sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Olipa kerran herkkä rinsessa



Meillä on podettu rättipäiviä kaikessa kamaluudessaan. Priya on päättänyt että se vihaa pöksyjä. Jos se lievästi inhosi niitä aikaisemmin niin nyt se VIHAA niitä. Olen aikaisemmin saanut iloita siitä että vaikka pikku prisessaani selvästi inhottaa kaikenlainen vaatetus niin se on aina unohtanut nämä maailmanlopun välineet kun on ollut tiedossa hommia. Näissä juoksuissa se on kuitenkin päättänyt vetää herneen punaiseen nokkaansa kun hänelle kehdataan pukea pöksyt.

Koirakoutsin valmennusryhmäläisille kuuluu kaksi kertaa kaudessa järjestettävät kisamaiset treenit. Ilmoittauduin tietysti mukaan harjoittelemaan kisatilannetta. Juoksujen vuoksi meidät oli laitettu suoritusvuorossa viimeiseksi toisen juoksuisen koirakon kanssa.

Kaikeksi yllätyksekseni Priya ei suostunut kävelemään paikkamakuuseen. Se katsoi minua silmät leiskuen kuin sitruunan nielleenä ja tökki ikäviä pöksyjä johon se oli tuomittu. Pakotettuna se kulki ihan matalana raahaten takapäätään perässään ja tökkien ikäviä pöksyjä.Arvaatte varmaan: se pysyi paikkamakuussa. Mutta meni maahan pienelle kerälle alleviivaten näin lakkoa, johon se oli pöksyjen vuoksi joutunut alentumaan. Istumaan sitä ei saanut sitten millään.

Meinasin jättää yksilöliikkeet kokonaan väliin. Menimme pihalle tokoilemaan ilman elämää rajoittavia paholaisen pöksyjä ja neiti työskenteli normaalisti. Ajattelin että otan vain ihan lyhyen pätkän ja vapautan Priyan palkalle sitten kun se työskentelee edes hetken murehtimatta lusiferin kalsareita jaloissaan.

Priya ilahtui kun menimme yhdessä jättämään tonnikalaeväät kuppiin kehän laidalle. Se melkein unohti pöksyt. Otimme seuraamisen ja liikkeestä maahanmenon sekä siirtymän luoksetuloon. Seuraaminen oli mielenkiintoista. Priya näytti siltä että se olisi halunnut seurata hyvin (mielessään kuva tonnikalasta joka odotti kehän ulkopuolella), mutta pöksyt kutittivat sitä. Se kulki oudon matalana ja pyrähten niin että seuraamisen paikka eli todella paljon. Liikkeestä maahanmeno oli jo parempi ja siirtymässä luoksetuloon Priya oli melkein normaali. Se vastasi sosiaaliseen palkkaan hyvin ja oli siirtymissä loistavasti mukana.

Olen ihan tyytyväinen treeneihin. Tarkoituksenani oli tehdä koko luokka kaukojen alkuun asti (ja vapauttaa yllätyksenä palkalle istumaan nousun jälkeen) mutta joskus pitää mennä prinsessan ehdoilla. Olen tyytyväinen että se pystyi työskentelemään kuitenkin iloisesti vaikka pöksyt selvästi kutkuttivat koko ajan takaraivossa.

Tänä aamuna kun laitoin Priyalle pöksyt kotona jalkaan olohuone-toko tuokion ajaksi, se halvaantui taas. Maahanmeno näytti olevan ainut liike minkä pöksyjen kanssa pystyi suorittamaan. Vaihdoin tokoaikeet temppuihin ja temputin Priyaa kunnes se vaikutti iloisemmalta. Hienoa jos meidän kaikki treenit menee jähmeilyyn juoksujen ajan tämän uuden pöksylakon vuoksi. Toivottavasti Priya löytäisi jostain punaisesta sydämestään anteeksiaintoa pöksyille. Muuten minun täytyy lainata Wenttiä Korrien tokokoulutukseen..

Tänään kävimme tallomassa myös jäljen. Komensin Jonin keppien ja palkkojen kanssa tallomaan ja jäin itse tekemään Priyan kanssa esineruutua. Tein samalla lailla partioimalla kun viime torstaina. 5 esinettä nousi oikein hienosti. Sitten tauon jälkeen jäljen kimppuun. Jonin navigaattori oli pettänyt meidät ja en tiedä kuinka pitkä jälki oli. Makalle oli ripoteltu välipalkkojen kanssa kolme keppiä.

Priya nosti niistä kaksi. Ihan hyvin! Ottaen huomioon että kepit ovat neidille kohtalaisen uusi juttu. Laitoin ne mukaan lähinnä siksi koska halusin testata nousevatko ne. Molemmista Priya sai superpalkan. Neiti jäljesti rauhallisesti ja tarkasti. On se vaan niin hienoa katsoa kun koira käyttää nenäänsä. Pitää kyllä jaksaa askarrella jälki useammin nyt kun on vielä syksyä jäljellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti