maanantai 15. joulukuuta 2014

Olipa kerran Seikkailevat tunnarikapulat

Kuva: Jenny Söderlund
Viime perjantain tokotreeneissä saimme vapaasti valita mitä haluamme tehdä. Pitelin käsissäni tuliterää settiä tunnarikapuloita joten halusin ehdottamasti saada vinkkejä niiden kanssa. Kouluttajanamme toimi tällä kertaa Tiina Pitkäniitty. Tämä oli toinen kerta kun neiti pääsi tunnarin nuuskuttelun makuun tallilla, jossa häiriön määrä on melkoinen. Teimme ihan alkeisharjoitusta jossa Tiina kävi piilottamassa hajustamani kapulan putkipainorivistön taakse. Huijatakseen punaista nuuskuttajaa käyttämään nenäänsä, hän kyykisteli pihtien kanssa useampaan piiloon.

Priyan nenä väpätti ja taustametelistä huolimatta kuulin nuuskutuksen äänen. Tiina kehotti minua rauhallisesti kehumaan kun kuulen että neiti käyttää nenäänsä. Priya lähti etsimään kapulaa valtavalla motivaatiolla! Seuraava vaihe harjoituksissa olisi toisten kapuloiden lisääminen. Tiina kertoi että jotkut koirat oppivat tuomaan oikean kun vaan laittaa toisen kapulan viereen mutta toisille koirille hajuttomat kapulat pitää ensin piilottaa esimerkiksi lehtien tai verkon alle. Jotkut tekevät niin, että hajuttomat kapulat ovat rivissä "oman" takana niin että koira helpommin ottaa sen mukaansa ja muita kapuloita siirretään pikkuhiljaa lähemmäs. Tiina kehotti meitä tekemään ensimmäiset harjoitukset metsässä jossa Priya on tottunut esimerkiksi käpyjen joukosta tuomaan minulle kävyn johon olen koskenut. Ja siitä siirtämään nuuskuttelut treenikentälle.

Innoissani olisin halunnu aloittaa tunnariprojektin hetinyt välittömästi, mutta minkäs teet kun kapulani lähtivätkin seikkailulle Jennyn auton mukaan. Ne ovat hengailleet kämmenniemessä ja käyneet Jennyn kanssa shoppailemassa ideaparkissa, mutta eivät ole vielä tähän päivään mennessä osanneet takaisin kotiin Jennyn hyvästä yrityksestä huolimatta. No, eikös sitä sanota että tunnarikapuloita ei saisi säilyttää kotona.

"Mihin se kapula menee?!" Kuva: Jenny Söderlund


Viikonloppu sujui muuttopuuhissa ja talkoillessa. Tämä tarkoitti Priyalle maailman tylsintä viikonloppua. Punainen haluaisikin tehdä valituksen pienen australianpaimenkoiran rääkkäyksestä. Se yritettiin selvästi tappaa tylsyyteen.

Tänään neiti pääsi kuitenkin aksaamaan. Päivän tulos:

12 KEPPIÄ!!!!

Vanha kuva ihan alkuajan treeneistämme Kuva: Jenny Söderlund

En voi uskoa että sain opetettua ne! Työtä se vaati aivan valtavasti ja edelleen saan paiskia töitä häiriöiden ja eri ohjausten kanssa. Mutta haluan nyt hetken tuulettaa tätä erävoittoa. Keppien lisäksi teimme pientä rataa jossa oli putkijarru, pari valssia ja siitä lähetys kepeille (meidän tapauksessamme kuudelle kepille. Minä loistin taas kömpelyydelläni. Jänniin kepeille lähetystä niin paljon että en osannut päättää teenkö valssin vai vastakäännöksen joten päädyin tekemään niiden hämmentyneen risteytyksen. Saimme kuitenkin pätkän jotenkuten kömmittyä läpi. Vitsi kun sitä olis vaan ketterämpi niin elämä ois helpompaa.


1 kommentti: