maanantai 8. joulukuuta 2014

Olipa kerran Aksahirmu ja kapulajalka


Kuva: Essi Virtanen (kuva on marraskuiselta leiriltä)
Sunnuntaina tämä koirakko revittiin huonosti nukutun yön jälkeen sängystä bussiin klo 05:30. Priyalla oli hieman epäuskoinen ilme kun aloin pakata treenikamoja "keskellä yötä". Tuskainen bussimatka kesti 2 tuntia ja 55 minuuttia. Matkan aikana minulla oli oikein hyvin aikaa pohtia mitä kaikkea sitä viitsiikään tehdä koiraharrastuksen vuoksi. Raahautua nyt sunnuntaina kukonlaulun aikaan bussilla paikkaan, jossa teet sen 20min treeniä (ja katsot kuuden muun koiran treenit) ja maksat itsesi kipeäksi moisesta huvista. Välillä sitä epäilee omaa mielenterveyttään.

Onneksi Priyan sisko Tintti mammansa Sarin kanssa tulivat hakemaan meitä asemalta ja suuntasimme heti metsälenkille. Tintti ja Priya saivat riehua keskenään ja me omistajat vaihdoimme kuulumisia. Priyan siskojen omistajien kanssa on mielenkiintoista jutella ja vertaila millaisia tyyppejä ihanista ii-eläimistä on kasvanut. 

Lenkin jälkeen suuntasimme kohti Jaakko Suoknuutin koulutusta. Minua hirvitti kun näin ratamme. Kaikki usko siihen että selviäisin koulutuksesta kunnialla tippui pois ja tilalle kasvoi pakokauhu. Voin ihan rehellisesti myöntää että en ymmärtänyt radasta mitään. Jos vaihtoehtona ei saanut käyttää sitä että kasvatan siivet niin olin täysin ymmälläni. Radan kulku selvisi minulle vasta kun näin miten minua taitavammat huitoivat menemään. Näin pitkästä aikaa Priyan äidin aksaamassa ja tunnistin ääntelyssä jotain samaa kuin tyttäressään. Nessa oli kyllä todella pätevä!

Mitä opin tässä valmennuksessa?

Päällimmäisenä mieleen jäi perusteet joita Jaakko painotti valmennuksessaan. Rataan tutustuessa tulisi miettiä jokaisen esteen kohdalla:
- Se mihin katson. Koiraan tulee säilyttää kontakti koko radan ajan. Tämä ei tarkoita että tuijotan koiraani silmiin jatkuvasti vaan sitä, että koira näkee koko ajan profiilinini. Pyöritän päätäni jatkuvasti ohjatessa, katson koiraa, katson eteeni, katson koiraa, sitten taas eteeni. Tämä on kuin soittaisi ystävälle ja kolmen sekunnin välein löisi luurin korvaan. Pään asento kertoo koiralle paljon. Liian usein kuulemma näkee "diskopallo" päisiä ohjaajia jotka eivät käytä päätään kertoessaan koiralle rataa. 

- Kertoa koiralle este joka suoritetaan. Koiran linjaa kannattaa miettiä niin että se tukee kahta seuraavaa estettä ja rataa siitä eteenpäin. Kävimme tarkemmin läpi kumman siivekkeen ympäri koiraa kannattaa kierrättää takaakierroissa. Susan Garrettin kolmeen pisteen teoria, jossa siivekkeille annetaan pisteitä: lyhyempi reitti koiralla, koiran luonnollinen hyppysuunta ja edullinen hyppysuunta seuraavalle esteelle. 

- Kertoa koiralle saman tien mihin ollaan menossa. Huono ohjaaja on kuin huono navigaattori joka kertoo esteen kohdalla että käänny oikealle ja siinä vaiheessa on menty jo ohi. Seuraava este kerrotaan jo kun koira on lukinnut edellisen esteen. Eikä jäädä "ohjaamaan estettä". Koiralle kerrotaan este ja linja jolta se suoritetaan, sitten vipinää kinttuihin ja kertomaan jo seuraavaa. 

Sain valmennuksesta irti paljon tietoa ja havaintoja, joita voin sulatella ja ottaa mukanani kotiharjoitteluun. Itse meidän tekemisessä en kokenut mitään hienoa ahaa-elämystä. Olin aika jäässä koulutuksessa enkä saanut kinttujani liikkumaan, joten jäimme jumiin jo ensimmäisten esteiden persjättöihin. Koska etenimme niin tahmaisesti enkä saanut sellaista kivaa fiilistä tekemiseen niin minulle jäi treeneistä hieman paha maku suuhun. Ei johtuen kouluttajasta vaan yksinkertaisesti siitä fiiliksestä että minä en osaa mitään. Onnistuin kyllä sitten loppujen lopuksi tekemään persjätöt, mutta se oli tappelun takana. Videotakin löytyy, mutta en tiedä kehtaanko laittaa sitä jakoon. Sen verran pökkelöä menoa oli. Toisaalta, joku saattaisi oppia siitä jotakin koska Jaakon palautteet minulle kuuluvat aika hyvin.

Tänään sain hieman palautettua uskoani agilityharrastukseemme. Teimme kotitreeneissä pujottelua ensimmäistä kertaa 8 kepillä! Priya teki myös madallettua keinua ja ilokseni sain huomata että neiti alkaa ymmärtää keinun ideaa. Edistystä siis!

Kuva: Essi Virtanen

2 kommenttia:

  1. Milli et ole ainut joka tunti koulutuksessa ettei osaa mitään :D myö hinkattiin sitä alkua kanssa vähän ja loppuaika menikin tuplasylkkärissä, jossa miun motoriikka hävisi :D jos sain ohjattua koiran nii unihdin kääntyä ja päinvastoin :D onneksi lopulta yksi onnistunut suoritus saatiin aikaiseksi! :D mutta välillä oli kyllä olo ett mite olisi joku vähän rauhallisempi laji, nii voisi pysyä aivot ja kroppa samaan aikaan mukana XD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei XD Tai miten ois jotkut hitaammat koira eikä tälläiset pallosalamat :D Täällä kanssa aivot ja raajat ei suostu välillä yhteistyöhön. Sit vielä pitäs pään paikkaa miettiä..

      Poista