maanantai 5. tammikuuta 2015

Olipa kerran Liian nopea aksakoirani

Myönnetään, koirani ei ole liian nopea vaan minä olen liian hidas. Minkäs sen tekee kun en saa kömpelöitä jalkojani kiihtymään tarpeeksi nopeasti. Ounastelinkin vähän, että Priya saattaa hieman räjähtää käsiin kahden viikon tauon jälkeen kun pääsee ohjatusti aksaamaan. No se räjähti sitten ihan kunnolla.

Harjoittelimme ensin sitä että kutsun Priyan toisen esteen luona syliini. Koiran piti siis kiihdyttää esteelle ja jarruttaa ennen hyppäämistä, sitten kääntyä perässäni tiukasti ja irrota putkeen. Ensin palkkasimme koiraa jarruttamisesta esteen eteen ja sitten jarruttamisesta, hyppäämisestä ja kääntymisestä. Priya oli harjoituksesta ihan pähkinänä. Huusi lähdöstä maaliin saakka ja riepotteli uuden lelunsa palasiksi,

Putken jälkeen rata jatkui kepeille. Tähän tyssäsi meidän onnistumisemme. Ilmassa oli pienten punaisten aussieiden aivopieruja, joiden seurauksena kepit eivät oikein ottaneet onnistuakseen vaikka lauantaina treeneissä kaikki kaksitoista sujui kuin vettä vaan. Päätmme että ilmassa oli jotain mystistä emmekä tahkoneen keppejä sen enempää. Otan niitä tehotreenin taas torstain agilityssa.

Rata jatkoi niistolla, josta minun piti jotenkin ilmiintyä kahden esteen päähän tekemään twist eli takaakierto-valssi. Tässä kohdassa en ehtinyt edes sanoa "agility" kun neiti oli jo amapaissut ohitseni palkkaa kohti. Mitä sitä mammaa odottelemaan kun se on niin hidas.

Tästä rata jatkui renkaalle ja siitä vielä pussiin. Renkaalle asti emme koskaan päässeet, mutta menimme pussia irrallisena ja se sujui oikein hyvin.

Joskus pitää vaan todeta että olisi pitänyt hommata kömpelöille jaloilleni agilitykoiraksi chihuahua.

Raivo-Priyan saalis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti