tiistai 30. joulukuuta 2014

Olipa kerran Uudenvuodenlupaukset 2015

Eli tavoitteet 2015

Kuva: Jenny Söderlund 


TOKO

Hurjin unelma: TK1 Wirneen Ilmalento, uusiin tokosääntöihin tutustumista, avon liikket kuntoon
Realistisempi tavoite: Kisauran korkkaus ainakin mölleissä, monipuolista tokon treenausta hauskanpitoa unohtamatta

AGILITY

Hurjin unelma: virallisten kisojen korkkaus
Realistisempi tavoite: kontaktit kuntoon, itsevarmuuden lisääminen, peruskunnon ja ketteryyden parantaminen (molemmilla), epikset

PAIMENNUS

Hurjin unelma: Treenata säännöllisesti ja ymmärtää jotain uutta lajista, koira paremmin hallinnassa
Realistisempi tavoite: Käydä treenaamassa mahdollisuuksien mukaan

MUUTA:

- Pysyä terveenä ja iloisena punaisena
- Aloittaa jäljen tai haun säännöllinen treenaus
- Aloittaa koiratanssin säännöllinen treenaus
- Käydä pakko Hta onkimassa näyttelyistä

OHJAAJA:

Meinaa pitää limsattoman tammikuun. Tämä on aika iso tavoite minulta joka laskee limsan ainoaksi paheekseen.

Alkaa käydä juoksemassa koiransa kanssa.

Kirjoittaa 500-1000 sanaa päivässä vaikka sitten kauppalappua ja tekstiviestejä jos ei muuta keksi.

Saa kisajännityksensä hallintaan,

Pitää hauskaa ja harrastaa ahkerasti.

Olipa kerran vuosi 2014

Viime vuonna en osannut tehdä tavoitteita. Jaloissani pyöri kohta puolivuotias punainen pennunnulikka, jonka kanssa tekeminen ei todellakaan aina ollut ruusuilla tanssimista. Toisaalta Priya oli rauhallinen pentu, joka osasi käyttäytyä joka tilanteessa fiksusti ja hyvin,mutta toisaalta en saanut sitä oikein kiinnostumaan mistään. Vuosi 2014 on ollut opettelun aikaa.

Kuva: Jenny Söderlund

Tokon aloitimme varsinaisesti Tamskin pentukurssilla Huhtikuussa. Ennen tätä takana oli vain olohuoneessa naksuteltuja perusasentoharjoituksia. Siitä pääsimme sattumalta jatkamaan koko kesän kestävään tokoryhmään. Kesän aikana uhosin saavani alon liikkeet kuriin. Ja kuinkas sitten kävikään! Taistelimme koko kesän mielenkiintoisten kysymysten kanssa: miten saan koirani kiinnostumaan minusta? Miten saan nostettua sen virettä kun toinen näyttää siltä kun on nukahtamaisillaan? Mitä teen kun koirani huutaa viereiselle kentällä aksaavia koirakoita? Miten leikin koirani kanssa? Mitä teen kun koirani karkaa kesken treenien tai tempoo vaan hihnassa siskonsa luokse hauskasta tekemisestä huolimatta? Miten käsitellään sitä kaikkea pettymystä, kiukkua, epätoivoa ja huonommuuden tunnetta kun kaikkien muiden samanikäiset koirat näyttävät toimivan paljon paremmin?

Saimme kuin saimmekin paketin toimimaan. Nykyään saan jo joskus kehuja siitä miten hyvä kontakti Priyalla on. Se vaati paljon opettelua ja treenaamista, mutta ennen kaikkea tutustumista Priyaan. Neiti on erikoinen persoona, joka on samaan aikaan hyvin herkkä ja epävarma, mutta myös itsenäinen ja voimakastahtoinen, se on rauhallinen ja järkevä, mutta myös kiihkeä ja työintoinen. Opin myös paljon tokosta lajina ja miten sitä pitää treenata. Tamskin TOKOn tehoryhmään pääseminen oli ehkä hienointa mitä meille on koirakkona tähän mennessä tapahtunut. Se antoi paljon itseluottamusta ja uskoa siihen että me pärjätään.

Tällä hetkellä olen Alon liikkeisiin jo kovin tyytyväinen. Työtä on vielä edessä ennen ensimmäistä koetta, mutta eiköhän me sinne asti päästä. Kiirettä ei meillä ei ole!

Kuva: Jenny Söderlund

Agilityn aloitimme varsinaisesti koirakoutsin pentukurssilla Maaliskuussa. Tätä ennen olimme käyneet juoksemassa putkesta ja tehneet kaikenlaista pohjatreeniä. Koirakoutsin kurssilta käteen ei jäänyt oikein mitään muuta kuin häiriötreeniä. Opetus oli hieman hajanaista ja opettajat eivät osanneet vaihdella harjoitusten vaikeustasoa koirakon mukaan. Toukokuussa pääsimme sitten aloittamaan Tamskilla alkeiskurssilla. Meininki muuttui ihanan seesteisestä hieman kaaottiseksi.
Samaan agilityryhmään pääsi Priyan sisko Ilo ohjaajansa kanssa ja tämä häiriö oli neidille aivan liikaa. Ensimmäinen kurssikertamme oli jotain niin kamalaa! Priya ei halunnut tehdä kanssani agilityä vaan karkasi surutta siskonsa luokse aina tilaisuuden tullen.

Agilityssä kuljimme saman tien kuin tokossa. Kasvattajan järjestämä Toukokuinen leiri oli treenien osalta meille jotain aivan kauheaa. Priya karkasi treeneissä ja vapaa-ajalla. Otin tiukan kurin karkailun kanssa. Jos neiti karkasi, tekeminen loppui siihen. Kesän aikana joku napsahti paikoilleen ja karkailu loppui.

Suurin takaisku agilityn osalta oli Priyan luustokuvaus josta paljastui epäsymmetrinen välimuotoinen nikama. Hetken olin aivan varma että meidän hypyt on hypitty. Pettymys oli sanoinkuvailematon. Priya aloitti fysioteapian kerran kuussa, jossa tarkkaillaan neidin kehon suoruutta ja lihasten kuntoa. Olemme oppineet elämään sen kanssa, että Priyan agilityura tulee olemaan lyhyt. Tällä hetkellä neiti on suora ja oireeton. Hyppytekniikkaa on kehuttu useamman koutsin suusta. Jatkamme siis treenejä, mutta olemme valmiita lopettamaan jos siltä näyttää.

Syksyllä vaihdoimme kouluttajaa edellisen jäädessä äitiyslomalle, mutta ryhmämme säilyi suurelta osin samana. Olen tykästynyt ryhmäämme kovasti, yhteishenki on aivan loistava ja treenaamme yhdessä myös varsinaisten viikkotreenien ulkopuolella. Kouluttajamme Sabina on aivan loistava. Hän jaksaa ottaa aloittelevan koirakon kömpelyyden kärsivällisesti ja kannustavasti. Jopa ne päivät kun en osaa tehdä yhtäkään valssia oikeaan kohtaan! Olemme edityneet agilityssä huimasti. Esteet alkavat jos sujua ja minäkin olen joskus radalla ajoissa (vain joskus ;)). Kepit ovat häiriö ja kulmatreeniä vaille valmiit ja kontakteja varten olen tehnyt kovasti pohjatyötä.

Kuva: Jenny Söderlund

Paimennus tuli lajivalikoimaan vahingossa. Kävimme kasvattiporukan kanssa kokeilemassa hieman mitä Priya sanoo lampaista huhtikuussa ja sille tielle jäätiin. Emme edelleenkään osaa yhtään mitään! Mutta vaikka joka kerta ei ole niin hauskaa niin hyvässä seurassa jaksaa käydä itseään nolaamassa.

Kuva: Jenny Söderlund
Yleisesti vuosi 2014 on ollut mahtava. Olemme Priyan kanssa saaneet valtavasti uusia ystäviä. Mikään ei ole hienompaa kun vaeltaa ympäri metsiä koirien leikkiessä ja läpistä mahtavien tyyppien kanssa, mistäs muustakaan, kun koirista.

Kiitos kaikille meidän treenikavereille tästä vuodesta!

Erityiskiitos Priyalle! Siitä että se on Priya ja näin ollen maailman paras koirani <3

torstai 25. joulukuuta 2014

Olipa kerran Joulu



Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tämän blogin sankarit viettävät Joulua yhdessä Jyväskyssä. Ollaan lenkkeilty, kytätty kinkkua, käyty muistamassa edesmennyttä karvaista ystäväämme kynttilällä, avattu lahjoja ja revitty uusia leluja riekaleiksi. Priya on keskittynyt "Jouluprojektina" ohjattujen treenien ollessa tauolla noutokapulan pitoharjoituksiin sekä agilityn kontaktien alkeisharjoitteluun (2on-2off häiriöitä, kehikon ja maton läpi juoksemista).

Tein muistoksi videon kauhukolmikon joulupuuhista:





Priya lähettää kaikille lukijoille lahjaksi hymyn ja toivottaa Wirnistävää uutta vuotta: 








maanantai 15. joulukuuta 2014

Olipa kerran Seikkailevat tunnarikapulat

Kuva: Jenny Söderlund
Viime perjantain tokotreeneissä saimme vapaasti valita mitä haluamme tehdä. Pitelin käsissäni tuliterää settiä tunnarikapuloita joten halusin ehdottamasti saada vinkkejä niiden kanssa. Kouluttajanamme toimi tällä kertaa Tiina Pitkäniitty. Tämä oli toinen kerta kun neiti pääsi tunnarin nuuskuttelun makuun tallilla, jossa häiriön määrä on melkoinen. Teimme ihan alkeisharjoitusta jossa Tiina kävi piilottamassa hajustamani kapulan putkipainorivistön taakse. Huijatakseen punaista nuuskuttajaa käyttämään nenäänsä, hän kyykisteli pihtien kanssa useampaan piiloon.

Priyan nenä väpätti ja taustametelistä huolimatta kuulin nuuskutuksen äänen. Tiina kehotti minua rauhallisesti kehumaan kun kuulen että neiti käyttää nenäänsä. Priya lähti etsimään kapulaa valtavalla motivaatiolla! Seuraava vaihe harjoituksissa olisi toisten kapuloiden lisääminen. Tiina kertoi että jotkut koirat oppivat tuomaan oikean kun vaan laittaa toisen kapulan viereen mutta toisille koirille hajuttomat kapulat pitää ensin piilottaa esimerkiksi lehtien tai verkon alle. Jotkut tekevät niin, että hajuttomat kapulat ovat rivissä "oman" takana niin että koira helpommin ottaa sen mukaansa ja muita kapuloita siirretään pikkuhiljaa lähemmäs. Tiina kehotti meitä tekemään ensimmäiset harjoitukset metsässä jossa Priya on tottunut esimerkiksi käpyjen joukosta tuomaan minulle kävyn johon olen koskenut. Ja siitä siirtämään nuuskuttelut treenikentälle.

Innoissani olisin halunnu aloittaa tunnariprojektin hetinyt välittömästi, mutta minkäs teet kun kapulani lähtivätkin seikkailulle Jennyn auton mukaan. Ne ovat hengailleet kämmenniemessä ja käyneet Jennyn kanssa shoppailemassa ideaparkissa, mutta eivät ole vielä tähän päivään mennessä osanneet takaisin kotiin Jennyn hyvästä yrityksestä huolimatta. No, eikös sitä sanota että tunnarikapuloita ei saisi säilyttää kotona.

"Mihin se kapula menee?!" Kuva: Jenny Söderlund


Viikonloppu sujui muuttopuuhissa ja talkoillessa. Tämä tarkoitti Priyalle maailman tylsintä viikonloppua. Punainen haluaisikin tehdä valituksen pienen australianpaimenkoiran rääkkäyksestä. Se yritettiin selvästi tappaa tylsyyteen.

Tänään neiti pääsi kuitenkin aksaamaan. Päivän tulos:

12 KEPPIÄ!!!!

Vanha kuva ihan alkuajan treeneistämme Kuva: Jenny Söderlund

En voi uskoa että sain opetettua ne! Työtä se vaati aivan valtavasti ja edelleen saan paiskia töitä häiriöiden ja eri ohjausten kanssa. Mutta haluan nyt hetken tuulettaa tätä erävoittoa. Keppien lisäksi teimme pientä rataa jossa oli putkijarru, pari valssia ja siitä lähetys kepeille (meidän tapauksessamme kuudelle kepille. Minä loistin taas kömpelyydelläni. Jänniin kepeille lähetystä niin paljon että en osannut päättää teenkö valssin vai vastakäännöksen joten päädyin tekemään niiden hämmentyneen risteytyksen. Saimme kuitenkin pätkän jotenkuten kömmittyä läpi. Vitsi kun sitä olis vaan ketterämpi niin elämä ois helpompaa.


torstai 11. joulukuuta 2014

Olipa kerran Punainen keinuja

Arvatkaas kuka teki eilen elämänsä ensimmäiset "kisamaiset treenit"? Vinkki: se on punainen ja maailman pätevin tokoeläin. Olin parin tutun kanssa hinkkaamassa tokoa läheisellä kentällä. Harjoittelin ensin yksittäisiä liikkeitä etäpalkalla niin, että juoksimme yhdessä lupasanalla palkalle kentän ulkopuolelle. Priya kaarsi yhden luoksetulon aikana hieman palkkaa kohti banaanikuvion, mutta oppi kerrasta että liike suoritetaan kunnolla ja sitten vasta juostaan palkalle. Koska etäpalkka sujui niin hyvin, päätin uskaltautua kisamaisen treenin maailmaan.
Muuttoapulainen

Priya teki kehääntulotarkastuksen, siitä suoraan lyhyeen seuraamiseen ja pelkkien kehujen tuudittelemana luoksetuloon. Siitä sitten hirveää kyytiä superpalkalle. Onneksi Priya on aina niin fiiliksissä pelkistä kehuista, joten neiti ei näyttänyt huomaavan että jotain jäi saamatta liikkeiden välissä. Seuraava pätkä piti sisällään luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon. Maahanmenossa kontakti hieman irtosi koska satunnainen lenkkeilijä käveli treenikenttämme läpi. Muuten liikkeet sujuivat hyvin ja taas juostiin kilpaa palkan luokse. Kolmanneksi tein vielä kokonaisen seuraamisen liikkuroituna. Kerran meinasin kompastua omiin jalkoihini, mutta muuten selvisimme kunnialla. Hyvä me! Kyllä me joskus vielä kokeisiin päästään.

Lopuksi otimme vielä luoksepäästävyyden ja paikkamakuun. Priyalla oli ensimmäistä kertaa vieressään levoton koira joka piippasi ja neiti hieman kuunteli sitä. Kävin välipalkkaamassa neitiä useaan otteeseen. Pää nousi parin minuutin aikana kerran kun toinen vieras koira kulki kenttämme läpi. Koira kuitenkin pysyi paikoillaan vaikka katse hieman nousikin. 

Tänään teimme hallilla Sabina-koutsimme antamia kotiläksyjä eli keinua, keppeihin mittaa ja häiriötä takaaleikkauksilla. 




maanantai 8. joulukuuta 2014

Olipa kerran Aksahirmu ja kapulajalka


Kuva: Essi Virtanen (kuva on marraskuiselta leiriltä)
Sunnuntaina tämä koirakko revittiin huonosti nukutun yön jälkeen sängystä bussiin klo 05:30. Priyalla oli hieman epäuskoinen ilme kun aloin pakata treenikamoja "keskellä yötä". Tuskainen bussimatka kesti 2 tuntia ja 55 minuuttia. Matkan aikana minulla oli oikein hyvin aikaa pohtia mitä kaikkea sitä viitsiikään tehdä koiraharrastuksen vuoksi. Raahautua nyt sunnuntaina kukonlaulun aikaan bussilla paikkaan, jossa teet sen 20min treeniä (ja katsot kuuden muun koiran treenit) ja maksat itsesi kipeäksi moisesta huvista. Välillä sitä epäilee omaa mielenterveyttään.

Onneksi Priyan sisko Tintti mammansa Sarin kanssa tulivat hakemaan meitä asemalta ja suuntasimme heti metsälenkille. Tintti ja Priya saivat riehua keskenään ja me omistajat vaihdoimme kuulumisia. Priyan siskojen omistajien kanssa on mielenkiintoista jutella ja vertaila millaisia tyyppejä ihanista ii-eläimistä on kasvanut. 

Lenkin jälkeen suuntasimme kohti Jaakko Suoknuutin koulutusta. Minua hirvitti kun näin ratamme. Kaikki usko siihen että selviäisin koulutuksesta kunnialla tippui pois ja tilalle kasvoi pakokauhu. Voin ihan rehellisesti myöntää että en ymmärtänyt radasta mitään. Jos vaihtoehtona ei saanut käyttää sitä että kasvatan siivet niin olin täysin ymmälläni. Radan kulku selvisi minulle vasta kun näin miten minua taitavammat huitoivat menemään. Näin pitkästä aikaa Priyan äidin aksaamassa ja tunnistin ääntelyssä jotain samaa kuin tyttäressään. Nessa oli kyllä todella pätevä!

Mitä opin tässä valmennuksessa?

Päällimmäisenä mieleen jäi perusteet joita Jaakko painotti valmennuksessaan. Rataan tutustuessa tulisi miettiä jokaisen esteen kohdalla:
- Se mihin katson. Koiraan tulee säilyttää kontakti koko radan ajan. Tämä ei tarkoita että tuijotan koiraani silmiin jatkuvasti vaan sitä, että koira näkee koko ajan profiilinini. Pyöritän päätäni jatkuvasti ohjatessa, katson koiraa, katson eteeni, katson koiraa, sitten taas eteeni. Tämä on kuin soittaisi ystävälle ja kolmen sekunnin välein löisi luurin korvaan. Pään asento kertoo koiralle paljon. Liian usein kuulemma näkee "diskopallo" päisiä ohjaajia jotka eivät käytä päätään kertoessaan koiralle rataa. 

- Kertoa koiralle este joka suoritetaan. Koiran linjaa kannattaa miettiä niin että se tukee kahta seuraavaa estettä ja rataa siitä eteenpäin. Kävimme tarkemmin läpi kumman siivekkeen ympäri koiraa kannattaa kierrättää takaakierroissa. Susan Garrettin kolmeen pisteen teoria, jossa siivekkeille annetaan pisteitä: lyhyempi reitti koiralla, koiran luonnollinen hyppysuunta ja edullinen hyppysuunta seuraavalle esteelle. 

- Kertoa koiralle saman tien mihin ollaan menossa. Huono ohjaaja on kuin huono navigaattori joka kertoo esteen kohdalla että käänny oikealle ja siinä vaiheessa on menty jo ohi. Seuraava este kerrotaan jo kun koira on lukinnut edellisen esteen. Eikä jäädä "ohjaamaan estettä". Koiralle kerrotaan este ja linja jolta se suoritetaan, sitten vipinää kinttuihin ja kertomaan jo seuraavaa. 

Sain valmennuksesta irti paljon tietoa ja havaintoja, joita voin sulatella ja ottaa mukanani kotiharjoitteluun. Itse meidän tekemisessä en kokenut mitään hienoa ahaa-elämystä. Olin aika jäässä koulutuksessa enkä saanut kinttujani liikkumaan, joten jäimme jumiin jo ensimmäisten esteiden persjättöihin. Koska etenimme niin tahmaisesti enkä saanut sellaista kivaa fiilistä tekemiseen niin minulle jäi treeneistä hieman paha maku suuhun. Ei johtuen kouluttajasta vaan yksinkertaisesti siitä fiiliksestä että minä en osaa mitään. Onnistuin kyllä sitten loppujen lopuksi tekemään persjätöt, mutta se oli tappelun takana. Videotakin löytyy, mutta en tiedä kehtaanko laittaa sitä jakoon. Sen verran pökkelöä menoa oli. Toisaalta, joku saattaisi oppia siitä jotakin koska Jaakon palautteet minulle kuuluvat aika hyvin.

Tänään sain hieman palautettua uskoani agilityharrastukseemme. Teimme kotitreeneissä pujottelua ensimmäistä kertaa 8 kepillä! Priya teki myös madallettua keinua ja ilokseni sain huomata että neiti alkaa ymmärtää keinun ideaa. Edistystä siis!

Kuva: Essi Virtanen

lauantai 6. joulukuuta 2014

Olipa kerran Tempputokoa

Eilen tokotreeneissä meitä odotti hauska teema: teimme toko-temppuratoja. Näiden hupaisien pätkien tarkoituksena oli opettaa koiralle palkattomuutta ja rikkoa hieman liikkeiden kaavoja. Kouluttajana toimi tällä kertaa Hanna-Mari Ikonen.

Priya sai tehdä seuraavanlaisia pätkiä:

- Luoksetulo, josta sivulle, sitten kiertämään tolppaa, sivulle ja hypyn yli
- Tolpan kierto, josta liikkeestä maahanmeno ja siitä suoraan ruutuun
- Tolpan kiero, siitä kutsu seuraamaan, pieni pätkä seuruuta ja ruutuun

Aivan mahtavat treenit! Vaikka olen Priyan kanssa paljon joutunut rikkomaan liikkeitä ja lisäämään sekaan hieman mausteita niin oli hauskaa sekoitella pakkaa näinkin paljon. Priyalla oli ainakin hauskaa! Kiertäminen nostaa sen kierroksia aika lailla koska se luokitellaan neidin mielestä agilityksi. Olen pohtinut että meidän pitäisi pikkuhiljaa aloitella liikkeiden pötkottämistä ja temppuilu on positiivinen tapa aloittaa palkattomuus.

Omatoimisesti hiomme (yllätysyllätys) seuraamisen käännöksiä, luoksetuloa ja ruutua. Käännökset alkavat jo sujua oikein kivasti. Jos minä muistan katsoa koipiini enkä kompastu koiraan tai omiin jalkoihini. Täyskäännökset ovatkin jo aivan uusi mysteeri johon minun pitäisi alkaa tutustumaan.

Tiistaina fyssari hieroi neidin lötköksi. Priya oli oikein hyvässä kunnossa. Ne muutamat jumit lavoissa ja selässä lähtivät hyvin pehmenemään. Neiti oli kuulemma saanut lisää lihasta etenkin etuosaan. Muskeli-Priya! Hyvä että jompi kumpi meistä on hyvässä kunnossa!

Tänään ja torstaina vedimme keppisulkeisia. Hypyn takaa kepit ja siitä putkeen oli harjoituksen nimi. Joku punainen oli ehkä maailman pätevin! Ehkä pitäisi kohta alkaa tapella tietään kohti 12 keppiä. 2x2 on ollut meille todella hyvä metodi keppien opettamiseen. Vaikka välillä tuntui siltä että menetän toivoni niiden kanssa niin olen nyt kuuteen keppiimme todella tyytyväinen. Viikon hyppytekniikat ovat olleet samainen viuhka, jota teimme viime viikolla sekä etäisyyden arviointisarja kasvavalla etäisyydellä.

Priya on toiminut apulaisena remontissa. Sylikoiralle on ollut ihan käsittämätöntä, että mamma on kotona muttei huomaa häntä vaan pakkeloi typeränä vain seiniä. Viisaana koirana se on keksinyt että erään hierojan kehotuksesta kehun neitiä aina kun se venyttelee omatoimisesti. Nyt jaloissani pyörii hellyydenkipeä aussie, joka esittelee makeita venytyksiä. Eihän sitä voi kun paapoa kun toinen niin yrittää. Priyasta on muutenkin tullut aikuistuessaan enemmän ja enemmän sylikoira. Niin kuin kunnon Wirneen aussien kuuluukin olla ;)

Huomenna herätyskelloni pirahtaa kello 5:30 ja matkaa taittuu bussilla kohti Turkua ja Purina Centeriä. Jaakko Suoknuutin valmennus. Hui, hieman pelottaa nauretaanko meidät hallista ulos!


Priya löysi koko talon ainoan pehmeän
makuupaikan: Jonin housut
Priyan arvolle sopivampi nukkumapaikka




maanantai 1. joulukuuta 2014

Olipa kerran Joulukuu

Otimme kolmikosta kuvan joulukorttiin. Tässä versiossa vanhin ja viisain karkasi kuvasta.
Priya on mahtava matkustaja. Junassa se käpertyy lattialle kerälle ja vetää sikeitä koko matkan välittämättä ahtaudesta, metelistä  vieraista ihmisistä, tai koirista. Olemme juuri nyt matkalla takaisin Tampereelle. Vietimme Priyan kanssa viikon äitini luona Jyväskylässä "lomaillen". Priya lähinnä toimi työnjohtajana kun me kannoimme neljä mottia puita sisälle liiteriin, koristelimme taloa joulun odotusta varten ja juoksimme ympäriinsä asioilla. Perjantaina Priya pääsi käymään Julia Kärnän valmennuksessa, jossa kävimme läpi hyppytekniikkaa.

Siskoni oli varannut tunnin Panun kanssa, mutta koska pieni musta spanieli ei jaksa koko tuntia pomppia yksinään niin Priya pääsi mukaan. Panu teki tunnilla perussarjaa ja vauhditonta okseria. Herran ongelmaksi muotoitui hössöttävä hyppytyyli, jossa häntä ja pää pönöttivät kohti kattoa aiheuttaen sen, että selkä painui notkolle. Spanielia eivät myöskään riman kolautukset haitanneet kun nameille oli niin kiire. Perinteiset medivälit olivat toiset töppösille hieman isot joten väliä piti lyhentää puolella jalalla. Kun välejä lyhennettiin ja rimoihin luotiin näköhäiriötä ylimääräisillä rimoilla, paransi Panu suoritustaan. Mikään ei suloisempi kun musta takkukasa, joka pomppii riemukkaita loikkia esteiden yli häntä heiluen.

Priya teki perussarjaa ja hevosenkenkää. Perussarjalle lähtö tökki hieman kun neidille tuli hieman kiire lähdöddä eikä hän ehtinyt siirtää painoaan taakse. Julia laittoi Priyan lähtemään perussarjalle heti ensimmäisen esteen takaa tavallisen neljän askelmitan sijaan. ensimmäisellä kerralla neiti pudotti ensimmäisen riman, mutta korjasi jo toisella toistolla. Myös viimeinen este meinasi mennä hieman penkin alle kun neiti teki tappoloikan palkalle. Loikan sai pois kun siirtimme palkkaa selvästi kauemmas.

Hevosenkenkä oli meille uusi harjoitus. Siinä viisi estettä laitettiin hevosenkengän muotoiseen viuhkaan. Esteiden välit olivat samoja kuin perussarjassa eli maxikoira tapauksessa kuusi jalkaa. Harjoituksen tarkoituksena on opettaa koiralle kääntymistä ja hyppäämistä. Koira työskentelee etujaloillaan eritavalla kun sisemmän jalan pitää tomia käännöstä johtavana rattina. Harjoitus tehdään aina molempiin suuntiin ensin kolme kertaa, sitten vielä kerran molempiin suuntiin. Priyan ensimmäiset toistot menivät hieman hämmennyksen vallassa. Neiti lähti sarjalle hyvin mutta puolessa välissä iski epätoivo ja hän siirsi raville tai otti välilaukan. Toisto toistolta suoritus kuitenkin parani ja viimeiset kaksi hipoivat jo täydellisyyttä.

Priya osoitti tälläkin tunnilla, että sillä on todella hyvä kehonhallinta. Se voisi olla vielä parempikin, mutta suuremmalta osin se on hyppäämiseltään omaa "ikäänsä edellä". Priyaa harmittaa kolautukset ja pudotukset vaikka neidin vire on agilityssä korkealla. Joidenkin koirien kohdalla vireen nousu tarkoittaa ettei kolautukset tunnu missään ja esteistä voi räiskiä miten vain läpi. Priya pudottaa harjoin (hyppäämme siis medi-korkuisia, joten ehkä senkin vuoksi) ja yleensä pudotus on minun vikani.

Joulukuu on täällä! Meille se tuo tulleessaan uuden asunnon remontointia ja toivottavasti ennen Joulua muuttoa hieman isompaan pytinkiin. Lenkkimaastot säilyvät onneksi samoina koska emme siirrä osoitettamme kovin montaa korttelia. Joulukuussa treenejä saattaa jäädä remonttihässäkän vuoksi väliin, mutta yritämme päästä säännöllisiin viikkotreeneihimme. Lisäksi ensi viikonloppuna menemme Wirneen porukan järjestämään Jaakko Suoknuutin valmennukseen. Hui. Pelottaa vähän mitenhän me pärjätään siellä. Tänään menemme vielä illalla agilityyn ja  huomenna neidillä on fyssari joten lomailemme pari päivää sen kunniaksi!