tiistai 22. syyskuuta 2015

Olipa kerran hymyhuulet

Kaikki meidän punaisen leidin joskus tavanneet muistavat varmasti neitosen erikoisen tervehtimistavan. Priyan riemu nimittäin purkautuu ulos kauniina hymynä. Näitä hymyjä neiti jakelee täysin säästämättä.



Hymyä on vaikea ikuistaa. Johtuen yleensä siitä että hymy tulee ulos usein sellaisella hetkellä jossa neiti neiti pyörii niin lähellä hymyiltävää kohdetta. Tässä kuitenkin muutama videolle ikuistettu hymyläinen teille ihailtavaksi.




Priya hymyili minulle ensimmäistä kertaa 5-viikkoisena pötkylänä. Kasvattaja sai samana päivänä myös hymyjä ja nämä olivat ensimmäisiä virneitä joita neiti jakeli. Tunsin olevani etuoikeutettu kun sian olla ensimmäisiä ihmisiä jolle Priya vilautti hymyään. Jälkeenpäin olen monesti sanonut että se oli etiäinen. Punainen tiesi jo viisiviikkosena kuka sen mamma oli, vaikka kukaan muu meistä ei tiennyt.

Sen jälkeen minut on hukutettu hymyihin. Priya hymyilee kun tulen kotiin, se hymyilee kun aamulla herään, se hymyilee kävelen sen ohi, se hymyilee kun kutsun sen luokseni.. Myös muut Priyalle rakkaat ihmiset saavat neidille hymyn huulille.

Priyalla on kokonaisen virneen lisäksi myös pienempi hymy, jota kutsumme tyytyväiseksi ilmeeksi. Se kiristää suupieliään pieneen hymyyn kun sille juttelee tai sitä rapsuttelee.

Tyytyväinen ilme (kuva: Jenny Söderlund)

Syy miksi aloin pohtia hymytytön syvintä olemusta on Etoelävän blogin mottokilpailu. Halusin Priyalle moton joka kuvastaa sen elämänasennetta ja parhaita puolia. Päässäni alkoi soida:

"Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan!" 

En ole tavannut ihmistä joka ei olisi ollut sulaa vahaa Priyan hymyn edessä. Hymyhuulet kunniaan!

Wentin motoksi laitoin herraan usein liitetyn sanonnan:

"Kohti älytöntä ja sen yli!"


Panun motoksi laitoin:

"Miksi tehdä jotain tänään kun voit huomennakin simputtaa jonkun toisen tekemään sen puolestasi."

Voi Panu. Se on syntynyt koiramaailman diktaattoriksi.



6 kommenttia:

  1. Dalmatiankoirillahan tuo hymyily on hyvinkin tuttua ja "rotuominaisuus". Mua niiiiin harmittaa kun Jali ei osaa hymyillä. Sillä on välillä ihan pientä yritystä, niin että oon elättänyt toiveita että se joskus alkaisi kunnolla hymyillä (jotkut kuulema oppii sen myöhemmin), mutta tuskinpa :D Hauska ominaisuus joka tapauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dalmikset on ihania hymyhuulia!

      Oon nähnyt kanssa muita ausseja, shelttejä ja bortsuja jotka hymyilee mutta en ole tavannut toista koiraa joka hymyilee niin paljon kun Priya. Priyan äiskä hymyilee myös ja on periyttänyt sitä näille lapsilleen. Jotenkin olen ymmärtänyt että kasvattajanimi "wirneen" tulee ainakin osittain sitä kautta :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. se ei mahda itselleen mitään kun naama vaan vääntyy hymyyn <3

      Poista
  3. Hahajahahhaa miten hyvät motot! :-D Erityisesti Panu, en kestä. :-D Priyan hymyt on parhautta. <3 Saisi opettaa siskonsakin hymyilemään vähän leveämmin ja useammin. :-D

    VastaaPoista