perjantai 24. lokakuuta 2014

Olipa kerran Mamman tyttö

Menetin eilen yöuneni erikoisen syyn vuoksi: mietin sitä kuinka erityinen Priya on. En ole tainnut ikinä blogissa kertoakaan, mutta se on niin viimeistä karvaa myöten mamman tyttö. Vaikka neiti on olevinaan niin itsenäinen tallustaja jolle kaksijalkaiset ihmisoliot ovat yhdentekeviä luontokappaleita niin sisimmiltään neiti on kunnon paimenkoira: mamma on Priyalle henki ja elämä. Jos ei halua lukea siirappista läpätystä niin hyppää suoraan postauksen loppuun jossa lupaan ketoa tämän päivän tokosta.

Pöksyt?!

 Priya nukkuu aina minun vieressäni. Jos sänkyyn ei mahdu niin punainen löytyy lattialta käden ulottuvilta. Nukkumaan mennessä silittelen aina Priyaa niin kauan että nukahdan. Kun rojahdan sänkyyn valmiina kuorsaamaan, Priya hakeutuu kuin käskystä käteni alle siliteltäväksi. Öisin Priya toimii mamman hampaiden henkivartijana. Minullahan on inhottava tapa narskuttaa stressaavien päivien jälkeen. Sellaisina öinä neiti herättelee minua huolestuneena ja pussailee kevyesti poskelle. Päivisin Priya löyty aina samasta huoneesta kuin mamma. Jos ei jaloista makaamasta niin sitten jostain lähettyviltä silppuamasta lelua ja vakoilemasta naapureita. 

Priya ei suostu lähtemään mihinkään ilman minua. Se ei mene autoon jos minä en ole nousemassa
samaan kyytiin. Se ei hievahdakaan kaupan ovelta jos minä olen vielä sisällä. Lenkillä se ei voi irrota pitkälle hyvänkään hajun houkuttelemana. Jos lenkittäjänä toimii joku muu kuin minä, tuntuu neidillä olevan aina kiire kotiin mamman helmoihin.

Jos en ole kotona, Priyan elämä pysähtyy. Joni on raportoinut poissaloni aikana apaattisena ovella makaavasta koirasta, joka aloittaa riehumisen heti kun palaan. Priya rytmittää elämänsä myös minun mukaani. Jos Joni nousee ja minä jään nukkumaan, Priya jää nukkumaan kanssani vaikka sitä kuinka maanittelisi nousemaan. Jos herään aikaisin niin Priyakin herää. 

Priya ei lähde hommiin vieraiden kanssa. Ei edes Jonin kanssa. Se saattaa kyllä kiinnostua palkasta ja tehdä hieman jotain helppoa, mutta se lopettaa heti kun suoritettava tehtävä käy liian haasteelliseksi ja poistuu vain paikalta. Ehkä huijaan itseäni, mutta elän siinä uskossa että Priya ei tee kanssani hommia vain palkan vuoksi, se on vain kivaa bonusta, se tekee hommia minulle koska se haluaa. Priyaa on maailman helpoin palkata sosiaalisella palkalla. Jokainen kehu ja iloinen puhe saa neidin kiemurtelemaan onnesta. 

On se niin hieno koira,

Tänään tokotreeneissä meinasin pillahtaa itkuun silkasta riemusta kun yhtäkkiä ymmärsin kuinka paljon Priya haluaa tehdä hommia kanssani. Neidin riemu on sanoinkuvailematon kun se kuulee liikkeen lopuksi kehun. 

Tänään tehoryhmän vetäjänä oli Minna Lähdekorpi ja teemana oli häiriöt. Olimme perusasennossa ja Minna teki erilaisia häiriöitä leluilla. Harjoitus oli meille tuttu seuraamiskurssilta ja Priya piti ammattimaisesti katsekontaktia. Teimme samaa harjoitusta myös makuulla. 

Tein itsekseni seuraamista, luoksentulon toppeja, kaukokäskyjen istu-maahan vaihtoja ja liikkeestä maahanmenoa. Punainen oli maailman pätevin. Vaikka se aloitti juoksunsa eilen ja pöksyt olivat aluksi aika ällöt. Lopuksi temme yhdessä paikkamakuun 2min. Kävin vain kerran välipalkkaamassa Priyaa pään maassa pitämisestä. Treenien paras fiilis tuli hyvin onnistuneesta paikkamakuusta! 

Tämä nyt oli tällainen "rakastan Priyaa"-horina. Huomenna suuntaamme kohti Someroa ja paimennusta joten seuraavassa postauksessa luultavasti taas parjaan millainen sika minulla onkaan koiran karvoissa. 




8 kommenttia:

  1. Ihana Priya <3

    Äläkä nyt vielä ennakkoon manaa huomista ;) Jospa Priya yllättää sut huomisen paimennuksissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja sehän yllätti olemalla vielä possumpi :DD On se silti ihana <3

      Poista
  2. Ihana siirappipostaus! Kun olin seuraamiskurssilla ilman koiraa, jäi muiden harjoitellessa hyvin aikaa seurailla eri koirakoiden tekemisiä. Sillon pisti silmään se, että teidän työskentelyssä on jotain todella erityistä. Yksikään muu kurssin koirista ei keskittynyt omistajansa kanssa työskentelyyn samanlaisella asenteella kuin Priya. En tiedä ootko huomannu Priyan kanssa sellaista, että naksutinta käytettäessä vire laskisi? Olen nyt huomannut Pörrin kanssa, että naksuttimen kanssa treenatessa Pörrin vire laskee, mutta jos kehun sitä sanallisesti, sen vire nousee. Minusta tämä kertoo siitä, että Pörrille tärkein palkka ei ole se, että se saa namin ja vaan se, että minä olen tyytyväinen sen suoritukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentista! Tänään paimentaessa yhteistyö ei ollut ihan niin kaunista katsottavaa :DD

      Priyan vire ei laske naksuttimesta, mutta aika harvoin kyllä palkkaan puhtaasti pelkastään naksuttimella. Naksautan, mutta yleensä kehun vielä lisäksi jos suoritus on ollut oikein mahtava :) En vaan osaa olla kehumatta! Se on kyllä hyvä piirre tokoa ajatellen jos syttyy kovasti kehuista :) Eipähän tarvitse hirveästi harjoitella sosiaalista palkkausta!

      Poista
  3. Voi pikku Priyaa! ♥ Seuraavaksi sanot, ettei se välitä kasvattajatädistäkään, jos sinä olet lähistöllä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nyt sentään :D Saattas se Lauran matkaan lähtee :) Toi teksti kuulostaa ehkä vähän itsekeskeiseltä näin jälkeenpäin luettuna :DD

      Poista
  4. <3 ! Te olette ihana pari, katselin kanssa eilen aivan keskittyneenä teidän menoa. Priya vähät välitti Minnasta, leluista tai muusta. Super.

    Moni kohta kuulosti tosi tutulta. Ainoa, että tuttujen ihanuuksien matkaan Ilo kyllä lähtee helpommin kun Priya. Oletan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Taitaa olla tuttua aika monelle koiran ja etenkin aussien omistajalle :)

      Poista