sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Olipa kerran Emäntä

Just, Jippi, Priya, Jedi, Jäynä ja Nox

Olen saanut kahdelta kouluttajalta Priyasta seuraavan kuvauksen: se on koira jota pitää ravistaa ennen käyttöä. Hassua on, että kyseiseen lausahdukseen on päädytty kahdesta ihan eri syystä. Ensimmäisen kerran tokotreenien jälkeen kun Priya innostui harjoituksesta vasta hullun leikittämisen jälkeen ja toisen kerran tänään paimentaessa kun priya rauhoittui vasta kamalien liinasulkeisten yhteydessä.

Tänään siis paimennustreenimme keskittyi siihen etä Priya rauhoittui. Teimme ensimmäisen kierroksen harjoitusta jossa Lampaat olivat aitauksen sisällä pienemmässä aitauksessa. Harjoitus hieman turhautti Priyaa mutta sain sen kieltämättä helpommin pysähtymään kun se ei päässyt innostumaan lampaista liikaa.

Toisen kierroksen Lampaat olivat koko aitauksessa mutta Priya oli liinassa. Jokainen liian railakas yritys estettiin ja rauhallisesta lähestymisestä sai jatkaa. Yllätyksekseni Priya rauhoittui äkkiä ja kuljetti lampaita hienosti. Loistavaa oli että vaikka vauhti rauhoittui niin into ei laskenut vaan neiti teki töitä keskittyneesti.

Kouluttajamme tokaisi koulutuksen lomassa että Priya on semmonen emäntä. Tässä tapauksessa en ole ihan varma onko se kohteliaisuus.

Perjantaina tokotreenien teemana oli nouto.

Päheä Wirneen-liivini
Teimme perus noutoa ja pitoa. Teki hieman tiukkaa koska olen hieman vältellyt tätä liikettä. Saimme kuitenkin ihan hyvää palautetta liikkeistä ja kannustusta jatkaa eteenpäin.

Teimme ensimmäistä kertaa tunistusnoutoa hallissa jossa on paljon häiriöhajua. Piilotin kapulaa erilaisten esineiden  sisälle. Neidin taitava nenä löysi kapulan heti. Se työskenteli nenällään todella taitavasti. Otimme itsenäisesti myös seuraamisen käännöksiä, ruutua ja hyppyä.

Lauantaina kävimme hieman pomppimassa agilityä. Teimme samaa harjoitusta kuin viime maanantaina. Halusin selättää sen koska jalkani eivät taipuneet harjoitukseen alkuviikosta.

Harjoituksessa oli käytävä jota koira vietiin kolmen hypyn yli joko valssilla, perjätöllä tai takaaleikkauksella. Yritin ottaa harjoitukset videolle mutta jostain syystä kamerani ei onnistunut kuvaamaan mitään. Aika tylsää koska olisin kerrankin osannut tehdä harjoituksen. Tai sitten tuuduttaudun siihen ajatukseen koska en katsonut kompurointiani videolla.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Olipa kerran Loskasadeleiri

kuva: Jenny Söderlund


Tällä hetkellä jaloissani makaa erittäin väsynyt koira. Takana on rankka viikonloppu, jonka treenianti imi meistä molemmista mehut hetkeksi aikaa. Loskasadeleiri oli erään kaveriporukan yhdessä järjestämä leiri, johon minä ja Priya saimme kunnian osallistua. Leirille treenasimme kouluttajien tahtiin agilityä, tokoa ja koiratanssiä sekä omatoimisesti jälkeä ja rallya.

Video viikonlopusta:



Agility 
15.11.2014
Kouluttaja: Esa lehdistö

Minä ja minun tottelemattomat raajani pääsimme tekemään hieman koiran linjausta esteille, valssia ja takaa-kiertoa. Tämä oli yksi niitä koulutuksia, jossa jotain vain loksahti päässäni. Kävimme radan yksityiskohtaisesti läpi niin, että Esa kertoi tarkasti miten kannattaa ohjata koiraa jotta sen linja osuu radalla suotuisaan kohtaan. 

"Älä ohjaa estettä vaan ohjaa linjaa." 

Jostain syystä en ole kovin hyvin sisäistänyt tätä aikaisemmin. Minä ja tökeröt ohjausliikkeeni olemme osoittaneet tyylikkäästi esteitä aivan liian myöhään aiheuttaen hassuja linjoja koiralle. Lamppu kuitenkin syttyi tämän koulutuksen aikana monta kertaa ja pystyin sisäistämään jotkin liikkeet tarkemmin. 


Teimme Priyan kanssa radastamme muutamia pätkiä. Radan aloitus oli kolme esteen suora, joka päättyi neljännen esteen takaakiertoon ja ja kääntyi siitä esteen kautta putkeen. Lähdössä olin toisen esteen takana ja sain lähteä juoksemaa vasta kun Priya oli ylittänyt ensimmäisen estee ja lukitsi toisen. Ennen kolmatta hyppyä piti linjata koiran hyppyä lähettämällä koira hypylle hieman kauempaa (tämä näkyy videolla). siitä menimme sitten takaakiertoon, joka tuli tehdä aikaisin jotta koiralle tuli hyvä linja seuraavalle hypylle ja putkeen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta hyvin opettavaista. 

Toinen pätkämme oli valssi ja irtoamisharjoitus.
Ykköselle ja kakkoselle valssi, sitten kolmosen kautta neloselle niin, että koira irtosi hyvin. Siitä käänsin rintamasuuntani nopeasti putkelle ja lähetin putkeen. Putken jälkeen olisi tullut puomi, joka alkoi 3. ja 4. esteen välistä. Sen vuoksi hyvä irtoaminen säästi aikaa ja pystyi pinkomaan puomin loppuun nopeasti. 

Kolmas radanpätkämme sisälsi kummallisen valssipyörähdyksen joka laittoi jalkani solmuun. En kuollaksenikan muista miten tämä kohta meni koska en saanut sitä videolle. ehkä ihan hyvä koska jalkasolmuni oli hirvittävää katsottavaa. 

Esa oli todella kärsivällinen ja selkeä opettaja. Varmasti hakeudun hänen oppiinsa toisenkin kerran jos tilaisuus vain aukeaa. Koulutuksen jälkeen hän kehui Priyaa ja sanoi meidän olevan hyvällä alulla. 

Toko
16.11.2014
Kouluttaja: Heikki Mäkinen

En voi kun ihailla tämän kouluttajan kärsivällisyyttä minun kanssani. Olin nimittäin varmasti hyvin rasittava koulutettava. Valitsin teemaksemme seuraamisen kääntymiset ja jäävät. Koutsi-parka joutui opettamaan minua kävelemään ihan kädestä pitäen. Minä ja kaksi vasenta jalkaani emme osanneet kääntyä. Videolta voittekin nähdä että harjoitteluni muistuttaa lähinnä rattijuopon viivalla kävelyä. 

Toinen teemamme jäävien ajan intin taas ettei mikään ole tarpeeksi hyvä. Ajattelin nostaa kissan pöydälle näissä treeneissä ja käsitellä toppiongelmaamme. Sen ongelma on lähinnä se etten ole oikein tyytyväinen mihinkään ja olen opettanut sen Priyalle niin monella tavalla, että koira-parka on oikeasti sekaisin. Saimme jonkinlaisen ratkaisun ongelmaan mutta en sitten tiedä miten se lähtee toimimaan.

ÄÄÄ. Minulla ei todellakaan ollut näissä tokotreenisää hauskaa. Tunsin itseni todella typeräksi kun yritin selittää mitä kaikkea olen säheltänyt "täydellisen topin" metsästyksessäni. Kouluttaja ajatteli varmaan, että olen aivan kamala ihminen. Priya-parka.

Ilokseni huomasin videolta, että Priyan häntä heiluu jatkuvasti seuraamisen aikana. Olen jotenkin ajatellut että sen seuraaminen näyttää laiskalta ja ilottomalta. Videolta sain sen sijaan todistaa punaisen ahneusilmettä, hyvää kontaktia ja heiluvaa häntää. Aika päheä punainen. 

Kuralan kartanon maisemissa muistelin viime kevään Wirneen-leiriä, jonka treenit vietin itku silmässä karjuen karkailevalle Priyalle jota kiinnosti kaikki muu enemmän kun minä. Koirani ei ollut lainkaan hanskassa ja yhteistyötämme ei voinut kutsua yhteistyöksi. Tajusin millaisen matkan olemme kulkeneet Priyan kanssa viimeisen puolen vuoden aikana. Aivan mahtavaa! Hyvä me! 



torstai 13. marraskuuta 2014

Olipa kerran Pätevä aksakoirani






Suuntasimme tänään Jennyn ja Ilon sekä heidän kaverikoirakkonsa Kristan ja Reginan kanssa hallille aksaamaan. Teimme rataa, jota Jenny ja Ilo olivat vääntäneet viime viikon treeneissään.

Ratapiirros kopioitu Jennyn blogista 
Haastavammaksi kohdaksi radassa osoittautui 5.esteeltä lähettäminen 6. putkeen. Priyalle se, että se lähetetään putkeen niin että minä olen putken ulkosivulla on vielä hyvin vaikeaa eikä se ymmärrä minua ihan täysin. En siis osaa ohjata priyaa sinne tarpeeksi selkeästi. Sain kuitenkin koko radan kahlatta jotenkuten läpi! Jee!

Tein myös keppejä ja keinua, josta onkin muodostunut meidän omatoimitreenien vakioaihe. Kepeillä Priya oli tosi pätevä!Teimme niitä myös yhden esteen takaa. Wuhuu! Kyllä se kaksitoista keppiä jonain päivänä onnistuu.

Huomenna lähdemme Jennyn ja Ilon kanssa kohti Kuralan kartanoa ja leiriä. Tiedossa siis on taas hurja viikonloppu täynnä agilityä, tokoa, jälkeä ja koiratanssia.













maanantai 10. marraskuuta 2014

Olipa kerran 18,4 kg

Hullun naputtelumaratonini välissä päivittelen vähän lyhyesti Priyan kuulumisia. Perjantain tokotreenien vetäjänä oli Anu Rantanen ja teemana kaukot. Tehoryhmän vaihtuvat kouluttajat ovat sopineet niin, että jokaisella on oma sama teemansa jota tehdään heidän kerroillaan. Kouluttaja voi katsoa sitten liikkeen edistystä.

Treenien aluksi teimme pienen kisamaisen treenin, jossa otimme liikkuroituna vapaavalintaisen liikkeen ja teimme siitä suoraan siirtymän kaukoihin. Otin Priyna kanssa vain kaukojen aloituksen koska varsinaiset kaukot ivät vielä valmiina liikkeenä onnistu. Vapaavalintainen liikkeemme oli seuraaminen.

Kaukot ovat menneet osittain eteenpäin. Istuminen sujuu paremmin kurre-harjoittelun avulla. Maahanmeno taas on kokenut takapakin kun olemme harjoitelleet liikkeestä maahanmenon nopeita versioita. Ajan kanssa Priya varmasti oppii erottamaan ne.

Lauantaina kävimme Wuffilla aksaamassa. Treenihalli on lemmikkikaupan yhteydessä, joten käytin Priyaa vaaálla odottaessamme vuoron alkua. 18,4 kg! Ilokseni sain huomata että turkki ei ole ainut joka on vähentynyt tässä syksyn aikana. Ruokinnan sovittaminen on tuottanut tulosta!

Treeneissä teimme hyppytekniikkaa (vauhditon okseri) sekä pientä kääntymisharjoitusta muutamalla esteellä.

Tänään agilityssä teimme keppejä ja keinua. Otimme kepeissä hieman vaikeampia kulmia joten ne oli levitetty auki. Priya meni kepeille myös esteen takaa. Pätevä tyttö! Keinussa Priya laittoi ensin takajalkojaan keinun päälle ja sai sitten kävellä muutaman kerran madalletun keinun yli.





torstai 6. marraskuuta 2014

Olipa kerran epätoivoista keppeilyä


Ahneusilme


Vaikka en jaksa syvällisempiä tähän näpytellä niin tuhlasin kallista kirjoitusaikaani (ahdistus, ahdistus..) väsäämällä meidän aamuisista aksoista koostevideon. Siinä on hyppytekniikkaa (vauhditon okseri), keppejä (yritän harjoitella enemmän kulmia ja lisätä häiriötä, siksi haaluilen typeränä siinä vieressä) ja jotain pientä ohjauskiemuraa.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Olipa kerran Kirjoituskuukausi

Marraskuu on perinteisesti haasteiden kuukausi. Jotkut kasvattavat viiksiä ja toiset lukevat joka päivä luvun ennalta määritetyistä kirjoista. Toiset hullut, kuten minä, osallistuvat NaNoWriMo:on. Se on kansainvälinen tapahtuma, joka pyörii yhden ajatuksen ympärillä: Kirjoita 50 000 sanaa marraskuun aikana. Tämä tarkoittaa noin 1667 sanaa päivässä. Meidän tapauksessamme tämä tarkoittaa ironisesti sitä että Priyan blogi viettää hiljaiseloa marraskuun ajan kirjoituskuukauden kunniaksi. Kun kamppailen 1667 sanan kanssa päivässä, blogiin kirjoittaminen ei tunnu enää houkuttelevalta ajatukselta. Pyrin kuitenkin edes silloin tällöin varastamaan aikaa Priyan kuulumisien kertomiseen.

Viime perjantaina tokotreeneissä vietimme halloweeniä Kati Selkämaan koutsaamana. Ajatuksena oli kohdata mörköjä! Eli tutummin liikkeitä, joista emme oikein pidä ja joiden harjoittelua olemme lykänneet. Me teimme Priyan kanssa nopeutta vaativia liikkeitä ja yritimme saada aikaan nopeampia maahanmenoja ja pysähtymisiä. Saimme ihan hyvää palautetta molemmista ja muutaman hyvän vinkin millä niihin voisi saada vielä enemmän nopeutta.

- Pysähtymisessä pompun kautta opettelu (mitä olemmekin jo aloitelleet) ja koiran takaa palkkaava apuohjaaja
- Maahanmenossa palkka lentää Priyan taakse

Kati kertoi että hänen vanhempi koiransa on Windedoksen (Priyan emän kasvattaja) kasvatti ja Priyalle jotain sukua! Ilmankos hän tykksi priyasta.

Launtaina ja Maanantaina laitoimme jalalla koreaksi agilityn tahtiin. Lauantain treenit alkoivat Da Vinci-koodi-henkeen kun meidän piti selvittää lukitun treenitilamme ovikoodi. Olimme jo luovuttaa kun saimme vihjeen piilotetusta avaimesta, joka putosi seinässä tönöttävästä pömpelistä kun sen sisään rullasi oikean numerokoodin. Itse treeneissä teimme rengasta ja putkeen irtoamista parin esteen takaa.

Maanantaina keskityimme pelkästään keppeihi jotka eivät vieläkään suju ihan niin hyvin kun haluaisin. Sain kotiläksyksi tehdä enemmän häiriötä eri kulmista lähetystä. Positiivista oli, että Priya pujotteli tallin omat kuusi keppiäkin ihmettelemättä välineiden vaihtoa sen enempää. Lisää harjoitusta siis!