lauantai 31. tammikuuta 2015

Olipa kerran ensimmäiset epikset

Tänään se sitten koitti: meidän ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut. Halusin kohdata kisajännitykseni ja tutustua siihen miten pääkoppani reagoi tällaisissa tilanteissa. Olen aika perfektionistinen persoona (vaikkei sitä aina uskoisi :D) ja vihaan epäonnistumista. Siksi kerään kamalasti paineita tilanteista joista haluan suoriutua hyvin. Tavoitteena meillä oli tarkastella miten kisatilanne vaikuttaa minuun ja Priyaan sekä saada itseluottamusta pitämällä hauskaa hieman epämiellyttävässä tilanteessa.

Heräsin aamulla ennen herätyskellon pirautusta panikoimaan. En saanut aamupalaa alas joten odotin vaatteet päällä ulko-ovella vartin etujassa ennen kyytimme saapumista. Treenikaverimme Sveta lähti koiransa Chilin kanssa myös korkkaamaan kisauransa, joten menimme kimppakyydillä. Jännitys laukesi kun sain avauduttua Svetalle. Treenikaverit ovat kyllä tässä asiassa korvaamattomia.

Olimme paikalla etuajassa ja ensimmäisenä kärkkymässä ilmottautumisessa. Sveta sai lähti 1. ja me 3. Halusimme väliimme yhden koirakon jotta ehdimme kuvata toistemme suoritukset. Paniikki nousi kun näin radan. 16 estettä pienehkössä tilassa ja aikamoista kiemuraa. Rata vaikutti vaikealta verrattuna rataan jota olimme tehneet torstaina "kenraaliharjoituksessa". Rataan tutustuessa kuitenkin rauhoituin. Koutsimme Sabina tuli paikalle ja rauhoitti minua kertomalla, että tutustumiseni näytti oikein hyvältä. Aivan fantastista että hän jaksoi tulla meitä kannustamaan! Radassa oli pari kohtaa jossa koiran pitäisi kääntyä jyrkästi putken jälkeen ja niissä voisin käyttää putkijarrua jottei Priya ajaudu niin pitkälle.

Lähtöä odotellessa jalkani tutisivat. Priya vei kauheat kierrokset kun kuuli Chilin suorituksen. Ainakaan se ei huomannut jännitystäni ollenkaan. Ensimmäinen rata meni alussa hyvin, mutta sitten toiseksi viimeisellä putkella säädin jotain niin että Priya otti putken väärän pään. Siitä tuli siis hylky.Sabina kehui rataamme muuten hyväksi. Se tuntuikin hyvältä. Muistin radan ja sain pakan pidettyä kasassa. Priya ei karannut, tullut hyppimään/haukkumaan minulle tai rallatellut mihin sattuu.

Toiseen lähtöön mennessä meinasin unohtaa radan. Kokosin itseäni ennen rataa hieman. Rata meni takkuisemmin kuin ensimmäinen kierros. Huomasin olevani eksyksissä pari kertaa enkä käskyttänyt esteitä kovin fiksusti. Siksi Priya kävi minulle kerran radan aikana raivoamassa: "kerro ämmä mihin mennään!" Tämä rata oli kuitenkin nolla! Jee!



Koutsimme kuvasi radat videolle ja meno ei näytä kovin kauniilta. Huomasin että ohjaamiseni on hieman pökkelöä (milloinka se ei olisi :D) ja Priya vetää putket todella pitkiksi (en muistanut käyttää koutsimme ohjetta putkijarrusta). Olen kuitenkin aivan superylpeä että menimme osallistumaan. Radalla fiilis oli aivan mahtava kun sydämeni hakkasi ja elin niin vahvasti siinä hetkessä ja seuraavassa esteessä. Tunne oli jotain niin mahtavaa! Pääsimme vielä radan läpi virheittä joten olin aivan sairaan ylpeä meistä. Katselimme Svetan kanssa jo seuraavia kisoja "sillä silmällä".


Kävimme palkinnoksi hesessä! Priya sai palkinnoksi broitsun sydäntä, Nam!


Viime torstaina teimme Ylöjärven edellisissä epiksissä ollutta supermöllirataa "kenraaliharjoitukseksi". Teimme kisanomaisen treenin, jossa tutuistuimme rataan ja vedimme sitten radan harjoittelematta läpi. Ensimmäisessä "lähdössä" mokasin itse ja sekoilin putkilla. Toinen "lätö" meni tässäkin harjoituksessa paremmin.







4 kommenttia: