lauantai 18. heinäkuuta 2015

Olipa kerran piirimestaruuskisat

Me Tamskilaiset
Aina ei voi onnistua. Olen melkein mielissäni että epäonnistuminen tuli nyt. Myönnän että ykköstulos olisi ollut mukava, mutta yritän nähdä huonosti menneen kokeen hyvätkin puolet. Epäonnistuminen on edessä kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. En koskaan uskonutkaan että kruisailisin pelkillä ykköstuloksilla tavoitteisiin asti. Epäonnistuminen kirpaisee aina, mutta nyt kun olen sen kerran kokenut niin tiedän että siitä jää henkiin. Epäonnistuin eikä maailma kaatunutkaan. Sain käännettyä asenteeni myrskyisestä aurinkoiseen varmaan puolen tunnin angstaamisen jälkeen. Huomasin että vaikka kokeet menevät penkin alle niin minä selviän siitä. Jatkossa epäonnistuminen ei siis ole enää niin valtava peikko minulle.

Tänään kisattiin siis Pohjois-Hämeen kennelpiirin piirimestaruuskilpailut Tampereen eteläpuistossa. Meidät valittiin Tamsk 1-joukkueeseen, johon kuuluivat minun ja Priyan lisäksi Tiina Pitkäniitty ja sheltlanninlammaskoira Neppari sekä Hanna-mari Ikonen ja bordercollie Tosi.

Päivä oli kuuma ja aurinkoinen. Priya vaikutti kisapaikalla nuutuneelta ja hämmentyneeltä. Jännitin itse kisoja taas jotenkin kummallisesti enkä saanut syötyä aamupalaa. Kuuma ilma, tyhjä maha ja kuiva suu alkoivatkin aika äkkiä heikottaa. Paikkamakuuseen mennessä luulin oikeasti pyörtyväni.

Kentällä pyöri samaan aikaan kolme kehää, joten häiriötä ja hulinaa oli ihan tarpeeksi. Priyalla on nykyään ollut hyvä häiriönsietokyky joten en ollut häiriöstä niin huolissani. Me treenataan samalla kentällä agilityryhmän kanssa joka viikko ja olen tokoillut neidin kanssa keskustorillakin ilman ongelmaa. Tänään Priya kohtasi kuitenkin ylitsepääsemättömän häiriön.

Lunttasin lähtölistasta että paikkamakuussa meille oli varattu paikka kahden saksanpaimenkoiran välissä. Vein Priyan hyvissä ajoin kehän viereen rauhoittumaan. Se pälyili muita koiria hieman huolestuneena joten palkkailin sitä rauhoittumisesta.

Aloitimme luoksepäästävyydellä, joka meni oikein hyvin. Priya nuoleskeli hieman huuliaan huolestuneena kun tuomari lähestyi, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan.

Paikkamakuussa Priya jäi vinoon makaamaan. Se laittoi päänsä maahan ensimmäisellä käskyllä ja piti sen alhaalla koko makuun ajan! (Jee!)

Paikkamakuun jälkeen tapasin siskoni Marikan, joka oli pysynyt pyynnöstäni piilossa paikkamakuun ajan. Hänen oli tarkoitus tulla kuvaamaan suoritus. Olimme kolmantena vuorossa joten siinä tuli hieman kiire. Yritin vähän viritellä Priyaa mutta ei siitä oikein mitään tullut. Se jäi jo kehän laidalla katsomaan haaveilevasti siskoni suuntaan.

Hihnassa seuruussa se aloitti hyvin, mutta kun käännyimme siskoani kohti, se jäi jumittamaan paikoilleen eikä ottanut perusasentoa. Hihnan takia sen oli kuitenkin pakko tulla matkaani kun lähdimme liikkeelle. Seuruun osuus joka oli poispäin siskostani niin sujui taas paremmin.

Sitten vapaana seuruu. Voi kyynel. Ihan sama juttu, mutta tällä kertaa hihna puuttui. Priya jäi seisomaan ja ihmettelemään siskoani. Seurasin sitten melkein koko kaavion yksin. Lopussa nappasin Priyaa pannasta kiinni koska pelkäsin että neiti lähtee kehästä. Tämä nollasi liikkeen.

Liikkeestä maahanmenoon sain Pryan herätettyä. Liike oli hieman haluton jopa Priyaksi, mutta siinä ei ollut liikevirheitä.

Luoksetuloa pelkäsin todella paljon. Ajattelin että se ampaisee siskoni luo heti kuultuaan käskyn. Priya kuitenkin jolkotti laiskaa ravia vierelleni istumaan.

Liikkeestä seisominen oli laiska, mutta siinä ei ollut varsinaisia virheitä.

Seisomisen jälkeen Priya tuntui heräävän hieman. Menimme hypylle ja teimmekin sitten todella kivan ja reippaan hypyn. Täpäkkä pysähtyminen sai oikein erikseen kehuja.

Tuomarimme totesi lopuksi, että olisi toivonut iloisempaa tekemistä. Ohjaaja ohjaa hyvin ja koira vaikuttaa mukavalta. Tykkäsin todella paljon tuomarista. Hän oli jotenkin empaattisen oloinen ja ajatteli aina koirakon parasta. Hän kysyi kaikilta aluksi haluatko että pisteitä kommentoidaan liikkeiden välissä vai ei. Hän halusi tietää myös koirien säkäkorkeudet hypylle mentäessä eikä arponut hypyn korkeutta.

Suorituksen jälkeen minulla oli kamala olo. Kieltämättä halusin heittää kisakirjalla vesilintua. Kaiken lisäksi minulla oli todella huono olo ja heikotti. Juttelin muutaman treenikaverini kanssa, kävin syömässä ja pohdin suoritustamme. Yllättäen aloin tuntea oloni paremmaksi.

Kyllä, me epäonnistuimme, mutta ei, en ole lannistunut. Koirat eivät ole koneita ja tänään ei ollut meidän päivä. Se ei tarkoita että olisimme jotenkin lahjattomia luusereita. Priya on loistava koira jos sitä osaisi käsitellä oikein. Minä olen ehkä kokematon, mutta kuitenkin ahkera ohjaaja ja osaan kyllä kouluttaa koiraani.

Vaikka minun ja Priyan suoritus hipoi pohjamutia niin meidän joukkue tahkoi piirimestaruus joukkuekultaa. Hyvä Tamsk!!  Palkintoporsas sai siis kassillisen palkintoja vaikka emme niitä tällä kertaa ansainneet.


Pisteet eriteltyinä:

Luoksepäästävyys 10
Paikkamakuu 9
Seuraaminen taluttimessa 6,5
Seuraaminen vapaana 0
Liikkeestä maahanmeno 8,5
Luoksetulo 8,5
Liikkeestä seisominen 8,5
Hyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

ALO3 137,5p. sijoitus  8/13 

Kirpaisipa kovasti kirjoittaa ne ylös. No siinä ne nyt ovat. Videokin löytyy mutta edes minä en julkaise niin hirvittävää materiaalia.

Nyt menemme raivolla kohti avointa luokkaa. Paljon on treenattavaa mutta onneksi meiltä (tai lähinnä minulta..) ei ole ikinä puuttunut motivaatiota tahkoa tokoa. Käydään ehkä syksyllä uudessa alokkaassa vierailulla jos siltä näyttää.

6 kommenttia:

  1. Hei eipäs nyt vaivuta siellä masennukseen! Seuraamisen nollaa lukuunottamatta pisteet olivat kuitenkin ihan ok. Odotin niin kovasti videota, sillä olisin halunnut nähdä Priyan täyden kympin arvoisen hypyn videolla. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, voin näyttää sen videon sulle joskus treeneissä :)

      Poista
  2. Kirpaisi kirjoittaa tuollaisia pisteitä?
    Huh huh. Mitenköhän paskoina minua&Nauru/Kidaa ihmiset selän takana kuiskii ja pitää, kun paljon huonompia pisterivejä tullut kahmittua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä me Priyan kanssa varmasti huonompiakin pisteitä tullaan saamaan tokouramme aikana ;) Voin luottaa siihen!

      Yleinen fiilis kehässä oli vaan niin meidän historian surkein. Siksi kirpaisee kirjoittaa pisteriviä :)

      Poista
  3. Siis koiraharrastushan on ihan saamarin vaikeaa, ja näitä "epäonnistumisia" tarvitaan, jotta ei päästä ikinä sitä unohtamaan. ;) Sitä hienommalta myös tuntuvat sitten ne hetket, kun oikeasti sujuu. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista