maanantai 29. kesäkuuta 2015

Olipa kerran h*#"!&%?%!!! paimennus


First things first: kaikki kuvat tässä postauksessa on taitavan Jennyn käsialaa. Kiitos hienosta kuvituksesta kuuluu siis hänelle ja taitaville nelijalkaisille malleille. Koska sana "paimennus" tuottaa minussa tällä hetkellä lähinnä oksennusreaktion niin annan Priyan kirjoittaa tämän tarinan. Neidillä oli tällä leirillä varmasti hauskempaa kuin minulla.

Tässä mää oon mun veljen Gatsbyn (W. Ikiliikkuja) ja siskon Ilon (W.Ilopilleri) kanssa

Hei taas kaikille! Yritin taas käydä opettamassa tuosta mammasta oikeaa paimenta mutta se taitaa olla toivoton tapaus. Tällä kertaa matkustettiin lampaiden luokse Kausalaan asti ja oltiin paikan päällä oikein yötäkin. Mamma harkitsi pitkään jo ennen lähtöä että mieluummin katkaisisi oman jalkansa kun menisi minun kanssani lampaille, mutta kun kun on luvattu tulla niin ei sitä aleta viime tinkaan perumaan. 

Perjantaina katselin kun mamma pakkasi kauheassa kiireessa kaikki omistamansa sadevaatteet reppuun. Se mutisi samalla jotain että kuitenkin sataa koko viikonlopun. Reppuun putosi myös minun takkini ja valjaat joten aloin heti levottomaksi. Minähän en lähde samaan paikkaan valjaiden kanssa. Piristyin kuitenkin nähdessäni Jennyn ja Ilon, jotka kurvasivat pihaan hakemaan meitä.

Suuntasimme kohti Hollolaa ja veljeni Gatsbyn valtakuntaa, jossa meidän oli tarkoitus olla yötä. Gatsby ja Eddie-tolleri antoivat meille vauhdikkaan tervetuloa-toivotuksien ja lähdimme yhdessä lenkille. En osannut oikein päättää tykkäsinkö vai vihasinko Gatsbyä. Sen kanssa oli kiva leikkiä ja juosta mutta sitten se työnsi nokkansa sinne minne se ei kuulunut ja minun piti ylläpitää siveyttäni näyttämällä mokomalle hampaitani. 

Lenkin jälkeen mammat grillasivat ruokaa ja me koirat kerjäsimme. Sisällä veljen lähentely-yrityksen alkoivat ärsyttää minua todella joten menin sitten nukkumaan toiseen huoneeseen portin taakse. Totean vielä kerran: veljet osaa olla kyllä niiiiin ärsyttäviä. Mammoilla riitti juttua meistä neliijalkaisista yömyöhään asti.

Tässä on Eddie, Gatsbyn mamman kohtelias tolleripappa, josta me Ilon kanssa tykättiin tosi paljon.
Huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme kohti Kausalaa ja lampaita. Lauantaina meitä aussieita oli paikalla minun, Ilon ja Gatsbyn lisäksi Laura-kasvattaja Nessan, Hopun ja Kipinän kanssa, Jenna Hyrrän kanssa, Sari Tintin kanssa, Tuuli Raikun kanssa sekä Maria Justin kanssa.

Meitä aussieita
 Paimennus hoidettiin ikäjärjestyksessä. Jouduin epäreilusti odottamaan häkissä sillä välin kuin muut paimensivat.

Tässä mun äippä Nessa (Windedos After Eight) 
Tässä on mun siskopuoli Raiku (W.Huutomerkki) 
Meidän vuorolla mamma oli selvästi hieman pihalla. En sitten jaksanut oikein tehdä mitään kun kaksijalkaisesta päästä signaalit olivat niin sekavia. Se yritti pysäyttää kaiken hauskan ja oikea työntekokin oli mahdotonta kun se parkkeerasi aina väärään kohtaan ja huitoi ihan mitään vaan. Minä sitten sanoin sille että "ihan sama" ja söin kakkaa. Oli muuten mielenkiintoinen makuelämys, suosittelen kokeilemaan. Välillä kävin keräämässä lampaita kauheeta kyytiä ja sitten taas söin kakkaa. Kouluttajamme Hilu taisi kommentoida edistystämme sanalla Öykkäri.

Tässä mä näytän kuuliaiselta vaikka en oikeesti ollut

Tässä mä näytän sekunnin murto-osan asialliselta 

Tässä mun velipuoli Hoppu (W. Hermosaha)

Tässä on mun siskopuoli Kipinä (W. Kaikki sun pelkosi)

Tässä Just (W. Just jetsulleen) on hommissa

Tässä on mun sisko Tintti (W. Ilmiliekki)
Ekan kierroksen jälkeen käytiin vähän lenkillä juoksemassa ja sitten kaksijalkaiset vetäytyivät syömään. Mamman mielestä ruoka oli koko leirin paras juttu koska se oli kyllä tosi hyvää. Kyllä minäkin olisin voinut maistaa sitä. Sen sijaan minut laitettiin auton jossa minun piti katsella kuinka kissa kävi maistamassa minun ruokiani avoimesta kassista. Ruokailun jälkeen alkoi sataa oikein kunnolla. Mammat kyyhöttivät silti uskollisina sateessa ja yrittivät oppia jotain uutta siitä miten meidän aussieiden kanssa paimennetaan.

Tässä mun äippä Nessa hoitaa homman kotiin

Tässä on mun siskopuoli Raiku
Tässä Raikulla oli vähän outo käsitys "pois"käskystä

Tässä Raikulla on homma hallussa sateesta huolimatta. Mamma laittoi siitä näin monta kuvaa kun se niin tykkää tuosta koirasta ja haluis samanlaisen mulle kaveriksi. 
Meidän vuoro sai mamman lyömään viimeisen naulan meidän paimennusharrastuksen arkkuun. Ainakin toistaiseksi. Minä en moista päätöstä ymmärrä koska minulla oli aitauksessa oikein hauskaa. Siihen asti kunnes kouluttajamme tuli korjaamaan suoritustani ja minun piti alkaa oikeasti hommiin kakansyönti-lammaskaruselli jutun lisäksi.


Tässä mä teen oikeesti töitä

Tässä mä oon tarkkana ettei mun lampaat karkaa


Tässä mulla on homma hallussa
Paimennuksen jälkeen käytiin lenkillä ja uimassa. Keskityin hakemaan keppejä vedestä ja virittelemään vähän leikkiä muiden aussieiden kanssa. Sade yllätti meidät kesken lenkin ja mammatkin pääsivät kylpyyn. Ne alkoikin tuoksahtaa ihan kauheelle. Yö nukuttiin paikan päällä tallikämpässä. Hevoset olivat jotain niin isoa ja yliluonnollista että jätin ne ihan omaan arvoonsa, mutta niiden ruokaämpäreitä oli kiva nuolaista.


Sunnuntaina meitä wirnistelijöitä oli paikalla minä, Ilo, Gatsby, Tintti, Hyrrä, Hoppu, Nessa, Just, Jippi ja Nova. Tukevan aamupalan jälkeen aloitimme paimennuksen. Mamma sai katsella hyvin taitavaa menoa kun Nessa, Hoppu, Hyrrä, Tintti ja Just tekivät kisa-aitauksessa jotain paimennuskokeen tehtävää. Jos minä olisin päässyt aitaukseen olisi siinä ollut katastrofin ainekset käsillä.

Tässä Nessa-äippä on erittäin pätevänä hommissä
Meidän kierroksella minua väsytti jo sen verran että olin ihan kiltisti. Kasvattajani laura yritti opettaa mammalle kuljetusta niin että minut piti painostaa kiertämään lampaiden toiselle puolelle, rauhoittumaan ja kuljettamaan lampaat aitauksen toiseen paahän. Minä olisin halunnut vain pyöriä ympyrää koska mamma ei ollut eleissään kovin selkeä. Mamma sai kuitenkin kerättyä itsensä jotenkin Lauran avulla ja sain kuljetettua lampaita ympäriinsä.

Tässä mä olen rauhallinen paimen

Tässä Laura opettaa mammaa ja mammaa vetää lammasta korvasta(?)

Tässä mun veli Gatsby odottaa pääsevänsä hommiin


Tässä Gatsby on päässyt hommiin


Tässä on kennelin nuorimmaiset kasvatit eli mun pikkusisarukset Kybä (W. Kymmenen Ylöspäin) ja Kipinä

Tässä kuvassa Jipillä (W. Jippijaijee) on keskittynyt homma-ilme
Ensimmäisen kierroksen jälkeen kaksijalkaiset ahmivat taas mahansa täyteen hyvää ruokaa ja sitten toiselle kierrokselle. Mamma yritti tehdä samaa pyöritystä kanssani. Olin vieläkin väsynyt ja toimin oikein rauhallisesti jos mamma tiesi miten ja mihin minut ohjaisi. Minä tiesin kyllä miten lampaita hallitaan mutta mamma ei tiennyt. Se kadotti me jatkuvasti tai joutui niiden tallomaksi. Ei siitä taida olla paimentajaksi vaikka minusta tulisikin todella pätevä paimen.


Tässä mä teen nätisti hommia

Täsää mamma miettii ahkerasti

Tässä mun pitäisi kai tehdä jotain mitä mamma yrittää mulle kertoa
Olin kyllä ihan poikki kaiken tuon paimennuksen jälkeen.Me molemmat opittiin jotain paimennuksesta, ainakin teoriassa. Mamma huokaisee helpotuksesta ettei ihan heti tarvitse mennä uudestaan. Minä voisin pyörittää lampaita uudestaan jo vaikka huomenna.

1 kommentti:

  1. Minäkin annan koirilleni puheenvuorot:

    Eddie: Mä olin vähän pettynyt, kun tuo meitin omistaja tuli lauantaina kotiin ilman teitä. Mun mielestä oli kiva, kun kävi vieraita! Sunkaan mamma ei tosin tajunnut antaa mulle ruokaa vaikak kerjäsin eli koulutappas sitä siinäkin asiassa!

    Gatsby: Veljien velvollisuuksiin kuuluu olla vähän ärsyttäviä! Hyvä siis, että onnistuin tässä! Lampaat on niinkun siistein juttu ikinä! Voisitsä kuvitella, jos noi kaksjalkaset tajuais jäädä aitauksen toiselle puolelle ja me saatais tehä ihan ite ne hommat!? Osataan kuiteski paremmin! Ne vois tulla mukaan kuskeiksi, rapsuttajiksi ja ruokkijoiksi, mutta paimennus voitaisiin kyllä jättää meille osaaville. Mua vähän harmittaa, kun en oikein ehtinyt syömään tällä kertaa kovinkaan paljon sitä kakkaa, se meinaan on ihan sika hyvää!

    VastaaPoista