perjantai 6. helmikuuta 2015

Olipa kerran Näkymätön koira

Terveisiä junasta! Kello on 22:11 ja minä istun täydessä junassa, joka putputtaa tasaista tahtia kohti Jyväskylää. Menen viikonlopuksi siskoni "Bridezillan" kanssa häämessuille ihailemaan mekkoja ja hääpaikkoja. Priya saa viettää viikonlopun lomaillen ja leikkien Wentin ja Panun kanssa.

Priya on ansainnut lomansa koska se oli tämän päivän tokoissa niin hieno eläin. Teimme molemmat treeneissä vaikka mitä pöllöjä virheitä, neiti otti hieman häiriötä seuruussa viereisen kentän agilitysta ja paikkamakuu meni tyystin penkin alle (Priya ei sentään noussut paikoiltaan, mutta kaikki muut virheet teimme). Mutta voi että se asenne oli hieno! Sain nähdä vilauksia Raivo-Priyasta tokokentällä vaikka yleensä häntä tavataan vain agilityn merkeissä.

Kouluttajamme toimi Maiju Ojamies ja treenien aiheena oli "back to basics". Teimme aluksi kierroksen, jossa kaikki saivat tehdä yksityisohjauksessa. Meidät jaettiin pareihin niin että parit tulivat auttamaan toistensa yksilötreeneissä ja antamaan kommenttia. Meidät jaettiin Sannan ja Riemu-sheltin pariksi. Minun rakentava kommenttini hänen menoonsa oli "se on niiiin söpö!". Minusta ei olisi tokokouluttajaksi. Hyvä että kuuntelin heidän koulutuksensa koska kuulin siinä samalla hyviä vinkkejä Priyan noudon opettamiseen.

Itsenäisesti tein vauhtiluoksetuloja ja jäävien erottelua leikin varjolla. Lähetin kiertoon ja siitä käskin joko maahan tai seisomaan. Lisäksi tein hyppyä, harjoittelin hypylle siirtymistä palkkaamalla hypyn edessä kontaktista. Priya oli intoa täynnä.

Omassa koulutuksessani teimme seuraamista. Avustajamme Sanna liikkuroi meille pätkän seuraamista. Priyan kontakti tippui matkalla kerran kun menimme aivan keskiaidan vierestä ja toiselta puolelta vilahti aksaava koira. Muuten oli täydellinen. Kuulemma täysin suora ja juuri oikealla paikalla. Jee, olen tehnyt jotain oikein. Teimme vielä toisen pätkän ja sama toistui keskiaidan luona kun koira vilahti ohi. Muuten todella hyvä seuraaminen!

Kerroin Majulle millaista kokeenomaista treeniä olen tehnyt ja hän kannusti jatkamaan samanlaisella linjalla.

Yksilökierroksen jälkeen valjastimme näkymättömät koiramme ja harjoittelimme liikkeiden välejä ilman koiraa. Maiju liikkuroi meille liikkeitä ja meidän piti miettiä miten hoidamme tilanteen. Teimme liikkeitä, yhtäkkiä tuomari kävi niistämässä ja jatkoimme sitten taas. Hyvää treeniä! En ole koskaan edes ajatellut mitä teen koiralle jos tuomari käy niistämässä. Koiraa pitäisi kuitenkin sen ajan pitää jotenkin hereillä, mutta ei kuluttaa loppuun. Toinen hyvä pointti oli se mitä teen kun tuomari kättelee ja kertoo palautettaan kokeen lopuksi. Mihin käsken koiran? "Käy siihen" vai perusasentoon? Kokeen lopuksi Priya varmaan kuolaa vaan palkkaansa ja kiskoo hihnaansa jos en laita sitä käskyn alle.

Koko tämän ajan Priya joutui odottelemaan käskyn alla kentän reunalla. Pari kertaa se tuli mukaani kun kehuin näkymätöntä koiraani. Lopuksi kun teimme luoksetulon sain kutsua Priyan luokseni ja se tulikin vauhdilla!

Teimme vielä seuraamista ryhmässä ilman koiraa ja koiran kanssa. Priya oli seuraamisessa ihan into pinkeänä kun oli nähnyt minut "kokeessa" näkymättömän koirani kanssa. Heh, pitääpäs ennen kokeiden yksilösuoritusta mennä kehän lähelle kouluttamaan näkymätöntä koiraani.

Tästä teimme suoraan kehääntulotarkastuksen, luoksepäästävyyden ja paikkamakuun. Ei mikään loistava vire paikkamakuulle.. Luoksepäästävyys meni todella hyvin, Priya meni käskystä suoraan maahan täpäkästi, mutta kun jätin koiran, pää viskasi eestaas. Jouduin kerran hakemaan neidin rivistä pois ja palauttamaan takaisin koska pää pyöri niin paljon. Myös loppu tuotti ongelmia, neiti nosti päätään kun minä menin sivulle. Hinkkasimme tätä hetken ja saimme onnistuneen toiston. Priyalle oli selvästi liikaa odotella käskyn alla kentän reunalla ja siirtyä siitä suoraan paikkamakuuseen. Sen olisi pitänyt päästä purkamaan intoaam ensin johonkin.

Maiju veti meille viime keväänä eräät treenit, jossa Priya tuijotti vaan suu auki Iloa ja jätti mamman itku kurkussa houkuttelemaan itseään. Maiju muisti nämä treenit ja kehui miten paljon Priya on tullut eteenpäin. Sillä on kuulemma mahtava asenne ja hyvä työinto!

Sanomattakin selvää että olin kuolla ylpeydestä.

4 kommenttia:

  1. Hyvä te! On aina ihanaa onnistua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ei tätä muuten jaksaisi ;)

      Poista
  2. Priyan seuraaminen näytti kyllä hyvältä. Olen ehkä hivenen kateellinen, mutta se ei ole huono asia, sillä treeni-into on kasvanut ihan uuteen potenssiin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ei kannata olla kateellinen, ei se aina niin hienoa ole. Eikös Pörriä opeteta koko ajan samalla tekniikalla kun Priyaa niin pitäisi siitäkin jotain päivänä irrota vähintään samanlaista kun Pörri vaan kypsyy. Te treenaatte niin ahkerasti ;)

      Poista