torstai 30. lokakuuta 2014

Olipa kerran Kaksi marjaa

Pyörremyrsky bussissa


Priyan ihana sisko Ilo suloistutti elämäämme tulemalla meille yökylään. Tytöt roikkuivatkin toistensa niskassa eilen yömyöhään.asti. Ollaan Priyan kanssa todella onnekkaita kun Ilo asuu niin lähellä. Siskosten ystävyyttä on ollut mahtava seurata. Punaisilla on omat sisäpiirijuttunsa ja leikit menevät niin yksiin. Tytöt on ihan omanlaisia persooniaan, mutta olen Iloa hoitaessani huomannut, että kyllä ne on veistetty samasta puusta. Molemmilla on samanlainen hellyysilme. Korvat katoavat niskaan ja suu nykii hymyä. Eikä mikään estä punaista aussia kiipeämästä syliin lipaisemaan naamaa. Molemmilla on myös samanlainen sikapossun ahneusilme, joka tuijottaa ruuanmurun toivossa. 

Aamulla pakkasin punaiset bussiin ja suuntasimme hallille aksaamaan. Mukaamme lähti ystäväni Veera koiransa kanssa. Aloitimme treenit tekemällä pari toistoakeinun kolauttamista. Priya tarjosi heti takajalkojaan keinun päälle joten palkkasin neitiä siitä ja vapautin.

Sitten siirryimme hyppytekniikkaan. Veera halusi tehdä perussarjaa joten tein Priyan kanssa samoja harjoituksia kuin viime viikolla. Lisäsin hieman enemmän häiriötä nopeauttamalla kävelyäni esteiden vierellä. Sain Jennyltä luvan tehdä samanlaiset harjoitukset myös Ilon kanssa. Se selvisi harjoituksista loistavasti. Siskoksilla on hyvin samanlainen vauhdikas mutta harkitseva tekniikka. 

Videolla on pätkä molempien tyttöjen pompuista:



Priyan kanssa teimme vielä takaaleikkausharjoitusta joka vaihtui nopeasti irtoamisharjoitukseen. Neiti tuijottelee minua helposti minua suorittaessa esteitä. Taoimme siis yksinkertaista perustetta: kun minä juoksen niin Priyakin juoksee eteenpäin. Aluksi Veera palkkasi Priya suoralla, mutta siirryimme nopeasti siihen että minä palkkasin siitä kun Priya juoksee eteen. Jo muutamalla toistolla Priya irtosi paremmin edelleni eikä tähyillyt perääni.

Tätä harjoitusta en valitettavavasti saanut nauhalle kun kännykästä loppui tila kesken.

Huomenna tokotreeneisää teemanamme on halloweenin kunniaksi: kohtaa mörköliikkeesi!


tiistai 28. lokakuuta 2014

Olipa kerran Naku Priya


Priya on päättänyt pudottaa kaikki karvansa lähestyvän talven kunniaksi. Vaikka ei Priyalla ole koskaan ollut mitään valtavaa aussien karvapehkoa niin neiti näyttää tällä hetkellä niin nakulta karvojensa kanssa. Kesällä Priyalta paloi karvat vaaleiksi auringosta ja nyt karva on vaihtunut takaisin tummempaan kuosiin.

Priya lokakuu 2014

Priya Elokuu 2014
Eilen agilityssä oli teemana perjättö ja takaaleikkaus. Teimme radanpätkää jossa harjoittelimme molempia. Ensimmäisellä kierroksella teimme persjättöä. Se sujuikin oikein hyvin, mutta ongelmaksi muodostui suora putki, jonka jälkeen Priyan olisi pitänyt kääntyä. Ohjaus ei oikein ottanut toimiakseen. Neiti syöksyi niin vauhdilla putkesta ulos että ajautui hypystä ohi. Hinkkasimme tätä kohtaa jonkin aikaa kunnes käännös onnistui jotenkuten. 

Takaaleikkauksessa meillä oli hieman sama ongelma. Sen saanut Priyaa käännettyä esteelle tarpeeksi selkeästi. Neiti kun näki palkkaa pitelevän koutsimme, se ampaisi sellaista kyytiä ettei mamman räpeltävää käännösyritystä huomattu. Saimme sitten lopuksi jonkinlaisen onnistumisen aikaiseksi. 

Video on hieman huonolaatuinen ja siitä puuttuu kokonaan tappelumme putkijarrun kanssa koska se tapahtui ruudun ulkopuolella. 






Tänään kävimme Jennyn ja Ilon kanssa treenailemassa Jennyn kummitädin hallivuorolla pienessä treenitilassa Nokialla. Tein keppejä pari muutaman toiston sarjaa. Priya hakee selvästi vielä keppien välejä eikä ole löytänyt täysin rytmiä. Harjoitukset siis jatkukoon! Jenny treenasi Rallya ja mekin kokeilimme heidän ratansa läpi. Otin myös vähän tokoa: 

- "Hullua maahanmenoa" eli yritin saada nopeutta Priyan maahanmenoon. Meillä parhaat syöksymaahanmenot saadaan aikaiseksi lentonameilla. Käsken Priyan maahan ja heitän namin samantien kun Priya alkaa mennä maahan. Tällä tavalla sain Priyalle aika kivoja kiireisiä maahanmenoja. Voi kun ne vaan säilyisivät kivoina seuraamisenkin yhteydessä..

- Pysähtymistä pompun kanssa. Olen opettanut Priyalle pikkuisen pompun etujaloilla jotta saisin pysähtymisestä näyttävämmän. En tiedä miten hyödyllinen projekti tämä on, aika näyttää, mutta ainakin Priya osaa hauskan tempun.

- Seuraamista, joka oli pätevää <3

- Hyppyä muutaman kerran namialusta avulla

lauantai 25. lokakuuta 2014

Olipa kerran "Sulla ei varmaan ollut hauskaa mutta kyllä se ihan hyvältä näytti"

Kommentti kertoo tiivistetysti kaiken tämän päivän paimennuksesta.


Meillähän on ollut parin kuukauden tauko lampaiden pyörityksestä ja se valittavasti näkyi suorituksessa. Okei ehkä en voi käyttää taukoa tekosyynä kun treenejä on muutenkin ollut harvakseltaan. Ehkä syytän juoksuja, yleistä fiilistä tai sitten taivaankappaleiden sijaintia. Lopputulos oli kuitenkin sama: liikaa intoa, liian vähän korvia. 

Paimennuksessa paikalla olivat H-pennuista Hoppu, Jocke ja Raiku sekä J-pennuista Jippi, Jedi, Kayla, Maggie ja Melli. Priya edusti yksin I-pentuetta. Tämä oli J-pennuista monien ensikosketus lampaisiin, mutta meno näytti katsojan silmään oikein kivalta. Pennut kulkivat liinassa ja niitä kehuttiin kiinnostuksesta lampaita kohtaan. Voi kun voisi itse palata Priyan kanssa siihen vaiheeseen kun kiinnostusta vasta kasvatettiin ja siitä rohkaistiin (oliko meillä koskaan sellaista vaihetta?).

Aitaukseen mentäessä Priya odotti maltillisesti käskystä ja lähti lampaille vasta luvan saatuaan. Siihen ne korvat sitten jäivätkin. Seurasi kaaottinen hetki, jossa Priyan paimensi intoa puhkuen ja minä kompuroin mudassa raivoa tihkuten. Priya piti etaisyyttä mielestäni oikein hyvin, mutta pysähtymisyritykset kaikuivat kuuroille korville. Niin ja ravi oli neidille täysin tuntematon askellaji. Ainoat käytössä olevat vaihteet olivat: Pysähdyksissä syömässä kakkaa tai vauhkona laukkaamassa ympäri lampaita monttu auki. Sain neidin kerran pysäytettyä kun käskin sen menemään maahan. Olin hieman yllättynyt ku se totteli. 

Kouluttajamme tokaisi vain palautteeksi: "Sulla ei varmaan ollut hauskaa mutta kyllä kyllä se jo ihan kivalta näytti." Kuulin myöhemmin että kouluttajamme oli sanonut, että Priyassa ja Priyan puolisiskossa Raikussa on paimentaessa jotain samaa. Otin kommentin omalta osaltani kohteliaisuutena koska Raiku on minusta ollut aivan mahtava persoona.

Toisella kierroksella pääsimme liinaan harjoittelemaan itsehillintää. Priya kiskoi menemään ja veti minua perässään mutaisella pohjalla. Ei sieltä paljon hillintää löytynyt liinan kanssakaan. Saimme pari hyvää ja rauhallista lähestymistä ja lopetimme siihen. 

Ehkä meidän paimennuksesta tulee joskus kymmenen vuoden päästä järkevää. 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Olipa kerran Mamman tyttö

Menetin eilen yöuneni erikoisen syyn vuoksi: mietin sitä kuinka erityinen Priya on. En ole tainnut ikinä blogissa kertoakaan, mutta se on niin viimeistä karvaa myöten mamman tyttö. Vaikka neiti on olevinaan niin itsenäinen tallustaja jolle kaksijalkaiset ihmisoliot ovat yhdentekeviä luontokappaleita niin sisimmiltään neiti on kunnon paimenkoira: mamma on Priyalle henki ja elämä. Jos ei halua lukea siirappista läpätystä niin hyppää suoraan postauksen loppuun jossa lupaan ketoa tämän päivän tokosta.

Pöksyt?!

 Priya nukkuu aina minun vieressäni. Jos sänkyyn ei mahdu niin punainen löytyy lattialta käden ulottuvilta. Nukkumaan mennessä silittelen aina Priyaa niin kauan että nukahdan. Kun rojahdan sänkyyn valmiina kuorsaamaan, Priya hakeutuu kuin käskystä käteni alle siliteltäväksi. Öisin Priya toimii mamman hampaiden henkivartijana. Minullahan on inhottava tapa narskuttaa stressaavien päivien jälkeen. Sellaisina öinä neiti herättelee minua huolestuneena ja pussailee kevyesti poskelle. Päivisin Priya löyty aina samasta huoneesta kuin mamma. Jos ei jaloista makaamasta niin sitten jostain lähettyviltä silppuamasta lelua ja vakoilemasta naapureita. 

Priya ei suostu lähtemään mihinkään ilman minua. Se ei mene autoon jos minä en ole nousemassa
samaan kyytiin. Se ei hievahdakaan kaupan ovelta jos minä olen vielä sisällä. Lenkillä se ei voi irrota pitkälle hyvänkään hajun houkuttelemana. Jos lenkittäjänä toimii joku muu kuin minä, tuntuu neidillä olevan aina kiire kotiin mamman helmoihin.

Jos en ole kotona, Priyan elämä pysähtyy. Joni on raportoinut poissaloni aikana apaattisena ovella makaavasta koirasta, joka aloittaa riehumisen heti kun palaan. Priya rytmittää elämänsä myös minun mukaani. Jos Joni nousee ja minä jään nukkumaan, Priya jää nukkumaan kanssani vaikka sitä kuinka maanittelisi nousemaan. Jos herään aikaisin niin Priyakin herää. 

Priya ei lähde hommiin vieraiden kanssa. Ei edes Jonin kanssa. Se saattaa kyllä kiinnostua palkasta ja tehdä hieman jotain helppoa, mutta se lopettaa heti kun suoritettava tehtävä käy liian haasteelliseksi ja poistuu vain paikalta. Ehkä huijaan itseäni, mutta elän siinä uskossa että Priya ei tee kanssani hommia vain palkan vuoksi, se on vain kivaa bonusta, se tekee hommia minulle koska se haluaa. Priyaa on maailman helpoin palkata sosiaalisella palkalla. Jokainen kehu ja iloinen puhe saa neidin kiemurtelemaan onnesta. 

On se niin hieno koira,

Tänään tokotreeneissä meinasin pillahtaa itkuun silkasta riemusta kun yhtäkkiä ymmärsin kuinka paljon Priya haluaa tehdä hommia kanssani. Neidin riemu on sanoinkuvailematon kun se kuulee liikkeen lopuksi kehun. 

Tänään tehoryhmän vetäjänä oli Minna Lähdekorpi ja teemana oli häiriöt. Olimme perusasennossa ja Minna teki erilaisia häiriöitä leluilla. Harjoitus oli meille tuttu seuraamiskurssilta ja Priya piti ammattimaisesti katsekontaktia. Teimme samaa harjoitusta myös makuulla. 

Tein itsekseni seuraamista, luoksentulon toppeja, kaukokäskyjen istu-maahan vaihtoja ja liikkeestä maahanmenoa. Punainen oli maailman pätevin. Vaikka se aloitti juoksunsa eilen ja pöksyt olivat aluksi aika ällöt. Lopuksi temme yhdessä paikkamakuun 2min. Kävin vain kerran välipalkkaamassa Priyaa pään maassa pitämisestä. Treenien paras fiilis tuli hyvin onnistuneesta paikkamakuusta! 

Tämä nyt oli tällainen "rakastan Priyaa"-horina. Huomenna suuntaamme kohti Someroa ja paimennusta joten seuraavassa postauksessa luultavasti taas parjaan millainen sika minulla onkaan koiran karvoissa. 




torstai 23. lokakuuta 2014

Olipa kerran Aplodit renkaan jälkeen



Sylissä on ruuhkaa
Hemmetti siellä on kylmä! Terveisiä palelemasta bussipysäkiltä jäisten näppien ja kohmeisten varpaiden kanssa. Pakkanen tuntuu kyllä niin pahalta aina kesän jälkeen. Kaikessa tässä kylmyydessä raahaudui tänään treenaamaan agilityä omatoimisesti. 

Teimme koutsimme antamia kotiläksyjä renkaan kanssa. Priya ei ole tehnyt rengasta montaa kertaa joten luonnollisesti se oli neidistä aika haastavaa. Tein renkaalle ihan suoria lähestymisiä ja näytin selvästi rengasta Priyalle niin se löysi renkaan aika pätevästi.

Renkaan lisäksi teimme hyppytekniikkaa. Olen ajatellut ottaa näissä meidän torstaitreeneissä aina muutaman toiston jotain hyppytekniikkaharjoitusta. Tänään oli vuorossa perussarja. Teimme ihan perussarjan lisäksi perussarjaa häiriöillä ja takaakierrolla.

Häiriötä on tarkoitus lisätä pikkuhiljaa ensin kävelemällä koiran vieressä ja sitten juoksemalla. Näin koira oppii hyppäämään oikein radallakin ohjaajan sähläyksestä huolimatta. Perussarjan avulla voi harjoitella myös takaakiertoa. Koira oppii käyttämään kehoa oikein kääntyessään ja hypätessään.

Video treeneistä: 

Priya saa nähtävästi aina vajaan näköiset aplodit kun tekee oikein.





keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Olipa kerran Syntymäpäivä ja muuta sekoilua

Kuva: Jenny
Priyan elämä on pyörinyt alkuviikon kokonaan pujottelun ympärillä. Tällä hetkellä harjoittelu on siinä vaiheessa, että neiti pujottelee kahden keppiparin läpi ja sukeltaa lievemmässä kulmassa olevan kolmanteen keppipariin. Harjoittelu on ollut aika helppoa ja hauskaa. Priya ymmärsi idean aika vaivattomasti ja olen saanut nostaa vaikeustasoa nopeasti. Toivon että saamme maanantaisin mennessä kuusi keppiä onnistumaan. Sitten koutsimme saa kertoa miten tästä jatketaan.

Muutenkin aksainnostukseni on noussut taas uusiin svääreihin. Intoa varjostaa vain se, ette tiedä kuinka paljon harrastamista Priyan selkä kestää. Tähän asti neiti on pysynyt hyvässä kunnossa eikä ole ollut jumissa treenien jälkeen. Aika näyttää miten meidän käy. Täytyy vain huolehtia kehonhuollosta ja fysioterapiasta niin hyvin kuin pystyn ja osata lopettaa jos näyttää siltä että Priyalle on harrastamisesta enemmän harmia kuin iloa. Olen kuitenkin tavannut saman "vaivan" kanssa eläviä koirakoita, jotka treenaavat agilityä säännöllisesti ja se antaa meille toivoa edes jonkinlaisesta agilityurasta.

Ai niin, hyvää syntymäpäivää minä!

Synttäreiden kunniaksi kävimme Priyan kanssa tokoilemassa Tokoringin kanssa. Tein seuraamisen tekniikkaa ja ilmettä. Seuraamisessamme alkaa olla hieman jyystämisen makuu. Olen hieman haluton viemään liikettä eteenpäin. Täytyy ehkä toivoa perjantaisiin tehoryhmään teemaksi seuraamista.

Toisaalta tuntuu siltä että tokomme jyystää muutenkin paikoillaan. Kaikissa liikkeissä on niin paljon harjoiteltavaa ette tiedä itsekään mitä meidän kannattaisi tehdä. Välillä en edes tiedä miltä liikkeiden pitäisi näyttää. Kärsin ehkä sellaisesta perfektionistisen aloittelijan epävarmuus-syndroomasta. Pitäisi vaan uskaltaa mennä eteenpäin. Johan tässä kyllästyvät treenikaveritkin katsomaan samoja temppuja, puhumattakaan koirasta.

On se toko vaikeaa.





perjantai 17. lokakuuta 2014

Olipa kerran Ruutu, kepit ja jäätyneet näpit

Keskiviikon tokotreeneissä sain kokea ensimmäistä kertaa tänä vuonna jäisten sormien vitsauksen. En saanut näppejäni tottelemaan sen vertaa että palkaaminen olisi onisstunut, naminpalat vaan putoilivat käsistäni eikä yksikään tuntunut löytävän koian suuhun. Niiden noukkiminen treeniliivistä vasta oli hankalaa. Taidan siirtyä ulkotreeneissä taas kongin käyttöön ettei minun tarvitse kuoria käsiäni lämpimien hanskojen sisältä.

Olen nyt tämän viikon keskittynyt keppien opettamiseen. Olen pyrkinyt tekemää useamman lyhyen treenin päivässä ja neiti onkin edistynyt hienosti. Elän vielä täydessä uskossa siihen että saamme kuusi keppiä valmiiksi parissa viikossa.

Keppien lisäksi uutena asiana on noussut ruutu. Se olikin perjantain tehoryhmän treenien teemana. Meidän ruutumme on vielä lapsenkengissä, joten teimme harjoitusta, jossa avustaja laittoi lelun ruutuun ja minä lähetiin Priyan lelulle, Sitten leikimme yhdessä ruudussa. Sain läksyksi tehdä ruutua kahdella tavalla:

- Vauhtia niin että jätä itse lelun ruutuun/avustaja jättää tai heittää sen ruutuun ja lähetän koiran sinne
- Paikkaa niin että naksuttelen hakeutumisesta oikeaan paikkaan ja siinä seisomisesta

Ruudun lisäksi tein kaikenlaista haahuilua. Priya tekee niin juoksujaan. Sen karva irtoaa, neiti merkkailee, kuono löytää "salaisen sopukan" alapäässä tavallista useammin ja kulmakunnan poikakoirien mielestä neiti jättää sulotuoksuja. tämän vuoksi annoin ryhmämme juoksuille herkän uroksen treenata ensin rauhassa. Sitten otimme hieman nopeaa maahanmenoa, seuraamista ja toppeja kiertämällä. Lopuksi teimme yhdessä paikkamakuun.

Olin aika ylpeä kun Priya ei ottanut ollenkaan häiriötä Jennystä ja Ilosta. Vaikka minulta kysyttiin paikkamakuussa ettei Priya varmaan halua Ilon viereen.Ei mitään ongelmaa! Neiti ei edes vilkuile hommissa Ilon perään <3 Vaikka kyse on maailman tylsimmästä paikkamakuusta.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Olipa kerran Räyhä-Priya irtoaa

Ihan ensiksi hehkutus: tein Priyan kanssa eilen ensimmäistä kertaa pidemmän pätkän seuraamista ja neiti oli mahtava! Ensimmäistä kertaa tuli usko siihen että kyllä me tästä seuraamissuosta noustaan! 

Sitten agilityyn. Kirjoitin tämän postauksen jo eilen, mutta videoni asenneongelmien vuoksi saan tämän julkaistua vasta nyt.

Priya antaa palautetta mammalle..
Kuvan on viime kesänä taltioinut Jenny.
Kesällä alkeisryhmämme keskittyi aika paljon erilaisiin käännöksiin ja ohjausliikkeisiin. Koutsimme huomasi tämän ja olemme nyt keskittyneet takomaan perusteita kuten estehakuisuutta ja irtoamista. Tämän päivän rata oli "kiemura", jossa saimme harjoitella koiran esteille hakeutumista takanamme, koiran irtoamista ja eteenlähetystä. Jos oltaisiin nyt hevosmaailmassa, sanoisin että esteet olivat "kolmikaarisella kiemurauralla".

Ongelmaksi meille nousi jälleen kerran minun hitauteni. Vaikka Priya irtosi putkeen loistavasti niin silti jäin aina hämmästelemään suoritusta enkä siis saanut ruhoani toiselle puolelle seuraavaa estettä tarpeeksi nopeasti. On se vaikeaa. TamSK:ille perustettiin facebookkiin agilityohjaajien fysiikkaryhmä, jonka treenien alkamista minä ja hitaat koipeni odotamme innolla.

Video, josta näkee tarkemmin harjoituksemme:





Koutsimme antoi minulle lainaksi 2x2-kepit, jolla saan opetettua pujottelun tehokkaammin. Olemme tehneet muutan pätkän ja toistaiseksi on mennyt loistavasti. Koutsimme opetti meille hieman erilaisen tekniikan kun mihin olen tottunut ja se osoittautui oikein aivopähkinäksi. Olen joutunut vääntämään harjoituksen itselleni useaan kertaan oikein rautalangasta siirtemällä keppejä.



perjantai 10. lokakuuta 2014

Olipa kerran Tokokurre

Priya katsoo Vain elämää-ohjelmaa
TamSK nuorten koirien TOKO tehoryhmä
10.10.2014
Teema: Kaukot
Kouluttaja: Anu Rantanen

Tänään tokossa Priya löysi sisäisen oravansa. Nimittäin istu-maahan siirtymissä. Priya istuu luonnostaan hieman laiskasti ja röhnöttäen joten sain vinkiksi tehdä istumista kurre-tempun kautta (eli koira istuu etutassut yhäällä). Sen avulla koira oppii oikean pomppaavan tekniikan istumisessa. Maahanmenoa voin opetella myös kurren kautta pompauttamalla, jotta siitä saa näytämämmän.

Priyan seiso-maahan vaihdot ovat luonnostaan aika hyviä. Seisomasta istumiseen sain reseptiksi painonsiirron opettamisen. Ensin palkkaan vaan painonsiirrosta taakse ja sitä kautta saan opetettua ryhdikkään istumisen.

Priyan fysiikka ei kestä vielä montaa hyvää toistoa putkeen, joten pidin kaukotreenit lyhyenä. Tein omatoimisesti seuraamisen tekniikkaa ja viime kerralla läksyksi annettua "ilmettä". Neidillä oli aika raivopäivä ja vire pysyi ylhäällä loistavasti.

Lopuksi teimme vielä paikkamakuun. Priyan pää oli alhaalla ja laitoin eteen vielä etupalkan skarppia asennetta lisäämään. Palkasin neitiä vielä muutaman kerran maahan paikkiksen aikana enkä lähtenyt kovin kauas seisomaan. Paikkis näyttää paljon paremmalta! Priya odottelee paikallaan, ei haaluile, vaihtele lonkalta toiselle ja ylläpitää koko ajan tarvittavaa "pientä virettä".

tiistai 7. lokakuuta 2014

Olipa kerran aksaräpellystä

Agilityn tuskaa
Näppäimistön naputtelu-kiintiöni on tämä päivän osalta ylitetty, joten kerron treenikuulumiset hyvin pelkistetysti.

Eilisissä aksatreeneissä teemana oli rengas ja koiran irtoaminen esteille. Teimme rataa, jossa toisena esteenä oli rengas. Ensimmäisen kierroksen käytimme kokonaan renkaan hahmottamiseen. Priya ei siis ole kovin montaa kertaa rengasta mennyt, joten siinä oli hieman hakemista. Sain kuitenkin tehtyä renkaan jopa yhden esteen takaa. Lisää harjoittelua tähän vielä tarvitaan..

Toisella kierroksella teimme radanpätkää, jossa koiran piti irrota esteille. Toinen harjoittelun aihe.

Jäähkälenkillä juttelimme koutsimme kanssa keppien ja kontaktien opetuksesta. Hän halusi kuulla vähän suunnitelmistamme niiden suhteen. Meidän suunnitelma on siis opettaa kepit 2x2-metodilla. Koutsimme sanoi lainaavansa omia keppejään minulle jotta voin opettaa ne tehokkaammin. Samalla saan aikarajan harjoittelulle ja näin hieman tulta pyllyn alle. Kontaktejen kanssa joudun vähän miettimään. A-esteen opetan kehikolla (juoksukontaktina). Tekisin puominkin juoksukontaktina jos minulla olisi mahdollisuus harjoitella sita useammin. Meidän treenitahdilla pysähdyskontakti olisi järkevämpi vaihtoehto. En tiedä sitten mikä on meidän kontaktien kohtalo.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Olipa kerran Ensimmäiset tehotreenit

Tokon tehoryhmä 3.10.2014
Kouluttaja: Maiju Ojamies
Teema: Seuraaminen/kontakti

Tänään polkaistiin käyntiin talvikauden 2014/2015 TamSK:in nuorten koirien tehoryhmä. Koirakoita ryhmässä on yhteensä kahdeksan ja meillä on suuri kunnia olla yksi näistä onnekkaista. Kausi korkattiin käyntiin teemalla seuraaminen ja kontakti. Maiju koulutti meitä viimeksi viime keväänä (tässä postauksessa kerrotaan noista epätoivoisista treenistä)

Ihan aluksi saimme kehuja siitä miten hyvin Priya nyt keskittyy. Se huomasi hallissa vaan ja ainoastaan minut. Näytin Maijulle harjoituksia joita olimme tehneet seuraamiskurssilla. Maiju painotti tekniikkaharjoitusten lisäksi harjoittelemaan myös "seuraamisen ilmettä" eli palkkaamaan enemmän lelulla. En tiedä miksi, mutta tunnun säännöllisesti unohtavan leikkimisen merkityksen kun olen treenaamassa kouluttajan edessä. Saatan joskus jopa tiedostomattani ajatella miksi Priya muka haluaisi mieluummin leikkiä kanssani kun sillä on nameja tarjolla. Vaikka totuus on, että nami on neidille vähäinen palkka leluun verrattuna.Aika moni kouluttaja on minulta kysynyt mikset palkkaa sitä lelulla useammin. Ehkä vielä muutaman kouluttajan pitää takoa sitä päähäni niin sitten uskallan oikeasti palkata Priyaa lelulla useammin. Unohdan leikkimisen usein juuri jännittävissä tilanteissa (kuten uuden ryhmän tai kouluttajan kohtaaminen) joten kyse ehkä on myös heittäytymisen pelosta. Palkkaan mieluummin hiljaa namilla kun tulen tietoiseksi kömpelöstä leikistämme. Yksin harjoitellessa harvemmin palkkaan Priyaa edes namilla.

Saimme siis tehtäväksi harjoitella tekniikkaa ja "ilmettä" erikseen. Ja pitää molemmat harjoitukset yhtä tärkeänä. Muuten saan aikaiseksi taas lässähtäneen lopputuloksen ja sitten kohta taas itken sitä ettei seuraamisessa ole tarpeeksi virettä.

Ihana Ilo on ollut meillä hoidossa pari päivää.
tytöillä on ollut meininki katossa!
Treenailimme myös itseksemme lähinnä tätä "seuraamisen ilmettä". Menin kentälle, härnäsi Priyaa lelulla, laitoin sen kainaloon ja odotin kun Priya tarjosi perusasentoa. Sitten laitoin bileet pystyyn. Neiti oli harjoituksista ihan liekeissä eikä huonnut edes viereisellä kentällä aksailevia tyyppejä. Voisin siis kutsua näitä oikein hyvin onistuneiksi ensimmäisiksi treeneiksi. Ryhmämme vaikutti oikein mukavalta! Ryhmä on täynnä lahjakkaita ja mahtavia koirakoita! Suurin osa on meitä valmiimpia (oikeastaan vain 4kk pikkupentu taitaa olla lähellä tasoamme). Pelkäsin että meille tulee osaavammassa seurassa todella typerä olo, mutta treenien tunnelma oli oikein rento ja auttavainen.

Lopetimme treenit paikkikseen. Kokeilin Priyan kanssa toista kertaa pään alhaalla pitoa. En oikein tiedä mitä mieltä olisin siitä. Tähän mennessä pään pitäminen on parantanut paikkamakuutamme huomattamasti. Priya siis odottaa skarpinpana paikallaan, keskittyy minuun eikä vaivu horrokseen. Samaa tulosta en saanut aikaiseksi edes etupalkalla.





torstai 2. lokakuuta 2014

Olipa kerran kääntymisen vaikeus

Seuraamien teemakurssi 16.-30.9,2014
Piia Karinen ja Riikka Kivimäki
Koirakoutsi 

1. kerta
2. kerta

Kuva: Jenny Söderlund
Olenhan minä elämässäni kääntynyt useasti, vasemmalle ja oikealle. Tehnyt jopa niin nopeita piruetteja, että lopputuloksena olen lentänyt avuttomasti pyllylleni. Mutta silti kärsin seuraamisessa käsittämättömästä kyvyttömyydestä kääntyä mihinkään suuntaan. Kouluttajamme piti tulla fyysisesti siirtämään jalkojani että tajusin miten vasemmalle käännytään kätevästi törmäämättä koiraan.
On se vaikeaa.

Teimme siis harjoitusta, jossa koira on perusasennossa, palkkaan sitä muutaman kerran taas perusasentoon ("laitan rahaa pankkiin") ja sitten otan askeleen eteen. Palkkaan siitä kun koira oma-aloitteisesti hakeutuu uudestaan perusasentoon. Voin myös kääntyä oikealle ja vasemmalle paikallani (tai voin jos osaan) ja harjoitella näin kääntymistä. Seuraamista on hyvä harjoitella aikansa vain pienellä neliön muotoisella alueella, niin että perusasentoon hakeutumisesta tulee koiralle maailman paras juttu. Suoraa käveleminen ja temponvaihtelut on sitten helppo lisätä harjoitteluun mukaan kun perusasennon paikka on koiralla varma.

Opin tältä kurssilta todella paljon. Vaikka olen kuullut aikaisemminkin, että: "seuraaminen on perusasentoon hakeutumista", en sisäistäyt perusteiden harjoittelun tärkeyttä. Lyhyen kurssin aikana Priyan perusasennon paikka on parantunut hurjasti eikä nojailua tapahdu enää juuri ollenkaan.

Ei kun harjoittelemaan ahkerasti niin eiköhän se seuraaminen ala meitäkin sujua.

Saamme Priyan kanssa nauttia pari päivää ihanan Ilon seurasta! Meininki oli siskon saapuessa melkoinen. Painit jatkuivatkin pitkään yöhön. Ilo näytti rauhoittuvan meille nukkumaan ilman suurempia hämmennyksiä.