tiistai 28. heinäkuuta 2015

Olipa kerran laiskamadon kaukot

Kaukokäskyt, nuo jokaisen tokon hinkkaajan painajaiset, ovat aiheuttaneet meille merkillistä päänsärkyä. Enemmän kuulee ongelmista jossa koiran tassut liikkuvat tai tekniikka ei ole kaukoilijalla kovin hyvin selkärangassa. Priyan kaukoprojekti sen sijaan on kärsinyt erilaisita haasteista. Neitihän menee maahan ja istahtaa ihan luonnostaan niin että sirtää painonsa taakse ja kerää itsensä siistinä pakettina maahan. Myöskin etäisyys ja takajalkojen liikkumattomuus on ollut toistaiseksi helppo opettaa.

 Meidän kaukoista puuttuu sen sijaan asenne.

Neitihän ottaisi asennot siististi, mutta hitaasti kuin vanhustentalon hissi. Varsinkin maahan-istu vaihdot könytään asteittain kömpelösti ylös ja alas. Apuun tuli kurre-temppu, jonka avulla opetin Priyan hyppäämään kurresta suoraan maahan ja takaisin kurreen. Tätä kautta sain neidille pomppaavan tekniikan vaihtoihin.

"Kurre" Kuva: Jenny Söderlund

Pomppaus ei yksin riitä. Tarvitaan asennetta. Olemme kehitelleet sellaisen leikin, jossa minä härnään Priyaa nameilla, siirryn kauemmas jättäen Pryan joko istumaan tai maahan. Hetsaan neitiä hieman hokemalla "tehdään kaukot". Käsken yllättäen siirron ja kun neiti sen ottaa niin vapautan äkkiä ja heitä namin palkaksi. Priyan mielestä lentävät namit ovat parasta maailmassa joten leikin aikana se alkoi tarjota ihanaa asennetta.

(ylimääräinen huomautus: juu meillä lojuu tokokamoja joka paikassa niin kuin videolta näkyy)



Sain siltä jopa hännän heilutusta. Namit olisi tarkoitus heittää suoraan Priyan suuhun mutta kuten videolta näkyy niin minulla on hyvin surkea heittokäsi. Tästä on hyvä jatkaa.

Muut vaihdot eivät ole vielä valmiita lentonamiin, mutta niillekin kuuluu ihan hyvää. Heikoimmaksi vaihdoksi alkaa tällä hetkellä muotoutua maahan-seiso joka on tottanut hieman osumaa meidän projektista"nopeampi maahanmeno jääviin". Tekniikka on ottanut hieman takapakkia kun olen opettanut maahanmenoon "syöksytekniikkaa". Istu-seiso vaihto sujuu jo hyvin jopa ilman käsiapua. siihen pitäisi nyt vaan kasvattaa matkaa.

Mutta se kaukoista. Kuvasin tuon pienen videon ja halusin tulla heti laittamaan sen arkistoihin ennen kuin onnistun jotenkin pilaamaan Priyan uuden ihanan asenteen kaukoja kohtaan (teen toki kaikkeni että en onnistu sitä pilaamaan).

Eilen agilitytreeneissä teimme kontakteja ja keppejä radassa. Rata oli maailman yksinkertaisin ja siksi en edes jaksa piirtää siitä kuvaa. Pelkkää suoraa ja yksinkertaista käännöstä.

Joni oli mukana treeneissä ja kuvasi pätkiä meidän menosta. Nimenomaan paino sanalla pätkiä koska ilmeisesti meidän meno oli niin maagista ettei kamera oikein pysynyt siinä mukana. Siksi videolle tallentui vain osia meidän menosta. Tässä kuitenkin jotakin. Tarvittais niiiiin paljon enemmän treeniä sekä kontakteille että kepeille. Olen vaan ollut niin laiska agilityn treenaaja tänä kesänä.

Priya menee muuten taas aivan sairaan lujaa.




2 kommenttia: