torstai 15. toukokuuta 2014

Olipa kerran karkuri




Pöksypylly suuntasi tänään torstain kunniaksi pentu tokoon. Vire ei ollut meidän puolellamme, joten teimme vain yksinkertaisia juttuja. Juoksut ovat tehneet Priyasta tavallista haaveilevamman. Se tuntuu olevan omissa maailmoissa suurimman osan ajasta. Kouluttajan kanssa juttelimmekin, että pitää treenailla neidin ehdoilla. Jos sen pää on pilvissä niin on turha alkaa jauhamaan mitään tarkkaa tai lopputulos on vain turhaantunut koirakko.

 Tehtävänä oli aloitella hypyn harjoittelua. Seisoimme kouluttajan kanssa esteen molemmin puolin ja kutsuimme neitiä vuorotellen esteen yli. Näin koira oppii jatkossa hyppynoudossa palaamaan luokse esteen yli. Alokasluokan pysähtymisen saan aikaiseksi kunhan käskystä pysähtyminen on tarpeeksi vahva.

Aluksi ajattelin, että Priya voi tehdessään olla vapaana. Voi miten väärässä olinkaan. Neitipä tehtävään kyllästyttyään otti jalat alleen ja kävi hakemassa vieressä treenavalta koirakolta lelun. Kyllä, lelun. Toinen koira ei kiinnostanut, mutta se ihana pötkö oli saatava. Taas sain olla neitiä hakemassa nolona ja anteeksipyydellen. Murrrr...

Hyppyharjoitus meni kuitenkin hyvin. Neiti ei tainnut kiertää estettä kertaakaan. Mamman luokse tultin hitaammin kun kouluttajan. Priyasta Minna oli iiiiihana. Mutta mamma oli sama vanha kurppa, jolla on samoja vanhoja nameja. Ah kun tuli arvostettu olo.

Odotellessa teimme Priyan kanssa liikkeesta seisomista ja hieman seuraamista. Tein vain pari toistoa joista palkkasin namilla, sitten leikin neidin kanssa pitkän pätkän. Seuraamista teimme lyhyissä vauhdikkaissa pätkistä. Priyan mieli ei tänään kestänyt hidasta nysväämistä.

Treenien jälkeen juttelin kouluttajan kanssa hetken kosketusalustasta ja sain kotitehtäväksi opettaa sen Priyalle uudestaan. Tai tarkemmin aktivoida sen. Sen avulla lähdemme tekemään ruutua. Saimme myös hauskan vinkin lähteä opettamaan tunnaria metsässä keppejen avulla. Priyan kanssa olemme etsineet keppejä metsästä, joten siitä on helppo jalostaa alkeellisia tunnariharjoituksia.

Huomenna suuntaamme kohti Wirneen leiriä! Jääkäämme innolla odottamaan mitä kaikkea kommellusta minulla on leiristä maanantaina kirjoittaa!


4 kommenttia:

  1. Hui, säikähdin jo otsikon luettuani et Priya on ehtinyt pidemmällekin karkuretkelle! Onneksi ei!

    Voihan juoksut, narttujen ikävin puoli. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah. Luojan kiitos ei. Se vasta oliskin ollut kamalaa..

      Poista
  2. Tosi helpottavaa lukea näitä sun vanhempia postauksia ja miettiä, että Priyakin on ollut joskus samanlainen karkuri kuin Pörri. Ehkä meilläkin on toivoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, määhän sanoin :D Luitko noi menkkakurjet-postaukset ja postauksen meidän ekasta agilitykerrasta? Ne on vielä hirveempää luettavaa :DDD

      Poista