maanantai 29. kesäkuuta 2015

Olipa kerran sairaan makeeta

Allekirjoittanut löysi viikonloppuna kadonneet itsetuntonsa tänään agilyssä. Teimme yllä olevaa rataa jonka ideana oli harjoitella erityisesti putken ja A:n erottelua, mutta haasteena oli myös vaikea keppikulma. Vaikka en aoi tähän hätään alkaa kertomaan treeneistä pidempää tarinaa niin minun pitää kirjoittaa hyvä fiilis ylös ja laittaa postaus "lue tämä kun agilitystä ei meinaa tulla mitään" tunnisteen alle. Näin voin yrittää imeä pienistä onnistumisista virtaa jatkaa harrastusta.

Ajattelin että Priya olisi ollut viikonlopun sekoilun jälkeen todella vetämätön. Ja mitä vielä. Punainen oli tulessa. Sain taas kepeillä muistuttaa siitä että jos neiti tekee virheen eikä saakaan palkkaa niin se ei tarkoita sitä että neiti voi palkata itseään roikkumalla kädessäni kiinni. Kepit maltettiin mennä välillä jopa oikein. A:n ja putken Priya erotteli todella hyvin vaikka 8. esteen kulma ohjasi koiraa helpommin kohti putkea. Sabina sanoi että sille on tehty niin paljon motivoivaa treeni myös A:lle joten sillä oli hyvä imu molempiin. Minä onnistuin kerrankin liikkumaan oikein joten Priya valitsi helposti A:n. Puomikin onnistui tänään. Jihuu!

Saimme Sabinalta ihanaa palautetta onnistuneesta radasta. Liikuin kuulemma hyvin ja koira tuli kovaa perässä. Kerrankin! Minähän olen tönköstä huitomisestani ja kahdesta vasemmasta jalasta. Oli todella virkistävää kuulla hyvää palautetta. Kerrankin meidän hommat näytti hyvältä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti