tiistai 23. syyskuuta 2014

Olipa kerran Reikiä seuraamisen perusteissa

Seuraamisen teemakurssi 16.-30.9.2014
Piia Karinen ja Riikka Kivimäki
Koirakoutsi

Linkki postaukseen ensimmäisestä tunnista

Kuva: Marja

Jotenkin sitä aina ajattelee että ongelmat johtuvat jostain suuresta ja monimutkaisesta. Luule aina että vastaus löytyy jostain käsittämästömästä ydinfysiikasta mikä lentää niin yli ymmärrykseni. Mutta ei! Löysin seuraamiskurssin toisella kerralla reikiä meidän perusteissa, joista seuraamienkin osittain vuotaa.

Ihan alkuun siis: palaa pentutreeniin. Se ei tosiasiassa lopu koskaan.

- Luopuminen: seuraaminen tai mikä tahansa muukin koulutus lähtee luopumisesta. Koiran tulee osata luopua ympäristön häiriöistä keskittyäkseen koulutukseen. Luopumista voi käyttää apuna tokossa monella tavalla. Kun se on opetettu kunnolla voi liikkeisiin saada kestoa pyytämällä koiraa luopumaan avoimessa kourassa olevasta namista. Palkkaa voi myös käyttää käänteiseen houkutteluun. Edistävän koiran nenän edessä voi pyöritellä namia ja pyytää koiraa luopumaan siitä, saaden näi seuraamisen paikkaa taaemmas.

- Koiran aktiivisuus: Se miten hyvin koira koulutustilanteessa haluaa tarjota vaihtoehtoja omatoimisesti ratkaistaakseen edessä olevan pulman. Olen jotenkin aina ajatellut että Priya on vain persoonaltaan niin rauhallinen ja pohtiva, että tarjoaminen ei tule neidiltä luonnostaan. Siksi olen auttanut sitä paljon koulutustilanteissa. Olen kuitenkin huomannut että aktiivisuus on mennyt koko ajan parempaan suuntaan sen jälkeen kun lopetin houkuttelemisen kokonaan. Ajattelin ettei houkuttelu vaan sovi Priyalle joten sain sen aktivoitua paremmin pysymällä itse passiivisena. Totuus on että Priya on vasta nyt alkanut oppia oppimaan. En antanut sille pentuna tähän mahdollisuutta vaan autoin Priyaa aina onnistumaan. Tein pyhän lupauksen etten toimi näin yhdenkään koirani kanssa. Tästä lähtien Priya ja tulevat koirani saavat oppia aktiivisiksi koulutustilanteissa. Teen Priyan kanssa jatkossa paljon hupsuja sheippausharjoituksia jotta saan neitiä vielä aktiivisemmaksi. Uskon että tämä vaikuttaa positiivisesti myös neidin vireeseen. Ei siis enää houkuttelua, huitomista, hokemista tai muutakaan liikkumista mnun osaltani. Saan vain pönöttää aseenani naksutin, lelut ja lihapullat.

Sitten varsinaiseen seuraamiseen! Teimme tällä kertaa kahta eri harjoitusta: Omatoimista seuraamista ja perusasennon hakua laatikolla. 
Kuva: Marja

Omatoiminen seuraaminen tarkoittaa sitä että koira hakeutuu omasta aloitteestaan seuraamaan
vasemmalle puolelle. Ohjaaja siis vaan kävelee eteenpäin ja naksauttaa kun koira hakeutuu itse oikeaan kohtaan. Koiralle voi siis aluksi naksauttaa jo siitä kun koira ohittaa vasemman kyljen kaukaakin ja antaa palkan vasemman housunsauman kohdalta jotta koira todennäköisesti seuraavalla kerralla hakeutuu lähemmäs. Priyalta tämä harjoitus sujui todella hyvin. Neiti hakeutuu arjessakin helposti vasemmalle puolelleni ja ottaa kontaktia. Olen vahvistanut tätä spontaania perusasentoa.

Kuva: Marja
Perusasento laatikon avulla eli temppu jossa koiran etutassut ovat pienen tason päällä ja se kiertää takapäätään käyttäen kiinni vasempaan kylkeeni. koira opetetaan siis ensin pitämää jalkansa tason päällä ja sitten liikuttamaa takapäätään alustan ympäri. Opetin tämän avulla Priylle perusasennon pentuna mutta tein muutman virheen ja siksi tekniikka ei ole ihan täysin toiminut meillä. Ensinnäkin, minulla oli aivan liian suuri alusta. Liian suurella alustalla koiralle jää perusasennon paikka epäselväksi. Koska etutassut voivat liikkua, koira voi hakeutua sivulle liian eteen (niin kun meillä on käynyt). Toiseksi Priya ei osannut tarpeeksi hyvin luopua, johtaen siihen että neiti hamusi palkkaa kädestäni ja jäi joko liian kauas tuijottelemaan oikeaa tai liian lähelle tuijottelemaan vaenta kättäni. Kolmanneksi palkan paikkani oli liian edessä vahvistaen näin perusasentoa liian eteen. Neljänneksi en antaut Priyan tarjota toimintoja tarpeeksi aktiivisesti. Pienellä passiivisuudella olisin jo opettanut neidille loistavat korjausliikkeet vinoon perusasentoon. Ja viimeiseksi annoin neidin nojailla. Palkkasin siis liian tiiviistä perusasennosta ja siksi olemme nyt pulassa.

Tajusin tämän kaiken yhden keskustelun aikana koutsimme kanssa, Kyllä sitä ihminen osaa olla tyhmä. Koutsimme nauroi, että virheitä ei saa pelätä, kaikki tekevät niitä joskus. Pääasia että lähtee korjaamaan niitä. Siksi toko onkin niin hauskaa. Se on ongelmanratkaisua molemmille: Koira pohtii miten namin saisi tällä kertaa ja ohjaaja sitä miten saisi koiransa oppimaan asian halutulla tavalla. Pistää aivot raksuttamaan!

Kotiläksyt:
- Palkkaaminen omatoimisesta seuraamisesta/perusasennosta
- Edelleen "rahaa pankkiin" perusasennossa
- Perusasento laatikon avulla
- Sheippausharjoitukset (oma kotiläksy)
- Luopuminen vahvemmaksi


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti