lauantai 13. kesäkuuta 2015

Olipa kerran se pelätty toinen tokokoe


Tänään vihdoin koitti se vältelty ja kammoksuttu päivä. Tuli aika kaivaa helmikuusta asti hyllyssä pölyttynyt kisakirja esille ja käydä tuulettamassa sitä kokeessa Kangasalla (vai Kangasalalla?! Miten se taivutetaan?). Olin kauhusta kankeana.

Tämä tarina alkaa oikeastaan jo torstaina. Olimme sopineet Jennyn ja Ilon kanssa tärskyt iskelän kentälle tokoilun merkeissä. Meillä molemmilla häämötti koe viikonloppuna joten nimesimme treenit "kenraaliharjoitukseksi" jossa molemmat tekivät kisamaisen pätkän. Meidän kenraaliharjoitukselle kävi sitten aika perinteisesti. Eli se meni täysin päin pyllyä.

Priya unohti miten seurataan, otetaan perusasento, tehdään luoksetulo.. Kaikki mikä voi mennä pieleen, meni taidokkaasti perseelleen. Voitte kuule uskoa miten luottavainen mieli tuli näiden treenien jälkeen. Lohdutauduin ajatuksella että Priya teki ainakin hypyn oikein. Meillä on ollut lähiaikoina ongelmia vieraiden hyppyjen kanssa ja olen yrittänyt hiki hatussa ratkaista tätä ongelmaa ennen kisapäivää. Hienoa että ainoa liike jonka teimme virheittä oli juurikin hyppy.

Kenraaliharjoitus puhkaisi siis jonkinlaisen kuplan pääni sisällä ja aloin ahdistua kokeesta entistä enemmän. Tänä aamuna olin siis kauhusta kankeana. Aivoni oli sidottu järkyttävään jännityskierteeseen. Juuri kun olin saanut itseni tsempattua hyvään vireeseen niin muistin kenraaliharjoituksen fiaskon ja jännitys syöksyi takaisin.

Matkustin kisapaikalle bussilla. Tämä tarkoitti repun, häkin ja koiran raahaamista kahdella bussilla. Onnistuin kehittämään bussiaikatauluista pienen pakkomielteen. Tekemällä matkustamisesta ydinfysiikkaa sain mieleni rauhoittumaan kisajännityksestä. Hyvin valmistautuneena löysin perille helposti ja vaivattomasti.

Yksin jännittäminen oli kamalaa. Kokeeseen ei ollut ilmoittautunut ketään tuttua enkä halunnut vaivata tuntemattomia ihmisiä loputtomalla hermostuneella höpinällä. Olin suunnitellut ottavani Priyan kentän viereen rauhoittumaan ennen paikkamakuuta. Istuskelimme siis nurmikolla ja katsoimme AVO-luokkaa. Priya vaipui paikkamakuuseen sopivaan rauhalliseen mielentilaan.

Saimme lähtönumeron 7. Tämä tarkoitti että olimme toisen paikkamakuuryhmän ensimmäinen koirakko. ALOn ensimmäinen ryhmä makasi paikkamakuunsa tyynen rauhallisesti ja kauniisti. Meidän ryhmästä ei voinut sanoa ihan samaa.

Ensin lähti sheltti Priyan vierestä, sitten toinen ja lopuksi iso ruskea koira. Sheltit kirmasivat kehänauhan sisällä ja kävivät härnäämässä Priyaakin. Neiti näytti järkyttyneeltä ja katsoi minua ahdistuneena. Saimme uusia paikkamakuun mutta rauhallinen mielentila oli poissa. Priya jäi alkuperäiseen paikkamakuuseen todella hyvin pää maahan ja näytti rauhalliselta. Uusinnassa neiti oli kiihtynyt ja pälyili epäillen vieruskavereitaan. aivan kuin se olisi vasta tajunnut: nehän voivat nousta sieltä! Paikkamakuumme pisteet olivat kuitenkin 10. Olen ylpeä että Priya pystyi kokoamaan itsensä toiseen paikkamakuuseen ensimmäisen sekasotkun jälkeen. Minun sydämeni ainakin hakkasi jossain kurkun tienoilla koko paikkiksen ajan joten voin vain kuvitella miltä Priyasta on tuntunut.

Makaamisen jälkeen laitoin neidin häkkiin syömään palkkaansa ja katsoin muiden yksilöliikkeitä. Keskityin taistelemaan jännitystä vastaan. Paikkiksen sekasotku lietsoi jännitykseni aivan uusiin lukemiin. Kaivoin Priyan häkistä esille edellisen koirakon aikana ja palkkailin neitiä kontaktista. Siinä se sitten syntyi. Priya katsoi minuun ja niistä silmistä onnistuin kaivamaan fiiliksen. Se nousi jostain ahdistuksen alta ja ajoi kaiken pelon pois.

Meillä oli kehässä hauskaa. Seuraamiskuviot olivat suoraviivaisia ja helppoja. Tunne seuraamisen aikana oli jotain uskomatonta. Priya piti kontaktia ja seurasi innokkaasti. Se vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan eikä neitiä tarvinnut kalastella ollenkaan liikkeiden alkuun. vaan se tarjosi perusasentoa itse. Kuka vaihtoi minun laahustavan elukkani tähän hienoon tokokoiraan?

Liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja liikkeestä seisominen menivät samassa huumassa. Priya oli liikkeiden väleissä hyvin mukana. Kerroin selvästi koko ajan mitä olemme menossa tekemään. Liikkuri jossain vaiheessa naurahti minulle että hänen ei varmaan tarvitse sanoa mikä liike tulee seuraavaksi. Olin opetellut liikkeiden lähtöpaikat niin hyvin että pystyin viemään Priyan lähtöpaikalta toiselle itsevarmana. Luulen että sen vuoksi Priya oli niin hyvin mukana hommassa eikä haaluillut ympäriinsä niinkuin ensimmäisessä kokeessamme.

Mutta sitten se hyppy. Tein Priyan hypylle ehkä hieman liian kovassa kontaktissa. Sille ei ollut ihan selvää mitä me oltiin menossa tekemään. Epävarmuus iski ja Priya ei hypännyt estettä ensimmäisellä eikä toisella käskyllä. Yli päästiin vasta kolmannella.

Vein Priyan kuitenkin riemusta kiljuen palkalle. Tunne kehässä oli ollut niin huumaava etten välittänyt yhdestä nollasta. Me oltiin kehässä niin vahvasti me ja meillä oli hauskaa. Minusta pursusi vain rakkaus ja ylpeys omaa punaista kohtaan. Me selätämme kyllä sen hypyn vielä joskus.

En katsonut kehässä pisteitämme ja koska minulla ei ollut ketään mukana joka olisi voinut kertoa minulle miltä pisterivi näytti niin elin pimennossa palkintojenjakoon asti. En odottanut ykköstulosta koska nollasimme yhden liikkeen. Muiden numeroiden pitäisi näyttää pelkkää ysiä ja kymppiä jotta saisin yhden nollan kompensoitua.

Minua ei huudettu palkintojenjaossa ensimmäisenä. Kun siirryttiin ykköstulosten puolelle niin huolestuin hieman. Unohtivatko ne huutaa meidät jossain välissä?

Lopputulos yllätti minut täydellisesti: ALO1 173p. SIJOITUS 3/12!!!!

Niin se vain haki kotiin toisenkin pystin tämä minun punainen palkintoporsaani.



 Pisterivi näytti tältä:

Luoksepäästävyys: 10
Paikalla makaaminen: 10
Seuraaminen kytkettynä: 10
Seuraaminen taluttimetta: 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
Luoksetulo: 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 10
Estehyppy: 0
Kokonaisvaikutus: 9

Hyvä fiilis siis näkyi pisteissä!


8 kommenttia:

  1. Jestas mitkä pisteet! :-) Onnea vielä!

    VastaaPoista
  2. Me oltais Pörrin kanssa tultu ilomielin kannustusjoukoiksi, ettei olisi tarvinnut bussien kanssa stressata. :) Harmi tuo paikkamakuu. Onneksi säännöt muuttuu elokuussa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikkamakuussa testattiin kyllä Millin hermorakennetta oikein kunnolla. Hyvä kun en pyörtynyt :D
      Tekis mieli melkein mennä seuraavan kerran kisoihin vasta uusilla säännöillä. Jos uudet säännöt
      Vaikka rajoittais vähän näitä "menempä vain kokeilemaan pysyiskö se" kokeilijoita..

      Poista
  3. Tuo paikkamakuu muakin hirvittää! Jos joku päivä saan pienen ärisijäni kestämään kenet tahansa rivissä lähellään, niin se, että se sietäisi muiden nousemista ja lähentelyä tuntuu utopiselta tavoitteelta! Mutta hieno Priya ja hieno Milli! Onnea ihan hitokseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Paikkamakuu on kyllä pelottava liike kun sen onnistuminen riippuu muidenkin onnistumisesta. Onneksi jos joku nyt sun koiran luokse karkaa niin se tulkitaan kohtuuttomaksi häiriöksi ja saat uusia paikkiksen. Tosin inhottavaa on että Priyankin luottamus meni siinä kun joku nousikin sieltä eikä pe pystynyt enää makaamaan rauhassa. Toivotaan että uusien sääntöjen tiukentuneet rankaisut paikkamakuussa vähän rajoittaisi näitä sekasortoja paikkiksssa kun kukaan ei uskalla tulla enää vaan kokeilemaan pysyykö se koira :)

      Poista