perjantai 13. helmikuuta 2015

Olipa kerran Perjantai 13. päivä

Priyalle perjantai 13. päivä oli tällä kertaa kuitenkin onnenpäivä koska neidin ihana Ilo-sisko saapui riemastuttamaan arkeamme. Neiti Iloisuus viipyy luonamme reilun viikon joten saavat Priyan kanssa tukistaa toisiaan kyllästymiseen asti. Teen punaisen pyörremyrskyn viikosta myöskin jonkinlaisen videon, jonka materiaali koostuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä kuinka neidin riepottelevat toisiaan.

Jenny heitti Ilon meille aamupäivällä. Riekkuminen alkoi heti ensisilmäyksellä eikä siitä oikein meinannut tulla loppua. Jouduin muistuttamaan neitejä päivälenkillä useaan otteeseen siitä ettei asiallisella kävelyllä roikuta omassa/toisen hihnassa tai niskassa. Kävelyn jälkeen sama meininki jatkui sisätiloissa.


Tytöt odottivat nätisti käskyn alla kun minä tyhjensin kotiovella taskujani löytääkseni syvälle kaivaantuneen kotiavaimeni

Sisaruuskateutta. Kaverin lelu on saatava.

Ei siis ihmekään että Priya väsähti nopeasti illan tokotreeneissä. Kouluttajana meillä oli Miinu Mäkelä. Yksilökierroksen aiheemme saimme valita itse. Otin treenien teemaksi paikkamakuun häiriökäskyt sekä luoksetulon.

Aloitimme paikkamakuulla, johon teimme käskytyksen erikseen. Toivoin tätä kouluttajaltamme koska Priya on alkanut ennakoida varsinkin ylösnousulla muiden käskyihin. Maahanmenossa Priya reagoi onneksi vasta omaan käskyynsä. Ensimmäinen paikkamakuu oli pituudeltaan 2,5min eli kokonainen ikuisuus. Priya nosti päänsä kerran koko setin aikana mutta korjasi sen itse nopeasti, aivan kuin olisi viime hetkellä muistanut: "ai niin, pärstän piti olla kiinni lattiassa." Muuten paikkamakuu näytti oikein rauhalliselta ja seesteiseltä. Loppuun otimme samanlaisen käskytyksen vuorotellen. Priya nosti päänsä liikkurin käskystä, mutta nousi ylös vasta omalla sanallaan.

Paikkamakuun jälkeen teimme paikkaistumisen 1min.Priya jäi hyvin ja katsoi minua skarppina koko suorituksen ajan.

Kolmas ryhmäliikeaharjoitus oli alun ja lopun tehotreeni, jossa kouluttajamme kävi vuorotellen kaikkien luona ja sanoi jonkun käskyn ("maahan", "maa", "lepo", "sivu"). Priya ragoi hienosti vasta omiin käskyihinsä. Hienoa, tässä asiassa ollaan tultu eteenpäin.

Yksilöaikamme käytimme luoksetuloon, joka on alkanut vuotaa kisamaisissa treeneissä. Priya joko a) tekee täydellisen luoksetulon b) ravaa luokseni ja tekee täydellisen perusasennon tai c) tulee liian kovaa, juoksee ohitseni ja tulee ihan pimeästi perusasentoon. Liike on epävarma ja sen onnistuminen tuntuu olevan kiinni niin vireestä, tuurista ja tähtien asennosta.

Teimme liikkuroituna luoksetulon, joka (tattadadaa!) sujui täydellisesti. Perinteinen "auta meitä, meillä on tällainen ongelma. Oho, ongelma katosi"-tilanne. Miinu kehotti meitä tekemään paljon kokeenomaista treeniä jossa palkkaan kesken luoksetulon.

Voin saada nopeutta luoksetuloon erilaisilla leikeillä. Perinteisen vauhtiluoksetulon lisäksi voin lähteä juoksemaan Priya karkuun tai kutsua sen pujahtamaan jalkojeni välistä. Putkihullun koiran voin lähettää myös putkeen ja kutsua siitä perusasentoon. Tai vaihtoehtoisesti vapauttaa koiran suoraan luoksetulosta takanani olevaan putkeen.

Omatoimisesti tein jäävien erottelua joka onnistui ihan hyvin muutamaa kämmiä lukuunottamatta. Priya erottelee käskyt jo todella hyvin jos se saa kulkea edessäni, mutta ongelma tulee helposti esiin seuraamisen yhteydessä. Tämä siis tarkoittaa sitä että olen kehitellyt käskyihin lisää tiedostamattomia eleitä joita Priya ei voi nähdä sivullani ja ei siksi osaa lukea käskyä. Voi perkula, Täytyy huomenna kuvata olohuonetokoiluamme ja katsoa oikein hidastettuna mitä minä oikein puuhaan jäävien aikana.

Huomenna onkin sitten ystävänpäivä! Menemme Jonin kanssa syömään kaupungille ja punaiset paholaiset pääsevät pitkälle metsälenkille. sunnuntaina meillä onkin sitten edessä ensimmäiset viralliset kisamaiset treenit sekä Maiju Ojamiehen pitämä koesuorituksen rakentaminen- koulutus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti