maanantai 16. helmikuuta 2015

Olipa kerran Koesuorituksen rakentaminen

Eilisen tokon erikoiskoulutuksen anti on nyt muhinut päässäni yön yli, joten ajattelin oksentaa sen näppäimistölleni. Osallistuimme Priyan kanssa Tamskin järjestämään koulutukseen koesuorituksen rakentamisesta, jonka veti Maiju Ojamies. Koulutus alkoi luennolla, jonka jälkeen jokaisella koirakolla oli aikaa 15min yksilökoulutukseen. Kirjoitin muistiinpanoja pienellä lyijykynän tyngällä, joka pysyi huonosti lapasilla vuoratuissa sormissani. Onneksi ainakin osa asioista jäi päähäni ilman muistiinpanojakin koska suurin osa vihkoni tekstistä muistuttaa muinaisia riimuja.
Tyylikästä käsialaa













Koesuorituksen kokonaisuutta voi kutsua tokon yhdeksi liikkeeksi. Liian usein näkee kisoissa koirakoita jotka osaavat liikkeet, mutta kokonaisuus ei ole hallinnassa. Koesuoritusta harjoittelemalla kisatilannetta ja treenitilannetta voi tuoda lähemmäs toisiaan. Kun kisatilanne ei ole koiralle se ikävä tapahtuma, jossa omistaja on outo ja palkkaa ei tipu, koko suoritus toimii paljon paremmin. Ohjaajan näkökulmasta koetilanne ei eroa tavallisesta treenitilanteesta juurikaan, siellähän tehdään liikkeitä mitä ollaan hiottu ennenkin, mutta koiran näkökulmasta koe on erilainen tilanne. Ohjaaja jännittää ja käyttäytyy asiallisemmin, ihmiset tuijottavat eikä palkkaa tule.

Koiraa voi valmentaa kisasuoritusta varten ihan pikkupennusta asti. Vaikka koira ei osaa yhtäkään liiketta kokonaisena, liikkeestä toiseen siirtymistä voi harjoitella vahvistamalla perusasentoon tuloa, siirtymistä yhessä ja sosiaalista palkkaa. Tärkeintä alun harjoituksissa on se, että koiralla on kisamaisessa treenissa superkoira-fiilis. Liikkeiden viilaaminen jätetään tekniikkatreeneihin. Koemaisessa treenissä on tärkeää, että tehdään liikkeitä sillä tasolla millä koira varmasti osaa ne. Jätetään koiralle ajatus tyytyväisestä ohjaajasta ja itsevarmuus omaan osaamiseen.

Koira kannattaa valmentaa kaikkeen mikä liittyy kisatilanteeseen.

Ensimmäisen eron luo suorituspaikalle tulo. Treeneihin tullaan yleensä vapaammin, minullakin yleensä juoksee koira valtoimenaan lämppälenkin jälkeen ja se viipottaa aika vapaasti menemään hallilla. Hallitusi halliin menoa, ruuhkaisemmassa paikassa kävelyä ja odottelua häkissä kannattaa vahvistaa alusta asti. Jotkut koirat ovat myös hyvin aika ja paikkasidonnaisia. Etenkin tällaisia koiria kannattaa treenata erilaisissa paikoissa ja eri aikaan. Huomasin jossain vaiheessa että Priya oli todella laiska aamutreeneissä joten treenaamme nykyisin useammin  myös aamuisin.

Kehääntulo. Miten menet kehään? Luo koiralle rutiini. Miten jätät palkan? Koiran kanssa voi yhdessä jättää palkan piiloon tai opettaa koiralle reppu, auto tai häkki palkkaamiseen tarkoitetuksi paikaksi. Minä olen tähän mennessä tehnyt koetreeniä niin, että palkka joko lentää "palkka"-sanan (joka tarkoittaa että treenit loppuu, voit hakea palkkasi) jälkeen tai haemme sen yhdessä repusta. Koska minulla ei ole autoa käytössä, en voi opettaa Priyalle tiettyä palkkaamispaikkaa. Maiju myös huomautti että kisapaikat ovat erilaisia eikä autoa saa aina parkkiin kisapaikan läheisyyteen joten palkkaa voi joutua hakemaan kaukaakin.

Kehässä voi joutua odottelemaan, joten koiran olisi hyvä osata vireenhallintaa. Tuomari voi olla puheliaalla tuulella, jotain voi mennä pieleen, sähköt katkeaa, meteoriitti uhata maata tai tuomari voi lähteä vessaan. Koiran olisi hyvä osata rauhoittua makuulle ja nostaa siitä vireensä nopeasti ylös. Harjoitteleimme tätä Priyan kanssa yksilökoulutuksessamme. Maiju kertoi meille hauskan "N-Y-T NYT!" leikin jolla koiran saa nopeasti nostamaan vireensä odottelun jälkeen. Käskin Priyan maahan, laitoin käteni härnäävästi treeniliivin taskulle, sanoin N-Y-T ja nyt kohdalla vapautin Priyan lelulle. Leikimme hetken ja käskin neidin takaisin makuulle. Priyalla on luonnostaan hyvä vireensäätelykyky, se osaa rauhoittua melkein mihin vaan käskystä ja lähteä nopeasti hommiin. N-Y-T-leikillä saan vireen nousemaan vieläkin tehokkaammin.

Viren laskua voi harjoitella käskemällä koiran maahan ja laittamalla maahan koiran eteen nameja joita koira ei saa ottaa. Keskittyminen rauhoittaa koiraa ja se saa syödä naminsa kun on rauhoittunut.

Sosiaalinen palkka kuuluu olennaisesti kisatilanteeseen. Jos se ei toimi, ohjaaja seisoo kokeessa alastomana koiran kanssa täysin ilman millaista palkkaa. Palkkaamistapa riippuu yksilöstä, koiralle jolla keittää helposti yli, kehuminen voi olla tyyntä ja rauhoittavaa. Koiralla joka tarvitsee innostamita, palkka voi olla riemukkaampi. Kokeissa ei kuitenkaan saa heittää ihan överiksi vaan kehujen pitäisi olla hillittyjä. Koiran temputtaminen on kiellettyä (peruuttelu, kierättäminen..)

Itse olen lähtenyt opettamaan Priyalle sosiaalista palkkaa oikein rautalangasta vääntämällä. Kehuin Priyaa ja kun se silminnähden innostui, palkkasin innostumisesta. Palkkaan säännöllisesti Priyaa sosiaalisella palkalla ennen lelua eikä palkkaa tipu jos neiti ei innostu kehuistani. Priyalle kehujen opettaminen on ollut kohtuullisen helppoa. Se on luonnostaan sosiaalinen koira joka rakastaa omia ihmisiään ja ilahtuu helposti kehuista. Priya pomppii innostuessaan ja kysyin Maijulta tästä pomppimisesta. Se on kuulemma sallittua kunhan koira ei hypi minua vasten tai ääntele hyppiessään. Jos kehuihin alkaa tulla hammastelua tai ääntä, Maiju kehotti lopettamaan kaiken kivan siihen. Kehuja tulee vasta kun koira on hiljaa.

Liikkeiden välit ovat myös osa kokonaisuutta ja niissä koiran tulisi kulkea mukana valmiina suorittamaan seuraava liike. Itse ajattelin opettaa Priyalle sosiaalisten kehujen jälkeen sanan "yhdessä", joka tarkoittaa että jatketaan vielä, kyllä se palkka tulee. Tällä sanalla Priyan tuli tulla kanssani seuraavalle suorituspaikalle. Koiraa kannattaa palkata myös pelkästä siirtymästä paljon jotta ne eivät jää huolimattomaksi. Koemaisessa treeneissä: palkkaa kaikesta! Koiralla tulee olla sellainen olo ettei se koskaan tiedä mistä palkka tulee tällä kertaa. Maiju ehdotti että joka treenien alussa arvon suoriteetavien liikkeiden määrän jotta koira ei koskaan tiedä monta liikettä on tulossa tai tuleeko palkka ennen liikettä pelkästä siirtymästä vai sen jälkeen.

Monet opettavat koiran ottamaan kontaktia ohjaajan "valmis" käskyllä, mutta uusissa tokosäännöissä edes alemmissa luokissa ohjaajalta ei kysytä onko hän valmis vai ei. Liike vain aloitetaan ja arvostelu alkaa siitä. Koira tulisi siis opettaa siirtymään tehokkaasti perusasentoon liikkeen alkuun. Palkkaa tästä paljon!

Koiralle voi ottaa käyttöön virittelysanat jolla sille voi kertoa mitä seuraavaksi tapahtuu. Meillä onkin käytössä "tehdään seuraamista/seisominen/maahanmeno/luoksetulo ym. jonka uskon jonain päivänä tuottavan tulosta.

Yksi asia mikä tuo eroa koe ja treenitilanteen välille on ohjaajan jännitys ja jäykkä olemus. Koiralle on hyvä opettaa että hiljainen omistaja on tyytyväinen. Jos koiraa joutuu korjaamaan, on se hyvä tehdä pahoittelevasti höpöttäen. Koira kyllä erottaa kehuvan omistajan voivottelevasta. Jos koira paineistuu koemaisista tilanteista sille tulee rakentaa itseluottamusta lyhyillä harjoituksilla erilaisissa ympäristöissä. Koira voi tätä kautta oppia että hän onnistuu kyllä vaikka maailma tuntuu kaatuvan päälle. Maiju kehotti katsomaan ainakin yhden suorituksen ennen omaa suoritusta ja opettelemaan hieman liikkeiden lähtöpaikkoja jotta tiedät jo edellisen liikkeen loppuessa mihin suuntaan kuuluisi lähteä. Ohjaaja ei ole samalla tavalla koetilanteen herra kun treenitilanteen. Koiralle tulisi luoda kokeissakin illuusio siitä että ohjaajalla on langat käsissään ja hän tietää mitä hän tekee. Tämä luo koiralle turvallisuuden tunnetta.

Myös kehästä poistumista kannattaa opetella etukäteen. Miten kättelet tuomarin? Onko koira käskyn alla sen aikaa?

Omassa yksilökoulutuksessani teimme lyhyitä siirtymisiä, jossa palkkasin Priyaa ensin kehuilla ja sitten lelulla. Teimme siirtymiä hypylle ja seuraamiseen eikä Priya koskaan tiennyt mistä palkka tulee. Teimme myös vireensäätelyä N-Y-T-tempulla, jonka aion ehdottomasti ottaa treeniin.


Tänään kävimme punaisten paholaisten kanssa Vili-villakoiran ja Vendi-bortsun kanssa lenkillä. Seikkailimme Sääksjärven jäällä hyytävässä auringonpaisteessa. Koirat sinkoilivat ympäriinsä ja roikkuivat toistensa niskoissa. Priya oli ehkä hienoin olento järven jäällä kun kuvan oton jälkeen Suvi vapautti koiransa "vapaa" käskyllä, hänen koiriensa matkaan lähti myös Ilo (jonka vapautuskäsky on "vapaa"), Priyan takamus pysyi maassa ja se ampaisi perään vasta kuultuaan taikasanan "okei.".

Lenkin jälkeen kävimme lyhyesti treenaamassa hallilla. Sisätila oli kuin pakastin joten otimme vain lyhyet treenit kaikille koirille. Ilo pääsi tekemään hyppytekniikkaa, tarkemmin etäisyydenhallinta harjoitusta. Priya teki saman harjoituksen lisäksi hieman keppejä ja rengasta.

Tänään Priya menee illalla agilityyn ja huomenna otetaankin sitten rennosti fyssarin lattialla.

2 kommenttia:

  1. Onpa kiva että jaksat ruotia muistiinpanoja blogiin :D Näistä saa itsekin niin paljon irti, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos niistä on iloa! Kiitos vain itsellesi samasta syystä. olen koepaniikeissani lukenut sinun blogistasi kaikkea kisatilanteeseen liittyvää :D

      Poista