maanantai 29. syyskuuta 2014

Olipa kerran pitkästä aikaa aksaa




Jennyn mestariteos. Mallilla ei ole kaikki muumit laaksossa.
Se on rumaa ja ruosteista! Se on kömpelöä ja hidasta! Mutta se on aksaa! Viime kerrasta oli aivan liian kauan. Mikään ei voita sitä fiilistä mikä meillä on rämpiessämme esteiden seassa. Meno oli aika kamalan näköistä. Olin koko ajan myöhässä ja juoksen ympäriinsä sen näköisenä kun minulla olisi keppi siellä mihin aurinko ei paista. Fiilis oli silti ihan uskomaton! Toivon että se välittyy videolta vaikka suoritus ei ole mikään mainioin.

Tämä oli siis talvikauden ensimmäinen kerta ja meidän ensimmäinen maistiainen Sabinan opeista. Eka kerta meni hieman tutustuessa, mutta Priya sai kehuja vauhdista ja innosta. Minä sen sijaan sain kotiläksyjä valssista. Nykyinen räpellykseni on hieman mielenkiintoinen ja epäselvä versio oikeasta. Huoh. Mitenhän sais tuon kehon tottelemaan paremmin? Kurjaa kun mieli haluaisi tehdä mutta typerä kantturakehoni ei pysy perässä. Ehkä se ois raahauduttava salille ja lenkille useammin. Alkaa tuo minunkin aussieni olla niin nopea etteivät nämä kintut pysy perässä.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Olipa kerran Punainen vatkattavana

P
Prinsessa vetää sikeitä hieronnan jälkeen
Priyalla oli tänään taas yksi kuukauden kohokohdista: se pääsi fyssarin jumpattavaksi ja hierottavaksi. Neiti laittoi tottuneesti pitkälleen lattialle ja antoi fyssarin laittaa itsensä vaikka solmuun. Välillä kuonosta kuului kevyt huokailu ja mussutus. Kuvasta puuttui vaan prinsessan kynttilät, rentouttava musiikki, kasvonaamio ja kurkut silmien päältä.  Priyalta löytyi hieman juntturaa lapojen kohdalta ja alaselästä. Hieronnan aikana ne lähtivät kuitenkin nopeasti pehmenemään. Puolieroja ei ollut.

Priya saa toipua viikonlopun ajan hieronnasta kun Milli tekee pitkää talkoopäivää TamSKin kisoissa Lempäälässä.

Maanantaina pitkästä aikaa aksaamaan! Viime kerrasta tuntuu olevan ikuisuus!

torstai 25. syyskuuta 2014

Olipa kerran Etsi viisi virhettä

Priya 1v 2kk by Jenny Söderlund
Otan usein treenaamistamme videolle. Siitä syystä että itse voin itse katsella jälkeenpäin mitä sitä tuli tehtyä. Totuushan on että en tiedä mitä minun raajani tekevät puolikaan ajasta. Ne elävät omaa elämäänsä ja kehittelevät maneereja selkäni takana. Jos treenaan yksin niin video toimii tiukkana koutsina, joka paljastaa kaikki virheemme (valitettavasti kyllä jälkeenpäin). Varsinainen "etsi viisi virhettä" harjoitus siis.

Otin taas tämän päivän treenimme videolle ja tein siitä tänne blogiinkin lyhyen koosteen.

Palataan kuitenkin ensin lyhyesti eilisiin treeneihin. Tokoringin treeneissä meidä teemaksemme nousi salakavalasti mikäpä muukaan kuin palkkaaminen. Jouduin keskittymään oikein syvällisesti siihen että pidän väliä naksauttamisen ja palkan keskelle. Käteni vain eksyi taskuun samaan aikaan kun sen kaveri painoi naksua. Tämä tapahtui siis spontaanin seuraamisen asennossa, jossa minun kuuluisi vain kävellä ja odottaa että koira hakeutuu vasemmalle puolelleni. Priyalla oli "hullun aussien päivä" (myös näitä sillä riittää)ja neiti tokoili aika raivolla. Toisten koirien kiertämistä ei voinut katsella hiljaa vaan sitä piti kommentoida syvillä vinkaisuilla ja haukuilla. Olen huomannut, että punaiseni on iltaisin treenatessa usein raivokkaampi kuin päivätreeneissä. Myös suurimmat tuhot kotona Priya saa aikaiseksi iltaisin. Onkohan neiti iltaeläimiä?

Tänään me molemmat olimme treeneissä laamoja. Minut on kaatanut ärsyttävä syysflunssa enkä jaksanut innostaa Priya tarpeeksi. Kenttä ei siis tänään raikunut meidän motivaatiosta.

Teimme seuraavia harjoituksia:

Spontaanista seuraamista niin, että kävelin kahve kepin väliä. Lähetin Priyan aina kiertämään ja kävelin karkuun. Naksautin Priyalle kun se hakeutui vasemmalla puolelleni ja palkkasen namilla housunsauman kohdalle. Tein näin muutaman toiston putkeen namilla ja sitten palkkasin lelulla. Tässä harjoiuksessa sen ei siis tarvitse hakeutua vielä oikeaan paikkaan tai pysyä siinä. Tarkoitus on että se hakeutuu sivulle ilman houkuttelua. Priya hakeutui sivulle hyvin, mutta nii kuin sanoin, olimme molemmat vähän laamoja,

Sitten teimme vähän pysähtymisiä kierrolla. Priya on tehnyt tätä vain kerran aikaisemmin, joten pari ensimmäistä toistoa tein valeheiton. Priya pysähtyi ihan hyvin joten vaihdoin vain vartaloapuihin ja käskysanaan (teen nykäisevän liikkeen). Pari toistoa huomasin videolta että Priya hieman valuu (palkkaan kuitenkin koska en nähnyt tätä edestä) Näissä toistoissa itse liikun taaksepäin kun annan käskyn joten se oli Priyalle varmasti hämmentävää. Kysykää jaloiltani miksi liikuin koska en muista sitä itse. Mutta sain myös irti hyviä lukkojarrutuksia pelkällä käskysanalla ja pienellä vartaloavulla.

Laatikkoharjoituksessa laamasimme sitten oikein kunnolla. Emme ole tehneet laatikkoa kodin turvallisten seinien ulkopuolella. Kotona yleensä palkkaan Priyan oikealle paikalle, sitten heitän sille namin jotta Priyan pitää tulle perusasentoon uudestaan. Ulkona namien heittely aiheuttaa meillä vain jumittavan nenä maassa-syndrooman joten lähtin Priyan hätävarana kiertämään. Tyttöhän kiertää kepin tyyliin käynnissä ja maleksii perusasentoon. Eli ei mennyt ihan putkeen tämä harjoitus. Tarvitaan siis vielä toistoja kotona ennen kuin voin "tuoda harjoituksen ulos". Laahustavien kiertojen jälkeen lähetin Priyan vain kiertämään pari kertaa jotta siitä ei jäisi meille kummallekaan ikävä maku suuhun.

Loppukevennykseksi Priya etsi tunnarikapulan pari kertaa lehtien seasta. Tämä oli siis toinen kerta kun neiti etsii kapulaa mistään! Aika pätevä!

Videolla teen aluksi myös "kentälle kutsumisen" eli jätän Priyan makaamaan kentän ulkopuolelle ja kutsun sen kanssani leikkimään. Tämä on osa meidän innolla tokoilemaan-projektia.

Pidemmitä puheitta, videomme: olkaa armollisia!






tiistai 23. syyskuuta 2014

Olipa kerran Reikiä seuraamisen perusteissa

Seuraamisen teemakurssi 16.-30.9.2014
Piia Karinen ja Riikka Kivimäki
Koirakoutsi

Linkki postaukseen ensimmäisestä tunnista

Kuva: Marja

Jotenkin sitä aina ajattelee että ongelmat johtuvat jostain suuresta ja monimutkaisesta. Luule aina että vastaus löytyy jostain käsittämästömästä ydinfysiikasta mikä lentää niin yli ymmärrykseni. Mutta ei! Löysin seuraamiskurssin toisella kerralla reikiä meidän perusteissa, joista seuraamienkin osittain vuotaa.

Ihan alkuun siis: palaa pentutreeniin. Se ei tosiasiassa lopu koskaan.

- Luopuminen: seuraaminen tai mikä tahansa muukin koulutus lähtee luopumisesta. Koiran tulee osata luopua ympäristön häiriöistä keskittyäkseen koulutukseen. Luopumista voi käyttää apuna tokossa monella tavalla. Kun se on opetettu kunnolla voi liikkeisiin saada kestoa pyytämällä koiraa luopumaan avoimessa kourassa olevasta namista. Palkkaa voi myös käyttää käänteiseen houkutteluun. Edistävän koiran nenän edessä voi pyöritellä namia ja pyytää koiraa luopumaan siitä, saaden näi seuraamisen paikkaa taaemmas.

- Koiran aktiivisuus: Se miten hyvin koira koulutustilanteessa haluaa tarjota vaihtoehtoja omatoimisesti ratkaistaakseen edessä olevan pulman. Olen jotenkin aina ajatellut että Priya on vain persoonaltaan niin rauhallinen ja pohtiva, että tarjoaminen ei tule neidiltä luonnostaan. Siksi olen auttanut sitä paljon koulutustilanteissa. Olen kuitenkin huomannut että aktiivisuus on mennyt koko ajan parempaan suuntaan sen jälkeen kun lopetin houkuttelemisen kokonaan. Ajattelin ettei houkuttelu vaan sovi Priyalle joten sain sen aktivoitua paremmin pysymällä itse passiivisena. Totuus on että Priya on vasta nyt alkanut oppia oppimaan. En antanut sille pentuna tähän mahdollisuutta vaan autoin Priyaa aina onnistumaan. Tein pyhän lupauksen etten toimi näin yhdenkään koirani kanssa. Tästä lähtien Priya ja tulevat koirani saavat oppia aktiivisiksi koulutustilanteissa. Teen Priyan kanssa jatkossa paljon hupsuja sheippausharjoituksia jotta saan neitiä vielä aktiivisemmaksi. Uskon että tämä vaikuttaa positiivisesti myös neidin vireeseen. Ei siis enää houkuttelua, huitomista, hokemista tai muutakaan liikkumista mnun osaltani. Saan vain pönöttää aseenani naksutin, lelut ja lihapullat.

Sitten varsinaiseen seuraamiseen! Teimme tällä kertaa kahta eri harjoitusta: Omatoimista seuraamista ja perusasennon hakua laatikolla. 
Kuva: Marja

Omatoiminen seuraaminen tarkoittaa sitä että koira hakeutuu omasta aloitteestaan seuraamaan
vasemmalle puolelle. Ohjaaja siis vaan kävelee eteenpäin ja naksauttaa kun koira hakeutuu itse oikeaan kohtaan. Koiralle voi siis aluksi naksauttaa jo siitä kun koira ohittaa vasemman kyljen kaukaakin ja antaa palkan vasemman housunsauman kohdalta jotta koira todennäköisesti seuraavalla kerralla hakeutuu lähemmäs. Priyalta tämä harjoitus sujui todella hyvin. Neiti hakeutuu arjessakin helposti vasemmalle puolelleni ja ottaa kontaktia. Olen vahvistanut tätä spontaania perusasentoa.

Kuva: Marja
Perusasento laatikon avulla eli temppu jossa koiran etutassut ovat pienen tason päällä ja se kiertää takapäätään käyttäen kiinni vasempaan kylkeeni. koira opetetaan siis ensin pitämää jalkansa tason päällä ja sitten liikuttamaa takapäätään alustan ympäri. Opetin tämän avulla Priylle perusasennon pentuna mutta tein muutman virheen ja siksi tekniikka ei ole ihan täysin toiminut meillä. Ensinnäkin, minulla oli aivan liian suuri alusta. Liian suurella alustalla koiralle jää perusasennon paikka epäselväksi. Koska etutassut voivat liikkua, koira voi hakeutua sivulle liian eteen (niin kun meillä on käynyt). Toiseksi Priya ei osannut tarpeeksi hyvin luopua, johtaen siihen että neiti hamusi palkkaa kädestäni ja jäi joko liian kauas tuijottelemaan oikeaa tai liian lähelle tuijottelemaan vaenta kättäni. Kolmanneksi palkan paikkani oli liian edessä vahvistaen näin perusasentoa liian eteen. Neljänneksi en antaut Priyan tarjota toimintoja tarpeeksi aktiivisesti. Pienellä passiivisuudella olisin jo opettanut neidille loistavat korjausliikkeet vinoon perusasentoon. Ja viimeiseksi annoin neidin nojailla. Palkkasin siis liian tiiviistä perusasennosta ja siksi olemme nyt pulassa.

Tajusin tämän kaiken yhden keskustelun aikana koutsimme kanssa, Kyllä sitä ihminen osaa olla tyhmä. Koutsimme nauroi, että virheitä ei saa pelätä, kaikki tekevät niitä joskus. Pääasia että lähtee korjaamaan niitä. Siksi toko onkin niin hauskaa. Se on ongelmanratkaisua molemmille: Koira pohtii miten namin saisi tällä kertaa ja ohjaaja sitä miten saisi koiransa oppimaan asian halutulla tavalla. Pistää aivot raksuttamaan!

Kotiläksyt:
- Palkkaaminen omatoimisesta seuraamisesta/perusasennosta
- Edelleen "rahaa pankkiin" perusasennossa
- Perusasento laatikon avulla
- Sheippausharjoitukset (oma kotiläksy)
- Luopuminen vahvemmaksi


sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Olipa kerran Ihanakamala toko ja muuta mukavaa

Kuva: Jenny Söderlund
Tällä viikolla ollaan paukutettu tokoa oikein olan takaa. Hieman ehkä nolottaa myöntää, mutta on tullut treenattua jotain joka päivä. Mukaan on mahtunut ihan huipputreenejen lisäksi myös niitä missä mieleni tekisi heittää tokokamppeilla vesilintua. Huomaan, että mitä enemmän teen lajia, sitä enemmän sytyn tokolle. Ja sitä enemmän hakkaan päätäni seinään. En halua opettaa liikkeitä hutaisten ja kiirehtiä kokeisiin lössöjen liikkeiden kanssa. Haluan opettaa ne mahdollisimman hyvin. Niin hyvin kuin tällainen aloitteleva kouluttaja osaa. Vaikka se tarkoittaisikin sitä että joudun odottamaan kokeisiin menoa ikuisuuden.  Meidän viikkoon on mahtunut seuraavalaisia harjoituksia:



Kotiläksyt
- Olemme takoneet ahkerasti seuruukurssin kontaktiharjoitusta perusasenossa
- Perusharjoituksen lisäksi olemme tehneet harjoitusta luopumisen kautta: koira saa palkinnon kun katsoo minua eikä häiriötä (esim. nami sivulla)
- Erilaisia häiriöitä: nami, ruoka, ihmiset, yllättävät äänet.. Olemme pestanneet treenikavereitamme oikein superhäiriöihin. Huomasin, että Priyalle toimii harjoituksessa toiminnon oma tarjoaminen houkuttelun tai huomauttamisen sijaan. Neiti sai vaikeiden leluhäiriöiden seassa keksiä sen, että lelun tuijottamisen sijaan naksun ja namin sai katsekontaktista. Melko pian sain tuijottaa tiiviisti meripihkan värisiin silmiin vaihtuvan leluhäiriön ajan.
- Priya lyssähtää tässäkin harjoituksessa nopeasti. Hyvä lelupalkka tiheään tahtiin. Tämä neiti ei tee skarpisti töitä pitkään vain lihapullan eteen.

Liikkeestä seisominen
- Olen pureutunut ehkä liiankin paljon tämän murheenkryynin maailmaan. Sen onnistuminen riippuu niin Priyan vireestä. Keskiviikkona topit olivat hyviä ja napakoita. Torstaina ne lössähtivät taas kun yritin vääntää niitä laama-Priyan kanssa.
- Lauantaina sain Priyan kasvattajalta mielenkiintoisen vinkin johon aio pureutua tarkemmin: pysähtymisen voi opettaa pompun kautta. Ilmalennolta pomppiminen tulee luonnostaan joten tämä voisi olla hauska tapa saada eloa pysähtymisiin. Sitäpaitsi se voisi olla mielenkiintoinen opetusprosessi (ikään kun minulla ei niitä olisi levällään tässä jo tarpeeksi).

Paikkamakuu
- Meidän paikkishan on on opetettu seuraavan kaavan mukaan: "jaa, muutkin tekee paikkista, no kai mä sit jätän se tohon rivin jatkoksi makaamaan." Priya pysyy hyvin paikoillaan, mutta minusta tuntuu ettei se ymmärrä eroa ihan tavallisen makoilun ja paikkamakuun välillä. Kummatkin ovat punaisen mielestä kuolettavan tylsiä. Eihän neiti nouse makuulta, mutta olen todistanut kaikenlaisia oheistoiminnan muotoja: ruohon/hiekan/maton nyppiminen, lonkalta toiselle vaihtaminen, pälyily..
- Sain tänään Lean treeneissä ohjeeksi nostaa Priyan virettä hieman. Yleensä koiralle opetetaan paikkikseen rauhallinen vire ruokapalkalla. Priya kuitenkin vaipuu liikaa horrokseen ja alkaa helposti keksiä oheistekemistä. Leikkiminen loppupalkaksi voi nostaa virettä hieman jotta neiti ymmärtäisi olevansa paikkiksessakin töissä.

Luoksepäästävyys
- Olen ottanut tehtäväkseni harjoitella joka treenien yhteydessä hieman luoksepäästävyyttä jotta tilanteesta tulisi neidille mahdollisimman mukava.
- Vieras ihminen tulee Priyan viereen ja neidin on katsottava minuun perusasennossa. Tämä harjoitus alkaa oikeastaan parin harjoituksen jälkeen mennä hyvin. Neiti ei oikeastaan alkuihmettelyn jälkeen välittänyt häntä lääppivistä tyypeistä.

Näyttelyharjoitus
- Ei liity tokoon ei. Mutta sain treenikaveriltani Annalta pyynnön liittyä hänen ja hänen Vartti-aussiensa seuraan Jyväskylän näyttelyihin "pakkohoota" hakemaan. Lupasin miettiä asiaa, katsella vähän millaien tuomari sinne tulee ja harjoitella meille niin kamalaa hampaiden katsomista. Jos kaikki on kunnossa marraskuuhun mennessä, voisimme lähteä hoota onkimaan.
- Olen siis ottanut mukaan hieman näyttelytreeniä. Priya ei välitä hiplauksesta ollenkaan. Mutta ne hampaat!! Huomasin että harjoitus on neidille kivempi jos ihminen vaan lähestyy meitä koskee nopeasti kuonoon eli (katsoo hampaat alkeellisesti) ja lähtee. Tilannetta ei siis saa jäädä voivottelemaan tai neiti alkaa paineistua. Treeniä, treeniä, kyllä se siitä. Mistähän sitä löytäis vieraita miehiä hipelöimään koiraa?

Kayla, Priya, Ilo, Nessa, Jedi, Hoppu ja Arthur (Kuva: Jenny Söderlund)
Lauantaina vaihdoimme lajia Rallyyn Wirneen porukan kanssa. Kasvistäti Laura tuli hakemaan koiraansa Hoppua pois hoidosta Tampereen perukoilta joten sovimme tapaamisen rallyn merkeissä. Mukana olivat Priyan ja Ilon lisäksi J-pennuista Kayla ja Jedi sekä sijoituspentu Arthur. Jedin omistaja Piritta teki meille alokasluokan radan ja ohjeisti meille lajin monimutkaisia sääntöjä. Täytyy myöntää että hyvästä ohjeistuksesta huolimatta säännöt tuntuivat todella monimutkaisilta. Tehdessäni rataa minun oli vaikea keskittyä koiraan, suoritukseen, suorituspaikkaan ja kylttiin samaan aikaan. En edes halua ajatella mitä olisi tapahtunut jos yhtälössä olisi ollut mukana vielä hihna, joka on pakollinen rallyn alokasluokassa. Putkiaivolle vähän aivotyötä! Esimerkiksi liikkeestä maahanmeno oli niin vaikea tehdä niin että minä jäin koiran viereen seinomaan. Jatkoin matkaani ilman koiraa melkein poikkeuksetta!

Teimme seuraavanlaisen radan (toivottavasti muistin oikein):

- 360 astetta käännös
- Koira eteen ja siitä sivulle
- pujottelu edestakaisin
- Peruuttaen: 1 askel, istu, 2 askelta, istu, 3 askelta, istu
- saksalainen käännös
- 270 asteen käännös vasemmalle
- sivuaskel oikealle
- käännös vasemmalle
- sprilaari
- liikkeestä maahanmeno
- 270 asteen käännös oikealle

Rally oli oikein hauskaa! Täytyy ottaa tavaksi treenata lajia säännöllisesti ihan mielenvirkistykseksi ja mennä ehkä joskus kisoihinkin.

perjantai 19. syyskuuta 2014

Olipa kerran Huippu-urheilija

Urheilukoiran lihashuolto-luento
Ortopedi Virpi Arminen ja 
eläinfysioterapeutti Elina Karhumäki
Kuva: Jenny Söderlund

Opin jotain uutta tänään: jokaista (harrastus)koiraa tulisi kohdella kuin huippu-urheilijaa riippumatta koiran rodusta, treenattavasta lajista tai kilpailutavoitteista. TamSK järjesti jäsenilleen luennon urheilukoiran valmistautumisesta kilpailuihin. Luennoimassa olivat ortopedi Virpi Arminen ja eläinfysioterapeutti Elina Karhumäki.

Opin luennolta monia asioita mitä en ollut edes ajatellut aikaisemmin. Suurimpaa ajatuksena luonnolta lähti mukaan koiran vuosisuunnitelman teko. Kieltämättä en ole ajatellut treenaamista viikkoa kauemmas. Sanat "peruskuntokausi" ja "kisakausi" ovat kuuluneet mielessäni osastoon "jalkapalloilijat ja muut sellaiset". Nyt kun tutustuin aiheeseen tarkemmin, aloin heti suunnitella "punaista vuosisuunnitelmaa". Suunnitelman päätavoitteena on TOKOn sm-kisat ensi kesänä (tai mikä tahansa muu ALO luokka, sm-kisat kuulostaa vain hienommalta). Agility kulkee ohjelmassa mukana vain nimellä voima/nopeusharjoittelu ja tavoitteemme on vain tuulettua TOKOsta ja tarkkailla kestääkö Priyan selkä agilityä. Julkaisen varmasti ohjeman täälläkin kunhan olen näyttäyt sen fyssarillemme ja kysynyt hänen mielipidettään siitä.

Listasin ylös muistiinpanojani molemmilta luennoilta. Ne on sekoitettu keskenään itselleni ymmärrettävään, yhtenäiseen muotoon: Ennen suoritusta, suorituksen jälkeen, arjessa ja vuosisuunnitelman tekeminen.

ENNEN SUORITUSTA (treenit tai kisat: sama asia)¨

Kuva: Jenny Söderlund
- Riittävä nesteytys: kulutus 0,5dl-1l/10kg, mutta raskas rasitus jopa kolminkertaistaa nesteytyksen tarpeen
- Koira tarvitsee nestettä ylläpitääkseen solujen sisäistä painetta, ruuan sulatusta, aineenvaihduntaa ja lämmönsäätelyä: vaikka koira ei hikoile, kuivuminen heikentää suorituskykyä ja hidastaa palautumista (proteiinin ja rasvan palaminen tarvitsee nestettä, kuivuminen hidastaa kehon hiilihydraattivajeen korjaamista)
- Stressiripuli ja läähätys lisäävät nesteen tarvetta
- Nestehukka vähentää janon tunnetta! Joten nesteytystä ei saa jättää koiran oman harkinnan varaan.
- Hyväksi tunnettu keino: esim. lihaliemi, tonnikalaliemi, piimä, jota on jatkettu vedellä
- Riittävä nesteytys useita tunteja ennen suoritusta (jos aamulla, nesteytyksen voi aloittaa jo edellisenä iltana)
- Vesi poistuu nopeasti pois vatsasta, joten nesteitys voidaan lopettaa n. 30min ennen suoritusta
- Koiralle ei ruokaa ennen suoritusta, nesteytys riittää
- Nesteen tarve on yksilöllinen, oman koiran tarvetta voi tarkkailla esim. virtsan määrällä. Jos koira virtsaa vähän, on sillä varmasti nestehukka
- kisasuoritusten välissä koiraa tulisi myös muistaa nesteyttää

Alkuverryttely
- Alkuverryttelyn tarkoituksena on saada koira fyysisesti ja psyykkisesti suorituksen vaatimaan tilaan
- Kehon lämpötila nousee
- Lihasten ja jänteisen joustavuus kasvaa
- Lihasten hapensaanti paranee
- verenkierto vilkastuu ja valmistautuu kuljettamaan kuona-aineita pois

- Mitä rasittavampi suoritus, sitä pidempi ja huolellisempi lämmittely
- 15-30 min: rauhallinen kävely, hölkkä, spurtit, nopeat käännökset ja hypyt (koko ajan vauhtia kasvattaen)
- Sivutaivutukset: Ohjaa namilla koiran päätä kylkeä kohti lavan kohdalle ja siitä hitaasti kylkeä pitkin kohti pyllyä
- Pään tavutus ylös ja kumarrus alas
- Lyhyet raajavenykset: kaikki jalat molempiin suuntiin
- Juuri ennen suoritusta vatsalihasten aktivointi esimerkiksi raajojen diagonaalisella nostolla (koira tasapainottelee kahden ristikkäisen jalan varassa): pystyy näin käyttämään niiden voimaa paremmin suorituksessa (myös hidas käynti ajaa saman asian)
- Uusi lämmittely aina kun koira on joutunut seisomaan 10min

SUORITUKSEN JÄLKEEN

Loppuverryttely
Kuva: Jenny Söderlund

- Niin että koiran hengitys tasautuu: ainakin 10-15min kevyttä hölkkää
- Aineenvaihdunta ja imunestekierto paranee ja tätä kautta palautuminen nopeutuu
- Lyhytkestoiset venytykset (samat kuin alkuverryttelyn aikana)
- Koiran kevyt hieronta ja lihasten puristelu nopeuttaa palautumista
- noin tunti suorituksen jälkeen pidempikestoiset venytykset

- Koiralle tarjotaan ruokaa nopeasti suorituksen jälkeen (odotetaan tietysti jäähdyytelyn loppuun ku hengitys on tasaantunut)
- Huolellinen nesteytys myös suorituksen jälkeen

ARJESSA:

Pentuajan tärkeät kuukaudet
Kuva: Laura Lönnberg
- Pennun kasvu nopeaa ja altista erilaisille häiriöille
- Pennun ruokinta ja liikunta: vaikuttavat geenien ohella mahdollisten kasvuhäiriöille
- Penun liikunnassa laatu enemmän kuin määrä: monipuolinen liikunta erilaisilla alustoilla edellytys sille että luusto, lihakset ja nivelet kehittyvät oikein
- Vähäinen tai yksipuolinen liikunta pentuna voi vaikuttaa heiketävästi koiran motoriikan kehitykseen
- Pennun ruokinta: ei liikaa ruokaa. Tavoitteena mahdollisimman hidas kasvu.
- Kasvavalle koiralle tarkoitettu ravinto
- Pennun henkien kasvatus urheilukoiraksi: tarvittavien kokemuksien tarjoaminen

Ruokinta
- Koiran ruokinnassa ensijaisesti rasvoja ja proteiineja: koiran lyhyt suolisto ei käytä hiilihydraatteja
- Koira muuntaa proteiineistä tehokkaasti hiilihydraatteja
- Urheilukoiran suorituksen jälkeen normaali ruokinta riittää hiilarivajeen tasaamiseen jos koiran ruokavalioon kuuluu riittävästi proteiinia arjessa (puhutaan nyt tavallisesta agility ym. harrastuskoirasta)
- Välttämättömiä aminohappoja löytyy hyvin mm. maitotuotteista ja kananmunasta
- Ruokailun vaihtamista kisakaudella tulisi välttää: tarvittavat muutokset tehdään kisakauden ulkopuolella

Lihaskuntoharjoittelu arjessa:
- Näitä voi helposti upottaa arjen rutiineihin ja lenkkien yhteyteen!
- Diagonaaliseisonta: 2sek 5-10 kertaa kummallekkin puolelle
  Nosta koiran ristikkäiset jalat muutaman sentin ilmaan
  tutkiva liike: pystyykö koira suoriutumaan samoin kun eilen? Huomaa ongelmat selässä.
  Helppo tehdä esimerkiksi tassuja pyyhkiessä lenkkien jälkeen
- Vatsalihasrutistus laatikon päällä
  Koira seisomaan laatikon päälle joka on kapeampi kuin koiran jalkojen väli
  Lenkillä esimerkiksi kivet, kannot ym.
- Peruutusharjoitus
  koira peruuttaa 5m, istuu ja kävelee saman matkan eteenpäin
- Aktiivinen venytys tuolilla seisten
  Koiran etupää tasolla, esimerkiksi tuolille tai rappusille. Ohjaa namilla niin että koira venyttää koko   vartaloaan
- Siks-saks ylämäkeen 
  Kävele koiran kanssa ylämäkeä hidasta käyntiä siks-sakkia
  Tämä liike on helppo ujuttaa lenkkien yhteyteen
  Saman voi tehdä myös alamäkeen
- Hidasta käyntiä oikealla puolella
  Koiran voi metsälenkillä ottaa muutamaksi minuutiksi hihnaan ja kävelyttää hitaasti oikealla        
  puolella
  Korjaa tokon aiheuttamaa vinoutta

VUOSISUUNNITELMA

Kuva: Jenny Söderlund
Peruskuntokausi 1

- Haetaan aerobinen peruskestävyys
- Tavoitteena lajisuorituksen perusteiden kehittäminen
- Yleisesti kehittävien harjoitusten määrä suurempi ja lajikohtaisen harjoittelun määrä pienempi kuin vuosisuunnitelman myöhäisemmissä vaiheissa
- Usein toistuva, pitkäkestoinen, mutta matalatehoinen liikunta ("pystyy puhumaan" vauhti)
- Ainakin neljä pitkää lenkkiä (1-3h) viikossa, jossa koira ravaa nopeaa, letkeää ravia (ohjaaja hölkäten tai pyörällä ym.)
- Aloitus käynnissä, myös käynti-ravi siirtymät
- Kunnon rakennus hitaasti vauhtia kasvattaen ja matkaa pidentäen

- Heikkouksien ja perustan harjoittelu

Peruskuntokausi 2

- Ylläpidetään peruskuntokausi 1:sellä saavutettuja ominaisuuksia
- Voimaharjoittelu: esimerkiksi hankitreeni, mäkijuoksu, uintiharjoitus: lähtö syvässä vedessä pystysuorasta asennosta esim. kepin perään
- Lajikohtaisen harjoittelun merkitys kasvaa

- Vahvuuksien harjoittelu lisääntyy

Kilpailuihin valmistava kausi:

- Anaerobisen kestävyyden harjoittelu sekä nopeuskestävyystason nostaminen
- Lyhyet huippuvauhtiset suoritukset
- Intervalliharjoittelu: 5-7sek pätkiä
- 2-3 treeniä viikossa
- Lajikohtaisen harjoittelun merkitys kasvaa entisestään

- Vahvuuksien treenaaminen lisääntyy ja heikkouksien vähenee

Kilpailukausi

- Pääasiassa lajiharjoittelua
- Nopeuskestävyys ja maksimikestävyysharjoittelu
- Peruskuntokausien pitkät ravilenkit jäävät kokonaan pois

- Vahvuuksien kehittäminen

Jäähdyttely ja lepokausi

- Liikunta ja aktivointi hoidetaan muulla tavalla kuin lajiharjoittelulla
- Mieli ja keho lepää
- Ainakin 1kk ilman lajiharjoittelua


tiistai 16. syyskuuta 2014

Olipa kerran Seuraamisen ihmeellinen maailma

Kuva: Jenny Söderlund
Seuraamisen teemakurssi 16.-30.9.
Koirakoutsi - Piia Karinen ja Riitta Kivimäki

Luitte aivan oikein. Tämä koirakko päätti nostaa mörkönsä kaikkien ihasteltavaksi ja mennä kurssille jossa käsitellään vain ja ainoastaan seuraamista.

Hui kauhistus.

Meidän kanssa kursseilemaan lähtivät Marja ja shetlanninlammaskoira Pörri. Ensimmäinen kerta koostui luennosta ja lyhyestä treenipätkästä. Meidät pyydettiin kirjoittamaan koiran perustiedot ja hieman taustaa paperille. Tämän perusteella koirakot jaettiin kahteen ryhmään. Meidän kouluttajaksemme valikoitus Piia Karinen.

Miten koiran tulisi seurata?
- Halukkaasti ohjaajan vasemmalla puolella, samansuuntaisesti ohjaajan kanssa
- Koiran lapa on suurinpiirtein ohjaajan polven kohdalla
- Koira pitää kontaktia ohjaajaan (seuraa mitä ohjaaja tekee)
- Ohjaaja liikuttaa käsivarsiaan ja jalkojaan luonnollisesti
- Seuraamista tehdään eri nopeuksin
- Käännökset ja täyskäännökset: ohjaaja saa päättää tekeekö täyskäännöksen kääntymällä oikealle tai vasemmalle vai "saksalaisella käännöksellä" (minkä Priya muuten osaa)
- Täyskäännöksen jälkeen ohjaajan tulisi jatkaa samaa linjaa
- Käskyn voi antaa koiralle liikkeelle lähdössä ja nopeuden vaihtuessa

Miten arvostellaan?
- jos koira on yli puolen metrin päässä, liike hylätään
- Seuraaminen tulkitaan liian tiiviiksi jos koira haittaa omistajan kulkemista (esim. törmää jalkaan)
- Haluton seuraaminen vähentää pisteet 6-7
- Kontaktin puutoksesta lähtee pisteitä
- Ylimääräisistä käskyistä, liikkeen hidastamisesta ym. avuista lähtee pisteitä
-  Vino perusasento vähentää pisteitä

Miten harjoitellaan?

Kuva: Jenny Söderlund
INTOHIMO!!!

- Kaiken perusta on se että koira haluaa itse ilman vihjetta pitää kontaktia ohjaajaan.
- Tämä tarkoittaa spontaanin kontaktin vahvistamista, mitään ei saavuteta jos koira tulee anella töihin.

- Kaikki lähtee hyvästä perusasennosta: siitä että koira istuu ja pitää yllä katsekontaktia yhtenäisesti
- Jonka jälkeen harjoitukseen voi lisätä häiriöitä (luopuminen lelusta ja namista)
- Koira pitää katsekontaktia kunnes se vapautetaan ja palkitaan!

- Perusasennossa liike: Askel eteen, hakeutuuko koira uuteen perusasetoon?
- Tätä kautta askeleita eri suuntiin, käännöksiä paikoillaan, perusasentoon tuloja eri etäisyyksiltä
- Perusasennon opetus laatikolla (koiran etutassut alustalla ja osaa kiertää pyllynsä ohjaajan vasemmalle sivulle)
- Harjoitteluu voi lisätä ihmisen häiriöliikkeen

- Tärkeintä: ensin intohimo, sitten tekniikka, sitten vasta häiriöt!

Luennon jälkeen aloimme käytännön harjoituksiin. Meidän ryhmässämme oli Marjan ja Pörrin lisäksi kaksi muuta koirakkoa. Treenasimme vuorotellen koutsin tarkan silmän alla. Huomasin hieman jännittäväni uutta koutsia. Etenkin kun sain kuulla että hän on yksi TamSK:in valmennusryhmäläisistä ja siis yksi meidän tulevan tehoryhmän kouluttajista. Hän oli katsomassa meidän pari viikon takaista näyttökoetta. Minähän olin niin paniikissa etten ymmärtänyt painaa ihmisten kasvoja mieleen.

Aloitimme spontaanin kontaktin harjoituksella, jossa koira jätettiin treenikentän ulkopuolelle ja itse peruutettiin kentälle. Koira vapautettiin lelulle jos se otti spontaanisti kontaktia. Ideana oli palkata koiran aktiivisuus. Ohjaaja ei saa tehdä mitään mikä houkuttelisi koiraa hommiin. Koiran tulee itse valita hommat yleisen hörhöilyn siaan. Kentällä jatkettiin peruuttelua ja kun koira otti kontaktin, siitä seurasi kehu. Vasta kehun jälkeen käsi alkoi kaivaa lelua taskusta.

Kuulostaa helpolta, mutta jotenkin tällaiselle putkiaivolle kehu tarkoittaa samanaikaisesti lelun/namin kaivamista. Jouduin ottamaan kaiken itsehillintäi kehiin etten yhdistä kehua liikkevaan käteeni. Muuten saan aikaiseksi koiran joka alkaa kytätä liikettäni.

Seuraavaksi teimme kierroksin ihan yksinkertaista perusasentoharjoitusta. Siirryimme itse istuvan koiran viereen ja palkkasimme koiraa kontaktista. Viisi toistoa näin:
- Hakeudun itse istuvan koira viereen
- Sanon käskysanan sivu: koira ottaa kontaktia
- Käskyn ja palkan väliä pidennetään kun halutaan tehdä kestoa
- vasta käskyn jälkeen vasen käsi ottaa oikeasta kädestä nami ja antaa koiralle

Viidennen toiston jälkeen koira saakin palkaksi lelun. Näin kasvatetaan koiraa nameilla superpalkalle eli lelulle.

Harjoitus ei tietysti käytännössä ollut niin yksinkertainen. Priya ennakoi maahanmenoa kun perusasennossa ei sen mielestä tapahtunut mitään. Kouluttajan piti muistuttaa minulle niinki yksinkertaisesta ajatuksesta kun: ei aina tarvitse palkata. Jos Priya tekee virheen, ei se mene siitä rikki jos aloitamme vain alusta ja annan sille toisen mahdollisuuden tahdä oikein.

Tästä yksinkertaisesta harjoituksesta lähtee hyvä seuraaminen. Kun palkkaan koiraa sivulle kontaktista niin laitan rahaa pankkiin. Koira haluaa pyrkiä siihen asentoon jatkossakin. Seuraaminen on vain jatkuvaa perusasentoon pyrkimistä. Tällä harjoituksella luon perustan sille että koiran mielestä minun vasemmalla sivullani on paras paikka maailmassa! Kun perusasento on vahva niin liikkeen lisääminen siihen on todella helppoa: osaahan koira jo luonnostaan kävellä.

Tykkäsin kovasti kouluttajan tyylistä. Kauhukuvani kurssista oli se, että tekisimme seuraamista namilla imuttamalla. Houkuttelu toimii varmasti joillain koirilla mutta Priyaa se passivoi liikaa ja se kostautuisi varmasti tulevaisuudessa laahustavana seuraamisena. Minulla on kova luotto siihen että saamme kurssilta ammennettua tarvittavaa itsevarmuutta seuraamis-mörkömme kukistamiseen.

Kotiläksy:
- Spontaani katsekontakti - leikkiminen treenipaikoilla
- Rahaa pankkiin harjoitus (ensiviikolla pääsemme sitten lunastamaa!)
- Askartele uusi laatikko, vanha on liian iso (koira pystyy liikuttamaan etujalkojaan)
- Luopuminen edessä ja perusasennossa(koira saa palkinnon vasta katsekontaktissa)




maanantai 15. syyskuuta 2014

Olipa kerran Koira joka on kuin kone

Olen joskus heikkoina hetkinäni valittanut että toiset koirat toimivat kuin koneet. Kaikki mihin niiden kanssa ryhtyy näyttää vaivattomalta ja hauskalta. Tiedän kyllä että tällaisten koirien omistajat ovat tehneet huikean työn koiransa kanssa eikä heille ole mitään ojennettu tarjottimella. Jos jotakin niin vaivattomuuden mielikuva kertoo hyvin tehdystä työstä. Kaikilla on omat haasteensa. Silti olen joskus katkera kakara joka ajattelee että miks "muitten koirat vaan ei minun".

Kunnes Priyaa sanottiin ensimmäistä kertaa koneeksi.

Ajattelin heti että tietääkö tuo mistä se nyt puhuu. Meidän toko on on ollut niin kaukana vaivattomasti ajatuksella toimivasta koirakosta kuin vaan voi olla. Meidän koneisto on niin pahasti ruosteessa kun se vaan voi olla.  Sitten tajusin että parhaimmillaan Priya on kone. Se kestää toistot ja minun sähläykseni ja tuntuu oppivan halutun asian kuin itsekseen. Sitä kai koutsimme tarkoitti tänään treeneissä kun sanoi että punaiseni on kone.

Eli treenit meni hyvin. Priyalla oli vire koko ajan korkealla kun tajusin rytmittää toistoja paremmin. Teimme vähän sitä sun tätä. Vähän seuraamista, sitten luoksetuloa, mutta eniten keskityimme liikkeestä seisomiseen. Meidän ongelmana on ollut se, etten uskalla viedä liikettä eteenpäin. Priya on osanut jo vaikka kuinka pitkään pysähtyä pelkästä sanallisesta käskystä ku minä peruutan sen edellä. Tänään sitten koutsimme vai pyysi minua kääntymään. Priya teki loistavan suorituksen ilman sen suurempaa draamaa. Kokeilin myös keston lisäämistä peruutteluharjoituksessa. Sekään ei ollut Priyalle juttu eikä mikään. Tässä vaiheessa Priyaa siis kuvailtiin positiivisella tavalla koneeksi. Se kyllä kestää jos minä uskaltaisin tehdä.

Meininki oli kyllä niin erilaista kuin vielä pari kuukautta sitten. Monet treenikaverimme ovat sanoneet, että meidän menossa on tapahtunut huima edistys ihan lähiaikoina. Priya vaikuttaa ihan eri koiralta. Sillä on treeneissä hyvällä tavalla hullu ilme. Vaikka meillä on vielä paljon matkaa edessä niin olen todella ylpeä siitä edistyksestä mitä ollaan saatu aikaiseksi.

Tämän sekavan postauksen pointti oli siis jättää henkinen muistoonpano itselle. Muista: uskalla viedä eteenpäin, Priya ei mene rikki. Se on etevämpi kuin tiedätkään. Ja anna myös itsellesi taputusta olalle: ei se ole aina ollut helppoa mutta olette oikealla tiellä.

Eilen juhlimme merkkipäivää: tasan vuosi sitten minusta tuli tämän ihastuttavan ja vihastuttavan punaisen omistaja!



torstai 11. syyskuuta 2014

Olipa kerran Puuhamaraton osa 3/3

Sunnuntai 8.9.2014

Postaus perjantaista
Postaus lauantaista

Linkki videoon




kuva: Jenny Söderlund
Sunnuntai valkeni hämmentävän sumuisena. Ryöminne aikaisin aamulla lämppälenkille päivän agilitypläjäystä varten. Treenit pidettiin nurmikolla, jonka yö oli kastellut kosteaksi. Tämän vuoksi halusin tehdä vain jotain pientä ja yksinkertaista jotta tassut eivät pääsisi liian kovassa vauhdissa lipeämään.

Ihmetyksekseni alkeis ja jatkoryhmät oli laitettu pyörimään samaan aikaan ja samalla "kentällä". Alkeisopetuksen meiniki oli mielestäni hieman pelottavaa. Aloittelijat tekivät puomia ja pujottelua houkuttelemalla. Pienelle kentälle oli samaan aikaan työnnetty ainakin kuusi koirakkoa. Me aiheutimme paheksuntaa aloittelijoissa koska punaiset aksamonsterimme haukkuivat suoritustemme aikana. Punaisia ei toiset koirat haitanneet, mutta kuulin useammankin omistajan valittavan etteivät heidän koiransa pysty keskittymään. Mikä on ihan ymmärrettävää kun koirat eivät ole vielä syttyneet lajiin. Sen vuoksi (sekä epäilyttävän alustan vuoksi) jätin aksamme aika lyhyeen: me ehdimme kyllä aksailla muuallakin, antaa aloittelijoiden kokeilla rauhassa.

Teimme pari toistoa pientä valssiharjoitusta.



Aksailuiden jälkeen menimme antamaan rallylle uuden tilaisuuden. Kannatti antaa! Kouluttaja oli sama kuin perjantain tokossa. Hän osasi antaa hyvän kokonaiskuvan lajista. Minulle selvisi että se muutakin kun käsittämättömiä pyörähdyksiä ja kylttejä johon kompastuu. Teimme lyhyen radan, jossa oli seuraavanlaisia tehtäviä:

kuva: Jenny Söderlund
- Koira eteen, oikealta sivulle
- 270 asteen käännös vasempaan
-  Istu-Maahan
- Pujottelu
- Vasen täyskäännös
- Käännös vasempaan
- 360 astetta oikeaan

Harjoittelimme kylttejä hetken erikseen ja sitten saimme suorittaa radan. Koko suorituksemme näkyy yllä olevalla videolla.  Ai että meillä oli hauskaa! Priya oli oikein pätevä rally-koira. Kaikkea sitä haluaisin alkaa harrastaa. Olisi vain aikaa!

Priyan osuus puuhamaratonista päättyi siihen, mutta me ohjaajat jatkoimme kohti Tuire Kaimion luentoa. Se oli useamman tunnin tiivis tietopaketti koirien käyttäytymisestä ja koulutuksesta. Luento herätti minussa taas sisäisen kouluttajan. Suurin osa käsiteltävistä asioista oli minulle tuttuja, meiltä löytyy Tuikun opukset kirjahyllystä ja pidän niitä suuressa arvossa! Mutta sain taas muistutuksen niin monesta perusasiasta jota voisin parantaa kouluttajana. Fiilikseni luennolla vaihteli suuresta innosta silkkaan epätoivoon. Luennon loputtua aivot oli työnnetty taas täyteen ajateltavaa. Tee tästäkin tietoähkystä jonkinlaisen purkautumisen blogiin kunhan saan muistiinpanoni takaisin. Ne lähtivät hieman omille teilleen tässä reissaillessa.

Tietoähkyn jälkeen oli hyvä hetki siis sanoa heipat Jämsälle ja lähteä kotimatkalle!

Tapahtuma oli kokonaisuudessaan erittäin antoisa. Kokenut ja kaiken nähnyt harrastaja ei olisi saanut siitä haluamaansa irti, mutta minun kaltaiseni aloittelija löysi kyllä tarjonnasta kaikkea hauskaa. Välistä jäi vielä monta lajia joita haluaisin vielä joskus päästä kokeilemaan! Tapahtuma olikin suunnattu niille jotka haluavat kokeilla koiran kanssa kaikenlaista. Erityisesti tykkäsin tokon/rallyn ja dobon kouluttajista joiden koulutuksiin voisin koska vaan mennä uudestaan.  Luennot olivat aivan mahtavia ja opin niistä todella paljon uutta. Järjestelyissä ja asiakaspalvelussa oli hieman parantamisen varaa. Tapahtuma olisi kaivannut hieman matkailun ym. alan asiantuntian jälkeä. Kukaan ei oikein tiennyt mistään mitään ja olin ensimmäisen päivän täysin hukassa missä mikäkin koulutus pidetään. Eikä info-pisteessä pönöttävästä tytöstä ollut mitään apua. Luulen kuitenkin että epäselvyydet olivat vain uutuudenkankeutta, eiköhän tapahtuma suju ensivuonna jo sulavammin!

Kiitos tuhannesti Jennylle ja Eijalle maailman parhaasta festariseurasta! Ja kiitoksia tätäkin kautta Eijalle ja Kaylalle majoittamisestamme! Punaisilla synkkasi sen verran hyvin, että Kaylalla on aina hoitopaikka meillä jos tulee tarvetta.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Olipa kerran Se 90%, jonka voimme tehdä kotona

OnniDog luento: Erika Hankalin: Kehonhuolto- mitä kaikkea voin tehdä kotona koiran hyvinvoinnin hyväksi? 6.9.2014 

Postauksen kaikki kuvat ovat Jennyn käsialaa.


Suurin osa koiran hyvinvointiin liittyvistä päätöksistä tehdään arjessa. Vain pieni osa on säännöllisiä käyntejä asiantuntijoiden (hierojat, fyssarit, osteeopaatit..) luona. Kävimme luennolla läpi asioita näitä asioita joilla koiran hyvinvointia voi parantaa. Itse ahmin koko luennon sisällön korvillani koska sisällön mielenkiintoisuuden lisäksi Erika oli todella hyvä luennoitsija. Suosittelen! Luennolla käytiin läpi aika perusasioita mutta koin silti sen aikana monta ahaa-elämystä missä voisin vielä petrata koiranomistajana paremmin.

Ruokinta

- Jokainen koira on yksilö: kyse ei ole siitä millä koiraa ruokkii (raakaruoka, nappula, kotiruoka..)vaan siitä voiko kyseinen yksilö oikeasti hyvin sillä ravinnolla
- Koira on ruokinnan onnistumisen paras mittari: ulkoiset seikat (iho, turkki, silmät, korvat, hampaat, hengitys kunnossa), sisäiset seikat (epäsovivan ravinnon syöminen esim. ruoho)
- Ulosteen seuraaminen: tulisi olla kiinteä, ei haise ja väriltään normaali, ei limaa
- kivennäisten saanti: Suomessa köyhästi magnesiumia, sinkkiä (puutostilan oireena mm. kaljut silmänympärykset) ja seleeniä (näiden tarve suurempi koiralla kuin ihmisellä)
- vitamiinien saanti: stressitilanteessa koiralle voi antaa c-vitamiinilisää vaikka keho tuottaa sitä itse, stressissä se ei riitä

Me etsimme kauan Priyalle sopivaa ruokaa. Neidillä on aika herkkä vatsa ja monet nappulamerkit jättivät ulosteen löysäksi, joten meille oikea vaihtoehto on raakaruoka. Kasvuaikana en luottanut omiin taitoihini tarpeeksi ja syötin 50/50-ruokinnalla Golden Eagle puppy-nappulaa ja valmiiksi sekoitettuja raakapakasteita. Nykyään Priya syö monipuolisesti lihoja, luita ja kasviksia. Priya kuitenkin syö ulkona ollessaan ruohoa (tästähän on monta teoriaa miksi koira napsii ruohoa, mutta tämän luennon mukaan ravinnosta puuttuisi jotain) joten minun pitää tarkistaa vähän sen ruokintaa. Lisätä ehkä kasvisten määrää ja katsoa auttaako se. Ostin Piyalle myös kalsium/fosfori-lisän koska huomasin ettei nykyisestä vitamiini/kivennäis-purkista sitä löydy eikä ruokinnassa tälle hetkellä ole mukana tarpeeksi luuta. Helposti lihovalle neitoselle kun pitää antaa rajoitetusti kaikkea hyvää.

Vesi

- Raikas vesi puhtaasta kupista
- Rajoittamaton pääsy kupille
- Vettä kannattaa valuttaa hieman ennen kuppiin laskemista koska hanaveteen lisätyt aineet maistuvat selvemmin seisoneesta johtovedestä
- Koiran suositus 0,5dl/kg päivässä (eli Priyan kokoisella koiralla noin litra)
- Koiralle voi tarjota silloin tällöin tarjota vettä johon on sekoitettu esimerkiksi tonnikalaöljyä, piimää tai palautusjuomaa (koirien omaa), mutta on myös tärkeää että koira juo puhdasta vettä

Luennolla kerrottiin aika extreme-omistajasta joka ostaa koiralleen lähdevettä koska se ei suostu juomaan hanavettä. Priya on onneksi aina ollut hyvä juomaan. Treenikamumme Jenny aina kutsuu sitä "luottojuojaksi". Priya aina ainakin lipaisee vettä kun kupin työntää kuonon eteen ja mikä joskus houkuttelee hieman nirsommankin kaverin maistamaan. Veden raikkaudessa minulla on paljon petrattavaa. Meillä on kotona kaksi juomakuppia: keittiössä ja makuuhuoneessa. Priya juo mieluummin makuuhuoneen pienemmästä kupista joten sen vesi vaihtuu useammin. Keittiön vesikupin unohdan joskus seisomaan pitkäksikin aikaa. Pitäisiköhän vaihtaa niiden paikkaa? Olen harkinnut palautusjuoman ostoa aksatreenihin. Onko kellään antaa vinkkiä millaista kannattaisi kokeilla?

Liikunnan määrä ja laatu 

- Koira on luotu liikkumaan. Kuinka paljon on hyvä? Yksilöllistä, mutta jokaiselle koiralle tulisi rakentaa hyvä peruskunto.
- Miten? Ei ainakaan hitaasti, hihnassa, asfaltilla. Toinen ääriesimerkki on laukaten, fillarilla, asfaltilla.
- Näissä korostuu liikunnan yksipuoleisuus, keho kuormittuu hyvin yksipuoleisesti
- Ravi on koiralle tärkeä askellaji: Rankaa ja lihaksia hoitaja liike (lämmittely ja jäähdyttely tulisi tapahtua aina ravissa)
- Ravin puute kertoo yleensä kehon ongelmista: peitsaus
- Muuttuva alusta ja vaihtelevat maastot tuovat keholle tärkeää vaihtelua
- Koiralta tulisi löytyä myös käynti: sen säännöllinen harjoittelu kehittää kehon syviä lihaksia, vaihkeustasoa voi nostaa vaihtelevilla alustoilla
- Syviä lihaksia voi harjoitella myös seuraavalla harjoituksella: Koira liukumattomalle alustalla: nostaa tassuja vuorotellen ihan muuvan sentin ilmaan. Jos tämä onnistuu sama voidaan tehdä ristikkäisillä tassuilla samaan aikaan. Vaikeustasoa voi nostaa pehmeillä alustoilla.

Kysyin Erikalta Priyan siitä mitä mieltä hän on siitä kun Priya on suurimmat osat lenkeistään aina vapaana. Mikä tietyst tarkoittaa sitä että se spurttailee joka päivä eikä koskaan pidä "rentoja päiviä". Erika vastasi, että jos koira ravaa suurimman osan lenkistä niin vapaana liikkuminen on pelkästään hyvä asia. Satunnainen spurttailu kuuluu asiaan. Hän rajoittaisi ainoastaan kimppalenkkejä, jossa koirat jahtaavat toisiaan sata lasissa. Niitä ainoastaan hyvän lämmittelyn/jäähdyttelyn kanssa eikä joka päivä. Minulle on aikaisemminkin alleviivattu ravin tärkeyttä, joten olen ottanut tavaksi "opettaa" Priyaa ravaamaan. Sen tulisi nostaa ravi aina käskystä jotta hihnassakin ravattaisiin peitsaamisen sijaan. Käyntiä aion vastaisuudessa ottaa meidän liikuntaan lisää. Mennään ehkä yhdessä rämpimään jonnekkin metsään pelkästään käynnissä!

Lepo

- Koiralle tulisi tarjota mahdollisuus lepoon: rauhallinen paikka johon se voi vetäytyä nukkumaan kenenkään häiritsemättä
- Koiran unta tulisi seurata säännöllisesti: monta tuntia koirani nukkuu päivässä normaalisti? Dramaattiset erot ilman mitään syytä voivat kertoa ongelmista.
- Koiran tulis saada nukkua sille sopivassa lämpötilassa: jatkuvasti heräilevä ja paikkaa vaihtava koira ei saa levättyä tarpeeksi
- Rauhoittumisen taito tulisi opettaa koiralle alusta lähtien: aina ei tarvitse sähpähtää hereille kun omistaja liikahtaa
- Koiralle tulisi tarjota myös vapaapäiviä: vapaapäivä on yksilöllinen käsite, paljon tokoa treenaavalle koiralle vapaapäivä voi olla esimerkiksi jälkitreenit.

Minähän olen tunnetusti huono pitämään täysin vapaapäiviä. Teemme usein Priyan kanssa ainakin jotain pientä joka päivä. Tulevana talvena alustava treenikalententeri alkaa näyttää jo aika pelottavalta (ma: ohjattu agility, ti: kehonhuolto-päivä, ke: tokotreenit kaveriporukalla, to: omatoimiset agilitytreenit, pe: ohjatut tokotreenit, la ja su varmaan menee nekin yllättävän liukkaasti kaveriporukoilla treenatessa, paimentaessa ym.) Yritän pitää  kiinni siitä että tiistaisin meillä olisi kehonhuolto päivä, jolle sovin kerran kuukaudessa fyssarin ja muuten teemme kotona lihashuolto treeniä ja minä kopeloin Priyan huolellisesti läpi, leikkaan kynnet ja teen muut hoitotoimenpiteet. Ehkä tiistai on meidän versio vapaapäivästä. Pitää huolehtia että neiti saa myös säännöllisesti viikonlopun vapaaksi, saa olla vain koira ja treenata vaikka sitä jälkeä.

Lämmittely ja jäähdyttely

- Tehdään aina: lajista riippumatta
- Pallon heitto ym. spurttailu ei ole lämmittelyä vaan vaatii itsessään lämmittelyn
- Lämmittely/jäähdyttely on ainakin 30min ravia, aluksi käyntiä. Vauhtia voi lämmittelyn aikana kasvattaa koko ajan ja jäähdyttelyssä päinvastoin laskea.
- Aina uudet jäähdyttelyt jos koira seissyt 10minuuttia odotellessa. Lyhyt ravailu riittää jos koira hyvin lämmitelty ennen treenejä.
- Jäähdyttely aina heti treenien jälkeen! Koiralle tulee myös suorituksen jälkeen tarjota mahdollisuus tasata hengityksensä ravissa ennen odottelupaikkaan laittamista (ei suoraan radalta häkkiin)
- toko on hyvin staattista työtä koiralle ja vaatii hyvän lämmittelyn/jäähdyttelyn: hyviä ovat esimerkiksi temput jotka avaavat oikeaa kylkeä (seuraamisessa jännittynyt)
- Hyvin lämpimän koiran liikkeet ovat joustavat ja koira on kädellä kokeiltaessa lämpimämpi

Tämä osuus aiheutti minulle eniten häpeän aihetta. Olen aina lämmitellyn ja jäähdytellyt huolelleiseti agilityyn (tosin voin myöntää että en aina ravissa..) mutta toko on jäänyt vähemmälle lämmittelylle. Kävelläänhän me aina bussipysäkiltä kentälle, mutta se on jäänyt tuohon säälittävään 15min matkaan. Otan nyt itseäni niskasta kiinni ja alan kohtelemaan tokoakin urheiluna koiralle. Otan myös jatkossa paremmin huomioon ravaamisen tärkeyden lämmittelyssä. Se kimppalenkki jossa koirat kaahottaa ympäriinsä ei ehkä ole parasta lämmittelyä. Kimppalenkeille täytyy myös muistaa lämmitellä koira hyvin eikä työntää koiraa jäähdyttelemättä bussiin/autoon ja körötellä kotiin.

Hieronta ja venyttely kotona

-  Ei manuaalisia venytyksiä: koirat hyviä huijaamaan jos tuntevat venyttelyn ikäväksi, koskaan ei tiedä mitä oikeasti venyttelee
- Aktiiviset venytykset ovat parempi vaihtoehto: nameilla houkutellen päätä sivuille, polviin, alas..
- Koiraa voi kehua rauhallisesti omatoimisesta venyttelystä: samalla tulee tarkkailtua koiran venyttelyä: venytteleekö se molempia päitä?
- Koiraa voi kevyesti hieroa kotona: hellä sively koko kädellä myötäkarvaan. Samalla tulee tunnusteltua koira säännöllisesti läpi ja huomaan kehon muutokset paremmin
- Vain tervettä koiraa saa hieroa. Juoksuiset tai valeraskaudesta kärsivät narttu hierottavaksi vain jos ei ole kovin kipeä.

Minä en ole ikinä uskaltanut tehdä manuaalisia venytyksiä koiralla eikä meidän fyssari ole sitä suositellutkaan, joten olen jättänyt ne tekemättä. Aktiivisia venytyksiä sen sijaan teemme säännöllisesti ja jatkossa otan ne osaksi tokon lämmittelyä /jäähdyttelyä. Näin niitä tulee tehtyä useamman kerran viikossa. Meidän kehonhuoltoon kuuluvat myös "koiran punnerrukset" korokkeen avulla, tasapainotyynyily ja mäkijuoksu(juosten ylös, kävellen alas). Kevyttä hierontaa aion kokeilla heti kun olen käynyt jollakin kurssilla.

Hieronta, Fysioterapia, osteopatia

Kuinka huomaa että jokin on pielessä?
- Toimintamuutokset esim. nukkumisessa, tavoissa, liikkumisessa, venyttelyssä
- Nahan liikkuvuus ja palautuminen
- Saman paikan nuoleminen, kirputtaminen ja rapsuttaminen
- Ylivilkkaus tai liika rauhallisuus
- Muutokset liikkumisessa: pupulaukka, peitsi, outo hyppy, ei suostu hyppäämään
- Muutokset asennoissa: vino istuminen, seisoessa keventää jotain tassua, epäsymmetrinen makaaminen, niskan asento

- Hoidon tarve yksilöllinen: riippuu koiran käyttötarkoituksesta ja terveydentilasta

Priya käy fysioterapeutilla kerran kuukaudessa. Fyssarimme suositteli ainakin aluksi hoitoväliksi noin 5-6 viikkoa jotta yritämme pitää selän ja lantion lihakset kunnossa ja näämme nopeasti jos selkä ei kestä jotain tietynlaista käyttöä. Ennen kun Priyan selästä löytyi epäsymmetrinen nikama, aktiivisen koiran hoitoväliksi sain suositteluksi 2-3kk, vähintään kerran puolessavuodessa. Kotikoiralle riittää varmasti vähäisempikin. Minun pitäsi kokeilla neitokaisen kanssa myös osteopatiaa.

Katsoimme lopuksi kuvia erilaisista koirista ja analysoimme niiden seisomista tai liikkumista jotta osaisimme tunnistaa ongelmia omissa koirissamme. Vaikka en aina suodattamatta usko kaikkea mitä minulle kerrotaan niin otin tästä luennosta todella paljon vinkkejä omaan arkeen ja elämään!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Olipa kerran Puuhamaraton osa 2/3

Lauantai 6.9.2014

Postaus perjantaista



Aamu tuli tälle ohjaajalle liian aikaisin kun tajuntaan tunkeutui punaisen pyörremyrskyn aamupainit. Kömmin aamupalalle ja siitä tokkuraisena päivän ensimmäiseen koulutukseen. Aamu lähtikin loistavasti käyntiin hakutreenillä märässä metsässä. Teimme samaa harjoitusta mitä olemme tehneet neidin kanssa aikaisemmissakin hakukokeiluissa. Eli maalimies meni metsään piiloon niin että koira ei näe, ohjaaja kävelyttää koiraa niin että koiran on mahdollista saada maalimiehen haju tuulesta ja kun koira haistaa sen niin se päästetään irti etsimään ukkoa. Priya muisti selvästi mitä sen piti tehdä ja se nappasi hajun tuulesta aivan loistavasti. Neitiä ei edes haitannut että ruuan oli varastanut tällä kertaa tuntemattomat heput eivätkä samat vanhat naamat. Itse rämmin maalimieheksi useammalle tyypille. Oli hauskaa nähdä eri rotuisia koiria töissä. Muiden koirat olivat ensimmäistä kertaa tekemässä mitään haun kaltaista ja harjoitus oli hieman haastava ihan kylmiltään. Ukkoja kuitenkin löytyi - tavalla tai toisella.

Kuva: Jenny Söderlund
Koko aamun rämpimisen jälkeen suuntasimme Jennyn ja Ilon kanssa Himoksen rinteille lenkille. Lämmittelimme koirat valmiiksi Dobo-tuntia varten ja Jenny otti riehuvista punaisista kivoja kuvia.

Dobo oli todella positiivinen yllätys! Dobo-pallo ja kirja pääsevät ehdottomasti meidän ostoslistalle. Koska Milli ei pääse koiraharrastukseltaan tarpeeksi usein kuntosalille, voi kuntosali tulla Millin luokse koiraharrastukseen. Dobon ideana on kehittää koiran ja omistajan lihaskuntoa, kehonhallintaa ja tasapainoa yhdessä. Saimme tunnilla kokeilla pallon lisäksi myös tasapainotyynyä, jonka päälle koira voi laittaa joko etu-tai takatassunsa. Tunneilla tehdään yleensä ensin lämmittelyliikkeitä ilman välineitä, sitten omistaja teke oman osuutensa yksin koiran huiliessa, sitten tehdään liikkeitä yhdessä ja lopuksi koira tekee oman osuutensa yksin.

Kokeilutunnilla teimme tavallisesta poiketen  Dobo liikkeitä ensin koiran kanssa. Priya loikkasi rohkeasti pallon päälle ja pysyi siinä jopa seisomassa. Ihan hyvin ensimmäiselle kerralle! Sitten saimme itse kokeilla miten rankkaa doboilu on. Priya odotti parkissa käskyn alla sillä aikaa kun minä huhkin pallon kanssa. Itse en ollut ihan niin lahjakas doboilija kuin koirani. Pääsin hädin tuskin kontalleni pallon päälle! Teimme vielä koiran ja ohjaajan yhteisliikkeitä, jossa koira mm. kömpi ohjaajan kohotetun pyllyn alta ja hyppi jalkojen yli. Aivan mahtava laji, en voi muuta sanoa!

Kuva: Jenny Söderlund


Kuva Jenny Söderlund


Hikisen Doboilun jälkeen kävimme jäähdyttelylenkillä ja  nopeasti haukkaamassa hieman murkinaa ennen kuin  suuntasimme kehonhuolto-luennolle. Luennoitsijana oli koirahieroja Erika Hankalin. Kirjoitan luennosta oman postauksen johon haluan pohtia sitä kaikkea tietoa mitä päähäni työnnettiin mahtavan luennon aikana! Priya veti sikeitä autossa sillä aikaa kun minä ahmin tietoa siitä miten voin olla vielä parempi omistaja ihanalle punaiselle.

kuva Jenny Söderlund
Sitten siirryimme päivän huumori-osuuteen. Nimittäin pallopaimennukseen. Olen joskus Wentin kanssa tehnyt pallopaimennusta ja kyseessä on hauska höpsöttelylaji. Pallopaimennuksen idea on, että koira kuljettaa palloa omistajan ohjaamana erilaisten kuljetustehtävien läpi. Videoltakin näkee miten minä ja Priya tuijotamme koulutustilannetta ihan kysymysmerkkinä. Olemme kuulemme luonnonlahjakkuuksia lajissa, mutta voin kyllä myöntää että en tajunnut koko lajista yhtään mitään.


Naureskelimme Jennyn kanssa että meidän pitää muodostaa Wirneen pallopaimennusjoukkue!

Iltapuuhaksi ajelimme Eijan johdattelemana läheiselle hiekkamontulle ottamaan kuvia hienoista punaisista. Hiekka aiheutti nelijalkaisissa odotetun hepulireaktion ja neitoset vetivät melkoista rallia keskenään! Jopa pieni Kayla pysyi ihailtvan hyvin mukana.

Kuva: Jenny Söderlund

Kuva: Jenny Söderlund

Tässä kuvassa oli tarkoitus olla pelkkä Ilo, mutta joku toinen punainen linssilude posetti taustalla.



Ihania kuvia! Eijan luona koirat saivat luut pureskeltavaksi ja omistajat nauttivat hyvästä ruuasta!

Ja seikkailu jatkuu..

maanantai 8. syyskuuta 2014

Olipa kerran Puuhamaraton osa 1/3

En ole ikinä nähnyt pikku-aussia noin väsyneenä! OnniDog vei meistä molemmista kaikki mehut. En aio tarttua koulutusliiviin vasta kuin loppuviikosta (tai niinhän minä uhoan, katsotaan sorrunko kuitenkin).

OnniDog siis oli 4.-7.9.2014 Jämsän Himoksella järjestettävä "koirafestari". Ensimmäinen laatuaan näin Suomessa. Tapahtumassa pystyi kokeilemaan 16 eri lajia koiran kanssa, osallistumaan erilaisiin luentoihin ja kilpailuihin.

Priya osallistui tapahtumassa peräti 9 lajiin, joista suurin osa oli meille molemmille ihan uusia kokemuksia. Meidän kanssa puuhaamaan lähtivät Jenny ja Ilo sekä Wirneen Jämsän vahvistus Eija ja Kayla (Wirneen Jompsin Kumpsin).

Jaan valtavan OnniDog-puuhamaratonin kolmeen eri tapahtumakuvaukseen sekä kahteen luentopostaukseen, johon haluan erikseen pohtia kaikkea mitä opin tapahtuman mahtavilla luennoilla. Julkaisen kaikki peräkkäin lähipäivinä sitä tahtia kun saan kirjoiettua ja muokattua videot. Kuvasin videoita tapahtuman aikana aina kun pystyin joten julkaisen viikonlopusta myös kolme videopäiväkirjaa. Eli melkoinen naputtelumaraton on edessä puuhamaratonin jälkeen. Onneksi jaloissa nukkuu väsynyt koira!

Aloitetaan.

Perjantai 5.9.2014






 Heräsin takkuisesti huonosti nukutun yön jälkeen. Oli hämmentävää herätä pitkästä aikaa siihen kun äiti koputtaa oveen ja ilmoittaa siitä että herätyskelloni on soinut. Koin niin vahvan teini-fläshbäkin, että mieleni teki vetää peittoa vaan korviin ja alkaa narista oikein urakalla. Pakkauduimme kuitenkin autoon ja äiti heitti minut Jämsään Eijan ja Kaylan luokse.

Kayla näytti tunnistavan Priyan aikaisemmista leikkihetkistä ja parivaljakolle kehkeytyi heti aivan mahtavat painit. Olen ihan varma, että Priya haluaisi kohta jo "oman koiranpennun". Sen verran hauskaa neidillä oli Kaylan kanssa. Pian seuraamme liittyi Jenny ja Ilo. Lyhyen painin jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Himosta ja ensimmäisiä koulutuksia.

Ilmoittautuminen (ja sen löytäminen) oli hieman takkuisempi urakka, joten myöhästyimme hieman ensimmäiseltä tunnilta. Luvassa oli Rally-Tokon alkeita. Tämä oli meidän ihan ensikosketus lajiin ja jos koulutus olisi jäänyt ainoaksi laatuaan niin olisin jättänyt lajin harrastamisen siihen. Onneksi sunnuntain jatkokoulutus korjasi käsitykseni lajista. Jouduimme tekemään jotain käsittämättömiä pyörähdyksiä, jossa minä lähinnä kompastuin Priyaan, hihnaan tai omiin jalkoihini. Jos yhtälössä olisi vielä ollut kyltti niin olisin varmaan kompastunut siihenkin. Meidän meno näytti siis lievästi takkuiselta. Priya (enkä minä) ei pidä koulutuksessa namilla houkuttelusta. Se passivoi Priyaa paljon ja tyty näyttää houkutellessa lähinnä hämmentyneeltä. Sheippaus oli kuitenkin hieman mahdotonta siinä tykityksessä millä uusia liikkeitä annettiin tehtäväksi joten tyydyin houkutteluun.

Harjoittelimme eteentuloa, edestä oikealle siirtymistä, liikkeessä pyörähtämistä, puolen vaihtamista jalkojen välistä, surullisen kuuluisaa valkovuokkoa, jossa koira ja ohjaaja pyörähvät vastakkaisiin suuntiin sekä tulppaania, jossa koira ja ohjaaja tekevät täyskäännöksen toisiaan kohti.

Tässä koulutuksessa oli liikaa kukkia, pyörityksiä ja liikkuvia osia kahdelle vasemmalle koivelleni ja ruholleni joka itsepäisesti halusi aina pyörähtää koiran kanssa samaan suuntaan. Kouluttaja vaikutti kuitenkin oikein pätevältä!

Siitä jatkoimme sitten Freestyle-koiratanssiin. Kukaan ei näyttänyt tietävän missä koulutus oikeastaan oli joten päädyin oikeaan kehään hieman sattumalta. Myöhässä tietenkin. Tässä koulutuksessa pyöritys jatkui. Freestyle eroaa sisarestaan HTM:stä niin, että kaikki liikkeet ovat sallittuja kunhan niissä otetaan huomioon koiran erityisominaisuudet ja rajoitukset.

Teimme erilaisia koiratanssin perusliikkeitä: pyörähdyksiä, pujottelua jalkojen välistä ja koira kiertää ohjaajaa. Meillä oli ihan hauskaa. Koiratanssi on aina jollain hassulla tavalla kiinnostanut minua! Teimme kaikki tunnilla minimaalisen tanssin musiikin tahtiin, jossa teimme kaikki opettamamme liikkeet yhteen pötköön. Tärkeintä antia koulutuksesta oli kuitenkin perustietojen kerääminen lajista. Nyt tiedän suurinpiirtein millainen ALO-luokan esityksen pitää näyttää. Tärkeimmät kriteerit ovat:
- koiran ja ohjaajan kontakti on pääosin hyvä
- ohjelmassa on 5-6 liikettä mieluusti eri liikeryhmistä

Voittajaluokkaan mentäessä liikkeitä pitääkin sitten olla jo ainakin yhdeksän! Musiikki kannattaa välitä huolella niin, että se joko rauhoittaa tai kiihdyttää koiran luonnollista liikettä. Tarkoittaen että rauhallisen koiran meno saa ryhtiä nopeasta musiikista ja hyvin nopean koiran liike näyttää hallitummalta rauhallisen musiikin tahtiin. Ohjelman tulee kestää ainakin 1,5 min, mutta mahtua kokonaisuudessaan 4min.

Ei kun jalalla koreaksi ja harjoittelemaan!

Tässä välissä veimme koirat hetkeksi "lepäämään" Eijan luokse samalla kun haukkasimme vähän välipalaa. Lepääminen vaihtui punaisten osalta painimiseen.

Tankkaamisen jälkeen suuntasimme kohti koiratanssin toista osuutta eli Heelwork To Music:iä. HTM on nimensä mukaisesti seuraamista musiikin tahdissa. Ohjelman pitää olla suurimmaksi osin seuraamista ja loput ovatkin sitten Freestyleliikkeitä, joiden avulla koira siirtyy seuraamisen asennosta toiseen. Koira ei saa kuitenkaan koskaan olla ohjaajasta kauempana kuin 2m. Kouluttajamme näytti ensin omalla koirallaan kaikki 10 tapaa jolla koira voi HTM:ssä seurata ja saimme sitten valita joukosta pari jota aloimme harjoitella. Harjoittelimme seuraamsta, jossa koira kävelee suoraan edessä kylki kiinni jaloissa samalla kun ohjaaja kävelee sivuttain (ah, mikä selitys), samaa niin että ohjaaja oli selin koiraan sekä ohjaaja pakittaa ja koira liikkuu samaan suuntaan oikealla ja vasemmalla puolella,  Teimme tätä seinän avulla jotta koira on heti alussa suorana. Koulutuksessa näytti olevan valloillaan joku ihme käsitys, että bordercolliet osaavat seurata ihan luonnostaan ja siksi meidän aussiemme olivat niin lahjakkaita lajissa. Ne olivat kyllä hienoja! Teimme myös seuraamista niin että ohjaaja peruttaa sekä seuraamista ohjaajan jalkovälissä.

Olimme Jennyn kanssa heti perustamassa Tampereelle omaa koiratanssiryhmäämme jossa treenaamme temppuja yhdessä säännöllisesti.


Hyppäsin koiratanssista suoraan Tokon ihmeelliseen maailmaan. Sain oikein yksityiskoulutuksen koska kukaan muu ei ollut uskaltanut osallistua jatkavien ryhmään. Priya oli totaalisen poikki kolmesta koulutuksesta joten keskityimme treeneissä enemmän teoriapuoleen. Koutsimme muistutti minua tunne-ehdollistumisesta koska pyysin apua (yllätysyllätys) seuraamiseen ja vireeseen. Hän vakuutti, että jos teen muutaman kuukauden Priyan kanssa tokoa niin, että pidän virettä ensimmäisenä kriteerinä niin saan käsiini aivan mahtavan tokokoiran. Hän puuttui myös leikkiimme ja korosti lelulla härnäämisen tärkeyttä. Priya leikkii hyvin, mutta sen saa leikkimään paremmin jos en anna neidin käydä kiinni leluun ihan heti (eli en anna koiran purkaa jännitettä leluun) vaan Priyan pitää saalistaa lelua.

Seuraamisen läksyksi saimme vähän samaa mitä viimeksi tokotreeneissä:
-Härnää koiraa lelulla (ei saa purra kiinni)
-lelu kainaloon
-heti seuraamista
- leikki

Kävimme myös läpi hypyn opettamista. Me emme ole hyppyä tehneet sitten pentukurssin joten halusin saada jotain vinkkiä ihan alkeisopetukseen. Sain mukaani perusteelliset ohjeet!

- harjoittele osia erikseen
- Esteen ylitys (lähetys kosketusalustalle, joka odottaa toisella puolella. Tämä siksi etten opeta koiraa jäämään liian lähelle estettä tai menemään vinoon)
- Pysähtyminen ja kääntyminen ohjaajaa kohti (valeheitto toimii Priyalla)
- Seisominen paikallaan kunnes ohjaaja pääsee koiran luokse

Tokokoulutus kyllä ylitti odotukseni. Kouluttaja oli ihan mahtava!

Pää täynnä ajatuksia siirryimme majapaikkaan syömään ja painimaan. Nukkuminenhan on punaisten mielestä yliarvostettua. Sitten kärräsimme kuolaiset koiramme OnniDogin omaan mätsäriin. Tämä oli Priyan ensimmäinen ja luultavasti viimeinen mätsärikokemus. Tuomari ei ihan arvostanut aussiekauneutta joten emme sijoittuneet. Priya käyttäytyi kehässä muuten oikein loistavasti, mutta ei arvostanut tuomarin yrityksiä katsoa neidin hampaita. Se oli tytystä hieman ällöttävää. Sain tästä itselleni uuden projektin siedättämisen kokeiluun!

Illan hämärtyessä menimme vielä paistamaan makkaraa iltanuotiolle. Nappasimme tytöistä pari edustavaa kuvaa järven rannalla. Sitten pää kaatui painavana tyynyyn ja uni tulli sillä sekunnilla.

Kuva: Jenny Söderlund
Ja seikkailu jatkuu..

torstai 4. syyskuuta 2014

Olipa kerran Aivan mahtavia uutisia

Kuva: Jenny Söderlund
Valehtelin. Palasinkin hetkeksi linjoille kertomaan blogiinkin loistavat uutiset:

meidät valittiin TamSK:in nuorten koirien TOKO-tehoryhmään! Samaiseen ryhmään johon olimme viime maanantaina näyttökokeessa.

Järkytyin kun puhelimeni piippasi kertoakseen minulle näitä uutisia. Sesoin keskellä Keljonkankaan Mustin ja Mirrin jonoa ja yritin saada viestistä selvää. Meidät on valittu! Kaikista niistä hienoista hakijoista juuri meidät valittiin ryhmään. Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja aion ottaa kaiken hyödyn irti ryhmästä. Sanomattakin selvää että Mustista ja Mirristä lähti muiden ostosten lisäksi hienolle tokokoiralle uusi lelu!

Olin niin asennoitunut siihen että treenaan omatoimisesti koko talven. Ajattelin ettei näin levällään olevilla liikkeillä ole mitään asiaa ryhmään johon oli tullut valtavasti hakemuksia. Tämä todistaa että aina kannattaa hakea! Vaikka tuntuu, että kaikki muut osaavat paremmin. Kyllä suuri motivaatio ja halu paistaa läpi ja innostuneelle kannattaa aina antaa tilaisuus.

Ja mikä parasta: samaan ryhmään valittiin tuttuja naamoja! Ryhmässämme treenaa ihanat Jenny ja Ilo! Wirneen punainen pyörremyrsky valtaa tokokentät valtavalla raivolla!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Olipa kerran OnniDog´14

Tällä hetkellä jaloissani pyörii hieman levoton punainen aussiekersa. Mamma oli koko illan talkoilemassa agilitykisoissa ja se tarkoitti hieman tylsää päivää neidille. Mutta tietäisipä Priya mitä olen suunnitellut sen pään menoksi! Lähdemme huomenna Jyväskylään. Sieltä perjantaina nokka kohti Himosta ja mahtavaa OnniDog´14 tapahtumaa. Seuraksemme saamme Ilon ja Jennyn sekä Eijan ja Kaylan (Wirneen Jompsin Kumpsin). 

Viikonlopun puuhamaraton näyttää tältä:


PERJANTAI 
Jee! Puuhamaahan! Kuva: Jenny

Klo 9-10 Rally-Toko (alkeet)
klo 10-11 Koiratanssi (FS)
Klo 12-13 Koiratanssi (HTM)
Klo 13-14 Toko (Jatko)

Mätsäridebyytti ja ltanuotio

LAUANTAI

klo 9-11 Haku (alkeet)
klo 12-13 Dobo-tutustuminen
klo 15-16 Luento lihashuollosta
klo 16-17 Toko
klo 17-18 Pallopaimennus

Iltanuotio

SUNNUNTAI

klo 9-10 Agility (Jatko)
klo 10-11 Rally-toko
klo 12 Tuire Kaimion luento

Eli aikamoista lajeihin tutustumista on tiedossa koiralle ja omistajalle. Hauskaa saada kokeilla koiratanssia, Rally-Tokoa, Doboa ja pallopaimennusta! Ajattelin ottaa nuo tutustumiset ihan vaan kevyinä tutustumisina jossa saamme nähdä vähän millainen laji on ja miten voisimme päästä alkuun. Säästelemme näin voimia tokon ja agilityn tunteihin joista toivon saavani jotain hyödyllistäkin kotiintuotavaksi. Jennyn ja Ilon lukujärjestys näyttää hieman erilaiselta koska en halunnut viedä Priyaa rankempiin lajeihin edes tutustumaan. Toivon kuitenkin että ehditään oman aikataulumme lomassa pujahta katsomaan kuinka sisko vetää kickbikella!  Erityisesti odotan Tuire Kaimion luentoa!

Palaillaan sitten viikonlopun jälkeen tapahtumapläjäyksen merkeissä!