lauantai 31. tammikuuta 2015

Olipa kerran ensimmäiset epikset

Tänään se sitten koitti: meidän ensimmäiset epäviralliset agilitykilpailut. Halusin kohdata kisajännitykseni ja tutustua siihen miten pääkoppani reagoi tällaisissa tilanteissa. Olen aika perfektionistinen persoona (vaikkei sitä aina uskoisi :D) ja vihaan epäonnistumista. Siksi kerään kamalasti paineita tilanteista joista haluan suoriutua hyvin. Tavoitteena meillä oli tarkastella miten kisatilanne vaikuttaa minuun ja Priyaan sekä saada itseluottamusta pitämällä hauskaa hieman epämiellyttävässä tilanteessa.

Heräsin aamulla ennen herätyskellon pirautusta panikoimaan. En saanut aamupalaa alas joten odotin vaatteet päällä ulko-ovella vartin etujassa ennen kyytimme saapumista. Treenikaverimme Sveta lähti koiransa Chilin kanssa myös korkkaamaan kisauransa, joten menimme kimppakyydillä. Jännitys laukesi kun sain avauduttua Svetalle. Treenikaverit ovat kyllä tässä asiassa korvaamattomia.

Olimme paikalla etuajassa ja ensimmäisenä kärkkymässä ilmottautumisessa. Sveta sai lähti 1. ja me 3. Halusimme väliimme yhden koirakon jotta ehdimme kuvata toistemme suoritukset. Paniikki nousi kun näin radan. 16 estettä pienehkössä tilassa ja aikamoista kiemuraa. Rata vaikutti vaikealta verrattuna rataan jota olimme tehneet torstaina "kenraaliharjoituksessa". Rataan tutustuessa kuitenkin rauhoituin. Koutsimme Sabina tuli paikalle ja rauhoitti minua kertomalla, että tutustumiseni näytti oikein hyvältä. Aivan fantastista että hän jaksoi tulla meitä kannustamaan! Radassa oli pari kohtaa jossa koiran pitäisi kääntyä jyrkästi putken jälkeen ja niissä voisin käyttää putkijarrua jottei Priya ajaudu niin pitkälle.

Lähtöä odotellessa jalkani tutisivat. Priya vei kauheat kierrokset kun kuuli Chilin suorituksen. Ainakaan se ei huomannut jännitystäni ollenkaan. Ensimmäinen rata meni alussa hyvin, mutta sitten toiseksi viimeisellä putkella säädin jotain niin että Priya otti putken väärän pään. Siitä tuli siis hylky.Sabina kehui rataamme muuten hyväksi. Se tuntuikin hyvältä. Muistin radan ja sain pakan pidettyä kasassa. Priya ei karannut, tullut hyppimään/haukkumaan minulle tai rallatellut mihin sattuu.

Toiseen lähtöön mennessä meinasin unohtaa radan. Kokosin itseäni ennen rataa hieman. Rata meni takkuisemmin kuin ensimmäinen kierros. Huomasin olevani eksyksissä pari kertaa enkä käskyttänyt esteitä kovin fiksusti. Siksi Priya kävi minulle kerran radan aikana raivoamassa: "kerro ämmä mihin mennään!" Tämä rata oli kuitenkin nolla! Jee!



Koutsimme kuvasi radat videolle ja meno ei näytä kovin kauniilta. Huomasin että ohjaamiseni on hieman pökkelöä (milloinka se ei olisi :D) ja Priya vetää putket todella pitkiksi (en muistanut käyttää koutsimme ohjetta putkijarrusta). Olen kuitenkin aivan superylpeä että menimme osallistumaan. Radalla fiilis oli aivan mahtava kun sydämeni hakkasi ja elin niin vahvasti siinä hetkessä ja seuraavassa esteessä. Tunne oli jotain niin mahtavaa! Pääsimme vielä radan läpi virheittä joten olin aivan sairaan ylpeä meistä. Katselimme Svetan kanssa jo seuraavia kisoja "sillä silmällä".


Kävimme palkinnoksi hesessä! Priya sai palkinnoksi broitsun sydäntä, Nam!


Viime torstaina teimme Ylöjärven edellisissä epiksissä ollutta supermöllirataa "kenraaliharjoitukseksi". Teimme kisanomaisen treenin, jossa tutuistuimme rataan ja vedimme sitten radan harjoittelematta läpi. Ensimmäisessä "lähdössä" mokasin itse ja sekoilin putkilla. Toinen "lätö" meni tässäkin harjoituksessa paremmin.







perjantai 30. tammikuuta 2015

Olipa kerran tylsääkin tylsemmät jäävät

Hohhoijaa, sanoo Priya. Taas se ämmä jauhaa jääviä. Tämän päivän tokojen teemaksi valittiin yksimielisesti jäävät liikkeet. Kouluttajana meillä oli Jenni Kukkola. Me olimme yksilökierroksen viimeisiä, joten aloitin treenit puuhailemalla itsekseni.

Olen aloittanut Priyan kanssa harjoittelemaan kisamaista treeniä ja sosiaalista palkkausta. Pysähdymme usein iltalenkillä läheisen ammattikoulun parkkipaikalle tekemään muutaman toiston ja jatkamme matkaa. Tänään tein harjoitusta ensimmäistä kertaa hallilla. Jätämme Priyan kanssa yhdessä palkan kentän reunalle. Kutsun Priyan töihin virittelysanalla "hommiin". Menemme yhdessä siirtymän kentälle, teemme lyhyen seuruun, tempun tai liikkeen osan, kehun Priyaa niin että se oikeasti innostuu, teemme lyhyen siirtymän, otamme toisen lyhyen pätkän, kehun taas ja annan sitten neidille luvan juosta palkalle. Leikimme palkalla yhdessä pitkään ja hartaasti. Priya on aika nopeasti alkanut vastata harjoitukseen. Palkalle saa mennä vasta hyvässä vireessä joten Priya tsemppaa aika hyvin liikkeissä ja tarjoaa innokasta virettä. Vapautan aina eri kohdassa. Joskus heti ensimmäisen siirtymän jälkeen. Teemme nyt tätä harjoitusta pitkittämällä harjoitusta koko ajan. Ehkä jonain päivänä Priyan vire pysyy koko kisasuorituksen ajan ja pääsemme sinne kokeeseen asti.

Tein aluksi palkatonta treeniä niin että jätin Priyalle ruokaa kentän ulkopuolelle mutta tämä harjoitus ei pitänyt virettä yllä yhtä tehokkaasti. Ruuan kanssa se on selvästi hitaampi ja jää palkkaan enemmän kiinni. Se tuijottelee haaveilevasti kuppia kohti, ahne eläin!

"Kokeenomaisen" treenin jälkeen teimme hyppyä. Tällä kertaa ongelma oli ennakointi. Neiti meinasi ryöstää hypyn yli joten teimme toistoja myös niin että palkkasin Priyaa vaan perusasennosta hypyn edessä. Sain tehtyä hypyn kuitenkin kokonaisuudessaan muutaman kerran. Neiti tekee aika tiiviin hypyn ja ajautuu helposti esteen toiseen reunaan. Pyrin palkkaamaan kauas ja suoraan, mutta hirveästi en ala liikkeen kanssa säätäämään. Kunhan menee sen asiallisen innokkaasti (ei haukun kanssa niinkun olen joskus saanut todistaa). Meillä on muutakin hiottavaa ja hyppy niistä pienin murhe.

Yksilöohjauksessa otimme liikkeestä maahanmenon ja seisomisen liikkuroituna. Tarvitsemme niin paljon liikkuroitua treeniä! Priya reagoi kummaksuen käskyttävään heppuun. Liikkurointia siis aina kuin mahdollista. Jos kukaan muu ei lähde kanssani treenaamaan niin pakotan Jonin kanssani pihalle seisomaan ja huutelemaan käskyä.

Itse liikkeet sujuivat ihan hyvin. Maahanmeno on hyvä sellaisenaan, mutta kouluttajamme kehotti nopeuttamaan sitä pyytämällä Priyaa maahan leikin yhteydessä. Priyalla oli maahanmenossa ehkä hieman tylsää. Kouluttajamme ehdotti että en tee Priyan kanssa kokonaista liikettä kuin kisanomaisissa tai liikkuroiduissa harjoituksissa. Se osaa kokonaisuuden ja jos jään junnaamaan sitä niin neiti kyllästyy. Sen sijaan harjoittelen osia erikseen ja vahvistan maahanmenon ripeyttä.

Liikkeestä seisominen oli oikein hyvä. Siihen sama juttu. Terävyyttä leikin yhteydessä nopealla palkalla ja pysymistä erikseen. Kokonaisena liikkeenä vaan tarvittaessa.

Erotteluharjoittelua voisin teettää enemmän. Yleensä neiti erottelee liikkeet hyvin mutta välillä korvat katoavat.

Yhdessä teimme harjoituksen, jossa koirat jätettiin haluamaamme asentoon ja vuorotellen yksi koira kiersi toiset koirat pujotellen. Priya oli ensin makaamassa, sitten istumassa, seisomassa ja viimeisellä toistolla taas makaamassa. Tyty oli oikein taitava. Makuulla vilkuili hieman ohi kulkevaa siskoa, mutta muuten pysyi paikoillaan.

Lopuksi teimme vielä luoksepäästävyyden, paikkamakuun 2,5 min ja paikkaistumisen 1min.
Pää nousi kerran paikkamakuun aikana kun naapurakentällä vingutettiin vinkulelua. Kun mulkaisin neitiä kiukkuisesti, se palautti päästä nopeasti takaisin alas. Tähän tarvitaan siis lisää häiriötreeniä. Onneksi kokeessa pään ei oikeasti tarvitse olla maassa eikä se ole vakavaa vaikka se kokeessa pää nousisikin jos loppu koira pysyy maassa. Priya myös hieman ennakoi käskyä nousta ylös. En ole ihan varma, mutta luulen että se hieman ennakoi käskyä. Arg. Kaikkea sitä saakin treenata. Nousemiset ovat kuitenkin parantuneet huomattavasti. Ne ovat oikein täpäköitä.

Istuminen sujui oikein hyvin. Neiti ei edes käännellyt päätään.

Huomenna onkin jännä päivä kun menemme ensimmäisiin agilityn epävirallisiin kilpailuihin. Osallistumme luokkaan "supermöllit". Tavoitteenamme on tutustua kisajännitykseen, katsoa miten neiti reagoi siihen että mamma on hieman outo ja opetella käsittelemään jännittämisen tunnetta. Ei ole väliä pääsemmekö maaliin asti virheittä vai ei, kunhan saan itseni koottua ja ohjattua neidin jotenkuten radan läpi. Pitäkää peukkuja!

Näin meillä nukkuu hyväkäytöksiset koirat

tiistai 27. tammikuuta 2015

Olipa kerran Kiroileva koira

Koirat näyttävät yleensä agilityradalla hypin iloisilta ja keskittyneiltä. Priyakin näyttää joskus, mutta aika usein siitä saa hieman raivokkaamman mielikuvan. Oikeastaan jos Priyalle piirtäisi agilityssa puhekulpan näyttäisi se tältä:



Lähinnä kiroilu olisi suunnattu liian hitaalle tai epäselvälle mammalle.

Eiliset agilityt pitivät sisällän pienen rallatteluradan jonka jälkeen olivat kepit hieman haastavammassa kulmassa. Rata meni ihan hyvin mutta kepit eivät onnistuneet sitten millään. Saimme muutaman jonkinlaisen suorituksen tehtyä, mutta.. treeniatreeniä..

Video treeneistä, jossa kiroilua kuuluu jos uskaltaa laittaa äänet päälle.

Ensimmäinen toisto on pelkkä radanpätkä. Toinen toisto on radanpätkä, jossa on epäonnistuneet kepit, ne onnistuvat sitten lopulta kun tuon neitiä uudestaan. Sitten kolmas on pätkä jossa otamme neidin putkesta asti kepeille ja se jotenkuten onnistuu..



lauantai 24. tammikuuta 2015

Olipa kerran Taas yksi seuraamisklinikka ja parit muut treenit

Minusta tuntuu että seikkailuni tokon maailmassa voisi tiivistää seuraavalla tavalla "Milli ja tuhannet tavat pilata koirani seuraaminen." Tarvitsin taas hieman lisätsemppiä seuraamiseen koska se tuntui kaatuvan vähän joka suuntaan. Onneksi Tamsk järjesti sopivaan väliin seuraamisen teemapäivän, jonka kouluttajana toimi Sari Kärnä. Menimme hänen eteensä nöyränä itkemään lisää vinkkejä tähän raivostuttavaan liikkeeseen. Oli myös virkistävää kuulla muiden ongelmia saman liikkeen kanssa, onneksi en ole ainut!
Jenny Söderlund on ikuistanut tämän
vinksahtaneen T-rexin

Olin hieman myöhässä koulutuksesta koska eksyin lämppälenkillä. En tiedä miten tämä voi olla mahdollista koska luulisi hallin ympäristön tulleen tässä reilun vuoden aikana meille toiseksi kodiksi. Jouduimme aika kylmiltään suoraan ovelta kentälle enkä ehtinyt herätellä Priyaa kunnolla. Näytimme siis jo ensimmäisellä toistolla Sarille kaikki ongelmamme tiivistettynä. Laiska seuraaminen, huono paikka, koira ei ihan hereillä ja omistajalla kaksi vasenta jalkaa. Ai niin, ei unohdeta sitä että omistaja ei tiedä kumpi on vasen ja kumpi oikea ja päättää kääntyä varmuuden vuoksi molempiin suuntiin samaan aikaan.

Priya heräsi jo toiselle toistolle ja alkoi näyttää parempaa seuraamista. Sari huomatti, että minun pitäisi kävellä reippaampaa. "Kyllä se koira tulee perässä." Hän tokaisi. Ja niinhän se tulikin, paljon paremmin kuin aikaisemmin. Jossain vaiheessa olin alkanut tehdä seuraamista hiipien ylävartalo kääntyneenä koiraa kohti kuin vinksahtanut t-rex. Se teki kääntymisestä todella vaikeaa koiralle ja minulle, Priya edisti koska hiivin.

Saimme siis piristeruiskeen seuraamiseen pelkästään tämän koulutuksen aikana. Koska minä tajusin miten kävellään eteenpäin. Huoh kun sitä voi olla typerä.

Tokotreenien jälkeen hyppäsin suoraan agilitytreeneihin. Minä väsyin selvästi ennen Priyaa. Neiti veti aksaa ihan täysiä, mutta minä kävin hieman hitaalla. Teimme kaikkea pientä mikä vaatii  toistoja: puomin juoksutusta, keppejä esteiden takaa seka 2on-2off juoksutusta korokkeen läpi. Uhosimme treenikaverimme kanssa että menemme viikon päästä lauantaina korkkaamaan "kisauramme" supermölli luokassa paikallisissa epiksissä. Saa nähdä miten meidän käy. Kokeilemme torstaina kenraaliharjoituksena vetää jonkun mölliradan harjoittelematta yhtään etukäteen (paitsi ilman koiraa tietysti). Katsotaan meneekö sitten pupu pöksyyn!

Eilisten tokotreenien teemaksi oli valittu ohjatun noudon jatkaminen sekä se, miä tapahtuu liikkeiden välissä. Kouluttajana meillä oli Piia Karinen.

Aluksi katsoimme ensin miltä ohjattu nouto nyt näyttää. Olen tehnyt Priyan kanssa viime kerralla neuvottua alkeisharjoitusta muutaman kerran. Pallot olivat siis Priyan molemmilla puolilla, katsoin selvästi toista palloa ja annoin käskyn. Koska Priya osasi harjoituksen niin hyvin, Piia halusi testata kuinka hyvin neiti oikeasti kuunteli minua. En saanut enää katsoa palloa vaan pidin silmäni lukittuna Priyaan.

Suureksi yllätyksekseni Priya meni oikeille palloille pelkästään suullisista käskyistä! Aivan mahtavaa! Piia kehui että olemme tehneet hyvän työn harjoituksen kanssa ja on meistä oikein ylpeitä. Sain kotiläksyksi kasvattaa omaa etäisyyttäni Priyaan ja sen jälkeen siirtää palloja asteittain taaksepäin.

Liikkeiden väleihin Piia oli suunnitellut loistavan harjoituksen (jota aion heti ensimmisen tilaisuuden tullen tehdä kimppatreeneissä!). Teimme temppurataa, jossa oli viisi yksinkeratista liikettä: pieni seuruu tolpan ympäri, merkki, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja hyppy. Teimme rataa samaan aikaan niin, että siirryimme aina seuraavalle rastille kun olimme tehneet edellisen. Jos seuraavalla rastilla oli vielä koirakko suorittamassa, jouduimme odottamaan vuoroa, aivan kuin joskus kisoissa joutuu odottelemaan liikkeiden välissä.

Huomasin harjoituksen aikana että meillä on vielä paljon petrattavaa liikkeiden väleissä. Ensinnäkin unohdin koirani. Lähdin seuraavalle rastille ja koirani jäi johonkin. Ups. Muista antaa siis käsky tulla mukaan. Jos käytin kotikäskyämme "liki", joka siis tarkoittaa tule perässä ja pysy lähellä, Priayn vire laski huomattavasti. Liki-käsky on treeneissä usein käytössä kun kaikki hauskuus loppuu ja on mentvä tauolle ja silloin tulee usein myös iljettävä takki niskaan. Treeneissä käsky sai siis punaisen hännän laskemaan. Parhaiten Priya toimi kun seuruutin neidin liikkeestä toiseen.

Otimme myös toisen samantapaisen harjoituksen jossa kuljimme rastilta toiselle, pyysimme koiran sivulle, vapautimme, siirryimme toiselle rastille ja palkkasimme vasta siirtymän jälkeen.

Lopuksi teimme vielä paikkamakuun kahdella eri tapaa. Ensin hieman pidemmän pätkän, johon saimme mukaan siirtymisen harjoittelua, kehätarkastuksen ja luoksepäästävyyden. Priya nosti päätänsä hieman siinä vaiheessa kun kävelin neidistä poispäin. Sain ohjeeksi  näissä tapauksissa viedä koirani hetkeksi pois ja antaa sen sitten yrittää uudestaan.

Toisella toistolla teimme lyhyemmän pätkän jossa harjoittelimme käskytystä. Piia sanoi kolme kertaa "käsky" ja saimme itse valita millä kerralla käskimme koiran maahan. Käskin Priyan maahan vasta kolmannella kerralla ja neiti kesti hienosti. Ylösnousussa teimme saman tempun. Priya nosti päänsä ylös ensimmäisen "käsky"-käskyn kohdalla, mutta pysyi kyllä maassa. Pyysin Priyan ylös taas viimeisellä käskyllä.

Treenit olivat kyllä oikein mukavat ja opettavaiset! Lopuksi Piia sanoi yleiseti että olimme hyviä oppilaita ja hän on hieman kateellinen kun meillä on näin mahtavat koirat. Meidän ryhmään on kyllä valikoitunut aika mahtavia koiria, on pakko olla samaa mieltä.


tiistai 20. tammikuuta 2015

Olipa kerran 1,5v


Eilen mamman oma punainen täytti jo 1v 6kk! Tämän kunniaksi eksyimme metsään. Hortoilimme siskoni, Panun ja Wentin kanssa ympäriinsä 2h 45min. Hieman noloa oli että tämä tapahtui kotimetsissämme Jyväskylässä. Lenkin jälkeen hyppäsimme junaan ja kurvasimme takaisin Tampereelle.

Illalla "puolitoistawee-aksat" pitivät sisällään pienen radanpätkän. Radan alussa harjoiteltiin taas ihmisnuolta. Eli koiran piti juosta lähdöstä kakkosesteelle kauheaa kyytiä, jarruttaa hieman ennen estettä ja kääntyä sen jälkeen putkeen. Jostain syystä en hallinnut liikettä enää ollenkaan vaikka viime kerralla tämä sujui minultakin hyvin. Hiippailin jotenkin ihmeellisesti liian sivulle ja Priya tuli helposti esteestä ohi.

Putken jälkeen rata jatkui kolmella hypyllä, joilla tehtiin tavallinen valssi. Siitä kovaa kyytiä kepeille. Ajattelin ettei tämä kohta onnistuisi meillä ollenkaan. Pujotteluun tultiin niin kovaa vauhtia että aivot tippuvat varmasti matkasta pois. Priya kuitenkin yllätti kaikki ja hakeutui kepeille aika pätevästi jos käskytin keppejä tarpeeksi ajoissa. Muutaman kerran Priya pujotteli kepit väärään suuntaan (?!).

Pujottelun jälkeen käännyttiin vielä loppusuoralle. Jossa tuli hieman kiire.

Tänään heräsin aikaisin Suvin, Vendi-bortsun ja Vili-villakoiran kanssa lenkille. Kiersimme hyvän reilu tunnin lenkin. Tämän tarkoituksena oli väsyttää Priya fyssaria varten. Koska loppuilta pitää ottaa rauhassa niin aamulenkillä sitten riehuttiin. Kolmikko sai aikamoiset leikit aikaiseksi. Kiitos Priyan väsyttämisestä kuuluu heille! Neiti oli fyssarin käsittelyssä todella vetelä.

Neidillä oli lavat ja perslihakset kireällä, mutta ne pehmenivät käsittelyssä hyvin. Aluksi fyssari tarkisti Priyan suoruutta tarkkailemalla asentovaihtoja ja tasapainotyynyllä seisomista. Neiti on kuulemma oikein suora ja hyvässä kunnossa. Minusta on hauska katsoa kun Priya rentoituu hieronnassa joka kerta nopeammin. Tällä kertaa silmät lupsuivat jo hoidon alussa. Fyssari on myös päässyt Priyan ystävien listalle ja ansaitsee siis pusuja ja hymyjä palkaksi hieronnasta!


torstai 15. tammikuuta 2015

Olipa kerran Torstain agilityt

Tänään menimme hallille tekemään vähän sitä sun tätä. En jaksanut rakentaa mitään järkevää rataa, joten päädyin tekemään yksittäisiä juttuja.

Viikon hyppytekniikkaharjoitus oli vauhditon okseri. Priya pomppi estettä huimilla 45, 50, 55, 60 ja 65cm korkeuksilla. Nostaessa hyppäsi pomput kolauttamatta, mutta korkeutta laskiessa jäi hieman liioittelemaan pomppujaan.

Puomia harjoittelimme juoksemalla yhden puomin osan läpi. Otin aluksi muutaman toiston niin, että Priya lähti aivan puomin läheltä jota laukka osui paremmin koko laudan alueelle. Lisäsin pikku hiljaa etäisyyttä lähtöön. Lisäsin mukaan myös omaa liikehäiriötäni.

Kepeillä halusin selättää vauhtiongelman. Tai pitäisikö sano aivottomuusongelman. Priyalla on putkesta spurtatessa liikaa vauhtia, joten pujotteluun pujahtaminen ei oikein onnistu. Otin aluksi kuutta keppiä hypyn kautta. Lähetin Priyan takaakiertoon ja siitä kepeille. Sitten putken kautta hypylle ja siitä kepeille. Ja samaa harjoitusta kahdellatoista kepillä. Jos jarrutin hieman neitiä ja maltoin itse odottaa kunnes neiti oli löytänyt pujottelun ensimmäisen välin niin kepit onnistuivat vaikka otimme vauhtia putkesta.

Lopuksi otimme muutaman pätkän keinua.

Video-kooste päivän treeneistä:




tiistai 13. tammikuuta 2015

Olipa kerran puomin alkeistunti

Eilen juhlimme kansainvälistä pussaa punapäätä -päivä, joka perustettiin vuonna 2009 vastaiskuksi potkaise punapäätä -ryhmälle. Tämän kuultuani nappasin punaisen kersani kainaloon ja aloin pusutella.

Punapää päivän kunniaksi teimme agilityssä kontakteja. Rakennamme kontaktit pienistä paloista. Näin haen sujuvuutta, nopeutta, hallintaa ja itsenäisyyttä kontakteihin. Palaset rakennetaan niin, että koiralle opetetaan yksi asia kerrallaan: ensin erilainen alusta, sitten korkeus ja lopuksi vasta haluttu suoritustapa (esim. 2on-2off). Priya tekee näillä näkymin puomin 2on-2off:ina, mutta A:lle yritän saada juoksukontaktin. Silti opetamme Priyan juoksemaan ensin rennosti puomin läpi.

Aloitimme puomin opettamisen juoksuttamalla koiria pitkulaisen maton yli. Priya on tehnyt tätä harjoitusta aikaisemminkin ja hoksasi idean nopeasti. Maton yli juoksutus opettaa koiralle, että maasta erottuvan alustan päältä kannattaa juosta. Se oppii myös hallitsemaan laukkaansa, jotta osuu alustalle. Juoksimme maton yli myös niin että otin Priyan kunnolla etäisyyttä ja spurttasin sen rinnalla niin että hiki virtasi. Neiti ei antanut huhkimiseni häiritä suoritustaan vaan haki maton loistavasti.

Koska harjoitus meni niin hyvin, maton päälle laitettiin puomin palanen. Priyan oli hieman vaikea rytmittää laukkansa puomille, joten sain ohjeeksi laittaa Priya lähtöasentoon niin, että kaksi ensimmäistä laukkaa osuisi siihen. Näin neiti oppii miten puomi kannattaa ylittää. Jatkamme torstaina harjoituksia.

Tällaisen maton yli Priya juoksi

Tänään kävin Darjan ja Ilon kanssa hallilla tokoagittamassa. Kummallakaan ei ollut mitään ideaa mitä tehtäisiin, joten tehtiin vähän molempia lajeja. Otin aluksi ohjattua noutoa ja "kilpajuoksua palloille" eli samaa harjoitusta kuin perjantain tehotreeneissä. Ensimmäisellä toistolla Priya lähti väärään suuntaan, joten pinkaisin leikkimään oikealla pallolla. Tämän jälkeen alkoi jo sujua ja Priya katsoi tarkkaan kummalle pallolle mamma oli lähdössä.

Sitten otimme kuutta keppiä häiriöillä. Lähetin Priyan putkeen, hypylle ja siitä kepeille kovasta vauhdista. Kierrätin esteen ja siitä kepeille, tein takaa-leikkauksen ja persjätön kepeille. Kiritimpä vielä täysiä ohi ja Priya sai kepit tehtyä! Onnistuisipa kaksitoistakin samalla varmuudella. Välillä vauhtia oli liikaa ja kepit unohtuivat, mutta jos aivot sai mukaan niin tekniikka oli loistavaa.

Nyt aion syventyä uusien tokosääntöjen maailmaan! Jännää!

perjantai 9. tammikuuta 2015

Olipa kerran ohjattu nouto

Miten opettaa koiralle oikea ja vasen kun itsekin olet ihan pihalla suunnista? Tänään apunani oli onneksi vahingossa kotoa mukaan lähteneet eri paria olevat lapaset. Tokon tehotreenien teemana oli nimittäin ohjattu nouto. Kouluttajanamme oli Piia Karinen.

Lähdimme ihan alkeista liikkeelle. Piia kertoi tunnin aluksi miten hän itse on lähtenyt opettamaan ohjattua. Se oli hyvä koska ehdin tehdä Priyan kanssa hyvän pohjatreenin ennen kuin oli meidän vuoromme kouluttajan kanssa. Piialle oli tärkeää, että koira kuunteli ohjatussa suullista käskyä eikä mene vain ohjaajan osoittamaan suuntaan. Siksi harjoitukset aloitettiin täysin ilman kehon apuja. Harjoittelu aloitettiin leluilla kapuloiden sijaan jotta mahdolliset epäonnistumiset ohjatun opettamisessa eivät vaikuttaisi varsinaiseen noutoon.

Teimme aluksi harjoitusta, jossa koira oli istumassa edessäni. Laitoin pallon sen vasemmalle puolelle ja kun koira katsoi lelua, vapautin sen sanomalla "oikea". Halusin käyttää ohjatussa omaa oikeaa ja vasentani enkä koiran, koska olen niissä jo tarpeeksi sekaisin muutenkin, se siitä vielä puuttuisi että joutuisin miettimään suuntia koiran kannalta. Tein näitä useamman toiston ja saman toiselle puolelle. 

Tämän jälkeen aloin vaatia Priyalta katsekontaktia ennen vapautusta. Piia kertoi että katsekontakti tarkoittaa, että koira oikeasti kuuntelee. Priya ymmärsi harjoituksen nopeasti. Kun tuli meidän vuoromme mennä kouluttajan silmien eteen, pystyin jo laittamaan pallot Priyan molemmille puolille. 
Harjoituksessa oli tärkeää, että koira ei vaihda lelua. Koiralle luodaan ajatus siitä että se puoli, jonka mamma sanoo, on paras ja se toinen lelu on täysin mitätön.

Jatkoimme harjoituksella, jossa pallot laitettiin kauemmas Priyasta. Katsoin selkeästi sitä palloa mihin aion Priyan lähettää ja lähetin sen. Kun neiti oli valinnut suunnan ja lähti matkaan, minä ampaisin neidin kanssa kilpajuoksuun kohti palloa ja leikimme sillä yhdessä. Jos tässä harjoituksessa neiti valitsee väärän suunnan, minun pitää silti juosta valitsemaani suuntaan ja leikkiä pallolla yksin. Näin kerron koiralle, että minun valitsemani suunta oli paaaaljon parempi kuin sinun valintasi. 

Teimme myös merkin alkeita. Koska kosketusalusta on Priyalle niin vahva, pystyin lähettämään neidin merkin taakse asetetulle alustalle. Toinen vaihtoehto olisi ollut lelu tai namialusta. 

Otimme omatoimisesti maahanmenon ja seisomisen erottelua sekä samanlaisia harjoituksia hypyn kanssa kun viime perjantaina. Treenien loppumetreillä Priya alkoi väsyä joten otimme loppuun pelkkää höpsöttelyä ja leikkiä. 

"Silmät kiinni hyvä tulee"  Kuva: Jenny Söderlund

torstai 8. tammikuuta 2015

Olipa kerran aivopieruja agilityn lomassa

Tänään pakkasimme Jennyn kanssa punaiset hrviömme autoon (samaan häkkiin niin että koko auto heilui kun siskot pääsivät tukistamaan toisiaan) ja suuntasimme kohti agilityseikkailuja. Halusin tehdä samaa rataa, jota takoessa jaloistani loppui moottori maanantain treeneissä. Ennen treenejä Priya ja Ilo lämmittelivät toisiaan tukistamalla, heittämällä maihin ja juoksemalla päättömästi.

Kuva: Jenny Söderlund
Ensimmäisellä kierroksella tein pätkää keppien kanssa. Mutta koska kaksitoista keppiä on osoittautunut meille vielä haastavaksi radan osana, tein pätkää kuuden kepin kanssa. Minun piti jarruttaa Priya kunnolla ennen keppejä että sain neidin aivot ehtivät mukaan touhuun. Oli vaikeaa! kaipaamme niin paljon enemmän treeniä vielä kepeissä. Ehkä jonain päivänä..

Saimme muutaman onnistuneen suorituksen ja päätin etten halua tapella enää keppien kanssa. Laitoimme niiden tilalle pari hyppyä, jotta saisimme koko radan spurtattua läpi. Olemme tehneet lähiaikoina niin paljon keppejä että yhdeksän esteisen radan tekeminen ilman niitä tuntui jotenkin tosi hyvältä. Tällä kertaa pysyin jotenkin Priyan perässä, johtuen ehkä siitä että en saanut rataan rakennettua niin pitkiä välimatkoja,

Seuraavaksi haasteeksemme nousi rengas. Sekin oli mahdottoman vaikea jos aivot unohtuivat lähtöviivalle, Saimme kuitenkin mentyä koko radan aina pussiin asti. Pussiin irtoaminen ei oikein onnistunut mutta tapellaan sen asian kanssa joku toinen päivä.

Videolta näkyy meidän rataa ilman keppejä. Ensimmäisen treenipätkämme ajan kuvaajamme oli keskittynyt ottamaan kuvia. Radat tulivat videolle hieman pätkittäin, joten sen vuoksi video on hieman hassu.




 Otimme vielä lopuksi kahtatoista keppiä ja ilman radan tuomaa vauhtia ne sujuivat todella hyvin. Tykkään Priyan tekniikasta kepeillä! Jonain päivänä ne vielä sujuvat radan osanakin.

Treenien jälkeen kaksi väsynyttä punaista aussia saivat uuden virtapiikin ja "jäähdyttelivät" painimisen merkeissä. Priyan aamu oli siis täydellinen, agilityä ja siskon tukistamista. Päivä jatkuu myös painimisen merkeissä kun Ilppa-tolleri tulee meille yökylään.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Olipa kerran Liian nopea aksakoirani

Myönnetään, koirani ei ole liian nopea vaan minä olen liian hidas. Minkäs sen tekee kun en saa kömpelöitä jalkojani kiihtymään tarpeeksi nopeasti. Ounastelinkin vähän, että Priya saattaa hieman räjähtää käsiin kahden viikon tauon jälkeen kun pääsee ohjatusti aksaamaan. No se räjähti sitten ihan kunnolla.

Harjoittelimme ensin sitä että kutsun Priyan toisen esteen luona syliini. Koiran piti siis kiihdyttää esteelle ja jarruttaa ennen hyppäämistä, sitten kääntyä perässäni tiukasti ja irrota putkeen. Ensin palkkasimme koiraa jarruttamisesta esteen eteen ja sitten jarruttamisesta, hyppäämisestä ja kääntymisestä. Priya oli harjoituksesta ihan pähkinänä. Huusi lähdöstä maaliin saakka ja riepotteli uuden lelunsa palasiksi,

Putken jälkeen rata jatkui kepeille. Tähän tyssäsi meidän onnistumisemme. Ilmassa oli pienten punaisten aussieiden aivopieruja, joiden seurauksena kepit eivät oikein ottaneet onnistuakseen vaikka lauantaina treeneissä kaikki kaksitoista sujui kuin vettä vaan. Päätmme että ilmassa oli jotain mystistä emmekä tahkoneen keppejä sen enempää. Otan niitä tehotreenin taas torstain agilityssa.

Rata jatkoi niistolla, josta minun piti jotenkin ilmiintyä kahden esteen päähän tekemään twist eli takaakierto-valssi. Tässä kohdassa en ehtinyt edes sanoa "agility" kun neiti oli jo amapaissut ohitseni palkkaa kohti. Mitä sitä mammaa odottelemaan kun se on niin hidas.

Tästä rata jatkui renkaalle ja siitä vielä pussiin. Renkaalle asti emme koskaan päässeet, mutta menimme pussia irrallisena ja se sujui oikein hyvin.

Joskus pitää vaan todeta että olisi pitänyt hommata kömpelöille jaloilleni agilitykoiraksi chihuahua.

Raivo-Priyan saalis

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Olipa kerran MAMMAN lampaat


Tänä aamuna herätyskello kiskoi minut ylös sängystä aikaisemmin kuin olisin halunnut. Raahasin Priyan suoraan sängystä tokkuraisena pihalle ja hyppäsimme Eijan ja Kaylan kyytiin. Kurssi käännettiin kohti Someroa ja Priyan kasvattajan järjestämää paimennusta. Edellisestä kerrasta oli taas muuton vuoksi vierätänyt reilu kuukausi. Osasin siis ounastaa railakasta menoa aitauksessa.

Aamu valkeni sopivasti kun kurvasimme kohti Someroa. Perillä Priya pääsi hieman juoksuttamaan sukulaisiaan ennen kun siirryimme oikeisiin hommiin.

Kuva: Jenna Oinonen
Aitauksessa meininki oli aluksi mielenkiintoista. Priya keräsi kierroksia haukkumalla ja spurttailemalla ympäriinsä. Sain neidin kuitenkin muutaman kerran käymään maate käskystä ja se nosti itseluottamustani. Katsoin aitausta aivan uudella tavalla. Minähän pystyn hallitsemaan koirani jos vaan haluan. Onnistuuhan se arjessakin. Olen aikaisemmin astunut aitaukseen hokemalla pääni sisällä mantraa: "tunnen oloni typeräksi, en osaa mitään, en hallitse koiraani." Se on toiminut kuin itseään toteuttava ennustus.

Toisella kierroksella kävelin aitaukseen, hengitin syvään ja päätin että Priya tekee töitä asiallisesti käskyn alla. Ja niinhän se teki. Muutaman kerran Priya yritti lähteä pyörittämään lampaita hallitsemattomasti, mutta sain tilanteen parhaiten hallintaan olemalla rauhallinen ja käskemällä neidin maahan. Aitauksessa oli lähinnä hämmentävää. En tiennyt mitä tekisin kun minulla oli oikeasti aikaa miettiä mitä teen. Harjoittelimme koiran lähetystä lampaiden taakse, johon pysäytys ja pätkä kuljetusta. En voi kutsua paimennustamme vielä kauniiksi työskentelyksi. Se oli lähinnä hämmentyneen koirakon ihmeellistä säätöä. Olen kuitenkin niin ylpeä että meno tuntui ainakin omaan käteen suurimmaksi osaksi hallitulta. 

Odotan innolla seuraavaa paimennusta, jos neiti pysyi hanskassa tällä kertaa, sehän pysyy seuraavallakin kerralla. 

Paimennusten jälkeen menimme vielä kimppalenkille kymmenen aussien voimin. Vilskettä ja vilinää riitti. Priya pyöri ympäriinsä hieman orpona ja sytytteli leikkiä vähän kaikkien kanssa. Oma rakas Ilo-sisko kun uupui matkasta. 

lauantai 3. tammikuuta 2015

Olipa kerran loman jälkeinen sekavuus

Kuva: Jenny Söderlund
Uusivuosi sujui punaisen kanssa kivuttomasti. Olimme viettämässä vuoden viimeistä iltaa mökillä kaukana sivistyksestä ja raketeista. Ilmassa kaikui vain pieni ummehtunut pauke, jolle koirat eivät jaksaneet lotkauttaa korvaansakaan.

Priya vietti pyhien yli kahden viikon treenitauon. Toisaalta loma tuli tarpeeseen ja saimme molemmat sisäistää syksyllä opittuja asioita paremmin. Sitten taas toisaalta loma katkaisi todella tehokkaasti treenirytmimme ja palloilin eilen tokotreeneissä ympäriinsä. Mitä ne tokoliikkeet olivatkaan? Miten niitä treenaataan?

Päädyin tekemään kaikenlaista oleellista. Kuten temppuja.

Koutsinamme toimi tällä tertaa Hanna-Mari Ikonen ja teemamme oli hyppy. Teema tuli hyvään saumaan koska hypyn treenaaminen on jäänyt hieman satunnaiseksi. Otimme aluksi muutaman lähetyksen alustalle hypyn toiselle puolelle. Priya on sisäistänyt hyppy-käskyn hyvin nuivasta treenitahdista huolimatta ja otimmekin seuraavaksi hyppyä ilman alustaa.

Seuraava vaihe hypyn opettamisessa on seisomisen opettaminen. Harjoittelimme seisomista ensin niin, että lähetin Priyan alustalle jossa on nami, josta käskin Priyan pysähtymään. Kävelin Priyaa kohti ja vapautin kun olin päässyt neidin viereen seisomaan. Muutaman toiston jälkeen liitimme hypyn ketjuun mukaan ja siinä minulla oli valmis alokasluokan hyppy.

Tänään kävimme Priyan kanssa hallilla. Sama loman jälkeinen sekavuus jatkui ja päädyin tekemään vähän sitä sun tätä. Tokosta otimme maahanmenon ja seisomisen erottelua. Peruuttelin ja pyysin Priyan liikkeestä joko seisomaan tai menemään maahan. Erottelu oli innokkaalle ja ahneelle aussielle hieman haastavaa, mutta saimme onnistuneita toistojakin.

Agilityn puolelta otimme keppejä ja sellaista pielta hassuttelurataa, jossa harjoittelimme takaakiertoa, valsseja, persjättöä ja irtoamista.