lauantai 28. helmikuuta 2015

Olipa kerran ensimmäinen tokokoe



Nyt se on hankittu. Priyan kansiosta, rekisteritodistuksen ja passin vierestä löytyy tokon kisakirja. En pitänyt kauheaa meteliä aikeistani mennä kokeeseen koska ajatuskin siitä sai sisuskaluni kääntymään ympäri, pelkäsin että puhuminen aiheuttaisi vatsahaavan. The ensimmäinen koe oli tarkoitus alunperin suorittaa vasta maaliskuussa mutta otettiin sitten äkkilähtö ja osallistuimme kokeeseen jo tänään.

Kävin torstaina hallilla tekemässä kenraaliharjoituksen, kaikki liikkeet läpi. Palkkasin muutaman liikkeen välein nameilla ja loppupalkaksi leikimme. Priyalla keuli seuraamisissa ihan kunnolla, mutta muut liikkeet olivat oikein sieviä. Pidättäydyin liiasta hinkkaamisesta ja käytimme lopun vuorosta agilityn parissa höpsöttelyyn. Perjantaina yritin pitää vapaapäivän. Yritykseksi jäi kun huomasin heti nyysääväni jotain tokoa kun sain koiranruokaa kouraani.

Koe pidettiin Jyväskylässä koirakoulu Taitavien tassujen hallissa. Menin jo perjantaina Jyväskylään kun samalla oli tarkoitus juhlia siskoni syntymäpäivää joten saimme Priyan kanssa nukkua aamulla pitkään. Heräsin yöllä levottomiin uniin jossa Priya karkasi kehästä siskoni luoksee kun hän juhli katsomossa syntymäpäiväänsä, joten unet jäivät hieman pätkittäiseksi.

Koko aamun olin sodassa omaa jännitystäni vastaan. Tiesin että jos annan itseni jännittää liikaa, menen kokeessa ihan sekaisin. Yritin aktiivisesti tunkea jännityksen pois ja pakenin iloisempiin mielenmaisemiin. Kisapaikalla huomasin pikkuhiljaa voittavani tappelun ja jännitys väistyi oudon epätodellisen fiiliksen tieltä.

Ilmoittautumisessa sain tietää että olimme vuorossa ensimmäisenä. Hui kauhistus! Olisin halunnut katsoa yhden suoriuksen ennen omaani jotta olisin opetellut liikkeiden alkamispaikat ulkoa enkä joutuisi heilumaan ympäriinsä pelkästään liikkurin navigoimana. Ounastelin hieman ettei ole kehässä kovin vastaanottavaisessa tilassa, edes yksinkertaisille ohjeille.

Otin Priyan häkistä ulos hieman liian aikaisin. Kaikkia alokasluokan koirakkoja pyydettiin siirtymään pienempään halliin, jossa tuomarimme Tuire Marjamäki tarkisti ensikertalaisten sirun, teki kehätarkastuksen ja kertoi hieman kokeesta. Tilaisuus ei kuitenkaan millään ottanut alkaakseen joten hengasimme huoneessa hieman turhaan ja Priya kulutti suoritukseen tarvittavia kierroksiaan uuden tilan ihmettelyyn. Kaiken lisäksi joku pikkukoira kävi rähähtämässä Priyalle ja neiti pälyili uusia koiria sen jälkeen vähän varuillaan.

Sirun tarkastus oli neidista hieman ällö. Eikä mokoma siru meinannut millään löytyä, tuomari kävi jopa kokeilemassa omalla koirallaan toimiiko koko höskä ja sirua etsittiin sitten useamman käsiparin voimin. Onneksi neiti todennettiin viimein kisakirjaansa Wirneen Ilmalennoksi. Kehätarkastus meni hyvin Priyamaiseen viileään tyyliin.

Yhtäkkiä meidät sitten heitettiin kehään riviin paikkamakuuta varten. Hassua, mutta paikkamakuu oli ainut liike jota en jännittänyt etukäteen. Tiesin että neiti pysyy kyllä maassa vaikka muut alokkaat aiheuttaisivatkin häslinkiä. Olimme toisessa reunassa ja vieressämme oli kiltin näköinen collienarttu, joten en ollut huolissani.


Luoksepäästävyys 10 Priya tillitti vain mammaa ihanilla ruskeilla silmillään eikä huomannutkaan tätiä joka kävi häntä hipelöimässä.

Paikkamakuu 7 Voi Priya minkä teitkään! Neiti meinasi aiheuttaa mammalle sydänkohtauksen. Priya laskeutui hienosti käskystä maahan , mutta jätti päänsä ylös kun annoin jättökäskyn "pää". Sanoin käskyn hieman hassusti ja hiljaa joten luulen että neiti ei kuullut sitä. Tai sitten neiti ei luottanut tilanteeseen tarpeeksi laskeakseen päänsä maahan. Pelkäsin koko kaksi minuuttia että neiti nousee. Se oli hämmentyneen ja levottoman oloinen. Pälyili välillä siskoani katsomossa ja viime öinen uneni tuli liian elävänä kummittelemaan. Keran neiti venytteli ja ryömi hieman minua kohti. Olin kauhuissani! Pysyi kuitenkin koko kaksi minuuttia ja nousi hyvin yhdellä käskyllä ylös. Elämäni pisimmät kaksi minuuttia.

Ryhmäliikkeiden jälkeen Priya sai palkkaa ja koska olin ensimmäisenä vuorossa, jäin lähelle päivystämään muiden paikkisryhmien ajaksi.

Kehässä olin ihan pihalla. Menin melkein poikkeuksetta jotenkin hassusti liikkurin osoittamaan paikkaan, väärinpäin ja väärään kohtaan. Priya vaikutti siltä että oli yhtä pihalla kuin minä ja pälyili ihmeissään ympäriinsä.

Hihnassa seuraaminen 8,5 Seuraaminen oli aika haahuilua, Priya vilkuili hieman ympäriinsä. Tuomarimme kommentoi että perusasennot olivat vinoja.

Vapaana seuraaminen 8,5 Samanlainen kuin hihnassa seuraaminen. Perusasennot olivat vinoja.

Liikkeestä maahanmeno 10. Hieno Prii!

Luoksetulo 9 Pelkäsin niin että Priya juoksee katsomoon siskoni luo ja sydämeni jätti lyönnin välistä kun neiti tekikin pienen kunniakierroksen takaani. Onneksi kuitenkin tuli järkiinsä ja palasi nätisti perusasentoon.

Liikkeestä seisominen 9 Nätti seisominen! Tuomari kommentoi, että pysähtyminen oli hieno, oikein napakka, mutta piste lähti vinosta perusasennosta.

Hyppy 7 Neiti meinasi lujahtaa hypylle ennen aikojaan, mutta sain tilanteen pelastettua nopealla karjaisulla. Ärsyttää kun menin vastaamaan liikkurille "valmis" ennen aikojani koska Priya katseli muualle ja jouduin odottelemaan ennen kun uskalsin antaa käskyn. Hyppy oli myös hieman ponneton ja ahdas.

Kokonaisvaikutus 8. Tuomari kommentoi että olimme molemmat hieman pihalla. suoritus oli erinomainen ottaen huomioon että koe oli molemmille ensimmäinen ja meistä tulee loistavia kunhan saamme hieman itseluottamusta molemmat. Hän käski pitää rinnan rottingilla. Liikkeiden välit olivat aivan kamalaa haahuilua. Priya oli koko ajan menossa siskoni luo palkalle ja tuijotti sinne haaveilevasti. Teki kuitenkin töitä kanssani liikkeiden aikana vaikka väleissä lähti hieman haahuamaan. Jos olisin itse kulkenut selkeämmin liikkeestä toiseen olisi Priya varmasti tullut paremmin perässäni.

Tuomari oli oikein mukava ja kannustava. Arvostelu oli oikeudenmukaista ja tiukkaa. Pisteitä lähti etenkin seuraamisessa todella helposti joten tuntui että oikeasti ansaitsimme pisteemme eikä niitä jaeltu liian löysin perustein. Laskin äkkiä oman luokkani jälkeen että pisteeni riittävät ykköstulokseen, joten odotin palkintojenjakoa innolla. Kun omaa nimeäni ei meinannut kuulua, aloin ahdistua. Ovatko ne unohtaneet minut? Järkytyin aidosti kun tajusin että mehän voitimme koko homman!

Priya tokosi yhteensä 170p, ALO1 ja ykkössija! Alta löytyy video yksilöliikkeistämme.
.




lauantai 21. helmikuuta 2015

Olipa kerran ollakko vai eikö olla maahanmeno?


Perjantain tokotreenien kouluttaja oli lukenut ajatukseni valitessaan päivän teeman. Kuten olen blogiinkin useasti valittanut, taistelen tällä hetkellä jäävien liikkeiden erottelun kanssa. Ilahduin kun kuulin että pääsen avautumaan ongelmasta kouluttajalle. Teemanamme koreili jäävät ja hyppy.

Kun olin sylkenyt suustani ulos valitusvirren siitä että me nollataan kokeessa molemmat jäävät, byääbyää, Priya teki erottelun täydellisesti. Otin kisamaisesti molempia liikkeitä sekaisin ja Priya arpoi kaikki oikein. Neidin kannattaisi lotota tai sitten kuuntelu on oikeasti parantunut. Jatkoimme harjoituksella jossa juoksin Priyan kanssa ympäriinsä ja huutelin sille käskyjä. Kouluttajamme häiritsi Priyaa hyppimällä neidin ympärillä. Tässä harjoituksessa Priya otti yhden asennon väärin.

Saimme kotiläksyksi tehdä paljon harjoituksia häirittynä niin että Priyan pitää oikeasti kuunnella minua koko ajan. Koska erottelu on suurin ongelma juuri kisamaisessa treenissä minun kannattaa ottaa usein treeni jossa teen jonkun liikkeen ja sitten jommankumman jäävän ja palkata neiti asennosta asennosta. Myös kentän laidalla odottava namialusta saa neidin sen verran hajamieliseksi että kuuntelua kannattaa treenata myös alustan kanssa. Aivan kuin puolet tyttöen aivoista jäisi namialustalle joten mamman käskyt kaikuvat hieman kuuroille korville. Ahne eläin.

Toinen aiheemme oli hyppy. Meillä oli siinäkin itkun aihe valmiina. Priya hyppää hyvin lähelle estettä. Ajattelin aluksi että tämä ei haittaa (vielä) koska avoimeen luokkaan on niin pitkä matka (enkä edes muista miten avoimessa tehdään hyppy uusissa säännöissä). Mutta myönnän että ehkä ne asiat on helpompi opettaa heti oikein eikä oikoa kulmia.

Teimme treeniä jossa Priyan palkka oli kaukana hypyn takana ja vapautin Priyan palkalle kesken hypyn. Kun oletus palkkauspaikasta oli takana niin Priya ajautui automaattisesti kauemmas vaikka annoin pysäytyskäskyn. Tätä treeniä nyt tehokkaasti niin saadaan neidin hyppyyn hieman etäisyyttä. Ei Ilmalennon sovi hyppiä laiskasti.



keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Olipa kerran Panun syntymäpäivä

Kolme vuotta sitten maailmaan syntyi viisi veljestä. Yksi niistä kantoi valkoista täplää rinnassaan ja hänestä oli tuleva erityinen. Tämä musta olento on siskoni koira Panu joka on minullekin erityinen ja rakas perheenjäsen.

Panu 5vko
Panu on Persoona isolla P:llä. Se ei jätä ketään kylmäksi loistavilla tempauksillaan. Panu simputtaa, nysvää, hassuttelee ja kantaa riepua. Tämä mies löytää aina tavan heiluttaa hännällään koko porukan iloiseksi. Panu on myös oivallinen harrastuskoira (vaikka omasta mielestään yleensä tietääkin ohjaajaansa paremmin mitä agilityradalla tehdään).

Hyvää syntymäpäivää rakas Panu! 

Lähetimme Priyan kanssa Panulle lahjan postin kautta, mutta askartelin herran kunniaksi videon joka saa omalta osaltaan kertoa miten mahtava persoona Panu on (ja katsokaa nyt sitä vauhtia agilitykentällä!)


tiistai 17. helmikuuta 2015

Olipa kerran ihan oma ratapiirros

Sillit purkissa
Meitä kehutaan säännöllisin väliajoin loistavasta treenimotivaatiosta. Ylistävä taho yleensä väittää ettei itse jaksaisi kulkea linja-autolla treeneihin ja perustaa väitteensä meidän motivaatiostamme siihen että raahaan koiran (joskus kaksi koiraa), häkin ja treenikamat kahdessa linja-autossa hallille asti. Totuushan kuitenkin on, että minulla on aivan mahtavia treenikavereita jotka kuskaavat meitä paljon. Etenkin treeneihin jotka ovat kaukana tai harmillisena ajankohtana. Minua nolottaa aina kulkea toisten loisena vaikka maksan usein huvista bensarahaa. Useimmat kavereistani ovat kuitenkin tyytyväisiä että saavat matkaseuraa ja kaverin lämppä ja jäähkälenkeille. Olen aina todella kiitollinen jokaisesta kyydistä, ne helpottavat elämääni suuresti.

Mutta kuljetaanhan me bussillakin. Eilen kimppakyytini koira loukkasi tassunsa joten menin urhoollisesti bussilla agilityyn. Treenimme ovat illalla klo 21-22 joten siinä "yömyöhään" pysäkillä hetken hytistyäni alkoi motivaatiokin olla hieman hukassa. Onneksi kuitenkin raahauduin treeneihin asti koska meillä oli ihan mahtavaa. Priya ei meinannut pysyä housuissaan kun pääsi pitkästä aikaa tekemään kunnon rataa.

Radan alkuun sai valita oman ohjauksensa. Ideana oli kokeilla vähän molempia kouluttajan tarjoamia vaihtoehtoja ja miettiä kumpi on omalle koiralle sopivampi. Isolle koiralle pakkovalssi sopi paremmin koska se heitti koiran pidemmälle kaarelle. Priyan kanssa kohdan pystyi tekemään myös niistona koska neiti kääntyy aikas näppärästi vaikka pennin päällä.

Sitten putkeen ja hypylle. Radan seuraava haaste oli kepit. Tässä kohtaa minä ja hätäiset koipeni hilppasimme liian sutjakasti eteenpäin joten Priya haki kepeille vasta keskeltä. Kun maltoin ohjata rauhallisemmin niin Priya meni kepeille loistavasti. kepeille piti tehdä myös takaaleikkaus.

Sitten vauhtipätkä hypyillä ja putkella varustettuna. Tässä kohtaa Sabina sanoi että Priya irtosi hienosti, oikein raivolla putkeen kun kuuli käskyn. Putken jälkeen hypylle josta tehtiin persjättö. Minun inhokkiliikkeenikin onnistui sitten kun muistin miten rata menee. jostain syystä sovelsin koko loppuradan ja ohjailin neitiä aivan oman ratapiirrokseni mukaan. Koirahan meni minne käskin kun raukalla ei ollut parempaakaan tietoa. Minulla ei meinannut pokka pysyä kun tajusin että ohjaan Priyaa ties monettako kertaa väärään suuntaan. Taisi jäädä Millillä aivot kotiin.

Saatiin kuitenkin tehtyä rata loppusuoraan asti, jossa viimeisenä häämötti pussi. Hyppykorkeus radalla oli jo huimat 50cm eivätkä rimat hidastaneet punaisen pikajunani vauhtia ollenkaan. Muutaman kerran saimme jonkun sählingin jälkeen riman alas mutta kun suunta oli selvä, rimatkin pysyivät ylhäällä. Hui, ei ole enää pitkä matka kisakorkeuksiin!

Tänä aamuna käytin Priyan taas fyssarin pöydällä (tarkemmin sanottuna patjalla). Priya oli menossa onnesta soikeana hierottavaksi, löysi heti ensimmäisenä fyssaritädin namilaatikon ja istui vaativa ilme naamallaan sen eteen. Katsoimme Priyan suoruutta tasapainotyynyn avulla, jossa puolierot tulevat helposti näkyviin. Priya tuo helposti painoa oikealle puolelle enemmän kuin vasemmalle joten saimme kotiläksynä harjoitella painonsiirtoja molemmille puolille tyynyn päällä. Tikapuilla Priya nosteli koipiaan ja käytti takapäätään ihanteellisesti.

Namihetken jälkeen siirryttiin patjalle tutkittavaksi. Ahkeran tokoilun jäljiltä oikean kyljen niska ja selkä lavan takaa olivat hieman jumissa, samoin vasemman puolen alaselkä ja takamus. Jumit lähtivät kuitenkin hyvin pehnemään hoidon aikana ja lopuksi neiti ei enää reagoinut paineluun nostamalla päätään.

Kuva kertoo hyvin Priyan mielipiteen hieronnasta. Fyssari kehui Priyan kuntoa, on kuulemma rakkaudella hoidettu ja hyvässä lihaskunnossa. Käytös sai myös kehuja kun neiti on niin kiltti ja helppo hoitaa,



maanantai 16. helmikuuta 2015

Olipa kerran Koesuorituksen rakentaminen

Eilisen tokon erikoiskoulutuksen anti on nyt muhinut päässäni yön yli, joten ajattelin oksentaa sen näppäimistölleni. Osallistuimme Priyan kanssa Tamskin järjestämään koulutukseen koesuorituksen rakentamisesta, jonka veti Maiju Ojamies. Koulutus alkoi luennolla, jonka jälkeen jokaisella koirakolla oli aikaa 15min yksilökoulutukseen. Kirjoitin muistiinpanoja pienellä lyijykynän tyngällä, joka pysyi huonosti lapasilla vuoratuissa sormissani. Onneksi ainakin osa asioista jäi päähäni ilman muistiinpanojakin koska suurin osa vihkoni tekstistä muistuttaa muinaisia riimuja.
Tyylikästä käsialaa













Koesuorituksen kokonaisuutta voi kutsua tokon yhdeksi liikkeeksi. Liian usein näkee kisoissa koirakoita jotka osaavat liikkeet, mutta kokonaisuus ei ole hallinnassa. Koesuoritusta harjoittelemalla kisatilannetta ja treenitilannetta voi tuoda lähemmäs toisiaan. Kun kisatilanne ei ole koiralle se ikävä tapahtuma, jossa omistaja on outo ja palkkaa ei tipu, koko suoritus toimii paljon paremmin. Ohjaajan näkökulmasta koetilanne ei eroa tavallisesta treenitilanteesta juurikaan, siellähän tehdään liikkeitä mitä ollaan hiottu ennenkin, mutta koiran näkökulmasta koe on erilainen tilanne. Ohjaaja jännittää ja käyttäytyy asiallisemmin, ihmiset tuijottavat eikä palkkaa tule.

Koiraa voi valmentaa kisasuoritusta varten ihan pikkupennusta asti. Vaikka koira ei osaa yhtäkään liiketta kokonaisena, liikkeestä toiseen siirtymistä voi harjoitella vahvistamalla perusasentoon tuloa, siirtymistä yhessä ja sosiaalista palkkaa. Tärkeintä alun harjoituksissa on se, että koiralla on kisamaisessa treenissa superkoira-fiilis. Liikkeiden viilaaminen jätetään tekniikkatreeneihin. Koemaisessa treenissä on tärkeää, että tehdään liikkeitä sillä tasolla millä koira varmasti osaa ne. Jätetään koiralle ajatus tyytyväisestä ohjaajasta ja itsevarmuus omaan osaamiseen.

Koira kannattaa valmentaa kaikkeen mikä liittyy kisatilanteeseen.

Ensimmäisen eron luo suorituspaikalle tulo. Treeneihin tullaan yleensä vapaammin, minullakin yleensä juoksee koira valtoimenaan lämppälenkin jälkeen ja se viipottaa aika vapaasti menemään hallilla. Hallitusi halliin menoa, ruuhkaisemmassa paikassa kävelyä ja odottelua häkissä kannattaa vahvistaa alusta asti. Jotkut koirat ovat myös hyvin aika ja paikkasidonnaisia. Etenkin tällaisia koiria kannattaa treenata erilaisissa paikoissa ja eri aikaan. Huomasin jossain vaiheessa että Priya oli todella laiska aamutreeneissä joten treenaamme nykyisin useammin  myös aamuisin.

Kehääntulo. Miten menet kehään? Luo koiralle rutiini. Miten jätät palkan? Koiran kanssa voi yhdessä jättää palkan piiloon tai opettaa koiralle reppu, auto tai häkki palkkaamiseen tarkoitetuksi paikaksi. Minä olen tähän mennessä tehnyt koetreeniä niin, että palkka joko lentää "palkka"-sanan (joka tarkoittaa että treenit loppuu, voit hakea palkkasi) jälkeen tai haemme sen yhdessä repusta. Koska minulla ei ole autoa käytössä, en voi opettaa Priyalle tiettyä palkkaamispaikkaa. Maiju myös huomautti että kisapaikat ovat erilaisia eikä autoa saa aina parkkiin kisapaikan läheisyyteen joten palkkaa voi joutua hakemaan kaukaakin.

Kehässä voi joutua odottelemaan, joten koiran olisi hyvä osata vireenhallintaa. Tuomari voi olla puheliaalla tuulella, jotain voi mennä pieleen, sähköt katkeaa, meteoriitti uhata maata tai tuomari voi lähteä vessaan. Koiran olisi hyvä osata rauhoittua makuulle ja nostaa siitä vireensä nopeasti ylös. Harjoitteleimme tätä Priyan kanssa yksilökoulutuksessamme. Maiju kertoi meille hauskan "N-Y-T NYT!" leikin jolla koiran saa nopeasti nostamaan vireensä odottelun jälkeen. Käskin Priyan maahan, laitoin käteni härnäävästi treeniliivin taskulle, sanoin N-Y-T ja nyt kohdalla vapautin Priyan lelulle. Leikimme hetken ja käskin neidin takaisin makuulle. Priyalla on luonnostaan hyvä vireensäätelykyky, se osaa rauhoittua melkein mihin vaan käskystä ja lähteä nopeasti hommiin. N-Y-T-leikillä saan vireen nousemaan vieläkin tehokkaammin.

Viren laskua voi harjoitella käskemällä koiran maahan ja laittamalla maahan koiran eteen nameja joita koira ei saa ottaa. Keskittyminen rauhoittaa koiraa ja se saa syödä naminsa kun on rauhoittunut.

Sosiaalinen palkka kuuluu olennaisesti kisatilanteeseen. Jos se ei toimi, ohjaaja seisoo kokeessa alastomana koiran kanssa täysin ilman millaista palkkaa. Palkkaamistapa riippuu yksilöstä, koiralle jolla keittää helposti yli, kehuminen voi olla tyyntä ja rauhoittavaa. Koiralla joka tarvitsee innostamita, palkka voi olla riemukkaampi. Kokeissa ei kuitenkaan saa heittää ihan överiksi vaan kehujen pitäisi olla hillittyjä. Koiran temputtaminen on kiellettyä (peruuttelu, kierättäminen..)

Itse olen lähtenyt opettamaan Priyalle sosiaalista palkkaa oikein rautalangasta vääntämällä. Kehuin Priyaa ja kun se silminnähden innostui, palkkasin innostumisesta. Palkkaan säännöllisesti Priyaa sosiaalisella palkalla ennen lelua eikä palkkaa tipu jos neiti ei innostu kehuistani. Priyalle kehujen opettaminen on ollut kohtuullisen helppoa. Se on luonnostaan sosiaalinen koira joka rakastaa omia ihmisiään ja ilahtuu helposti kehuista. Priya pomppii innostuessaan ja kysyin Maijulta tästä pomppimisesta. Se on kuulemma sallittua kunhan koira ei hypi minua vasten tai ääntele hyppiessään. Jos kehuihin alkaa tulla hammastelua tai ääntä, Maiju kehotti lopettamaan kaiken kivan siihen. Kehuja tulee vasta kun koira on hiljaa.

Liikkeiden välit ovat myös osa kokonaisuutta ja niissä koiran tulisi kulkea mukana valmiina suorittamaan seuraava liike. Itse ajattelin opettaa Priyalle sosiaalisten kehujen jälkeen sanan "yhdessä", joka tarkoittaa että jatketaan vielä, kyllä se palkka tulee. Tällä sanalla Priyan tuli tulla kanssani seuraavalle suorituspaikalle. Koiraa kannattaa palkata myös pelkästä siirtymästä paljon jotta ne eivät jää huolimattomaksi. Koemaisessa treeneissä: palkkaa kaikesta! Koiralla tulee olla sellainen olo ettei se koskaan tiedä mistä palkka tulee tällä kertaa. Maiju ehdotti että joka treenien alussa arvon suoriteetavien liikkeiden määrän jotta koira ei koskaan tiedä monta liikettä on tulossa tai tuleeko palkka ennen liikettä pelkästä siirtymästä vai sen jälkeen.

Monet opettavat koiran ottamaan kontaktia ohjaajan "valmis" käskyllä, mutta uusissa tokosäännöissä edes alemmissa luokissa ohjaajalta ei kysytä onko hän valmis vai ei. Liike vain aloitetaan ja arvostelu alkaa siitä. Koira tulisi siis opettaa siirtymään tehokkaasti perusasentoon liikkeen alkuun. Palkkaa tästä paljon!

Koiralle voi ottaa käyttöön virittelysanat jolla sille voi kertoa mitä seuraavaksi tapahtuu. Meillä onkin käytössä "tehdään seuraamista/seisominen/maahanmeno/luoksetulo ym. jonka uskon jonain päivänä tuottavan tulosta.

Yksi asia mikä tuo eroa koe ja treenitilanteen välille on ohjaajan jännitys ja jäykkä olemus. Koiralle on hyvä opettaa että hiljainen omistaja on tyytyväinen. Jos koiraa joutuu korjaamaan, on se hyvä tehdä pahoittelevasti höpöttäen. Koira kyllä erottaa kehuvan omistajan voivottelevasta. Jos koira paineistuu koemaisista tilanteista sille tulee rakentaa itseluottamusta lyhyillä harjoituksilla erilaisissa ympäristöissä. Koira voi tätä kautta oppia että hän onnistuu kyllä vaikka maailma tuntuu kaatuvan päälle. Maiju kehotti katsomaan ainakin yhden suorituksen ennen omaa suoritusta ja opettelemaan hieman liikkeiden lähtöpaikkoja jotta tiedät jo edellisen liikkeen loppuessa mihin suuntaan kuuluisi lähteä. Ohjaaja ei ole samalla tavalla koetilanteen herra kun treenitilanteen. Koiralle tulisi luoda kokeissakin illuusio siitä että ohjaajalla on langat käsissään ja hän tietää mitä hän tekee. Tämä luo koiralle turvallisuuden tunnetta.

Myös kehästä poistumista kannattaa opetella etukäteen. Miten kättelet tuomarin? Onko koira käskyn alla sen aikaa?

Omassa yksilökoulutuksessani teimme lyhyitä siirtymisiä, jossa palkkasin Priyaa ensin kehuilla ja sitten lelulla. Teimme siirtymiä hypylle ja seuraamiseen eikä Priya koskaan tiennyt mistä palkka tulee. Teimme myös vireensäätelyä N-Y-T-tempulla, jonka aion ehdottomasti ottaa treeniin.


Tänään kävimme punaisten paholaisten kanssa Vili-villakoiran ja Vendi-bortsun kanssa lenkillä. Seikkailimme Sääksjärven jäällä hyytävässä auringonpaisteessa. Koirat sinkoilivat ympäriinsä ja roikkuivat toistensa niskoissa. Priya oli ehkä hienoin olento järven jäällä kun kuvan oton jälkeen Suvi vapautti koiransa "vapaa" käskyllä, hänen koiriensa matkaan lähti myös Ilo (jonka vapautuskäsky on "vapaa"), Priyan takamus pysyi maassa ja se ampaisi perään vasta kuultuaan taikasanan "okei.".

Lenkin jälkeen kävimme lyhyesti treenaamassa hallilla. Sisätila oli kuin pakastin joten otimme vain lyhyet treenit kaikille koirille. Ilo pääsi tekemään hyppytekniikkaa, tarkemmin etäisyydenhallinta harjoitusta. Priya teki saman harjoituksen lisäksi hieman keppejä ja rengasta.

Tänään Priya menee illalla agilityyn ja huomenna otetaankin sitten rennosti fyssarin lattialla.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Olipa kerran Kisamaiset treenit

Ensinnäkin, olen ihan sairrrraaan ylpeä tästä videosta:




En sen vuoksi että uskallan julkaista videon itsestäni yöpaidassa vaan siksi että videolle on ikuistettu eräs punainen neiti palauttamassa kapula perusasentoon! Voi että kun on pätevä punapää. Ihan vain huomautuksena että meillä ei ole oikeasti pinkkiä mattoa vaan treenasin olohuoneessa jumppamaton ja viltin päällä jotta kapulan pudotuksesta ei lähtisi niin kamala ääni. 

Priya kävi tänään debytoimassa elämänsä ensimmäisissä kisamaisissa treeneissä. Olemme harjoitelleet liikkeiden ketjutusta paljon, mutta kaikki muut koetilanteeseen kuuluvat elementit ovat jääneet vähemmällä treenille. Tamsk järjesti sopivaan väliin kisatreenit, jossa sai tehdä oman luokkansa ryhmäliikkeet ja neljä vaitsemaansa yksilöliikettä. Mukana harjoituksessa on liikkuri, tuomari, kisanauhat, yleisö, jännitys ja kaikki muukin oikeaan kokeeseen liittyvä sälä. Jännityksen maksimoimiseksi pyysin ilmoittautuessamme järjestäjiä arpomaan meille liikkeet jotta en voi helpottaa suoritustamme ottamalla ne helpoimmat liikkeet. 


Pohdin pitkään miten valmistelen Priyan "kokeeseen". Mieleni olisi tehnyt harjoitella paniikissa liikkeitä ja hinkata kaikenlaista vielä ennen kehään menoa, mutta ajattelin että Priya on paras kylmiltään kehään vietynä. Sorruin kuitenkin tekemään muutaman maahanmenon lämppälenkillä mikä kostautuikin kehän sisäpuolella. Ennen paikkamakuuta otin Priyan häkistä, tein maahanmenon ja nousemisen kerran ja menimme kehän laidalle rauhoittumaan. Tämä toimi oikein hyvin. Ennen yksilöitä otin Priyan ulos häkistä juuri ennen vuoroamme, tein muutaman perusasennon ja laitoin Priyan makuulle patoamaan energiaa. Hoin sille koko ajan innostamavalla äänellä että kohta tehdään jotain kivaa.

Kehääntulotarkastuksessa Priyalla oli kauhea kiire. Se terppasi tuomarin nopeasti ja olisi tahtonut mennä jo eteenpäin. Kosketukseen ei reagoinut millään lailla. Taisi siinä ohimennen vähän pussata tuomaria. Tuomarina toimi samainen Miinu joka veti meille viime perjantain tokotreenit joten kyseessä oli neidille etäisesti tuttu tyyppi. 

Luoksepäästävyys meni samalla meiningillä. Priya nuuskaisi tuomaria nopeasti ja jatkoi sitten mamman tuijotusta kärsimättömänä. Odotellessa taisi muutaman kerran tehdä perusasennossa riemuloikan. Täytyy harjoitella paikkisrivissä odottelua enemmän. 

Paikkamakuu oli hieno! Priyan pääkin pysyi maassa koko ajan eikä se häiriintynyt vaikka viereistä koiraa käytiin palkkaamassa välissä. Meni makuulle ja nousi istumaan vasta omista käskyistään. Palkkasin neitiä ruualla vasta oman häkin luona ja kehuin vuolaasti. 

Yksilöliikkeiksi meille arvottiin seuraaminen vapaana, luoksetulo, liikkeestä seisominen ja hyppy.

Seuraamiseen Priya lähti hyvin, mutta juoksuosuudella se otti häiriötä mukana juoksevasta tuomarista. Vilkaisi muutaman kerran tuomariin päin ja irtosi hieman paikoiltaan. Otankin heti harjoittelulistalle mukaan juoksevan tuomarin jos sellainen sattuu kokeessa vastaan. Loppu seuraaminen meni hyvin ja olenkin erittäin iloinen etenkin Priyan ilmeestä ja heiluvasta hännästä. 

Siirtymisessä luoksetuloon Priya bongasi maassa olevan merkin ja se oli pakko käydä kurkkaamassa. Tässä toinen harjoittelun aihe meille. Luoksetuloon olen erittäin tyytyväinen koska se on ollut yksi niistä liikkeistä mikä meillä helposti leviää kisamaisessa treeneissä. Treenien jälkeen tuomarinamme toiminut Miinu sanoi, että Priyalla oli hyvä vauhti, se pääsisi kovempaa mutta tuosta vauhdista sen on helppo pysähtyä. Meno oli kuitenkin innokasta ja perusasento suora. Siirtymässä Priya kävi hieman terppaamassa liikkurina toimivaa Minnaa. En kyllä usko että se näin tekisi kenellekään vieraalle hepulle. Minna vaan sattuu Priyan mielestä olemaan niin hauska täti että rakkautta piti jakaa sinnekkin päin. 

Liikkeestä seisomiseen Priya tarjosi sitten täydellisen maahanmenon. Sitähän minä olin vahvistanut ennen treenejä. Videolta kuunneltuna käskyni oli myös outo ja tein jonkun ihme eleen käskyn kohdalla. Ennen kaikkea tarvitsemme paljon erottelutreenejä, ei tästä oikein muulla selviä. Olen iloinen siitä että en mennyt paniikkiin mokasta tai antanut koiran vireen laskea vaikka se oli tehnyt väärin. Sanoin kuitenkin meidän treeneissä käytetyn "Oho. Ei se haittaa." -käskyn mikä tarkoittaa että nyt ei mennyt ihan oikein mutta jatketaan samalla innolla eteenpäin. 

Hyppy meni melkein oppikirjojen mukaan. Vaikka itse olin siirtymän ajan hieman hukassa ja valmistelin sen huonosti.Priya taisi hieman kadota siirtymän aikana katsaatmaan jonkun toisen maassa olevan merkin. Olisi saanut hypätä kauemmas, mutta pysähtyminen oli hyvä ja asento pysyi koko ajan. Sivulle Priyaa piti pyytää kaksi kertaa. 

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen Priyan asenteeseen. Vire oli hyvä koko suorituksen ajan, Priya vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan ja pysyi ihan hyvin siirtymissäkin mukana. Harjoiteltavaa on vielä vaikka kuinka paljon mutta tähän treenimäärään nähden koemaisuus onnistuu oikein hyvin. 

Erityisesti mieltä lämmitti se kun saimme hyvää palautetta sekä katsojilta että  liikkurina toimineelta Minnalta. Hän kehui että olemme tulleet aivan valtavasti eteenpäin tämän talven aikana. Tottahan se on. Kaikki on hyvän ryhmän ja kovan treenin ansiota. Mutta töitä on vielä edessä vaikka kuinka paljon!

Darja kuvasi meidän sekoilumme videolle. Kiitos! Linkki videoon.



Kisamaisten treenien jälkeen jäimme vielä Maiju Ojamiehen pitämään koulutukseen aiheesta koesuorituksen rakentaminen. Todella hyödyllinen koulutus! Kirjoitan koulutuksesta oman postauksensa jahka sulattelen imemääni tietoa tämän illan. 

Ahne ja ahneempi aamulenkillä





perjantai 13. helmikuuta 2015

Olipa kerran Perjantai 13. päivä

Priyalle perjantai 13. päivä oli tällä kertaa kuitenkin onnenpäivä koska neidin ihana Ilo-sisko saapui riemastuttamaan arkeamme. Neiti Iloisuus viipyy luonamme reilun viikon joten saavat Priyan kanssa tukistaa toisiaan kyllästymiseen asti. Teen punaisen pyörremyrskyn viikosta myöskin jonkinlaisen videon, jonka materiaali koostuu varmaan suurimmaksi osaksi siitä kuinka neidin riepottelevat toisiaan.

Jenny heitti Ilon meille aamupäivällä. Riekkuminen alkoi heti ensisilmäyksellä eikä siitä oikein meinannut tulla loppua. Jouduin muistuttamaan neitejä päivälenkillä useaan otteeseen siitä ettei asiallisella kävelyllä roikuta omassa/toisen hihnassa tai niskassa. Kävelyn jälkeen sama meininki jatkui sisätiloissa.


Tytöt odottivat nätisti käskyn alla kun minä tyhjensin kotiovella taskujani löytääkseni syvälle kaivaantuneen kotiavaimeni

Sisaruuskateutta. Kaverin lelu on saatava.

Ei siis ihmekään että Priya väsähti nopeasti illan tokotreeneissä. Kouluttajana meillä oli Miinu Mäkelä. Yksilökierroksen aiheemme saimme valita itse. Otin treenien teemaksi paikkamakuun häiriökäskyt sekä luoksetulon.

Aloitimme paikkamakuulla, johon teimme käskytyksen erikseen. Toivoin tätä kouluttajaltamme koska Priya on alkanut ennakoida varsinkin ylösnousulla muiden käskyihin. Maahanmenossa Priya reagoi onneksi vasta omaan käskyynsä. Ensimmäinen paikkamakuu oli pituudeltaan 2,5min eli kokonainen ikuisuus. Priya nosti päänsä kerran koko setin aikana mutta korjasi sen itse nopeasti, aivan kuin olisi viime hetkellä muistanut: "ai niin, pärstän piti olla kiinni lattiassa." Muuten paikkamakuu näytti oikein rauhalliselta ja seesteiseltä. Loppuun otimme samanlaisen käskytyksen vuorotellen. Priya nosti päänsä liikkurin käskystä, mutta nousi ylös vasta omalla sanallaan.

Paikkamakuun jälkeen teimme paikkaistumisen 1min.Priya jäi hyvin ja katsoi minua skarppina koko suorituksen ajan.

Kolmas ryhmäliikeaharjoitus oli alun ja lopun tehotreeni, jossa kouluttajamme kävi vuorotellen kaikkien luona ja sanoi jonkun käskyn ("maahan", "maa", "lepo", "sivu"). Priya ragoi hienosti vasta omiin käskyihinsä. Hienoa, tässä asiassa ollaan tultu eteenpäin.

Yksilöaikamme käytimme luoksetuloon, joka on alkanut vuotaa kisamaisissa treeneissä. Priya joko a) tekee täydellisen luoksetulon b) ravaa luokseni ja tekee täydellisen perusasennon tai c) tulee liian kovaa, juoksee ohitseni ja tulee ihan pimeästi perusasentoon. Liike on epävarma ja sen onnistuminen tuntuu olevan kiinni niin vireestä, tuurista ja tähtien asennosta.

Teimme liikkuroituna luoksetulon, joka (tattadadaa!) sujui täydellisesti. Perinteinen "auta meitä, meillä on tällainen ongelma. Oho, ongelma katosi"-tilanne. Miinu kehotti meitä tekemään paljon kokeenomaista treeniä jossa palkkaan kesken luoksetulon.

Voin saada nopeutta luoksetuloon erilaisilla leikeillä. Perinteisen vauhtiluoksetulon lisäksi voin lähteä juoksemaan Priya karkuun tai kutsua sen pujahtamaan jalkojeni välistä. Putkihullun koiran voin lähettää myös putkeen ja kutsua siitä perusasentoon. Tai vaihtoehtoisesti vapauttaa koiran suoraan luoksetulosta takanani olevaan putkeen.

Omatoimisesti tein jäävien erottelua joka onnistui ihan hyvin muutamaa kämmiä lukuunottamatta. Priya erottelee käskyt jo todella hyvin jos se saa kulkea edessäni, mutta ongelma tulee helposti esiin seuraamisen yhteydessä. Tämä siis tarkoittaa sitä että olen kehitellyt käskyihin lisää tiedostamattomia eleitä joita Priya ei voi nähdä sivullani ja ei siksi osaa lukea käskyä. Voi perkula, Täytyy huomenna kuvata olohuonetokoiluamme ja katsoa oikein hidastettuna mitä minä oikein puuhaan jäävien aikana.

Huomenna onkin sitten ystävänpäivä! Menemme Jonin kanssa syömään kaupungille ja punaiset paholaiset pääsevät pitkälle metsälenkille. sunnuntaina meillä onkin sitten edessä ensimmäiset viralliset kisamaiset treenit sekä Maiju Ojamiehen pitämä koesuorituksen rakentaminen- koulutus.

torstai 12. helmikuuta 2015

Olipa kerran Himotokoilijat

Kuva: Jenny Söderlund. Vanha kuva kun en edelleenkään löydä kuvien siirtämiseen tarvittavaa johtoa..

Tänään laitoimme tokojalalla koreaksi, emme vain yhden vaan kokonaiset kaksi kertaa. Jotta en heittäisi Priyan motivaatiota kankkulan kaivoon polttamalla neidin täysin loppuun, jaon treenien teemat tarkasti. Aamutreeneissä menin hallille Sohvin ja Fly-bortsun kanssa tekemään kisamaisen treenin ja lyhyitä vauhdikkaita toistoja. Illalla olimme läheisen ammattikoulun parkkipaikalla Marjan ja Pörrin, Janikan ja Kikin sekä Tiian ja Lilon kanssa ja otin häiriöharjoituksia seuruussa ja paikkiksessa.

Aamun treenit polkaisin käyntiin herättelyllä. Olen vähän yrittänyt selvitellä miten saan neidin heräteltyä parhaiten koesuoritukseen. Härnäänkö lelulla? Teenkö vain muutaman perusasennon, josta palkka? Vai teenkö jotain liikkeiden osia? Tällä kertaa otin vain muutaman perusasennon josta palkkasin namilla. Priya tuntui pursuavan virtaa. Otin liikkuroituna vapaana seuraamisen, hihnassa seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja luoksetulon. 

Vapaana seuraaminen sujui parhaiten. Neiti oli mahtava! Hihnassa seuraamisessa onnistuin jotenkin menemään agilityesteiden väliin sekoilemaan ja kontakti katoili hieman. Muuten sujui hyvin. Liikkeestä maahanmenon kusin itse kun valmistelin käskyn väärin, joten Priya teki seisomisen. Otin liikkeen heti uudestaan oikeilla valmisteluilla, tällä kertaa oikein. Priya on todella tarkka valmisteluissa ja kehon kielessä jota annan käskyn kanssa. Se lukee aina ensisijaisesti pienetkin eleeni vaikka suullinen käsky olisi toinen. Olen huomannut että jos käännän rintaani edes vähän vasemmalle, lukee Priya jäävän seisomiseksi. Ele on jäänne siitä kun jouduin varmistelemaan seisomista enemmän. Tähän auttaa vaan treeni ja se että olen tullut tietoiseksi näistä typeristä eleistäni. Luoksetulo oli vauhdikas, mutta perusasento levisi hieman kun jarrut eivät toimineet. 

Olen todella tyytyväinen punaisen kisamaiseen pätkään sekoilusta huolimatta. Se teki hyvällä asenteella ja vastasi hyvin sosiaaliseen palkkaan. Liikkurimme Sohvi teki ovelasti ja jäi juttelemaan minulle hieman liikkeiden välissä joten jouduin harjoittelemaan hieman puheliaamman tuomarin suoritusta. Hyödyllistä koska itselläni on yleensä kisamaisissa kauhea kiire liikkeestä toiseen. 

Toisella pätkällä tein puuttuvat liikkeet eli liikkeestä seisomisen ja hypyn. Liikkeestä seisominen oli oikein pätevä ja hyppykin ihan kohtuullinen. Priya vain kuumui hypystä hieman äänteli ennen hyppyyn lähtöä. Tällä kertaa se ei sentään ryöstänyt hypylle. 

Korjaavaksi treeniksi otin jäävien erottelua, malttia hypylle ja luoksetuloon vauhtia ja loppuasentoa erikseen. 

Illan treeneissä otimme yhteiseksi teemaksi paikkamakuun. Paikkamakuu kun ei aina onnistu niin kuin sen pitäisi vaan kisoissa saattavat koirat nousta ja juosta valloillaan kehää pitkin. Otimme käskytystä erikseen: Priya tippui maahan omasta käskystään! Siirryimme koirien eteen ja kutsuimme koirat luokse vuorotellen. Priyan pää nousi kun vieruskaveri lähti, mutta koira pysyi paikoillaan. Kun tuli Priyan vuoro nousta, se ei lähtenyt maasta edes minun kutsullani. Minun piti vapauttaa neiti ensin ja sitten vasta kutsua. Hieno koira! 

Kävelimme myös paikoillaan makaavien koirien ympärillä yksin ja lopulta jopa koirien kanssa vuorotellen. Priyan pää pyöri, mutta koira pysyi. Kehuin neitiä rauhallisesti kun pää oli maassa ja kävin välillä palkkaamassa. Lopuksi otimme ylös käskytyksen vuorotellen.

Treenin jälkeen minulla oli Priyan paikkamakuuseen hieman luottavaisempi olo. Vaikka pään asento ei vielä kestä hurjimpia häiriöitä, koira pysyy joka tapauksessa maassa. 

Janika ja Tiia häiriköivät meidän seuraamistamme pyörimällä ympäriinsä ja tömistelemällä jalkojaan. Priyan kontakti oli ihan hyvä, mutta jotkut häiriöt olivat neidille aivan liikaa ja niitä oli pakko vilkaista. Tarvitsemme todella paljon lisää kontaktitreeniä perusasennossa.  

Huomenna Priyan sisko Ilo tulee meille hoitoon Jennyn matkan ajaksi. Punaiset saavat pitää yhdessä reilu viikon mittaiset pyjamabileet. Hauskaa on varmasti! 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Olipa kerran turisti Haukkuvaarassa

Priya meinasi räjähtää käsiin kun huomasi että kurvasimme koirakeskus Haukkuvaaran pihaan. Siskoni käy Panun kanssa Haukkuvaarassa Julia Kärnän opissa viikkotunneilla. Koska hän ei tällä viikolla päässyt omalle tunnilleen, menimme Priyan kanssa tuuraamaan häntä. Olemme käyneet Julian tunneilla Jyväskylän reissuillamme muutaman kerran ja tykkään kovasti hänen opetuksestaan.

Pöhelöt aamulenkillä

En saa tähän hätään radasta piirrosta koska se on kännykässäni ja minulta unohtui siirtämiseen tarvittavat piuhat kotiin. Lisään sen tähän myöhemmin kunhan pääsen kotiin. Viikon rata oli kuitenkin haastava. Koiran olisi pitänyt irrota aikalailla joka suuntaan jotta ehtisin ohjata kaikki liikkeet.

Aluksi menin esteet 1-8. Rata alkoi pitkällä suoralla, jossa oli kaksi hyppyä ja rengas. Siitä lähetin Priyan neljännelle esteelle ja sitä kautta putkeen. Sitten Priyan linja piti tönäistä kauemman jotta se teki muurin ja muutaman hypyn sukeltaen sitten putkeen. Ongelmaksi nousi se että Priyalla ei ollut tarpeeksi estehakuisuutta. Sain noottia siitä että Priya ei katsoi liikaa minua ja liian vähän esteitä. Teimme pätkän niin, että Priyan palkka odotti lopussa näkyvillä. Lähdössä odotin että Priya katsoo estettä ennen lähtölupaa. prya oli heti parempi. Ja kuulemma haukkuikin vähemmän. Minun pitäisi treenata Priyan estehakuisuutta ja irtoamista. Malttaa aina lähdössä odottaa että Priya katsoo eteenpäin ja käyttää aina mahdollisuuden mukaan toista palkkaajaa.

Toisella kierroksella tein esteitä numero 9-13. 9. putkella minä jäin putken toiseen päähän ja ohjasin koiran paluumatkalla 10.putkeen. Siitä koira tönäistiin 11. esteelle ja kiskaistiin 12. esteen läpi sokkarilla. Siitä 13. esteelle. Sokkari ri aluksi menannut onnistua kun arkailin liikaa. Kerran priya törmäsi jalkaani ja minä kaaduin. Onnistuin kuitenkin saamaan pätkän tehtyä.

Treeneistä jäi oikein hyvä mieli vaikka radalla tunsin itseni osaamattomaksi tumpeloksi. Ehkä minä joskus opin aksaamaankin.

Vaikka agiliymme oli tänään onnetonta räpellystä, tokossa mentiin kunnolla eteenpäin. Tarkemmin sanottuna noudossa. Priya teki tänään kapulan palautuksen perusasentoon ja päästi irti vasta saatuaan luvan. Työvoitto!

perjantai 6. helmikuuta 2015

Olipa kerran Näkymätön koira

Terveisiä junasta! Kello on 22:11 ja minä istun täydessä junassa, joka putputtaa tasaista tahtia kohti Jyväskylää. Menen viikonlopuksi siskoni "Bridezillan" kanssa häämessuille ihailemaan mekkoja ja hääpaikkoja. Priya saa viettää viikonlopun lomaillen ja leikkien Wentin ja Panun kanssa.

Priya on ansainnut lomansa koska se oli tämän päivän tokoissa niin hieno eläin. Teimme molemmat treeneissä vaikka mitä pöllöjä virheitä, neiti otti hieman häiriötä seuruussa viereisen kentän agilitysta ja paikkamakuu meni tyystin penkin alle (Priya ei sentään noussut paikoiltaan, mutta kaikki muut virheet teimme). Mutta voi että se asenne oli hieno! Sain nähdä vilauksia Raivo-Priyasta tokokentällä vaikka yleensä häntä tavataan vain agilityn merkeissä.

Kouluttajamme toimi Maiju Ojamies ja treenien aiheena oli "back to basics". Teimme aluksi kierroksen, jossa kaikki saivat tehdä yksityisohjauksessa. Meidät jaettiin pareihin niin että parit tulivat auttamaan toistensa yksilötreeneissä ja antamaan kommenttia. Meidät jaettiin Sannan ja Riemu-sheltin pariksi. Minun rakentava kommenttini hänen menoonsa oli "se on niiiin söpö!". Minusta ei olisi tokokouluttajaksi. Hyvä että kuuntelin heidän koulutuksensa koska kuulin siinä samalla hyviä vinkkejä Priyan noudon opettamiseen.

Itsenäisesti tein vauhtiluoksetuloja ja jäävien erottelua leikin varjolla. Lähetin kiertoon ja siitä käskin joko maahan tai seisomaan. Lisäksi tein hyppyä, harjoittelin hypylle siirtymistä palkkaamalla hypyn edessä kontaktista. Priya oli intoa täynnä.

Omassa koulutuksessani teimme seuraamista. Avustajamme Sanna liikkuroi meille pätkän seuraamista. Priyan kontakti tippui matkalla kerran kun menimme aivan keskiaidan vierestä ja toiselta puolelta vilahti aksaava koira. Muuten oli täydellinen. Kuulemma täysin suora ja juuri oikealla paikalla. Jee, olen tehnyt jotain oikein. Teimme vielä toisen pätkän ja sama toistui keskiaidan luona kun koira vilahti ohi. Muuten todella hyvä seuraaminen!

Kerroin Majulle millaista kokeenomaista treeniä olen tehnyt ja hän kannusti jatkamaan samanlaisella linjalla.

Yksilökierroksen jälkeen valjastimme näkymättömät koiramme ja harjoittelimme liikkeiden välejä ilman koiraa. Maiju liikkuroi meille liikkeitä ja meidän piti miettiä miten hoidamme tilanteen. Teimme liikkeitä, yhtäkkiä tuomari kävi niistämässä ja jatkoimme sitten taas. Hyvää treeniä! En ole koskaan edes ajatellut mitä teen koiralle jos tuomari käy niistämässä. Koiraa pitäisi kuitenkin sen ajan pitää jotenkin hereillä, mutta ei kuluttaa loppuun. Toinen hyvä pointti oli se mitä teen kun tuomari kättelee ja kertoo palautettaan kokeen lopuksi. Mihin käsken koiran? "Käy siihen" vai perusasentoon? Kokeen lopuksi Priya varmaan kuolaa vaan palkkaansa ja kiskoo hihnaansa jos en laita sitä käskyn alle.

Koko tämän ajan Priya joutui odottelemaan käskyn alla kentän reunalla. Pari kertaa se tuli mukaani kun kehuin näkymätöntä koiraani. Lopuksi kun teimme luoksetulon sain kutsua Priyan luokseni ja se tulikin vauhdilla!

Teimme vielä seuraamista ryhmässä ilman koiraa ja koiran kanssa. Priya oli seuraamisessa ihan into pinkeänä kun oli nähnyt minut "kokeessa" näkymättömän koirani kanssa. Heh, pitääpäs ennen kokeiden yksilösuoritusta mennä kehän lähelle kouluttamaan näkymätöntä koiraani.

Tästä teimme suoraan kehääntulotarkastuksen, luoksepäästävyyden ja paikkamakuun. Ei mikään loistava vire paikkamakuulle.. Luoksepäästävyys meni todella hyvin, Priya meni käskystä suoraan maahan täpäkästi, mutta kun jätin koiran, pää viskasi eestaas. Jouduin kerran hakemaan neidin rivistä pois ja palauttamaan takaisin koska pää pyöri niin paljon. Myös loppu tuotti ongelmia, neiti nosti päätään kun minä menin sivulle. Hinkkasimme tätä hetken ja saimme onnistuneen toiston. Priyalle oli selvästi liikaa odotella käskyn alla kentän reunalla ja siirtyä siitä suoraan paikkamakuuseen. Sen olisi pitänyt päästä purkamaan intoaam ensin johonkin.

Maiju veti meille viime keväänä eräät treenit, jossa Priya tuijotti vaan suu auki Iloa ja jätti mamman itku kurkussa houkuttelemaan itseään. Maiju muisti nämä treenit ja kehui miten paljon Priya on tullut eteenpäin. Sillä on kuulemma mahtava asenne ja hyvä työinto!

Sanomattakin selvää että olin kuolla ylpeydestä.

torstai 5. helmikuuta 2015

Olipa kerran + ja -

Mitä se mamma oikein selittää? Kuva: Jenny Söderlund
Varoitus: tämä on pitkä avautuminen siitä mikä meidän tokoharrastustamme vaivaa ja mitä aion tehdä asialle. Kaikki lähti siitä kun saimme ennakkotehtäväksi huomisiin tokotreeneihin miettiä asioita joista olemme ylpeitä. Treeneihin pitää siis saapua asenteella: "vaikka parantamisen varaa on, olen silti ylpeä siitä mitä olen saanut aikaan." Päätin siis tarkastella meidän alokasluokan liikkeitä oikein suurennuslasin kanssa, listata liikkeen vahvuuden ja heikkoudet sekä yrittää tehdä jonkinlaista treenisuunnitelmaa.

Tein tänään hallilla alokkaan liikkeiden kanssa kokeenomaisen treenin. Tein ensin hihnassa seuramisen, sitten vapaana seuraamisen ja liikkeestä maahanmenon. Tämän jälkeen palkkasin Priyan. Sitten teimme luoksetulon, liikkeestä seisomisen ja hypyn. Lopuksi vielä superpalkka. Tämä oli hyvä tilannekatsaus siitä missä mennään meidän liikkeiden kanssa. Viereisellä kentällä treenasi viime keväisen alkeiskurssini kouluttaja koirineen. Hän auttoi minua paljon myös viime kesänä Priyan kanssa. Saimme häneltä palautteeksi että hyvältä näyttää ja kokeisiin vaan äkkiä!

Positiivisten asioiden keksiminen on minusta käsittämättömän vaikeaa. Tuntuu kuin kehumalla jotain liikettä kiroisin sen räjähtämään käsiin. Jos meidän koko alokasluokka kaatuu perustuksiaan myöten niin syytän tätä blogipostausta enkä enää ikinä kirjoita mitään positiivista.

Luoksepäästävyys: 

+ Priya ei varmasti ole liian innostunut tuomarin kopeloinnista ja hypi syliin pussailemaan (paitsi jos tuomari sattuu olemaan tuttu),

+ Priya on oppinut sietämään kosketuksen vierailta ihmisiltä. Marraskuisella leirillä tokokouluttajamme (iso mies) teki luoksepäästävyyden ja neiti sieti sen hyvin.

- Jos tuomari sattuu olemaan sitä outoa kastia, joka katsoo hampaat luoksepäästävyydessä, olemme pulassa. Neiti ei varmasti ole aggressiivinen, mutta väistää hampaiden katsomista.

- Emme ole päässeet treenaamaan luoksepäästävyyttä miesten kanssa tarpeeksi usein ja en ole ihan varma mitä Priya sanoo lähestyvästä miehestä.

Treenisuunnitelma: Harjoittelemme luoksepäästävyyttä aina tilaisuuden tullen. Neidin pitäisi oppia että kun hän istu perusasennossa, ihminen voi tulla siihen hiplaamaan ja kaikki on silti hyvin. Ne ovat vain yksi häiriö muitten joukossa. Haluaisin myös saada tehokuurin erilaisten ihmisten lähestymisiä (etenkin miesten, pitäisikö ottaa "tuo miehesi treeneihin"-päivä?), myös tuttuja, koska olisi kiva saada tuo pusukone hillitsemään itsensä sellaisessakin tilanteessa.

Paikkamakuu:

+ Priya ei ole koskaan noussut paikkamakuusta vaan liimaantuu häiriöistä huolimatta paikoilleen kun sen siihen jättää

+ Treenin myötä Priya on alkanut kuunnella maahanmeno ja ylösnousu-käskyä

+ Pään ollessa maassa Priya ei pälyile ympärilleen tai pyöri lonkalta toiselle

- Pää saattaa suurissa häiriöissä vielä nousta

- Emme ole päässeet pitkään aikaan treenaamaan vieraiden koirien kanssa

Treenisuunitelma: Treenejä vieraiden koirien kanssa, häiriötreenejä, jossa joku koirista nousee ja lähtee hallitusti rivistä, alkuun ja loppuun kuuntelutreeniä

Seuraaminen hihnassa/vapaana:

+ Asenne on parantunut! Tämä on ollut yksi meidän suurimmista ongelmista ja olen tämän parantumisesta enemmän kuin ylpeä. Luulen että seuraamisen asenne parantui kun saimme perusteet kuntoon ja koiralle selkeän idean seuraamisesta.

+ Käännökset ovat parantuneet kun minä tajusin vihdoin miten jalkani pistän

- Pelkään koko ajan että vire katoaa ja Priya siirtyy "matkalaukku-tilaan"

- Kokeenomaisissa treeneissä Priyan vire on korkeammalla ja seuraaminen poikittaa tai edistää hieman helposti

- Liikkurointi häiritsee minua ja Priyaa

Treenisuunnitelma: Perusasennon paikan vahvistamista palaamalla laatikkotreeniin ja seuraamaan pieniä neliöitä, asennetreeniä lyhyillä, vauhdikkailla pätkillä. Lisää treeniä liikkuroituna.

Liikkeestä maahanmeno:

+ Priya pysyy maassa hyvin

+ Nopea ylösnousu vasta käskyn saatuaan

- Priya sekoittaa seisomisen ja maahanmenon helposti

- Maahanmeno on hidas

Treenisuunnitelma: Erottelutreeniä leikin varjolla: heitän priyalle namin kauemmas, neiti käy syömässä sen ja kipittää takaisin, käsken sen joko maahan tai seisomaan, jos asento on oikea, uusi nami lentää. Samalla harjoittelemme nopeaa maahanmenoa.

Luoksetulo:

+ Priya tulee luokseni ja menee nätisti perusasentoon

- Vauhti on alkanut kuolla

Treenisuunnitelma: Vauhtiluoksetuloja, vahvistan perusasennon suoruutta

Liikkeestä seisominen:

+ Terävä pysähtyminen

+ Priya ei liikauta tassuakaan ennen kuin annan luvan, voin jopa mennä tönimään sitä pyllystä eikä neiti liiku

- Sekoittaa joskus maahanmenoon

Treenisuunnitelma: Erottelutreeniä samalla tavalla kuin maahanmenon kanssa

Hyppy:

+ Innokas hyppy

+ Terävä pysähtyminen

+ Hyvä paikallaolo

- Liian ahdas hyppy, kääntyy melkein ilmassa

- Ääntelee helposti tässä liikkeessä ja ryöstää hypylle ennen aikojaan

Treenisuunnitelma: Paljon palkkaa kaukana hypystä, jotta saataisiin hyppyä siirtymään kauemmas, etäpalkka esteen taakse. Treeniä maltin kanssa palkkaamalla Priyaa ennen hyppyä kontaktista.

Kokonaisuus: 

+ Liikkeiden ketjutus on sujunut paremmin kuin oletin.

+ Priya alkaa vastata hyvin sosiaaliseen palkkaamiseen, joskus liiankin innokkaasti (hyppiminen).

- Pelkoni siitä että vire ei riitä tai Priya kyllästyy.

Treenisuunnitelma: Priya on ihan kuin koululainen, joka istuu luokan eturivissä ja viittaa innosta täristen kun tietää vastauksen. Se, että neiti tietää mitä on tulossa nostaa virettä. Olen ottanut meillä käyttöön virittelysanat jotka ovat osoittautuneet käytännöllisiksi. Virittelen Priyan hommiin, jokaisella liikkeellä on oma virittelysanansa ja lopetuksella omansa, jonka kuullessaan neiti tietää että palkka tulee.Palkkaan kokeenomaisissa treeneissä satunnaisiin väleihin jotta yllätyksellisyys säilyy. Se että Priya ei tiedä milloin palkka tippuu, nostaa myös neidin virettä. Käytän kokeenomaisissa treeneissä aina superpalkkaa ja leikin neidin kanssa perusteellisemmin kuin tavallisissa treeneissä. Palkan saa sellaisesta hetkestä jolloin neiti on tehnyt innokkaasti, joten sekin nostaa Priyaa.

Liikkeiden läpikäyminen alkoi ahdistaa minua. Ollaankohan me ikinä valmiita kokeisiin?