perjantai 6. maaliskuuta 2015

Olipa kerran korvat höröllä

Facebookissa kiertänyt "piirrä koirasi nameilla"-haaste

Jokaisen postaukseni voisi aloittaa sanoilla "Tänään toko/agility treeneissä.." Ahdas mielikuvitukseni ei aina keksi parempaa aloitusta, joten kunnioitan perinteitä tässäkin tarinassa. Tänään tokotreeneissä kuuntelimme korvat höröllään. Teimme siis kuuntelua vaativaa treeniä jossa koiran oli huomattava vain oman ohjaajansa ääni ja ohjaajan keskityttävä vain omaan koiraansa. Kouluttajamme oli tänään Elina Alatalo. 

Aloitimme paikallaoloilla, joiden aikana oli tarkoitus kutsua joka toinen koira rivistä luokse. Minä en kutsunut Priyaa johtuen viime viikonlopun paikkamakuun epävarmuudesta. En halua millään tavalla vahvistaa nousemista kun yritän tällä hetkellä alleviivata pysymistä. Priyan pää oli hieman levoton ja se nosteli päätään kun vieruskaverit kutsuttiin luokse. Palautti kuitenkin pään nopeasti alas. 

Paikalla istuminen tehtiin uusien sääntöjen mukaan niin, että jokainen ohjaaja käski vuorotellen koiransa pidemmän matkan päästä maahan. Olin melkein varma ettei Priya mene maahan käskystäni, mutta sain yllättyä. Se ei reagoinut muiden käskyihin mutta tippui saman tien maahan kun tuli minun vuoroni määkäistä "maahan". 

Jatkoimme ryhmätreeneillä, jossa meidät oli jaettu kolmen koirakon ryhmiin.Kaksi koirakkoa teki kentän päädyissä kaukoja sillä aikaa kun yksi koirakko suoritti heidän välissään zetaa. Eli ympärillä sateli aikalailla kova käskyjen määrä ja silti piti yrittää löytää hyvä treenikupla johon hautautua sen oman koiran kanssa. 

Kaukot olivat aikamoinen katastrofi. Tähän tekisi mieli sanoa surullisen kuuluisa "kyllä se kotona osaa". Harjoittelimme päivällä temppua jossa Priya pomppaa pamauttaen etujalkansa maahan (tästä tempusta jalostan parempaa pysähtymistä, ikuisuusprojekti). Priya tarjosi tätä pomppua jokaisessa ylösnousussa. Sellainen pomppupäivä neidillä. Se ei varsinaisesti ottanut häiriötä, mutta selvästi neiti oli säädetty hieman väärälle taajuudelle kaukoja ajatellen. 

Zetaa emme ole tehneet aiemmin. Oli jo aikakin siis että teimme edes jonkinlaisen zetan irvikuvan. Tein hieman muunnellun version, jossa otin istumisen sijaan toisen maahanmenon. Priyan istuminen ei ole vielä valmis erottelutreeniin. Tein ensin maahanmenon, sitten seisomisen ja lopuksi vielä maahanmenon. Ensimmäinen maahanmeno oli hieman hidas. Neiti oli selvästi lähdössä tekemään seuraamista ja yllättyi hieman käskystä. 

Itsenäisesti tein hyppyä (lisää vauhtia!), ohjatun noudon suuntia ja hieman seuraamista peruuttaen.

Priya tekee paikkamakuuta junassa

2 kommenttia:

  1. Ai teilläkin oli kaukojen kanssa "kyllä se kotona osaa"-meininki. Meillä kanssa! Oli niin kammottavaa. Ei meillä normaalistikkaan mitään kaunista katseltavaa ole, mutta sentään suoriudutaan istu-maahan-renkkauksesta jotenkin. Pöh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei ollut meidän kaukopäivä. Tosin ollaan tehty kaukoja niin vähän häiriössä joten ei ihmekään ettei ne tuossa ympäristössä ihan luonnisuneet :D

      Poista