perjantai 17. lokakuuta 2014

Olipa kerran Ruutu, kepit ja jäätyneet näpit

Keskiviikon tokotreeneissä sain kokea ensimmäistä kertaa tänä vuonna jäisten sormien vitsauksen. En saanut näppejäni tottelemaan sen vertaa että palkaaminen olisi onisstunut, naminpalat vaan putoilivat käsistäni eikä yksikään tuntunut löytävän koian suuhun. Niiden noukkiminen treeniliivistä vasta oli hankalaa. Taidan siirtyä ulkotreeneissä taas kongin käyttöön ettei minun tarvitse kuoria käsiäni lämpimien hanskojen sisältä.

Olen nyt tämän viikon keskittynyt keppien opettamiseen. Olen pyrkinyt tekemää useamman lyhyen treenin päivässä ja neiti onkin edistynyt hienosti. Elän vielä täydessä uskossa siihen että saamme kuusi keppiä valmiiksi parissa viikossa.

Keppien lisäksi uutena asiana on noussut ruutu. Se olikin perjantain tehoryhmän treenien teemana. Meidän ruutumme on vielä lapsenkengissä, joten teimme harjoitusta, jossa avustaja laittoi lelun ruutuun ja minä lähetiin Priyan lelulle, Sitten leikimme yhdessä ruudussa. Sain läksyksi tehdä ruutua kahdella tavalla:

- Vauhtia niin että jätä itse lelun ruutuun/avustaja jättää tai heittää sen ruutuun ja lähetän koiran sinne
- Paikkaa niin että naksuttelen hakeutumisesta oikeaan paikkaan ja siinä seisomisesta

Ruudun lisäksi tein kaikenlaista haahuilua. Priya tekee niin juoksujaan. Sen karva irtoaa, neiti merkkailee, kuono löytää "salaisen sopukan" alapäässä tavallista useammin ja kulmakunnan poikakoirien mielestä neiti jättää sulotuoksuja. tämän vuoksi annoin ryhmämme juoksuille herkän uroksen treenata ensin rauhassa. Sitten otimme hieman nopeaa maahanmenoa, seuraamista ja toppeja kiertämällä. Lopuksi teimme yhdessä paikkamakuun.

Olin aika ylpeä kun Priya ei ottanut ollenkaan häiriötä Jennystä ja Ilosta. Vaikka minulta kysyttiin paikkamakuussa ettei Priya varmaan halua Ilon viereen.Ei mitään ongelmaa! Neiti ei edes vilkuile hommissa Ilon perään <3 Vaikka kyse on maailman tylsimmästä paikkamakuusta.


3 kommenttia: