perjantai 29. toukokuuta 2015

Olipa kerran Priyan ammatinvalinta

Eilen raahauduin aika ristiriitaisin fiiliksin hakutreeneihin. Minun on joskus vaikea tuhlata aikaani asioihin joista en löydä selkeää tavoitetta. Haku on yksi tällainen pirullinen laji jota meillä ei ole mahdollista treenata aikuisten oikeasti, mutta josta kuitenkin haluaisin oppia enemmän. Päädyimme hakuryhmään vahingossa ja koska ryhmä on täynnä ihania ihmisiä jotka ovat ottaneet minut avosylin vastaan niin olen jatkanut ryhmässä käymistä.

Ryhmästä oli tällä kertaa paikalla vain neljä koirakkoa ja treenit saatiin vedettyä muutamassa tunnissa. Minäkin olin treenien ajan skarppina enkä eksynyt kertaakaan oikeasti metsään. Priya sai tehdä ensimmäistä kertaa hakua joka näytti jo jonkinlaiselta oikean haun esi-asteelta. Ensimmäinen ukkeli oli piilossa lähempänä keskilinjaa. Lähetin Priyan keskilinjalta ja sinnehän se ampaisi rosvoa etsimään. Hienosti nenä nappasi hajun ilmasta ja jauhelihan varastanut rosvo paljasti piilopaikkansa.

Toinen ukko oli jo pidemmällä piilossa. Annoimme Priyalle pienen ääniavun. Punainen räjähti eteenpäin heti käskysanasta ja paikansi rosvon hienosti nokallaan. Kolmaskin ukko luovutti jauhelihansa hienosti innokkaalle etsijälle. Neljäs ja viimeinen rosvo yrittikin sitten paeta jauhelihan kanssa. Teimme viimeisen toiston puolipakona jotta vahvistaisimme neidin innokasta etenemistä. Priya ampaisi eteenpäin ja kun se oli lähtenyt rosvo lähtikin puun takaa karkuun. Pakoyritys jäi lyhyeksi ja neiti sai loppupalkaksi jauhelihaa sekä hulppean sosiaalisen palkan kaikilta rosvoilta.

Parasta näissä treeneissä oli huomata miten rohkeaksi Priya on tullut. Muistan vielä sen treenin vuosi sitten kun neiti ei halunnut mennä ottamaan ruokaa vieraan ihmisen kädestä. Eilen se jakoi kohteliaita pusuja kaikille ja nautti selvästi paikastaan huomion keskipisteenä vaikka porukassa oli täysin neidille vieraita ihmisiä.

En ymmärrä miten Priya ymmärsi leikin juonen ensimmäisestä toistosta lähtien. Mistä se tiesi että käskystä "rosvo!" sen pitää juosta täysiä suoraan kunnes se törmää ihmisen hajuun ja paikantaa sen avulla roisto. "Täysin puolueettomana" katselijana täytyy sanoa että neiti oli käsittämättömän pätevä. Hienoa katsoa miten se nappaa hajun punaiseen nokkaansa ja tietää heti mitä sille pitää tehdä. Naureskelimme että Priya on selvästi päättänyt että hänestä tulee isona hakukoira ja lukenut lajin sääntökirjan. Treenejen jälkeen tihkuimme molemmat uutta treeni-intoa lajia kohtaan.


2 kommenttia:

  1. Ihanaa, ettei Priyaa ujostuttanut! Haku on oikeasti kyllä melkoisen kiva laji (varinkin kun ei joudu Gatsbyn maalimieheksi) eli toivottavasti pääsette useimminkin treeneihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän me nyt päästä kesällä käymään hakuilemassa :D On kyllä hauskaa!

      Poista