perjantai 30. tammikuuta 2015

Olipa kerran tylsääkin tylsemmät jäävät

Hohhoijaa, sanoo Priya. Taas se ämmä jauhaa jääviä. Tämän päivän tokojen teemaksi valittiin yksimielisesti jäävät liikkeet. Kouluttajana meillä oli Jenni Kukkola. Me olimme yksilökierroksen viimeisiä, joten aloitin treenit puuhailemalla itsekseni.

Olen aloittanut Priyan kanssa harjoittelemaan kisamaista treeniä ja sosiaalista palkkausta. Pysähdymme usein iltalenkillä läheisen ammattikoulun parkkipaikalle tekemään muutaman toiston ja jatkamme matkaa. Tänään tein harjoitusta ensimmäistä kertaa hallilla. Jätämme Priyan kanssa yhdessä palkan kentän reunalle. Kutsun Priyan töihin virittelysanalla "hommiin". Menemme yhdessä siirtymän kentälle, teemme lyhyen seuruun, tempun tai liikkeen osan, kehun Priyaa niin että se oikeasti innostuu, teemme lyhyen siirtymän, otamme toisen lyhyen pätkän, kehun taas ja annan sitten neidille luvan juosta palkalle. Leikimme palkalla yhdessä pitkään ja hartaasti. Priya on aika nopeasti alkanut vastata harjoitukseen. Palkalle saa mennä vasta hyvässä vireessä joten Priya tsemppaa aika hyvin liikkeissä ja tarjoaa innokasta virettä. Vapautan aina eri kohdassa. Joskus heti ensimmäisen siirtymän jälkeen. Teemme nyt tätä harjoitusta pitkittämällä harjoitusta koko ajan. Ehkä jonain päivänä Priyan vire pysyy koko kisasuorituksen ajan ja pääsemme sinne kokeeseen asti.

Tein aluksi palkatonta treeniä niin että jätin Priyalle ruokaa kentän ulkopuolelle mutta tämä harjoitus ei pitänyt virettä yllä yhtä tehokkaasti. Ruuan kanssa se on selvästi hitaampi ja jää palkkaan enemmän kiinni. Se tuijottelee haaveilevasti kuppia kohti, ahne eläin!

"Kokeenomaisen" treenin jälkeen teimme hyppyä. Tällä kertaa ongelma oli ennakointi. Neiti meinasi ryöstää hypyn yli joten teimme toistoja myös niin että palkkasin Priyaa vaan perusasennosta hypyn edessä. Sain tehtyä hypyn kuitenkin kokonaisuudessaan muutaman kerran. Neiti tekee aika tiiviin hypyn ja ajautuu helposti esteen toiseen reunaan. Pyrin palkkaamaan kauas ja suoraan, mutta hirveästi en ala liikkeen kanssa säätäämään. Kunhan menee sen asiallisen innokkaasti (ei haukun kanssa niinkun olen joskus saanut todistaa). Meillä on muutakin hiottavaa ja hyppy niistä pienin murhe.

Yksilöohjauksessa otimme liikkeestä maahanmenon ja seisomisen liikkuroituna. Tarvitsemme niin paljon liikkuroitua treeniä! Priya reagoi kummaksuen käskyttävään heppuun. Liikkurointia siis aina kuin mahdollista. Jos kukaan muu ei lähde kanssani treenaamaan niin pakotan Jonin kanssani pihalle seisomaan ja huutelemaan käskyä.

Itse liikkeet sujuivat ihan hyvin. Maahanmeno on hyvä sellaisenaan, mutta kouluttajamme kehotti nopeuttamaan sitä pyytämällä Priyaa maahan leikin yhteydessä. Priyalla oli maahanmenossa ehkä hieman tylsää. Kouluttajamme ehdotti että en tee Priyan kanssa kokonaista liikettä kuin kisanomaisissa tai liikkuroiduissa harjoituksissa. Se osaa kokonaisuuden ja jos jään junnaamaan sitä niin neiti kyllästyy. Sen sijaan harjoittelen osia erikseen ja vahvistan maahanmenon ripeyttä.

Liikkeestä seisominen oli oikein hyvä. Siihen sama juttu. Terävyyttä leikin yhteydessä nopealla palkalla ja pysymistä erikseen. Kokonaisena liikkeenä vaan tarvittaessa.

Erotteluharjoittelua voisin teettää enemmän. Yleensä neiti erottelee liikkeet hyvin mutta välillä korvat katoavat.

Yhdessä teimme harjoituksen, jossa koirat jätettiin haluamaamme asentoon ja vuorotellen yksi koira kiersi toiset koirat pujotellen. Priya oli ensin makaamassa, sitten istumassa, seisomassa ja viimeisellä toistolla taas makaamassa. Tyty oli oikein taitava. Makuulla vilkuili hieman ohi kulkevaa siskoa, mutta muuten pysyi paikoillaan.

Lopuksi teimme vielä luoksepäästävyyden, paikkamakuun 2,5 min ja paikkaistumisen 1min.
Pää nousi kerran paikkamakuun aikana kun naapurakentällä vingutettiin vinkulelua. Kun mulkaisin neitiä kiukkuisesti, se palautti päästä nopeasti takaisin alas. Tähän tarvitaan siis lisää häiriötreeniä. Onneksi kokeessa pään ei oikeasti tarvitse olla maassa eikä se ole vakavaa vaikka se kokeessa pää nousisikin jos loppu koira pysyy maassa. Priya myös hieman ennakoi käskyä nousta ylös. En ole ihan varma, mutta luulen että se hieman ennakoi käskyä. Arg. Kaikkea sitä saakin treenata. Nousemiset ovat kuitenkin parantuneet huomattavasti. Ne ovat oikein täpäköitä.

Istuminen sujui oikein hyvin. Neiti ei edes käännellyt päätään.

Huomenna onkin jännä päivä kun menemme ensimmäisiin agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Osallistumme luokkaan "supermöllit". Tavoitteenamme on tutustua kisajännitykseen, katsoa miten neiti reagoi siihen että mamma on hieman outo ja opetella käsittelemään jännittämisen tunnetta. Ei ole väliä pääsemmekö maaliin asti virheittä vai ei, kunhan saan itseni koottua ja ohjattua neidin jotenkuten radan läpi. Pitäkää peukkuja!

Näin meillä nukkuu hyväkäytöksiset koirat

5 kommenttia:

  1. Oii, paljon tsemppia huomiselle! Oot ainakin tuhat kertaa rohkeampi kuin minä, me kun ei olla vieläkään uskallettu edes epiksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En tiedä olenko rohkea vai hullu kun menen sinne itseni nolaamaan :D Halusin kuitenkin "repäistä laastarin irti nopeasti" ja kohdata jännityksen.

      Poista
  2. Mä tuun kyllä mielelläni liikkuroimaan teidän treenejä, kun meiltä hurauttaa niin nopeasti Hervantaan. :) Oon katellu ahkerasti ALO-luokan kokeita Youtubesta niin muistan ehkä jo, mitä pitäisi missäkin kohtaa sanoa. :D Terkkuja pusu-Priyalle ja tsemppiä epiksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Liikkuri tulee kyllä tarpeeseen. Minä voin sitten liikkuroida teitä tai toimia vain häiriönä vastapalvelukseksi ;) Pusu (pahoinpitelijä)-Priya lähettää pusuja!

      Poista
  3. TSEMPPIÄ! Voi vitsi! Harmi kun en pääse katsomaan ja kuvaamaan.

    VastaaPoista