikaa sitten. Sain aika rankan tuomion yhden treenipätkän perusteella, mutta siinä on mukana totuuden siemen. En tykkää kuulla sitä koska kuvittelen aina päässeeni ongelmasta eroon mutta se seuraa meitä ilmeisesti kuin varjo, joka nostaa päätään säännöllisesti. Se on turhauttavaa.

Olen herännyt samoihin ajatuksiin itsekin tänä syksynä ja alkanut haastaa Priyaa enemmän. Olen saanut myös yllättyä mihin kaikkeen Priya pystyy jos vaan uskallan haastaa meitä enemmän.

Saisin olla palkkaamisessa kiinnostavmpi, nopeampi ja haastavampi. Tarjoan Priyalle palkan ja tehtävän tarjottimella ja annan Priyan olla passiivinen. Neidin ei tarvitse tehdä paljoa mitään tehtävän eteen ja palkkakin tarjoillaan suoraan suuhun tuotuna. Koira motivoituu paremmin kun jänis (tässä tapauksessa ruoka) juoksee pakoon, ei siitä että juoksee suoraan koiran suuhun. Toistojen määrä oli myös hidasta katsottavaa. Kuinka voin olettaa koirani olevan nopea jos minä en ole?

Treenit herättivät paljon ajatuksia. Vielä kun ajatukset seuraisivat käytännön treeneihin asti niin olisin iloinen.Pitkästä aikaa minua pelotti mennä uusien kouluttajien eteen tokossa ja sainkin palautteeksi aika tiukkaa kyytiä. Täyttä asiaa kaikki tietysti. Katsotaan onnistunko seuraavaan kertaan mennessä parantamaan leikkiä.


Olemme treenanneet taas liian paljon. Tällä viikolla agilityt ovat jääneet välistä mutta tokoa ja hakua on tullut väännettyä vähän liikaakin. Minulla on luonnoksissa myös postaus haku-kuulumisista (joita Priin siskon omistaja toivoi :) ) mutta se on jo toinen tarina. Katsotaan milloin saan naputeltua sen valmiiksi.

torstai 15. lokakuuta 2015

Olipa kerran nouto, merkki, ruutu.. eiku... mikä?!

Voihan hämmennys. Eilen Mikan tokotreeneissä alleviivasimme yhden suuren ongelman. Minä en osaa haastaa Priyaa tarpeeksi. Miten Priya sitten ikinä voi oppia mitään kunnolla jos en kuulustele sitä tarpeeksi ja luo sille treeneissä haastetta jossa sen pitää kuunnella? Keskiviikon treenien pysyväksi teemaksi on asettumassa se että minä kitisen: "ei se osaa, en uskalla" ja Mika toteaa siihen että "kyllä se osaa".

Eilisissä treeneissä tähtäsimme kohti harjoitusta jossa koira jätettiin seisomaan viistosti kapulan ja hypyn viereen. Minä seisoin hypyn toisella puolella koiran edessä. Siitä koira lähetettiin hakemaan kapula ja hyppäämään hypyn yli. Siitä vauhdista koira lähetettiin kapula suussa ruutuun seisomaan. pyydettiin luopumaan kapulasta ja suoraan viistosti kiertämään merkkiä.

Ensin harjoittelimme osia erikseen. Vinosta linjasta kapulalle ja hypylle hakemista, ruutua, merkin kiertoa eli "keilaamista" niin että koira lähetettiin eri etäisyyksiltä kiertämään vierekkäin asetettuja merkkejä (koiran tuli lukea ohjaajan rintamasuunnasta merkki jota sen halutaan kiertävän) ja "kiinan muuria", jossa koira opettiin  käskysta hakeutumaan vinoon osoitettuun suntaan (temppua voi käyttää apuna esimerkiksi jos koira lähtee EVL:n merkittömässä merkissä vinoon ja sita täytyy korjata jompaankumpaan suuntaan).

Treenien ongelmaksi nousi se että menimme suoraan ruututreenistä merkkien kiertoon eikä Priya osannutkaan enää kiertää. Se hakeutui johonkin merkkien sekään ja tuskasti kun ei ymmärtänyt mitä siltä haluttiin. Jouduin oikein kädestä pitäen näyttämään mitä kierto tarkoittikaan.

Varsinaisessa harjoituksessa sama ongelma tuli esille. Priya teki harjoituksen hyvin ruutuun asti. Se jopa juoksi kapula suussa ruutuun asti pudottamatta sitä suustaan. Kierto ruudun jälkeen oli kuitenkin hyvin hämmentävä ja Priya ilmaisi hämmennyksensä louskuttamalla minulle jatkuvalla syötöllä. Kiertokin onnistui sitten lopulta mutta harjoitus jätti minut mietteliääksi. Totuushan on että se ei riitä että liikkeitä hinkkaa erikseen tuhansia tuhansia kertoja. Jos haluan että koira oikeasti osaa jonkun asian ja ymmärtää mitä se tarkoittaa, kaavaa pitää rikkoa ja koiraa pitää "kuulustella". Sitä ei voi loputtomiin auttaa.

Treeneistä turhautuneena pysähdyin tänään aamulenkillä tekemään läheiselle kentälle ruutu-merkki sulkeisia. Ruutuun ja kiertoon samalta lähtöpaikalta satunnaisessa järjestyksessä. Tällä kertaa ruutu tuotti enemmän vaikeuksia kierron jälkeen. Virheitä tuli kuitenkin vain muutama jonka jälkeen Priya alkoi suorittaa molemmat liikkeet vuorotellen, jopa ruudusta suoraan kiertoon lähetettynä.

Kuulustelin siis Priyaa eikä sen vire laskenutkaan niinkuin olen aina pelännyt. Se ei sanonut minulle "pidä tokosi ämmä" ja lopettanut tekemistä.

Kuva: Jenny Söderlund



lauantai 10. lokakuuta 2015

Olipa kerran lihapullien ihmeellinen voima

Se ois sitten taas toko-selostuksen aika. Pitäisköhän minun kirjoittaa blogiin joskus jotain muutakin kuin ikävystyttävää tokosekoilua.. Otsikko viittaa lopussa olevaan videoon, jossa kokeilen ensimmäistä kertaa Korrien koulutuksessa saamaani vinkkiä noudosta etäpalkalla. Mutta palataan ensin tämän viikon ohjattuihin treeneihin.


Viime keskiviikkona Mikan treeneissä päästiin vihdoin niistä kirotuista pöksyistä. Sain siis iloisen treenikaverini takaisin mikä tuntui todella hyvältä. Treeneissä meillä oli teemana rata, johon oli upotettu vaikka mitä ylempien luokkien liikkeiden osia. Rata alkoi jäävillä liikkeillä, jossa koiran piti törppöjen kohdalla jäädä kolme kertaa seisomaan ja lopuksi maahan (kuunteluharjoitus). Siitä koira lähetettiin kahden hyppyesteen ohi kiertämään merkki. Sitten seuruutettiin peruuttaen seuraavalle pisteelle jossa tehtiin eteenlähetys targetille. Siitä sitten lähetys ruutuun.

Radan lisäksi otimme ohjattua noutoa melkoisessa häiriössä (ruutu ja tötsä olivat kapuloiden lähellä häiriöksi) sekä luoksetulon stoppeja. Lopetimme kimppaseuruuseen jossa Mika liikkuroi meitä kaikkia samaan aikaan seuruukuviota. Seuruukuviossa oli hankalia juoksusta käännös vasemmalle ja stop. Siinä oli kyllä taas Millillä koivet solmussa. Treeneissä oli taas melkoinen pläjäys asiaa. Yksin ei tulisi todellakaan treenattua noin rankasti. Tämän huomasin taas perjantain treeneissä.


Kouluttajanamme oli Hanna-mari Ikonen ja teemaksi oli valittu kaukot. Meidän vuoro oli toiseksi viimeisenä ja aika tuntui matelevan. Ensinnäkin huono koiranomistaja oli unohtanut ottaa treeneihin mukaan kunnollisia nameja. Taskuni alkoivat tuntua uhkaavan tyhjiltä jo treenien puolessavälissä enkä uskaltanut tehdä oikein mitään. Toiseksi en oikein millään keksinyt mitä olisin tehnyt. Luovuus oli niin jumissa.

Teimme vähän merkin bongaamista ja kiertoa. Tässä saimme uuden ongelman aikaiseksi. Priya on aina tehnyt melko tiukkoja kiertoja. Monta kertaa se on kiertänyt merkin kylki kartiota hipoen. Perjantain treeneissä se viimein päätti, että miksi kiertää kartiota kun hän voi mennä läpikin. Keskustelimme siis lyhyeltä matkalta miten sitä kiertoa tehdäänkään.

Noudossa vanha kunnon tappoloikka nosti taas päätään. Keskustelimme tästäkin.

Lisäksi teimme seuraamista ja jäävien erottelua. Jäävissä Priya oli hieman hätäinen ja arvaili asentoja. Varsinkin istuminen ei oikein vielä erotu muista kovin hyvin. Treeniä tähänkin kaipaa..

Hanna-marin kanssa teimme sitten kaukoja. Näytin hänelle vapaasti kaikkia vaihtoja satunnaisessa järjestyksessä. Priya oli aika hätäinen. Vaihtoi kyllä kivasti mutta sähläsi aina asentojen välissä. Priyalla oli perjantaina kyllä sellainen nurinkurin ja ylösalaisin päivä. Keksi ihan hassuja ongelmia jotka eivät olleet olleenkaan "Priyamaisia".

Kuinkas ollakaan, Hanna-mari tykkäsi meidän kaukoista. Hän sanoi että jos saan pidettyä kaukot noin täpäkköinä niin ne tekevät tuomareihin vaikutuksen, varsinkin kun on kyse tempperamentiltään rauhallisesta koirasta. Hän jopa kyseli miten olen ne opettanut mikä sai minut aikalailla häkeltymään.

Pahiten meillä kusee tällä hetkellä maahan-seiso vaihto jonka opettamista olen pitänyt Priyalle helppona. Koska olen palkannut jäävissä nopeasta maahanmenosta eteenpäin niin neidille luontainen hissimaahanmeno on jäänyt pois. Oho.

Seuraava vaihe olisi etäisyyden opettaminen. Teimme vaihtoja hieman niin että Priya joutui luopumaan namista kuononsa edessä. Kun se luopuu niin voin ottaa etäisyyttä mukaan pikkuhiljaa. Samaan aikaan minun pitää varjella tekniikkaa ja asennetta eri harjoituksilla. Teimme myös liikkuroituna avoimen kaukoja. Siinä minun täytyy pysyä tarkkana etten hyväksy B-luokan vaihtoja kun neiti pystyy parempaankin. Helpommin sanottu kuin tehty.

Lopuksi teimme vielä paikalla istumisen.

Priyan epämukavat nukkuma asennot..


Tänään kävimme omatoimisesti tokoilemassa pienellä porukalla. Mukana menossa olivat Marja ja Pörri-sheltti, Tiia ja Lilo-kelpie, Janika ja Teo-bc ja Sveta ja Chili-bc. Tarkoituksenani oli kokeilla etäpalkkaa noudossa (etenkin ohjatussa noudossa) vauhdin lisäämiseksi. 

Olin kerrankin listannut potentiaalisia treeniaiheita!
Videolta näkee miten nämä sujuivat:



Punainenhan juoksee kun on tarpeeksi kiva palkka! Etenkin ylpeä olen ohjatusta jossa matka oli oikeasti aika lyhyt eikä Priyalla ole tilaa kiihdyttää, mutta se laukkaa silti voimakkaasti.

Verratkaa nyt tähän:



Vaikka Priya videossa laukkaa kapulalle (ja ravaa takaisin) mutta laukka on voimatonta. Etäpalkalla laukassa oli sellaista voimaa jota olen siihen kaivannutkin. Paras treenivinkki pitkään aikaan tämä nouto etäpalkkana olevien lihapullien avulla!

maanantai 5. lokakuuta 2015

Olipa kerran kehut jolla täyttyi koko kenttä

Tästä kuvasta oikein näkee kuinka aivot (yrittävät) tehdä töitä. 
Eli Pekka Korrin ja Riitta Jantunen-Korrin tokokoulutus 3.10.2015.

Ennen kun sukellamme tokon ihmeelliseen maailmaan, minulla on hieman uutisia agilitystä. Pääsimme Priyan kanssa mukaan pirkanmaan aluevalmennuksen ryhmään. Hain ryhmään mukaan koska halusin lisätreeniä agilityssä meidän oman ryhmän lisäksi ja koutsimme suositteli minulle ryhmää. Hakemuksia oli hyväksymiskirjeen mukaan tullut moninkertainen määrä paikkoihin nähden joten mukaan pääsy oli kiva yllätys. Pääsemme siis kerran kuussa aksailemaan Tero Strömbergin valvovan silmän alla. Priyahan tykkää!

Sitten tokoon: lauantaina kävimme kiusaamassa Pekkaa ja Riittaa meidän ongelmilla. Koulutus oli Laukan treenikentällä Laukaan vihtavuoressa. Päädyimme koulutukseen mukaan yhden Wirneen-tuttumme kautta joka oli menossa koiransa kanssa.

Otin koulutuksessa esille suurimmat huoleni avoimessa luokassa. Päällimmäisenä se miten vire kestää vauhdikkaampien liikkeiden läpi kun saman suorituksen aikana Priyan pitää juosta ruutu, merkin kierto, luoksetulo ja nouto. Toinen murheeni koski koiran virittelyä liikkeisiin. Miten huolta siitä että Priya bongaa kentältä merkin kiertoa varten, ruudun, hypyn.. Tämän lisäksi käsittelimme ohjattua noutoa koska aikaa jäi.


Aluksi menimme Pekan silmien alle. Hän tuntui ymmärtävän heti millaisesta koirasta on kyse ja helpotti huoliani kertomalla että rauhallisemman, teknisesti taitavan koiran kanssa saadaan yleensä paremmat pisteet vaikka vauhti ei olisi päätä huimaava.

Teimme harjoituksia jossa juokseminen tuo lisää vauhtia liikkeeseen. Ideana oli liittää koiran ajatukseen liikkeestä enemmän juoksemista jolloin vauhti kasvaa. Merkin kiertoa teimme kahden kierron kanssa. Lähetin Priyan kiertämään merkkiä ja kun se oli matkalla minua kohti, luovuin tokopönötyksestäni ja lähetinkin Priyan kiertämään takanani olevan toisen törpön. Ohjaaja muuttuu tässä vaiheessa aktiivisemmaksi agilityohjaajaksi joka kannustaa koiraan lisää vauhtia.

Tässä tehtävästä video Eijan kuvaamana:



Noutoon lisäsimme vauhtia pitkän matkan noudon ja kierron avulla. Aloitimme noutoliikkeen kisamaisesti. Heitin kapulan, mutta ennen kun ehdin lähettää koiran, Pekka varasti kapulamme ja heitti sen uudestaan pidemmälle. Harjoituksessa on tärkeää että minä heitän ensimmäisen heiton ja ulkopuolinen heittää vasta toisen. Näin se on helpompi siirtää kisamaiseen harjoitteluun.

Koira lähetettiin hakemaan kapula kun toinen heitto oli ilmassa. Jatkoimme harjoitusta lähettämällä koiran taakseni kiertoon samalla lailla kuin merkin kierto-harjoituksessa. Näin koiralle jää palautuksestakin ajatus siitä että nouto välttämättä lopukaan mamman luo vaan se saattaa myös jatkua, vauhtia ei siis kannata hidastaa.

Luoksetulon kanssa teimme harjoituksta jossa tein kisamaisen aloituksen. Avustaja hiipi Priyan taakse jätön jälkeen ja otti siitä kiinni. Minä lähdin juoksemaan ja kutsuin Priyaa, mutta avustaja ei päästänyt sitä heti irti.

Näitä harjoituksia on helppo liittää kisatreeniin yllätyksenä jotta koira ei tiedä mitä odottaa vauhtiliikkeiltä. Teimme lyhyen kisatreenin, jossa oli seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulon vauhtiharjoitus. Prii teki kisatreenin omaan rauhalliseen tapaansa, mutta päästi kyllä pedon irti luoksetulossa.

Lisäharjoituksena saimme treenit, joissa kesken treenin annankin hihnan salaa avustajan käteen vaikka kesken liikkeen. Juoksen sitten Priyaa karkuun kentällä ja leikin siellä itsekseni. Avustaja pitää koiraa kiinni ja voi vaikka raahata sen autoon takaisin. Välillä näissä treeneissä koira viedään pois kentältä ja välillä se pääsee "vahingossa" avustajalta irti ja se pääsee leikkiin mukaan.

Priya teki töitä koko pätkän ajan mahtavasti Se vastasi vauhtiharjoituksiin hyvin! Etenkin kierron kanssa sillä oli todella hauskaa.

Täytyy myöntää että leijuin jossain korkealla koulutuksen jälkeen. Kouluttajilla oli ihana taito löytää jokaisesta koirakoista jotain hyvää ja kuulostaa kehuessaan aidolta. Jotkut kouluttajat kuulostavat teennäiseltä keksiessään hampurilaispalautetta oppilaistaan. Pekalta ja Riitalta positiivinen ihmisten kouluttaminen sujui jotenkin luonnollisesti että aloin itsekin uskoa itseeni koulutuksen jälkeen.

Pekka kehui meidän yhteistyötämme. Hän huomasi miten monta tuntia kisatreeniin on käytetty ja kuinka tarkasti jokainen ele ja kehu mietitty palvelemaan treeniä. Tuleehan siitä hyvä mieli kun huippu koiraharrastaja kertoo että olet tehnyt jotain oikein. Pekka sanoi että annan hyvin tilaa koiralle kasvaa koko kentän kokoiseksi kehuessani ja Priyahan kasvaa. Näin Priyan tyylisen koiran kanssa tuleekin toimia. Minäkin taisin kasvaa koko kentän kokoiseksi nämä kehut kuullessani.


Riitan osuudella keskityimme virittelyyn. Teimme harjoitusta jossa menin liikkeen aloituspaikalle virittelemään koiraa. Palkkasin ja kehuin kun Priya virittelysanasta katsoi merkkiä tai ruutua. Palkaksi koiran voi myös vapauttaa ruutuun sillä hetkellä kun se katsoo sinne. Yllätyksekseni virittely oli meillä ajettu paremmin sisään ruudun kanssa kuin merkin kierron. Riitta kehotti minua vahvistamaan virittelysanoja molempiin liikkeisiin. Niitä voi vahvistaa tekemällä liikkeitä vuorotellen virittelemällä ne aina hyvin.

Niin siellä se ruutu on.
Ruutuun!

Tuollainen lensi ruutuun
Toinen aiheemme oli ohjattu nouto. Näytin Riitalle miten olemme sitä treenanneet. Ensin leluilla suuntakäskyjä ja nyt olemme ottaneet kapulat mukaan. Priylla suunnat ovat aika hyvin hanskassa. Sille oikea on vahvempi suunta kuin vasen. Oikean se siis tunnistaa aina, vasemmalle saattaa joskus häiriössä tulla virheitä. Tänäänkin vasen hieman takkuili, mutta avun kautta molemmat suunnat onnistuivat nätisti.

Riitta sanoi liikkeen olevan teknisesti hyvä kunhan suuntia vielä terotetaan koiralle paremmin. Mutta niinkuin tältä videolta näkee, ongelma ei ole tekniikka vaan (kuten aina) vauhti.



Priya oli tässä vaiheessa päivää jo todella väsynyt ja esitteli Riitalle lahna-puolensa. Riitta kysyi minulta olenko varma että lelu on Priyalle tässä liikkeessä se paras palkka. Minä olen palkannut priyaa lelulla koska sen sanotaan aina tuovan vauhtia koiraan. Riitta kuitenkin tunnisti Priyassa ahneen possun joka saattaisi syttyä paremmin kupillisesta ruokaa.

Harjoitus kuului näin: ohjaajalla on selän takana kuppi, jossa on ruokaa. Koiraa hetsataan kupille ja tehdään liike. Jos koira laukkaa haluttua vauhtia liikkeessä, se vapautetaan yllätyksenä kupille. Jos se taas lahnailee niin palkaksi tulee vain yksi nami kädestä.

Tiedän kokemuksesta että etäpalkka on tehokas keino saada Priyaan vauhtia. Se on oikeastaan ainut tapa saada neidin nuppi kuumumaan tokossa. Olen saanut Priyasta irti melko raivokkaita liikkeitä  etäpalkalla joten innostuin ideasta.

Kokeilimme muutaman tavallisen noudon etäpalkalla ja saihan siihen punaiseen vähän vauhtia. Olen todella iloinen tästä vinkistä. Useammat kouluttajat tuputtavat meille jatkuvalla syötöllä lelua ja minä palkkaankin Priyaa lelulla paljon. Riitta kuitenkin tunnisti lyhyen koulutuksen aikana Priyassa sen "ahne possu" ominaisuuden jonka minä aina välillä unohdan. Jos haluaa saada vipinää neidin kinttuihin niin täytyy tuoda kuppi kentälle.

Wuhuu! RUOKAA!
Sain paljon ajatuksia koulutuksesta irti. Olimme melkein koko päivän myös kuuntelemassa oppeja ja muistiinpanoja kertyi sieltäkin. Päivän aikana käsiteltiin paljon kisamaista treeniä ja ajatusta siitä että kisatilanteessa ei saisi olla mitään mitä ei olisi etukäteen harjoiteltu. Kouluttajat painottivat myös ajatusta siitä että koiran kanssa ei kannata kerätä historiaa "siitä mitä ei voi tehdä". Esimerkkinä: "en voi käyttää virittelysanoja koska koirani karkaa suorittamaan niitä" tai "en voi kehua koiraani koska pelkään että se kuumuu liikaa.". Asiat harjoitellaan etukäteen niin että ne toimivat.

Koulutukseen oli ilmoittautunut eräs nainen aussiensa kanssa, joka oli kiinnostunut Priyan siskon pennusta. Hän ei tiennyt etukäteen että olemme koulutuksessa mukana mutta tuli nykäisemään meitä hihasta kun huomasi treeniliiveissämme Wirneen logon. Hän kyseli meiltä kovasti koiristamme ja halusi tavata Priyan ja Eijan koiran Kaylan. Toivottavasti Priya ei säikäyttänyt häntä pois. Tuollaiset tilanteet ovat aina kuumottavia. Varsinkin jos joku ilmaisee olevansa kiinnostunut Priyan lähisukulaisen pennelistä. Sitä haluaa olla rehellinen ja kertoa kaiken hyvän ja huonon omassa koirassaan, mutta kehuminen maistuu suussa hehkutukselta ja huonojen ominaisuuksien esilletuonti liian jyrkältä haukkumiselta. Siispä yleensä ölisen jotain siitä puolestavävälistä kuulostaen ihan vähä-älyiseltä. Totuushan on että Priya ei ole täydellinen, siinä on oikeita vikoja jotka osaan listata ja pohtia niitä kriiittisesti (esimerkiksi sitä että johtuvatkohan ne enemmän synnynnäisestä luonteesta vai minusta). Kuitenkin kaiken kriittisyyteni alla tiedän että onhan se aivan hemmetin hyvä koira. Juuri sellainen hyvähermoinen ja kiltti eläin jonka halusinkin.

Tänään paketista ei puuttunut moottoriakaan kun Prii pääsi aksaamaan. Ei hemmeti sitä raivoa.. Mutta se on taas toinen tarina.