perjantai 10. huhtikuuta 2015

Olipa kerran tokomasennus versio 1001


Liiankin tutuksi tullut tokomasis iski taas. Tämänpäiväinen kisatreeni teki lommoja meidän tokoitsetuntoomme ja luottamus siitä, miten selviämme tulevista kisoista ei ole korkealla. Treeni oli niin kamala, että kiltti kouluttajamme joutui miettimään oikein ankarasti jotain hyvää sanottavaa. hän totesi sitten vaan että: "selvisitte kuitenkin kaikesta ilman suurempia onnettomuuksi.".


Varsinainen kauhuelokuva. Hyi, en halua enää itse katsoa sitä koskaan. Onhan Priya hieman laahustava normaalistikin mutta tuo oli jo jonkinlainen ennätys miten kuutamolla punainen voi olla. Se nuuski maata jokaisen tilaisuuden tullen, piippasi ja teki liikkeitä huolimattomasti. Ilme oli koko treenin ajan "EVVK".Toivon ja rukoilen että Priyan outo käytös johtuu alkavista juoksuista. Koska en jaksa taas tapella motivaatio-ongelmien kanssa. En vaan jaksa. En tiedä mitä teen jos joudun kuulemaan yhdenkään kommentin: "se tarvitsee lisää ilmettä" tai "se on vähän ponneton." Kun ei siitä vaan minun taidoilla irtoa enempää. Ehkäpä jätetään toko kokonaan kun koiraakin tuntuu kiinnostavan kun kiivin kilohinta. ARRRRRRRRR! Pakollinen avautuminen, koittakaa kestää. Huomenna taas nostan itseni tokomasiksesta ja teen jotain asialle. Mutta yksi ilta täytyy saada angstata jossain siellä syvällä.

Jotain hyvää sentään, paikkikset menivät hyvin vaikka Priyan vieressä oli vieras koira. Istuimme kokonaiset 2 min ja makasimme 4 min (!).



5 kommenttia:

  1. Tokoon (niin kuin niin moneen muuhunkin lajiin) kuuluu ajoittaiset alamäet :) Ne ylämäet tuntuu sitten niiden jälkeen niin kauhean paljon paremmilta ja toisaalta voi sitä ajatella niinkin, että ne alamäet opettaa myös paljon!

    Haastan sut vastailemaan kysymyksiin, jotka löytyy täältä: http://hugopehko.blogspot.fi/2015/04/kysymyshaaste.html.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oishan se tylsää jos kaikki vaan onnistuis koko ajan :) Alamäet antaa kummasti motivaatiota. Tai minulle ainakin. Saan niistä aina lisää tulta treeneihin ;)

      Kiitos haasteesta!

      Poista
    2. Toi on oikee asenne, että alamäet vaan lisää treeni-intoa :) ja itse oon huomannut, että joku asia saattaa tuntua ihan toivottomalta ja on sellainen fiilis, ettei se koskaan tuu onnistumaan, mutta sitten pienen tauon jälkeen treenatessa samaa juttua uudestaan, palaset onkin loksahtaneet paikoilleen ja homma alkaakin pelittää :)

      Poista
  2. Kiivin kilohinta on muuten hitokseen korkeella.... No joo asiaan :D Meidän Lumo näyttää tismalleen tolta ennen juoksuja. Voin lohduttaa. Itseasiassa Lumo näyttää vielä ehkä kamalammalta :D Aussiet tuppaa olemaan vähän tommosia passiivisuuteen taipuvaisia, ainakin kaikki mun tietämät. Se yleensä menee ohi pienellä breikillä tai hormonien tasaantumisella. Ottakaa rennosti, äläkä turhaan stressaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä! Kyllä tää tästä. Eilen oli taas monien kakkojen treenien huipennus niin sen oli pakko purkautua angstina ulos :D Täytyy tehdä hormonihirviön kanssa motitvaatiotreeniä ja toivoa että menisi juoksujen piikkiin tämä haahuilu :)

      Poista