sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Olipa kerran punaiset rukkaset

kuva: Jenny Söderlund
Suureksi onnekseen Priya on söpö kuin mikä. Jos siltä ei löytyisi ihanaa aussien kuonoa, joka vääntyy söpöön virneeseen, olisin tehnyt neidistä lähiaikoinna moneen kertaan rukkaset.

Mahdottomuus alkoi jo perjantain tehotokoissa. Kouluttajamme oli Minnä Lähdekorpi, samainen tyyppi, joka piti meille pentukurssia viime keväänä. Aiheena oli tarkoitus olla liikkeiden välit. Teimme siis pientä kisamaista treeniä jossa painotus oli liikkeiden väleissä. Tai olisimme tehneet jos tähdet olisivat olleet oikeassa asennossa ja punainen treenikamuni täysin järjissään. 

Meidän teemamme olikin sitten: voit seurata piippaamatta, treeneissä ei tuijoteta kaverin vinkuleluja, kyllä ne aksaavat siellä mutta me emme välitä niistä, siskon lelua EI käydä varastamassa kesken treenien, maahanmeno ei tarkoita sitä että saat lösähtää nuuskimaan maata, luoksetulossa ei saa jäädä nuuskimaan maata, liikkeiden väleissä ei saa nuuskia maata, liikkeiden aloituksiin ei tarvita pienen aussien mutinaa tai haukahduksia, paikkamakuussa ei hypitä päin luoksepäästävyyttä tekevää kouluttajaa/mammaa..(allekirjoittanut sai useaan otteensa raivokkaan ilopompun silmäänsä paikkiksessa vuoroa odotellessa..)

Minun hiljainen tokokoirana päätti sitten avata sanaisen arkkunsa. Treenien anti ei ollut kummoinen koska keskityin vaan saamaan edes pienen pätkän kelvollista työntekoa punaiselta kumppaniltani. Lopuksi sain tehtyä hiljaisen kisatreenin, jonka aikana neiti ei keksinyt omia viihdykkeitään. Toivon todella että neiti punaisen punaiset päivät olisivat lähestymässä eikä piippailu/nuuskiminen jäisi pitkäksi aikaa meidän ongelmalistalle. Puutuin näissä treeneissä moiseen perseilyyn viemällä Priyan voivotellen tauolle ja se näytti ainakin tälä erää toimivan. Neiti on muutenkin tehnyt hieman juoksujaan: merkkailua, karvanlähtöä ja "salaisen sopukan" ahkeraa puhdistamista on ollut ilmassa.

"Hei Jenny ois tuolla kyykyssä valmiina pussattavaksi."  (kuva: Jenny Söderlund)

"No okei teen vähän aikaa hommia." (kuva: Jenny Söderlund)

"Heitä nyt se pallo jo!" (Kuva: Jenny Söderlund)

Tokoa? (Kuva Jenny Söderlund)
"No nyt mä viimeistään pussaan sen Jennyn hengiltä!" (Kuva: jenny Söderlund)
Lauantaina menimme paimentamaan. Se olikin sitten niin mielenkiintoinen reissu etten tiedä milloin uskallan seuraavan kerran lampaille suunnata. Seisoin molemmat kierrokset keskellä aitausta täysin avuttomana sillä aikaa kun punaisella pirulla oli menossa elämänsä hauskimmat bileet. Harmi vain oikea työnteko ei kuulunut hauskuuteen mukaan. Välillä jompikumpi kouluttajista kävi hieman heilumassa aitauksessa ja viskaamassa Priyaa kepillä/kolinapurkilla/rukkasella. Jonka jälkeen neiti teki hieman töitä kouluttajalle. Katsomosta kuulin useaan kertaan kommentteja: "ompas se tiukkis." "mikä sika" ja "ei se kunnioita sua yhtään.". 

Positiivista oli että Priya pysähtyi käskystä joka kerta kun käskin sitä ja pysyi maassa (melkein) aina lupaan asti. Eikä se jahdannut lampaita. Keräsi niitä kyllä monttu auki. Ongelmaksi nousi se että se tappeli minun kanssani. Jos yritin saada neitiä kauemmas/tekemään ihan mitä vaan muuta kun pysähtymään se haukkui vastaan häntä heiluen. Minä en ymmärrä mitään paimennuksesta, mutta luulen ongelman johtuvan siitä että Priyan ei ymmärrä mitä sen pitäisi tehdä. Kouluttaja olisi halunnut että ajan sen perkelettä karjuen kauemmas ja päästän sitten takaisin töihin. Priyasta minun säälittävät perkeleeni ovat lähinnä hauskoja ja mamman kanssa on kiva tapella.

Päätin ainakin etten mene enää paimentamaan ennen kun olen opettanut Priyalle kotona kepin heilautuksen käskyksi mennä kauemmas. Tässä voi mennä jonkin aikaa, mutta ei minulla ole mikään kiire aitaukseen nolaamaan itseäni uudestaan. Onneksi wirneen-porukka on niin mukavaa ja kannustavaa ettei reissusta jäänyt paha maku suuhun vaikka aitauksessa päällimmäiset fiilikset olivat: millon täältä pääsee pois. Erityiskiitos Tuulille joka lohdutti kertomalla että Priyan isosiskon Raikun kanssa on meno ollut joskus saman näköistä. Ja kouluttajammekin sanoin että hyvin se on minulla kuitenkin hallinnassa (tarkoittaen varmaankin sitä että neiti tosiaan sentään pysähtyy kun käsken).

Tänään punanaama sai tokoilla hallilla. Teimme kisamaisen treenin (tällä kertaa ilman äänitehosteita!). Neljä liikettä: seuraaminen, liikkeestä seisominen, luoksetulo ja hyppy.

Lisäksi teimme noutoa ja ruutua. Punainen paholainen teki noudon ensimmäistä kertaa kokonaisena liikkeenä! eikä hypännyt tappamaan kapulaa! (odotn tässä vaiheessa pieniä ablodeja vaikka olimme yksin hallissa). Palautuskin tapahtui laukassa! Ruudussa sen sijaan sain nauttia hieman neidin hienoja äänitehosteita kun "ruutuun"-käskyä säestettiin intohaukulla. Päästin vasta hiljaisen koiran juoksemaan ruutuun.

"Ihan kohta saan ottaa kapulan." (Kuva: Jenny Söderlund)

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Olipa kerran koira joka teki hommia


Ompas omaperäinen otsikko. En tiedä millä muullakaan tavalla voisin kuvata tätä täysin turhaa postausta johon ajattelin oksentaa talteen (taas) muutaman videon meidän viime päivien treeneistä.


Videolta löytyy kisamainen pätkä jonka teimme eilen tuossa naapurin kentällä. Arvonta näytti kolmea liikettä: seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Priya (ja minä..) jäi hieman tuijottelemaan kun koira käveli kentän ohi, mutta muuten punainen oli hyvin harjoituksessa mukana. Minä sen sijaan pyörin kun hyrrä enkä tidä mistä aloittaisin liikkeet. Pitäiskö tää päättää ehkä etukäteen niin ei tarvitse siinä vauhdista arpoa.



Toisella videolla tänään hallilla tehty harjoitus, 4 liikettä: seuraaminen, maahanmeno, luoksetulo ja seisominen. Liikkeiden välit näyttivät muuten jo oikein mukavilta (ainakin oikeaan suuntaan), mutta perusasentoon tuleminen on vielä hieman hidasta. Liikkeestä seisomisessa neiti ei kuunnellut ollenkaan joten tein sen uusiksi. Videolta löytyy myös pari pätkää lyhyttä seuraamista etäpalkalla. tehtiin me kaikkea muutakin: noutoa, hyppyä, seiso-maahan erottelua, enemmän seuraamista, perusasennon hinkkaamista.. mutta en jaksa tällä kertaa alkaa niistä sen suuremmin avautumaan.

homma punainen



Tokoilun lisäksi väänsimme vähän aksaa. Harjoittelin vaan pujottelua ja puomia vauhdista. Kentällä oli valmiina suunnilleen ylhäällä näytetty pätkä. Juostiin sitä molempiin suuntiin. otin videota hieman neidin pujottelusta.



väsynyt punainen

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Olipa kerran viisi ihanaa koirarotua

Sain vihdoin tartunnan facebookissa kiertävään "listaa viisi lempi koirarotuasi"-haasteeseen. Kiitos Emilia haasteesta! Tämä tehtävä osoittautui ylivoimaisen vaikeaksi. Huomasin että arvostan monen rotujen sisällä tiettyjä yksilöitä mutta en voi sanoa rakastavani koko rotua. Pidän myös monista roduista joita en voisi kuvitella niitä tuohon lauman jatkoksi.

Tässä kuitenkin suosikkini listattuna sen mukaan miten paljon rotu kiehtoo minua.

1. Pyreneittenpaimenkoira 

Tämä rotu on kiehtonut minua niin kauan kun jaksan muistaa. Hyvästä pyrtsistä huokuaa juuri sellainen hulluus jota arvostan koirassa. Ne ovat vilkkaita pieniä superpalloja jotka ehtivät mennä sinne ja takaisin ennen kun ehdit suusi avata. Kerrassaan mainioita pikku kavereita! Ulkonäöltään hassuja ja ilmekkäitä. Tällainen minulle kiitos (koiran työskentelyilme on jotenkin niin veikeä).

Se miksi minulta ei pyrtsiä löydy johtuu rodun (lyhytkarvaisen muunnoksen) harvinaisuudesta Suomessa. Säännöllisesti kyllä huokailen rodun suuntaan, mutta tällä kokemuksella toisin kotiin tuliaiseksi jotain aivan kamalaa. Pyrtsin sanotaan myös olevan ei niin vakava harrastuskoira joten en tiedä miten tällaisesta saisi taiottua itselleen tokokoiran.



2. Bordercollie

Bordercollien työmoraali kiehtoo minua. Hyvää bortsua on hieno katsoa kun se tekee hommia ihan sata lasissa. Kuolaan rodun työlinjaisten yksilöiden perään jatkuvasti. Niiden liikkuminen ja ilme on jotain niin hienoa. Tässäkin rodussa minua kiehtovat hieman hullut yksilöt. Sellaiset jotka ehtivät sinne ja takaisin sekä neuloa sukan sillä aikaa kun sinä mietit ohjeita. Ymmärrän kyllä että taitoni kouluttajana ei vielä ole lähelläkään sitä tasoa että pystyisin hallitsemaan sellaisen koiran. Ehkä jonain päivänä. 




3. Australianpaimenkoira

Aussie löytyy vasta sijalta kolme koska näyttelylinjaiset ovat minun makuuni liian isoja, kömpelöitä ja karvaisia. Priyan myötä olen tavannut enemmän työlinjaisia ja nämä ovat upeita koiria. Priya on järkevä ja rauhallinen, mutta töissä siitä kuoriutuu innokas puurtaja. Hienompaa koiraa saa hakea. Ja mitä olen Priyan sukulaisiin päässyt tutustumaan, kaikki ovat vaikuttaneet yhtä hienoilta yksilöiltä. 

Ja aussiet ovat yleensä todella hauskan värisiä! Katsokaa nyt, ihan kun karkkipussi!



4. Englanninspringerspanieli

Koska rinkelit ovat niin mahtavia. Niitä kuvastaa parhaiten sana "hyväntahtoinen hölmö". Rinkeli on joka paikassa yhtä aikaa, sillä on kärpäsen keskittymiskyky ja yleensä enemmän intoa kun taitoa. Se on mukana kaikessa mitä teet, aina läsnä, edessä tai jaloissasi makaamassa. Mahtavia persoonia joiden kanssa ei varmasti ole tylsää. Wentti on yksi parhaista koirapersoonista jonka tiedän, se on loputtoman rasittava ja rakastettava samaan aikaan. 




5. Amerikancockerspanieli

Koska katsokaa nyt tuota kuonoa! Jos joskus tarvitsen pelkkää sohvanlämmittäjää, kammattavaa karvapehkoa tai käsilaukussa räksyttävää "pikkupiskiä", otan jenkin. 



maanantai 23. maaliskuuta 2015

Olipa kerran punainen täystuho


Kuva: Jenny Söderlund

Punainen paholaiseni sai eilen roikkua punaisessa niskassa jos toisessakin. Koko hervanta tärisi kun tapasimme pienellä wirneen-joukolla tokoilun ja lenkkeilyn merkeissä. Mukana menossa oli Priyan Ilo-sisko ja  J-pentueesta Melli,(W. Jännitysmomentti), Kayla (W. Jompsin kumpsin) ja Jedi (W. Jokumuumuka).

Aamu alkoi paikkamakuutreeneillä. Aloitimme kisaisella 2 min paikkamakuulla. Jätin Priyalle etäpalkan kentän toisen reunaan jähmettämään neitiä. Naapuriksi saimme sheltin ja jonkun spanielin. Priya jäi hyvin makaamaan pää maassa, eikä edes reagoinut vaikka viereinen koira nousi seisomaan. Sitten odottelemassa ollut iso musta koira parkkeerasi omistajnsa kanssa etäpalkkamme luokse ja alkoi kaivaa sitä. Priya meni hämilleen ja nosti päänsä. Palautin takaisin ja malttoi maata loppuun asti. Vähän harmittaa kun en laittanut palkkaa paremmin piiloon, Priya olisi varmaan tehnyt täydellisen paikkamakuun jos se ei olisi huolestunut ruokansa kohtalosta.

Jatkoimme harjoituksella jossa käskimme koirat alas ja ylös vuorotellen. Priya ei jostain syystä aluksi halunnut laittaa päätänsä maahan. Sen on joskus vaikeaa irrottaa katsettaan minusta jos jään seisomaan liian pitkäksi aikaa neidin vierelle. Taas yksi asia mitä pitää harjoitella.

Seuraavaksi ohjelmassa oli istuminen 1 min. Priya teki tämän täydellisesti eikä edes yrittänyt lösähtää maahan. Jatkoimme häiriöharjoituksiin. Kouluttajallamme oli mukanaan häiriökoira, vanha narttu joka ei osaa paikkamakuuta ja lähti siis aivan varmasti litomaan omistajansa luokse. Koiran nouseminen ei aiheuttanut neidissä minkäänlaista reaktiota, mutta kun koira nousi ja haukahti niin Priya nosti päänsä.

Jatkoimme häiriöharjoituksella jossa koirien edestä ja takaa vieritettiin palloa ja kouluttajamme käveli koirien ohi pujotellen. Lopuksi teimme vielä 1 min ja 2 min kisamaisen paikkamakuun. Pää nousi kerran kun vieressä makaava koira haukahti. Makuun kanssa tarvitaan paljon hommaa mutta parempaan suuntaan menossa.

Priyan ilmoitti mielipiteensä näistä treeneistä riehumalla koko matkan bussipysäkille. On se kumma kun ei mitään kivaa tehdä vaikka hallille asti raahaudutaan.





Priya, Ilo, Melli, Kayla ja Jedi Kuva: Jenny Söderlund

Treenien jälkeen vaihdoimme maisemaa hervannan vesitornin kentälle missä Ilo, Melli, Kayla ja Jedi omistajineen odottivat meitä. Priya sai terpata punaiset läpi nopeasti ja jatkoimme sitten treenejä. Keskityin lähinnä seuraamiseen ja kontaktiin koska kavereista syntyvä häiriö oli niin suuri. Priya ei ollut ihan parhaimmillaan mutta tarjosi silti ajoittain todella kivaa seuruuta. 

Kuva: jenny Söderlund
Lopuksi kävimme vielä lenkillä ja punaiset saivat riepotella toisiaan oikein olan takaa. Priya keskittyi lähinnä kiusaamaan Iloa, mutta sai hyvät leikit aikaiseksi myös muiden kanssa.

Priya ja Ilo leikkivät härkää ja punaista vaatetta? vai sarvikuonoa? (kuva: Jenny söderlund)

Perus punapaini ja Jedi käyttämässä tilannetta ovelasti hyödykseen:
kun ne leikkivät yhdessä niin kumpikaan ei ehdi näyttää hammasta
vaikka nuori herra hieman nuuskaisee

Se on niin nätti! Kuva: Jenny Söderlund
Kaksijalkaiset laskeutuvat hitaasti mäkeä alas (kuva: Jenny Söderlund)

Koirille sama homma oli hieman helpompaa (kuva: Jenny Söderlund)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Olipa kerran auringonpimennys




Katsoimme Priyan kanssa tänään kuinka kuu söi auringon. Entisajan yhteisöissä auringonpimennyksen uskottiin ennakoivan huonoja aikoja. Odotukseni tämän illan tehotreeneistä eivät siis olleet tähtitieteellisen korkealla kun minua suuremmat taivaankappaleet olivat jo päättäneet että tästä tulee huono päivä.

Yllätyksekseni meillä oli treeneissä todella kiva meininki. Astuimme halliin hymy huulilla ja poistuessamme naamaltani tanssi vieläkin isompi virne. Kouluttajanamme oli Sari Kärnä. Teemaksemme teimme täsmähyökkäyksen paikkamakuun ja jonkun vapaavalintaisen liikkeen kimppuun.

Aloitimme paikkamakuulla ja istumisella. Menimme kehään vuorotellen kisamaisesti tarkastuksen kautta. Priya teki pitkästä aikaa kisamaisen paikkamakuun jossa pää ei noussut kertaakaan! Treeni alkaa tuottaa tas tulosta, sunnuntaina nään miten pää pysyy vieraiden koirien kanssa kun osallistumme taas TamSKin järjestämään paikallaolotreeniin. 

Paikkaistumisesessa kävin välipalkkaamassa kerran. Sari vinkkasi, että istumiseen kannattaa treenata koiralle korkeampi vire. Jos koira kyllästyy, se lösähtää helposti makuulle tai istuminen romahtaa. Parempaan vireeseen saimme reseptiksi etupalkan, jolle koiran voi yllättäen vapauttaa. 

Priya katsoo mamman kanssa auringonpimennystä parvekkeelta

Vapaavalintaiseksi ongelmaksi valitsin noudon jossa riittääkin pureksimista. Priyan historia kapulan kanssa on pitkä ja tuskainen. Olemme olohuone-tokoilleet pitoa ahkerasti vuodenvaihteesta asti. Onnistuin aikoinaan pilaamaan pidon säädölläni palkkaamisen kanssa (jotkut varmasti muistavatkin surullisen "en osaa palkata kuin 2 sekunnin pidosta"-ongelmani). Sain vihdoin omat hermoni kuriin ja pidon harjoiteltua kuntoon. Seuraava ongelma löytyikin heti kulman takaa: Priya ei suostunut tekemään mitään kapula suussa. Neiti keskittyi niin valtavalla tarmolla pitämään kapulasta kiinni ettei voinut liikkua tai edes istua, saati sitten juosta. Palkkasin kaikesta liikkeesta kapulan kanssa ja olemme päässeet siihen vaiheeseen, että Priya liikkuu, mutta vieläkin tahmeasti. Kolmas ongelma nosti päänsä vauhtinoudon yhteydessä: neitonen hyppää valtavan saalisloikan kapulaa kohti. Tällä hetkellä noutomme näyttää siis siltä, että tappoloikan jälkeen neiti nostaa kapulan ja jäätyy.

Kysyin Sarilta hyödyllisiä harjoituksia jolla voisimme saada noutoa eteenpäin. Hän kehui Priyan pitoa: neiti ottaa kapulan halukkaasti ja pitää rauhallisen jämäkästi kiinni, irrottaa hienosti vasta luvan saatuaan eikä löysää otetta kun otan kapulasta kiinni. Priya myös nostaa kapulan hyvin (jos sitä ei ole heitetty). Seuraava vaihe jota minun pitää alkaa vahvistamaan palautusta vauhdilla. Teimme harjoitusta jossa jätin Priyan istumaan kapula suussa ja kutsuin pidemmän matkan päästä luokse. Palkkasin heti kun neiti lähti liikkeelle. Teimme harjoituksesta toisenkin version, jossa Priyalle jätettiin kapula matkalle ja Priyan tuli napata se mukaansa. Koiran voi myös lähettää hakemaan kapulaa avustajan kädestä. Palkka tulee aluksi siitä kun koira lähtee vauhdilla kohti. Sitten satunnaisesta kohdasta matkalta. Saalisloikan pitäisi jäädä pois kun Priyalla on ajatus nopeasta palautuksesta. Sitä voi myös estää laittamalla kapulan korokkeelle tai harjoittelemalla noutoa kierron kautta. Palkka vain oikeanlaisista nostoista.

Omatoimisesti tein seuraamista kierron kautta ja palkkasin kontaktista. Priya oli päheä. Sille sopii selvästi kierron kautta tai putkesta seuraaminen (kiitos vinkeistä Katariina ja Tuuli!).

Huomenna neiti viettää ansaittua vapaapäiväänsä ja sunnuntaina meillä onkin tarkoitus paikkistreenien lisäksi reenailla hieman muutaman Wirneen tyypin kanssa. Kivaa!


torstai 19. maaliskuuta 2015

Olipa kerran punaiset vesipedot


Linkki videoon.

Varokaa punaisia vesipetoja! Priya kävi harjoittelemassa kesää varten polskimista Kaylan (Wirneen Jompsin kumpsin) kanssa. Ensin altaaseen meno oli hieman jännää mutta kun ensimmäinen molskis saatiin aikaiseksi, ei uimisesta meinannut tulla loppua.

Kayla 10kk mietti altaaseen menoa hieman pidempään mutta Priyan perässä ja omistajansa kutsujen kannustamana pikkuneitikin saatiin kastautumaan useamman kierroksen verran. 


Mulla on vähän hauskaa!

Loikka! näistä ois saanut hyviä kuvia jos ois parempi kamera!

vesipeto ja uusi ihana lelu

Palautuskin onnistuu
En ihan uskalla mennä, vähän hurjaa..
Meen sittenkin kun mamma huutaa
Punaiset vesipedot
Hienosti Kayla ui!
Vähän oli jännää mutta selvisin hengissä
Priya tähystää haettavia leluja

Märkä punainen 


Kaylan molskaus


Taitavaa polskintaa


Väsyneet uimarit

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Olipa kerran tokovideo



Tänään en aio kuluttaa näppäimistöäni turhan analyyttisellä treenikertomuksella vaan annan videon kertoa kaiken tämän päivän tokoiluista.

Sisältää:
- Ruutua (hieman tahmeaa vielä..)
- seuraamista kriteerinä kontakti ja ilme
- luoksetulon stoppeja/maahanmenoja ekaa kertaa hallilla pidemmällä matkalla (näitä ei harmillisesti päässyt mukaan kuin muutama koska olivat tosi hienoja, laitoin kameran osottamaan niin etteivät ne tulleet kuvaan mukaan)
- hyppyä kriteerinä vauhti ja etäisyys

Videot olivat hieman tylsiä joten tein tällaisen erilaisen treenivideon. Videoita on joistain kohti hidastettu dramaattisuuden vuoksi, edes minä en ole oikeasti noin hidas.



maanantai 16. maaliskuuta 2015

Olipa kerran toinen koira

Minulla ja Priyalla on ollut viime aikoina riittänyt hoitokoiria. Saimme ensin nauttia reilu viikon ihanan Ilon seurasta, sitten ystäväni koiran Ilpan ja lopulta vielä mahtavan spanielikaksikon, Wentin ja Panun. Tämä vieraiden virta on antanut meille molemmille hyvän tilaisuuden harjoitella tilannetta jossa meidän kahden sijaan tässä laumassa olisikin kolme tai neljä (oikeastaan neljä tai viisi, eipäs unohdeta Jonia). Kun katsoin koirien keskenäistä kieltä ja yhteisiä juttuja, vannoin että Priyalla tulee joskus olemaan ihan oma kamu jonka kanssa puhua koiraa päivät pitkät. Kuitenkin luistellessani treenihallin jäistä pihaa pitkin kahden innokkaan koiran kanssa, mietin kuka hullu haluaa olla kahden koiran kiskottavana vakituisesti. Tai ainakin kuinka paljon paremmin koulutettu Priyan pitäisi olla jotta pystyisen hallitsemaan sen ja sen tulevan kaverin kaikissa tilanteissa.




Miksi minä haluaisin toisen koiran?

Miksi voi miksi tahtoisin toisen koiran kun yhden aikuisen kanssa elo on niin helppoa ja vaivatonta? Yksinkertaisesti siksi että haluan oppia kaiken koiraharrastuksesta. Koirat ovat erilaisia persoonia ja haluan oppia kouluttamaan erilaisia koiria ja siinä samassa arvostamaan niiden erilaisia taipumuksia. Muistelen nyt Priyan pentuaikaa ja mietin mitä olisin halunnut tehdä toisin. Seuraavan koiran kohdalla minulla on tilaisuus aloittaa kaikki puhtaalta pöydältä (eli tehdä aivan toisenlaisia virheitä).

Toinen syy on koko ajan paisuva harrastusintoni. Priya on ihailtavan innokas vaikka raahaisin sen erilaisiin treeneihin joka ilta, mutta helpottaisihan toinen koira sen taakkaa. Priya saisi huilia välillä eikä mamma olisi jatkuvasti vaatimassa siltä jotain hommaa.

Koirien keskinäistä touhua on ihana seurata. Katselin sydämet silmien tilalla Iloa ja Priyaa kun ne makoilivat sohvalla vierekkäin ja repivät yhdessä leluja palasiksi. En ole koskaan nähnyt Priyaa niin iloisena kun mitä se on telmiessään kamujensa kanssa. Koirien välille syntyy aina kahdenkeskisiä juttuja jotka jaksavat aina hymyilyttää minua. Siksi haluaisin Priyalle oman kaverin.



Miksi en haluaisi toista koiraa?

Kaksi hyvää syytä: aika ja raha. Kaksi aktiivista koiraa vie aikaa ja rahaa varmasti ainakin tuplasti nykyiseen verrattuna. Jos nyt juoksen melkein joka päivä hallilla treenaamassa niin mistä revin aikaa toisen koiran kanssa juoksemiseen. Omatoimisiin treeneihin voisin ottaa molemmat mukaan, mutta ohjatuissa treeneissä tämä ei aina onnistu. Jos nyt käytän ison osan pienistä tuloistani harrastamiseen, kahden kanssa saisin pulittaa tästä huvista tuplasti enemmän.

Koirien yhteiselo ei myöskään aina ole harmonista. Olen saanut itse todistaa tällaista riitaisaa liittoa ja rauhan ylläpitäminen on raskasta. Priya tulee tällä hetkellä toimeen kaikenlaisten koirien kanssa, hyväksyy hoitokoirat reviirilleen eikä ole turhan tarkka resursseistaan. Mutta mistä minä tiedän millainen narttu neidistä kuoriutuu vanhemmiten tai millainen äkäpussi minulle sattuu seuraavaksi koiraksi.



Millaisen koiran sitten haluaisin?

Tilaukseen laittaisin samanlaisen koiran kuin Priya, mutta ladattuna vielä muutamalla asteella enemmän räjähtävyyttä. Arvostan Priyan hyvää hermorakennetta, erinomaista keskittymiskykyä, taistelutahtoa, työintoa ja sitä että se ei ole paimeneksi kovin pehmeä, mutta silti helposti ohjattavissa. Priya on ihana persoona ja tiedän että toista samanlaista en löydä enkä haluakaan löytää koskaan. Toinen koirani tulee olemaan oma persoonansa ja sen kanssa saan tapella ihan erilaisten ongelmien kanssa.

Toinen koirani tulee mitä luultavammin olemaan joko Priyan sukulainen tai vaihtoehtoisesti bordercollie. Pidän todella paljon Wirneen koirista. Nämä on loistavia persoonia ja toimivia harrastuskoiria. Sijoitusnartuissa on tälläkin hetkellä monta tyyppiä josta hihkuisin pentua jos järki ei sanoisi yhtään vastaan. Kasvattaja on myös sellainen johon luotan ja jonka käsitys hyvästä harrastuskoirasta on samanlainen kun omani.

Välillä leikin ajatuksella että vaihtaisin rotua ja ottaisin vihdoin sen bortsun. Joskus elämässäni haluan vielä sellaisen tuohon lauman jatkoksi. Hyvä bortsu on juuri sellainen koira jonka haluan ja jonka perään kuolaan aina treenikentän laidalla (tällainen minulle kiitos *kuola valuu lammikoksi*).Tässä vaihtoehdossa minua arveluttaa se että joutuisin tutustumaan uuteen rotuun ja kasvattajaan ihan alusta asti. Olen tarkka mistä koirani otan ja haluan että pentu saa mahdollisimman hyvän alun syntymäkodissaan. Uskon että Priyan hyvä luonne tulee geenien lisäksi kaikista kokemuksesta mitä se on saanut ennen luovutusikää. Varmasti löytäisin toisenkin kasvattajan joka tarjoaisi tämän kasvateilleen, mutta tämä voi olla melkoisen etsimisen takana.

Muita rotuja en ole edes miettinyt. (voin kuvitella miten siskoni heittää tähän kommentin: "entäs jenkki? Panun sukulainen?") Tällä hetkellä mielessäni painii australianpaimenkoira vs. bordercollie taistelu ja sen lopputulos nähdään sitten joskus hamaassa tulevaisuudessa.


Milloin on paras aika ottaa toinen koira?

Ihanteena olisi että jaksaisin odottaa siihen kun Priya on 4-5-vuotias. Se ei olisi mikään kersa enää, mutta ei liian vanha kestämään pikkupentua. Haluan kuitenkin että Priyalta riittäisi tarmoa pennun kanssa leikkimiseen eikä kaveri olisi sille vain hirveä rasite. En kuitenkaan halua sellaista tilannetta jossa minulla on kaksi vanhaa koiraa eikä mahdollisuutta ottaa kolmatta. Tästä syytä haluan ikäeron olevan ainakin 3-vuotta, mutta mieluummin ylikin. Suurempi ikäero koirien välillä edistää myös rauhaa laumassa. olen kuullut aika hurjia tarinoita yhdessä asuvista nuorista koirista jotka ovat jatkuvasti toistensa kurkussa kiinni.

Mitä Priyan pitää osata ennen toisen koiran tuloa?

Listalle opeteltavissa asioissa ykkösenä on hihnakävely. Priya kävelee yksin normaalikävelyillä hihnassa ihan kohtuullisen hyvin. Toisten koirien kanssa tai treeneihin mentäessä hihnakävely voi sen sijaan olla aika mielenkiintoista katsottavaa. Useamman koiran kanssa kävellessä hihnakävely ja sitä helpottavat käskyt tulevat vieläkin tärkeämpään rooliin. Huomasin sen kun kaksi innosta hihkuvaa aussieta raahasivat minut treenihallin pihan läpi tai kun yksi spanieli pujahtaa takaani ja toinen edestäni aiheuttaen jalkoihini läpäisemättömän hihnasokkelon.

Otin heti asiakseni opettaa Priyalle hihnakävelyn abc:n: kun hihna kiristyy, matka pysähtyy. Vain asiallisesti hölkkäävä aussie pääsee eteenpäin. Näin kun hihnan päässä roikkuu yhden aussien sijasta kaksi, kävely sujuu varmasti seesteisemmin. Toinen arkeamme helpottava asia minkä aion ohjelmoida Priyan päähän on kävelyn paikka. Hihnassa ei vaihdeta käveltävää puolta eli minua ei saa ohittaa edestä tai takaa. Jos näin käy matka pysähtyy eikä jatku ennen kun Priya on palannut reunan ja minun väliin kävelemään. Tämä estää hihnoja menemästä ärsyttävästi solmuun jalkojeni ympärille.

Myös sujuvammat ohitukset tekisivät useamman koiran kanssa kävelystä helpompaa. Vaikka Priyan ohituksissa ei sellaisenaankaan mitään vikaa ole, mutta ne ovat vielä kaukana sellaisesta ohituksesta jossa Priya pysyy täysin reagoimatta vieraaseen koiraan.

Useamman koiran kanssa eläessä myös luopumiskäskyn tärkeys nousee ennestään. Koirien mahdolliset kärhämät ja rähinät saa usein keskeytettyä toimivalla luopumiskäskyllä. Myös luoksetulon pitää toimia vaikka kesken koirakaverusten painin. Kahdestaan on myös helpompi irrota kauemmas mammasta ja keksiä kaikkea typerää, "ryhmässä tyhmyys tiivistyy" ja niin pois päin.

Kaikki nämä asiat toimivat meillä tarpeeksi hyvin yhden koiran taloudeksi, mutta kaikki tarvitsevat vahvistusta ennen kuin yhden koiran huusholli voi muuttua kahden koiran kodiksi.

Loppukevennyt pohtimisen jälkeen: Mikä minun koirani nimi olisi?

Meillähän on siskon kanssa hyvin pitävä ja vakavasti otettava sopimus jonka mukaan koiriemme nimet tulee alkaa P-kirjaimella. Nimen tulisi tietysti myös sopia Priyan kanssa yhteen. Koiran nimilista näyttää tältä: Prana (joka tarkoittaa elämänvoima), Para (joka on noidan apuri), Bea (joka ei ihan sovi P-sääntöön, mutta sopii hyvin suuhuni) tai Bona (joka tarkoitta hyvä, vilpitön), Pai (joka tarkoitta herra), Vixen (joka tarkoittaa naaraspuolinen kettu tai nainen jolla on tempperamenttiä, siskoni tappaisi minut jos otan tämän nimen). Näitähän ehtii tulla vaikka kuinka paljon ennen kuin asia on lähellekään ajankohtainen!


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Olipa kerran kohti koetta




Ihan aluksi tilannekatsaus Priyan istu-maahan vaihtoihin. Tämä vaihto on ollut Priyalle todella haastava. Oikea liike jossa etulajat liikkuvat yhtenä rintamana, yhdellä pompulla on pitänyt koodata neitiin huolellisesti. Nyt, lukemattomien nami-nokassa treenien jälkeen Priya hakee oikeaa liikerataa. Jee! Olen tehnyt jotain oikein! Muutkin vaihdot voivat oikein hyvin, mutta ne ovat vielä tässä "nami nenässä"-vaiheessa.

Toinen video ikuistaa tämän hetkisen vaiheen Priyan "pomppustopista". Ideana on siis opettaa neitonen tömöyttämään etujalkansa maahan pysähtyessään. En tiedä tulenko koskaan käyttämään tätä temppua tokossa, mutta pelkästään sen treenaaminen säännöllisesti napakoittaa tavallista pysähtymistä. Liike jää helposti Priyan mieleen vaikka tokon pysähtymisessä on eri käskysana. Ajattelin ottaa temppua hallilla kovemmassa vauhdissa joten muistuttelin sitä hieman eteisessä.





Priyalla oli viikonloppuna komeaa miesseuraa kun Ilo-bortsu tuli meille hoitoon

Kävin eilen ihailemassa ALO/AVO koirakkojen menoa TamSKin järjestämässä kokeessa. Lupauduin sinne Jennyn ja Ilon kuvaajaksi ja seuraneidiksi. He tekivätkin ensimmäisessä kokeessaan hienon ykköstuloksen. Priya onnittelee siskoaan Iloa lähettämällä rakastavan tukistuksen. Oma motivaationi sai uutta potkua kun näin todella hienoja ALO-suorituksia ja syvennyin miettimään treenisuunnitelmaa seuraavia kokeita varten.

Seuraava koe odottaa siis viiden viikon päässä, huhtikuun 19.päivä. Tämä siis mikäli Priya ei aloita juoksujaan tai meillä ei mene pupu pöksyyn ennen sitä. Kovalla raivolla ajattelin astella sinne ja tehdä parhaani. Uskon että Priyakin tekee. 

Osaamme kyllä liikkeet joten kuten kokonaisuutena. Sehän todistettiin ensimmäisissä kisoissa. Aion näitä kisoja varten palata perusteisiin ja vahvistaa perustaa.

Seuraamista varten teen kontaktia vahvemmaksi ja treenaan pitkän hinkkaamisen sijaan sitä ilmettä jota niin kovasti kaipailin. Vinoihin perusasentoihin puutun palkan suunnalla. Kontaktia vahvistan ensin perusasennossa, sitten lähdössä, suoralla ja lopuksi käännöksissä. Palaamme siis hetkeksi ihan perusteisiin jotta seuraaminen pysyisi paremmin koossa. Aloitan helposta ja vaikeutan koiran edistymisen mukaan. Kun asia on koodattu punaiseen paremmin, en enää hyväksy kontaktin rakoilua. Kun se rakoilee, mahdollisuus palkkaan poistuu. 

Jäävillä vahvistan erottelua ja nopeutta. Viime kokeessa teimme vinot perusasennot joten otamme nekin tarkempaan syyniin.

Luoksetulossa vahvistan perusasentoon tuloa alustalla, jotta Priya pyörähtäisi sivulle nätimmin. Vanhvistan myös säännöllisesti vauhtia. 

Hyppyyn vauhtia ja etäisyyttä etäpalkalla. Otan hypyn vain harvoin loppuun asti jotta neidin ajatus pysyy takana.

Paikkamakuuta vahvistan häiriötreenillä. Mahdollisimman paljon treeniä vieraiden koirien kanssa. Pään pito maassa mahdollisimman mustavalkoiseksi ja nostelua ei enää sallita. 

Kisamaiset treenit pysyvät säännöllisisesti ohjelmistossa ainakin pari kertaa viikossa. Liikkeiden määrä arvotaan. Kisamaisissa teen liikkeet ainakin aluksi lyhennettyinä ja keskityn liikkeiden väleihin. Palkkaan myös säännöllisesti pelkistä perusasennoista. 

Liikkeiden välitreeniä niin että Priya saa tarjota itse perusasentoa ja seuraamista liikkeiden väleissä. Tällä olisi tarkoitus hakea niihin vähän aktiivisuutta. 

Näillä sanoilla. Koetta kohti! 



perjantai 13. maaliskuuta 2015

Olipa kerran vireen hallinta


Olipa kerran vireen hallinta, joka eleli kaukaisessa maassa utuisen sumun keskellä. Siellä vireen hallinta oli lukittu torniin, jota vartioi kolmipäinen lohikäärme ja tuhat verta imevää kääpiötä. Tämän vuoksi sen oppiminen tuntuu sankaristamme Millistä niin hemmetin vaikealta.

Tehotreenien kouluttaja oli tällä kertaa Sari Kärnä ja teemamme tuo mystinen vireen hallinta. Omasta mielestäni vire on vaikein, kamalin, ihanin, hirvein ja innostavin juttu koko tokossa. Niin kuin kouluttajammekin tänään painotti: ne temput on kyllä helppo opettaa, mutta vireen hallinta on se minkä kanssa monet joutuvat tekemään eniten hommia. Tokossa koiraa on osattava nostaa ja laskea yhden kisasuorituksen aikana esimerkiksi ruudusta tunnariin. Liikkeiden kuuluu olla innokkaita, koira ei saa tulla matkustajana perässä, mutta ei kuitenkaan olla ylivireinen. Tämä fiilis on opetettava mukaan liikkeeseen. Esimerkiksi jos koira on saanut seurata lahnana perässä useamman vuoden, liikkeeseen on vaikea saada mukaan virettä. Vire on otettava mukaan nopeasti liikkeen oppimisen jälkeen. Koira tunneoppii nostamaan tai laskemaan itseään liikkeessä jos se on aina suorittanut sen tietyllä tavalla.

Priya ei ole vireen hallinnan kannalta mikään helppo potilas. Neiti on luonteeltaan järkevä ja rauhallinen. Tiedän että punaisesta löytyy toinenkin vaihe, mutta sen löytäminen on välillä työn ja tuskan takana. Priyan kanssa treenatessa minun pitää jatkuvasti poistua omalta mukavuusalueeltani. En ole mitenkään hirveän energinen tyyppi, joka antaisi itsestään jatkuvasti kaiken sata lasissa. Olen monesti miettinyt että kemiani kohtaisivat paremmin räjähtävämmän koiran kanssa, jonka touhujen rauhoittamiseen tarvitaan malttia ja kärsivällisyyttä. Tästä syytä olen oppinut Priyalta niin paljon enkä vaihtaisi näitä oppeja tai tätä koiraa mihinkään. Vaikka tämän päivän treenien jälkeen itkin taas sitä riittämättömyyden tunnetta kun vaan en saa koiraani tarpeeksi virettä.

Aloitin treenit kuvailemalla Priyaa sellaiseksi rauhallisemmaksi persoonaksi. Otimme käsittelyyn seuraamisen ja koiran nostattamisen sitä varten. Sari pyysi meitä leikkimään. Leikitin priyaa hetken. Selvästi tyytymättömänä Sari halusi leikkiä Priyan kanssa. Juuri kun meinasin avata suuni ja ilmoittaa ettei se välttämättä leiki vieraiden kanssa, Priya pyöri jo pitkin lattioita Sarin kanssa. Hetken leikittyään sari ilmoitti että ei tämä mikään raketti ole mutta kyllä sille ihan hyvän ilmeen saa seuraamiseen.

Teimme harjoitusta jossa leikin Priyan kanssa, seuruutin ja leikin taas. Kokeilimme erilaisia palkkoja: vetoleikki, lelu, lentävä nami.. Seuraamistamme katsoessaan Sarilla oli jotenkin epätoivoinen ilme naamallaan. Hän käski minun pitää Priyalla (taas) virekuurin seuraamisen kanssa. Seuraamista nin että vire on suurin kriteeri. Hän sanoi että Priyalla on hyvä paikka ja kontakti seuraamisessa mutta ilmettä saisi olla lisää. Paljon harjoituksia, jossa sieppaan Priyan seuraamiseen vauhdista ja palkkaan kun ilme on hyvä sekä palkkaa pelkistä perusasennoista. Hän muistutti, että minun täytyy opetella tuntemaan koirani ja palkkaamaan sitä paremmin. Puolustuksekseni on pakko sanoa että ei ollut minun päiväni. Oloni oli treeneissä tosi vetelä enkä saanut Priyaan tarpeeksi hyvää otetta.

Seuraavalla kerralla muut harjoittelevat koiran vireen laskemista, mutta koska meillä ei sen kanssa mitään ongelmaa, harjoittelemme nostatusta toisenkin setin verran. Tällä kertaa toivottavasti paremmalla fiiliksellä.

Prii tarkkana torstain treeneissä (tämän kevään ulkotreenit korkattu!)

Priya paikkamakuussa Chili-bortsun kanssa