torstai 29. toukokuuta 2014

Olipa kerran Vettä kengässä

Eli täältä pukkais raporttia tämän päivän tokoilusta kaatosateessa.


Tosi koiraharrastaja ei ole tehty sokerista vaan tiukasta asenteesta, jonka avulla jaksaa hytistä kaatosateessa treenikentän laidalla. Täytyy myöntää, että harkitsin treenien perumista kun työnsin nokkani ulos ja vastaanotin ensimmäiset sadepisarat sitä vasten. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa nyhveröltä, joten lampsin maristen kentälle. Ei ollut kaulahuivia ja niskaan tippui vettä. Koira riekkui. Astuin vesilätäkköön ja kenkäni hörppäsi vähän vettä. Vihaan elämääni.

Märkä sukka unohtui kuitenkin nopeasti kun aloimme treenaamaan. Odotellessa tein Priyan kanssa hieman liikkeestä seisomista ensin peruuttelemalla ja sitten niin, että neiti seurasi minua vapaasti vasemmalla puolellani. Priya keskittyi mainiosti eikä ottanut häiriötä edes vieraasta vinkulelusta, jolla joku kanssatokoilija yritti kommunikoida koiransa kanssa. Teimme myös vähän seuraamista.

Ja Hups, meinasin unohtaa, että olimme tulleet ohjattuihin treeneihin. Koutsimme oli aloittanut jo treenit kun tajusin pyöriväni ihan väärällä parkkipaikalla.

Teimme vauhtinoutoa! Tämä oli Priyan mielestä mahtavin juttu ikinä. Palikka lentää, se saa riekkua sen perään, ottaa suuhunsa, mamma juokseekin karkuun ja palkkaa lelulla. Meinasin pariin otteeseen lentää naamalleni läpimärälle nurmikolle kun lampsin karkuun lotisevalla kengälläni. Tämän harjoituksen jälkeen Priya syttyi noutokapulaan ihan uudella tavalla.

Toisena harjoituksena teimme noutokapulan pitoa. Priya oli hieno. Se tarjosi kapulan nostamista oikein innokkaasti. Minä luonnollisesti palkkailin miten sattuu ja siitä hieman noottia. Voi pylly. Joskus ajatukseni vaan harhailevat teilla tuntemattomilla jos Priyalle tulee pienikin miettimistauko.

"Kas mun sukka on muuten ihan läts. Oho. Naks. Myöhässä olin."

Joskus on vaikeeta olla Millin koira.

Olin tyytyväinen Priyaan! Se teki innokkaasti ja keskittyneesti koko treenien ajan. Sade haittasi minua ja reikäistä kenkääni enemmän kuin Priyaa. Kokeilin huvikseni maahanmenoa lätäköiden päällä eikä neidillä ollut mitään ongelmaa kastaa mahaansa nakin vuoksi.

Tämä koirakko lampsi treeneistä suoraan suihkuun ja minun tapauksessani saunaan.

Huomenna lähdetään kohti Jyväskylää ja leipomistalkoita!

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Olipa kerran Koira, joka näytti keskaria



Voitte vain kuvitella miten treenimme menivät, jos koutsi kuvailee tapahtunutta: "Nyt se vaan näyttää meille keskaria."

Eli tiistain agilitytreenit menivät osittain hieman penkin alle. Lievästi ilmaistuna. 

Tuttuun tapaan tapasimme Jennyn ja Ilon lämmittelylenkin merkeissä. Meillä oli Priyan kanssa keskustelua aiheesta "ei, et voi kiskoa mammalta kättä irti vaikka Ilo kulkeekin toisella puolella tietä." Yllättävän lyhyen neuvottelun jälkeen neiti tyytyi kävelemään nätisti vierelläni. 



Varsinaiset treenit aloitimme hyppytekniikkaharjoituksella, jossa opeteltiin korkeuden arviointia. Priya meni muutaman toiston oikein asiallisesti. Asetteli koipensa oikein hyvin esteiden väliin. Sitten pieni punainen possu heräsi neidin sisimmässä. "Tämä on mälsää." se sanoi ja spurttasi viimeisen esteen ohi. Lälläslää. En tee. Vaikka palkkaa siirrettiin esteiden väliin, niin esteen kiertäninen sekä yleinen rallattelu vei voiton. Lopuksi Priya totesi koko jutun olevan ihan pyllystä ja hurvitteli sörkkimään parkissa olevaa Iloa. Jenny onneksi blokkasi Priyan aikeet ja minä komensin neidin odottamaan. Meidän hyppytekniikka loppui tältä osin siihen ja neiti joutui parkkiin potemaan "mälsää elämäänsä". 

Sitten teimme keinun koskettamista tassulla. Niin, että koira saa paukautuksesta ja liikkuvasta alustasta namin. Tämä harjoitus meni ilman suurempia hölmöilyjä. Täytyy ottaa tavaksi ottaa aina muutama toisto paukutusta omatoimitreeneissä. 

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä harjoituksena teimme kahdenlaista ohjausharjoitusta. Kaksi putkea aseteltiin toisiaan vasten ja niiden välissä oli poikittais hyppy. Ensimmäisessä harjoituksessa koira lähetettiin putkeen, valssi ja kunnon keilaus esteen kautta putkeen. Neiti teki tämän harjoituksen täydellisesti. 

Toisessa harjoituksessa koira lähetettiin putkeen, napattiin vastakädellä esteen yli ja lähettiin toiseen putkeen. Priya teki harjoituksen kerran oikein hyvin. Sitten vanha kunnon possu tuli käymään. Eiku neiti menis tästä suoraan putkeen. Eiku neiti kiertäis ton esteen. Tai rallattelis Ilon luo (aikeet onneksi estettiin). Koutsi sanoi, että lopetetaan sen kanssa tältä päivältä. Se vaan lällättelee meille ja näyttää keskaria.

 Neiti joutui parkkiin katsomaan kun Ilo sai juosta putkeen. Käskin porsaan maahan. Voitte vaan kuvittelimme, että neuvottelimme hieman asiasta pitikö siellä maassa pysyä vai ei kun sisko juoksee putkeen. Neuvottelun päätteeksi neiti makasi maassa ja pysyi paikoillaan. Wuuhuu. Erävoitto. Neidin ilme kuvasti kyllä perus teinin mottoa "mamma mä vihaan sua. Sä pilaat mun elämän." 

Jäähdyttelylenkillä huomasin jotain outoa.

En tuntenut itseäni lannistuneeksi. Aikaisemmin epäonnistuneiden treenien jälkeen olen valmis viskaamaan aksalaukun nurkkaan ja heittämään hyvästit koko koiraharrastukselle. Ei tästä tule mitään ja byäääbyääbyää. 

Nyt vain naureskelin Jennyn kanssa ja pohdin mitä voin oppia näistäkin treeneistä. 

Jos olen Priyan kanssa jotain oppinut niin sen, että vaikka sitä tuli taas kerran treeneissä ryvettyä pohjamullissa, housut tippuivat ja kengännauhat oli auki, niin siltä noustaan hymyssäsuin ylös yrittämään uudestaan. Ei sitä pidä niin vakavasti ottaa.

Priya nukkui sylissäni bussissa

maanantai 26. toukokuuta 2014

Olipa kerran Treenipäivä isolla T:llä

Tänään saimme tosissamme testata treenimotivaatiotamme tuplatreenien muodossa. Olin nimittäin buukannut meille kahdet treenit samalle päivälle. Eikä siinä vielä kaikki. Kulutimme matkoihin hervanta-halli-amuri-hervanta-halli-hervanta yhteensä 4,5 tuntia! Ihanaa roikkua julkisten varassa tällaisena päivänä.

Aamulla ahdoin itseni täyteen aamupalaa (tavoitteena: tankkaa nyt, et tiedä milloin saat seuraavan kerran ruokaa) ja suuntasimme riekkuvan punahirviön kanssa agilitytreeneihin.

Matkalla samaan bussiin hyppäsivät treenikaverimme Veera ja ihana Ilppa-tolleri. Bussin takapenkki täyttyi epätoivoisesta yrityksestä päästä tervehtimään kaveria. Priya kiskaisi minua raivokkaasti kun astuimme bussista ulos, että lensin epämiellyttävästi vasten läheistä puuta. Onhan se hauskaa että koirat ovat ystäviä, mutta vähempikin jälleennäkemisen into riittäisi.

Kaverukset rauhoittuivat kuitenkin hienosti kävelemään vierekkäin hihnassa ja päästimme ne lämppäämään yhdessä juosten.

korkkasimme treenit käyntiin hyppytekniikkaharjoituksella. Neljä estettä, jotka oli aseteltu tasavälein toisistaan. Priyan esteissä ei ollut korkeutta juuri nimeksikään, joten neiti lähinnä laukkasi niiden yli.



Toisena harjoituksena teimme piinallista takaaleikkausharjoitusta, missä toisiaan vasten jököttivät kaksi putkea ja niiden välissä oli hyppy. Koira lähetettiin ensimmäisestä putkeen, valssi, hyppy ja sitten takaaleikkaus putkella. Priyalle (ja minulle) oli hyvin hankalaa se, että lähetin neidin putkeen "väärältä puolelta". Tämän kanssa piti tapella hyvän aikaa. Priya oli ihan hämillään, että mitä se mamma sählää sen rintamasuuntansa kanssa. Onneksi Veera oli paikalla neuvomassa ja auttamassa niin päästiin vihdoin harjoituksesta kunnialla läpi. Voittajafiilis!

Treenien jälkeen nelijalkaiset kakarat tekivät "jäähdyttelylenkin" vapaana. Pakkauduimme mutaisten (ups) koirien kanssa bussiin ja suuntasimme Veeran luokse parantamaan maailmaa.

Taitavat bussimatkustajat
Koirat leikkivät aikansa Veeran olohuoneessa ja simahtivat sitten kukin tahoillensa.

Ipulaisuus <3


Joskus neljän aikaan raahauduin (taas) bussiin ja kotiin pilkkomaan nakkia. Herkkutankkauksen jälkeen suuntasimme takaisin hallille tokotreeneihin. Meillä alkoi uusi ryhmä, koko kauden kestävä kisatavoitteisille alo/avo koirakoille tarkoitettu kurssi. 

Olin ihan kauhuissani. Mitä jos kaikki ovat jo tyyliin kisavalmiita ja me vasta yritetään saada kokoon seuraamista? Mitä jos ne nauravat meidät ulos? Mitä jos en saa Priyaa keskittymään? Mitä jos koutsi sanoo, että on tapahtunut virhe, emme me valinneet teitä tähän ryhmään? Mitä jos taivas muuttuu turkoosiksi ja alkaa sataa miekkavalaita? 

Aika nopeasti huomasin, että pelkoni oli ollut turha. Toki muiden koirat olivat vanhempia ja he olivat pidemmällä harrastuksessa kuin me, mutta siinä ei ollut mitään hävettävää. Me teimme hyvää työtä omalla tasollamme. Priya keskittyi hyvin ja piti loistavaa kontaktia.

Koutsina toimi samainen Laura, jonka aksakurssilla olemme tällä hetkellä. Hän kyseli aluksi vähän koirista ja tokotaustamme. Tykkäsin Lauran asenteesta koutsata tokoa, sen pitää olla hauskaa! Tunnin teemana oli luoksepäästävyys ja paikallaolo maassa ja istuen. Laura kävi kopeloimassa Priyaa kun se istui perusasennossa. Se meni hyvin. Priya pysyi hienosti paikallaan eikä vähää välittänyt kosketuksesta. Erityisen ylpeä olen sen kontaktista. Se ylläpiti kontaktia perusasennossa pitkiäkin aikoja vaikka ympärillä oli paljon häiriötä.

Paikkamakuussa Priya vilkuili hieman vieruskaveriaan, joka oli juoksuinen iso narttu. Pysyi kuitenkin hienosti paikallaan eikä hievahtanutkaan vaikka vieruskaveri nousi aikaisemmin leikkimään omistajansa kanssa. 

Seuraavaksi teimme paikallaoloa istuen. se osoittautui hieman hieman hankalaksi ajatukseksi Priyalle. Neiti jäi hyvin istumaan, mutta kun käännyin sitä kohti, se alkoi tarkoamaan maahanmenoa. Ilme oli hyvin hämmentynyt. Eiks tää ollutkaan tää juttu? Mamma on seonnut. Laura kehotti meitä opettamaan koiralle vielä "ryhdistävän" käskyn, jolla koiran asentoa saa hieman pystympään kun jätän sen paikalleen istumaan. Otin vain lyhyitä pätkiä ja lopuksi Priya tuntui ymmärtävän jutun juonen.

Lopuksi teimme vielä seuraamista vuorotellen. Kerroin Lauralle, että olemme tehneet seuraamista vain lyhyinä pätkinä ja vahvistaneet kontaktia perusasennossa. Laura antoi loistavan vinkin: seuraaminen on kuin jatkuvaa hakeutumista perusasentoon. Priyan perusasento on vahva. Nyt voin alkaa ottamaan pientä liikettä perusasennossa eteen, sivulle, taakse.. ja näin opettaa koiralle seuraamisen oikean paikan. Vähän tälläistä olemmekin tehneet, mutta sain tekemiseemme vahvistusta näistä treeneistä! 

Väsyneenä, mutta tyytyväisinä raahauduimme päivän viimeiselle bussimatkalle kotia kohti. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Olipa kerran Lammaskaruselli

Kuuma, tukala aurinko. Seisovan läkähdyttävä  ilma. Ei hattua, aurinkorasvaa eikä laseja. Hallusinaatioita, jossa nään edessäni raikkaasti sihahtavan limsatölkin. Kuulostaa loistavalta päivältä lähteä paimentamaan!

Minä ja Joni raahauduimme kuumuutta vastaan taistellen autolle. Jo aamun viileinä tunteina tunsin pitkien housujeni olevan hieman liikaa. Otimme kyytiin ystäväni Veeran, joka halusi tulla tapamaan Priyan sukulaisia (yritän salaa mainostaa hänelle aussieta). Ajalimme sateesta paisteeseen vaihtuvan ilman läpi kohti Someroa ja paimenkoulu Woollandiaa. 

Olimme perillä nippanappa ajoissa. Kukahan kumma jätti heräämisen viime tinkaan? Ehdimme laittaa Priyan nopeasti varjoisalle paikalle parkkiin ja ryntäsimme jo katsomaan ensimmäisen koiran suoritusta. Tällä kertaa mukana olivat Priyan puolisisarukset Hoppu, Raiku, Pihka ja Jocke sekä supermamma Nessa. Priya oli siis porukan ainut kakara.

Hopun ja Jocken intohimoisen suorituksen jälkeen pääsimme itse asiaan. Viime kerran possuilu oli tuoreena mielessäni joten pelasin hieman varman päälle. Kouluttajamme piti aluksi Priyaa liinasta kiinni ja minä yritin ryömiä lampaiden seurana. Ja kas, neiti oli oikein rauhallinen. Se asiallisesti hölkkäili lampaiden perässä ja niitä ympäri. Nappasi jopa matkaevääksi välillä vähän kakkaa. Korvatkin neidiltä löytyivät joten pysäyttäminen oli huomattavasti helpompaa kuin viimeksi. 

Helpotuin. Oikein asiallinen suoritus punaiselta paimenelta. Priya meni suihkun kautta takaisin parkkiin ja me seurasimme vielä Nessan, Pihkan ja Raikun paimennusta. 

Tauolla käytin neitiä pienessä lätäkössä uimassa. Priya otti viilennyksen helpottuneena vastaan. Huomasin uhkaavasti punottavat olkäpääni ja yritin siirtää vaatteitani peittämään niitä. Ups. Taitaa olla kolmas kerta kun onnistun palamaan pienen ajan sisällä. Tällä koiratädillä on kurttuinen tulevaisuus edessä. 

Tauon jälkeen miehiset miehet Hoppu ja Jocke antoivat loistavat paimenesityksensä ja oli taas priyan vuoro. Aurinko meni sopivasti pilveen ja tuuli alkoi puhaltaa virkistävästi. Ja kas. Neitokaisen synnynnäinen paimen heräsi perseilemään. Meno oli alusta asti intohimoisempaa kuin ensimmäisellä kieroksella. Priya juoksi ja haukkui, juoksi ja haukkui. Jälkeenpäin näin videolta, että se teki aika nättiä työtä (Tosin vähän liikaa vauhtia ja inotoa ja liian vähän korvia. mitä minä nyt paimennuksesta ymmärrän)  ja väisti näppärästi painetta. Korvat olivat jääneet tauolle eikä neidin pysäyttäminen onnistunut mimeksikään. Pylly. 

Priya oli hieman taipuvainen juoksemaan vain toiseen kierrokseen. Yritin pari kertaa kääntää sen, mutta kierros vaihtui taas nopeasti takaisin. Tunsin oloni lyhyen paimennuksen jälkeen hieman pahoinvoivaksi ja aloin nähdä tähtiä. Lopetimme siis toisen kierroksen lyhyeen. 

Priya syttyi hienosti lampaille, mutta kunnioitti kuitenkin painetta ja lampaiden tilaa. Hieno typy! Vielä kun ohjaaja lopettaisi sen lampaiden keskellä rypemisen ja alkaisi, no, edes pysymään pystyssä niin homma näyttäisi jo melkein asiantuntevalta. 

Katsoimme vielä Nessan, Pihkan ja Raikun intohimoa tihkuvat suoritukset. Oli kyllä hauskaa nähdä Wirnistelijöitä paimenessa. Kaikki olivat oikein taitavia! 

Paimeneen pääsemme seuraavan kerran kesäkuussa. Toivottavasti samalla innolla silloinkin! 

Kuva: Jenny Söderlund

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Olipa kerran kirjoitus, jossa kerron meidän tokoilusta

Minulla olisi nyt paljon parempaakin tekemistä kun kirjoittaa tänne. Mutta koska se ei kutsu minua juuri nyt päätin kirjoittaa missä mennään tokoilussa tällä hetkellä. Ensi maanantaina alkaa kauan odotettu koko kauden kestävä ryhmä. Ilosta hyppien menemme sinne oppimaan lisää!

Kuvituksena käytän Jennyn ottamia mahtavia kuvia eilisestä aksatreenistä ja viikonlopun leiriltä.


Seuraaminen: Noh. sujuu vähän miten sujuu. Perusasennon opetin Priyalle laatikkotekniikalla ja se sujuu hyvin. Priyalla on selkeä kuva paikasta eikä se tarvitse käsimerkkiä perusasentoon tultaessa. Takapuolen siirtäminen minua kohti on helppoa perusteena olevan laatikkotekniikan vuoksi.

Itse seuraamisessa kiirehdin aluksi liikaa, joten lopputulos vähän lössähti. Olemme tehneet paljon pyörimisharjoituksia, jossa Priya siirtää takamustaan minua kohti perusasennossa ja minä menen karkuun. Nyt olen alkanut keskittyä liikkeen sijaan enemmän kontaktiin. Vanhvistan intensiivistä kontaktia perusasennossa ja lisään liikettä vasta kun kontakti onnistuu myös häiriön kanssa. Leirillä opin myös imutustekniikan, jolla voin harjoitella liikkumista oikeassa paikassa.



Seisominen, istuminen ja maahanmeno liikkestä: Priya osaa liikkestä maahanmenon ja seisomisen niin, että peruutan koiran edellä ja käsken sen siitä. Istumista emme ole vielä harjoitelleet. Olen alkanut kääntää harjoitellessa selkää koiralle, jotta liike ei olisi niin riippuvainen minun sijainnistani. Palkka on olut näissä harjoituksiaa aina neidin takana odottamassa jotta olen saanut täpäköitä pysähdyksiä aikaan.

Luoksetulo: Olemme tehneet harjoituksia, jossa Priya odottaa, kävelen kauemmas ja kutsun sen luokseni leikkimään. Sen lisäksi olemme tehneet perusasentoon tuloa hieman kauempaa.

Pysäytystä tai maahanmenoa luoksetulosta en ole vielä harjoitellut. Peruutteluharjoitus on kuitenkin toiminut pohjana myös näille.



Ruutu: Ruutua olemme tehneet kerran. Keskityimme lähinnä vauhdikkaaseen juoksuun kohti ruutua. Maija oli ruudussa odottamassa palkan kanssa, minä vapautin Priyan ja tulin perässä typyn kanssa leikkimään. Pitäisi kai hankkia oma ruutu ja harjoitella eteenpäin.

Nouto: Olen ollut vähän laiska noudon opettaja. Harjoittelemme liikettä kausittain, mutta emme tarpeeksi usein jotta liike olisi kokonainen. Priya osaa nostaa kapulan maasta ja tyrkätä minua kohti. Tässä olemme junnanneet vähän aikaa.

Ohjattu nouto: Emme ole tehneet mitään tämän liikkeen eteen.



Hyppy ja hyppynouto: Olemme päässeet tekemään hyppyä kerran. Teimme harjoituksen, jossa Priya meni esteen yli ja takaisin ja neidille muodostui hyvä kuva siitä mstä välistä hänen halutaan ahtautuvan kun kaivetaan hyppyeste esille.

Tunnistusnouto: Priya on etsinyt metsästä keppejä johon minä olen koskenut ja tuonut niitä minulle.

Kauko-ohjaus: Priya osaa kaikki vaihdokset niin, että minä olen ihan siinä vieressä. Priyalle takapään pitäminen paikallaan on luonnostaan helppoa joten olen päässyt aika helpolla tämän liikkeen kanssa.

Paikallaan makaaminen: Priyan lempiliike. Neiti on tässä mitä mainioin. Olen tehnyt omaa laiskuuttani vain 1-3 min pätkiä ja käyttänyt häiriönä leluja, nameja, juossut ympäriinsä ja tehnyt ihme ääniä. Koirahäiriössä emme ole päässeet liikettä harjoittelemaan kuin muutaman kerran.


Luoksepäästävyys: Teimme tätä pentukurssilla, mutta sen jälkeen harjoittelu on jäänyt vähälle. Kesällä ajattelin osallistua pari kertaa näyttelykoulutukseen jotta saisimme tehotreeniä vieraiden käsittelystä. Tähän mennessä Priya on ollut joko rauhallisesti paikallaan tai hyppinyt syliin pussaamaan. 

Siinähän ne sitten oli. Jos en unohtanut jotain. Teen kesän jälkeen samanlaisen jotta voin verrata missä ollaan menty eteenpäin ja missä kenties junnattu paikoillaan!



tiistai 20. toukokuuta 2014

Olipa kerran Rallirata



Tytöillä on pelastusrengas vyötäröllä!

HekoHeko.

Eli tänään laahustimme kohti Lauran aksatreenejä. Mielessäni oli yksi tavoite: muista mitä opit leirillä viikonloppuna. Ei karkailua. Rytmitä treeni paremmin. Koira käskyn alla odotellessa, ei rallattamassa pitkin poikin tonttia. 

Kävimme Jennyn ja Ilon kanssa lämppälenkillä. Tytöt olivat mainioita. Olivat ehkä saaneet toisistaan tarpeeksi viikonlopun aikana koska edes Priya ei riuhtonut Ilon perään. 


Aloitimme treenit kierroksella pussia. Pussi oli Priyalle jo vanha juttu joten menimme siitä vain pari kertaa läpi. Hienosti punainen sukelsi kohti tuntematonta ja pullahti toiseen päähän kanssani leikkimään.

Toinen harjoitus oli rallirata, jonka päissä oli putket ja putkien välissä ympyrällä pari hyppyä, pituuseste ja muuri. Näytimme ensin lauralle kömpelön pyöräytyksen radan ympäri. Hän kommentoi Priyaa oikein taitavaksi, mutta minua auttamattoman hitaaksi. Priya alkoi radan lopuksi haukkumaan minulle koska ei ollut varma mihin olimme menossa. Sain ohjeen ajatella aina kolme estettä eteenpäin. Se on tärkeää etenkin tällaisten nopeiden paimenten kanssa. Seuvaavat pari toistoa varmistelin taas liikaa. Laura ihmetteli epäröintiäni. Hänestä Priya haki hyvin esteille ja minun pitäisi vaan oppia luottamaan siihen. Viimeisen toiston vedin täysiä. Ajattelin eteenpäin enkä jäänyt varmistelemaan. Priya oli ihan super! Se juoksi KOVAA kun tiesi etukäteen mihin ollaan menossa.

Kolmas harjoitus oli takaakierto. Ensiksi näytin kiertomme Lauralle molempiin suuntiin, jonka jälkeen lisäsimme harjoitukseen putken. Neiti oli super! Olen Priyasta erityisen ylpeä koska Ilo ja Jenny olivat parkissa todella lähellä eikä punainen lähtenyt huitelemaan. 


Treenien jälkeen kävimme Jennyn ja Ilon kanssa taas lenkillä. Kävelimme läheiselle rannalle ja päästimme punaisen pyörremyrskyn juoksemaan. Tytöt kävivät uimassa ja rallittivat ympäriinsä yhtenä punaisena sotkuna.



Eikä! Se on LINTU.

Toi mun sisko on ihan pimee T:Priya



maanantai 19. toukokuuta 2014

Olipa kerran Team menkkakurjet osa 2

Eli Wirneen leiri 16.5.-28.5.2014


Lauantai 17.5.2014

Lauantai herätti minut takkuisesta unesta jo kello kuuden aikaan. En saanut enää simmuja kiinni joten oli aika nousta uuteen päivään. Kahdeksan aikaan raahauduimme valmiiseen aamupalapöytään. Tankkasin massun täyteen puuroa ja tuoreita sämpylöitä. Kyllä kelpaisi kotonakin tällainen palvelu! Aamiaisen lomassa lupauduin pääni menoksi kouluttamaan kultakalasta tokovalion. Jos sen teen niin Maija kouluttaa käärmettään Kuplaa. Game is on. Tosin mulla ei edes ole kultakalaa saati sitten tilaa sen akvaariolle. Elääköhän ne lavuaarissa?

Sillä välin mökissä Priya ja kumppanit olivat päättäneet järjestää itselleen hieman ohjelmaa. Neiti punainen oli tullut kangashäkkinsä läpi ja vapauttanut itselleen rikoskumppaniksi Naurun. Yhdessä neitokaiset olivat pyöräyttäneet kämpän ympäri ruuan toivossa. Saalis oli jaettu niin, että Nauru oli popsinut itsensä paksuksi omia nappuloitaan ja Priya reiluna siskona kävi syömässä siskonsa Tintin nappulat. Sillä aikaa Ilo, joka olisi niin halunnut päästä geimeihin mukaan, ryskytti häkkiään niin, että sen ovi oli vääntynyt sisäänpäin. 

Tuossa tilanteessa en tiedä olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa. 

mäsä häkki
Päivän treeneiksi oli suunniteltu hieman Tokoa ja agia kasvattaja Lauran opastuksella. Tavoitteenani oli päästä eroon typerästä kammostani treenailla tuttujen ihmisten kanssa. Jos pidän kovasti treenikavereistani ja arvostan heidän mielipiteitään, luon helposti treeneille liikaa paineita enkä pysty rentoutumaan. Halusin saada myös vinkkejä Priyan motivoimiseen. 

Aloitimme tokolla. Laura pyysi meitä vaan leikkimään Priyan kanssa ja ottamaan sitten pienen pätkän seuraamista. Laura kertoi, että Priya oli hidas koska se ei ole varma siitä mitä teki. Hän näytti meille miten voin auttaa Priyaa enemmän seuraamisessa. Myös treenirytmimme sai palautetta. Minun pitäisi selventää rytmiä treenaamisen sisällä. Koiran tulee koko ajan olla joko treenissä, kuljetuksen alaisena tai "parkissa" käskyn alla. Treenit tulee pitää lyhyenä ja intensiivisenä, että Priyalle ei jää aikaa haahuiluun. Kaikki hyviä vinkkejä! Kiitos Laura!

Jatkoimme agilityllä, jossa eteemme lyötiin irtoamisharjoitus. Itse harjoitus meni Priyalta oikein hyvin, mutta ongelmaksi nousi enemmän neidin karkailu. Olen todella kiitollinen kun sain sen kissan nostettua pöydälle ja selkeän toimintaohjeen ongelman korjaamiseksi. Yksikertaisuudessaan: Treenit eivät saa jatkua karkailun jälkeen. Jos neiti lähtee huitelemaan, kutsun sitä kerran, jos en saa vastausta, haen sen ja vien pois. Treenit jatkuvat vasta tauon jälkeen. Minun tulee ottaa karkailu tosissani eikä antaa sen vahvistua enempää kun olen antanut sen jo vahvistua. Priyalla on tällä hetkellä menossa kamala kasvuvaihe, jossa se kokeilee rajojaan selvästi aikaisempaa enemmän, mutta samalla on myös raivostuttavan pehmeä palautteelle (kutsun tätä "lälläslää, apuaapua"-vaiheeksi). Muistiinpanot: hellää johdonmukaisuutta, selkeämpää johtajuutta, ei tekosyitä.. 


Kuva: Maija Piippo

Kuva: Maija Piippo


Olo aamupäivän treenien jälkeen oli vähän tärähtänyt, mutta helpottunut. Sain vastauksia moneen mieltäni askarruttavaan kysymykseen ja ongelmaan. Ja pääsin eroon jännityksestäni treenata ainakin näiden aussieomistajien kanssa! Kiitos mahtavalle kasvattajalle jakamastasi viisaudesta!

Päivän jatkuessa aurinko alkoi kypsentää meitä oikein kunnolla. Luonnollisestikaan en ole keksinyt sellaisia asioita kuten aurinkorasva, varjo, hattu, aurinkolasit.. Joten kärvensin nahkaani oikein kunnolla.

Kesken treenien Laura sai jännittävän puhelun: Wirneen J pennut olivat alkaneet syntyä! Lauran piti siis jättää meidän koutsaamisemme Maijalle! 

Pidimme hetken tauon jonka aikana kävimme uimassa ja ahtamassa mahamme täyteen sapuskaa. Priya sai hakea joesta Jennyn ihania vesileluja (jos Nauru ei ehtinyt ensin).

Kuva: Maija Piippo

Maijan treeneissä teimme valssia ja persjättöä. Saimme oikein yksityiskohtaiset ohjeet liikkeiden suorittamiseen. Oli todella hauskaa! Maijalla oli hyvä, minulle sopiva opetustyyli, joka oli tarpeeksi napakka eli eteenpäinvievä, mutta kuitenkin positiivinen ja kannustava. Menisin Maijan koulutukseen koska tahansa uudestaankin. Priya oli pätevä ja ohjaajakin sai olla kömpelöihin koipiinsa tyytyväinen.

Tokossa teimme Priyan kanssa vähän ruutua niin, että Maija palkkasi neidin ruutuun lelulla. Punainen alkoi olla jo ihan poikki, joten pidimme harjoitukset lyhyinä. 

Maija näytti meille oman koiransa Naurun kanssa kontaktiestedemon tyylistä, jolla hän oli opettanut pysähtymiskontaktit. Täytyy kokeilla Priyan kanssa kunhan ensin leiristä toivutaan.

Treenien jälkeen kävimme (taas) uimassa ja päätimme lähteä vielä tekemään jälkeä. Pakkasimme karvakorvat autoon ja suuntasimme läheiseen metsään. Käärmeitä ja muurahaisia uhmaten talloimme koirille jäljet. Priya sai tehdä kaksi lyhyttä jälkeä, jossa toisessa oli kulma. Priya teki mahtavaa työtä! Kulma meni kuin vanhalla tekijällä. 

Leiripaikalla ahdoimme koirat parkkiin ja suuntasimme makkaranpaistoon. Priya lujahti itse Naurun kanssa samaan koppiin joten se sai nukkua siellä. 


Ahdoimme itsellemme täyteen makkaraa ja herkkua. Minun makkaralleni kävi hieman surkeasti kun se putosi tuleen asti paistumaan, mutta onneksi olin varautunut useammalla kappaleella. 

Lämmitimme vielä menkkakurjen saunan ja kävimme pyyhkimässä treenihikeä pois saunan lautella. Olin uhonnut aikaisemmin meneväni uimaan, joten pulahdimme Maijan kanssa hyiseen jokeen. Talviturkki heitetty!

Aktiivisen päivän jälkeen sammuin kuin saunalamppu sillä sekunnilla kun pää löysi tyynyn.

Sunnuntai 18.5.2014




Sunnuntai valkeni hyvin takkuisesti. Kun herätyskello ulvahti soimaan, kirosin itseäni ja koko koiraharrastusta. Saanhan jäädä nukkumaan? Saanhan? Pakkailin hieman ympäri menkkakurkea räjähtäneitä tavaroita ja raahauduin aamupalalle. 

Yhdeksän jälkeen suuntasimme metsään treeneilemaan hakua Sari Kärnän opastuksella. Kerroin aluksi, että Priya oli viimeksi ollut hieman ihmeissään metsässä ja olimme tehneet sen kanssa vain makkararinkiä. Nyt Priya pääsi ensimmäistä kertaa tositoimiin. Jenny meni piiloon pressun alle ja Sari kertoi meille linjan jota pitkin meidän piti kävellä. Kun koira sai hajun, minun piti päästää se irti.

Priya oli pätevä! Oli hauska nähdä miten nopeasti Priya tajusi Jennyn vieneen hänen ruokansa ja mokomaa varasta kannatti etsiä metsästä. Teimme neljä toistoa, josta varsinkin viimeinen oli todella hyvä. 

Kuva: Maija Piippo


Pakkasin Priyan takaisn autoon tauolle ja pääsin toimimaan ukkona erilaisille koirille. Oli aivan mahtava nähdä koirien käyttävän nenäänsä valtavalla innolla. Päivä jatkui hyvin paahtavana ja tunsin nahkani palavan vieläkin pahemmin. Join 1,5 litraa vettä joten mahani muutui hyllyväksi vesipalloksi. 

Leiri
Piilossa. Ilmeellä tietysti.


Pudotin Tintin palkkakipon keskelle metsää, pienistä kätösistäni ei meinannut lähteä tarpeeksi isoa taputusta, meinasin eksyä kun menin piiloon, ryöstin vahingossa Tintin loppupalkan takaisin leiriin vaikka sitä olisi tarvittu muualla, kompuroin, kaaduin ja mulahdin. Mutta ai että oli mukavaa!

Toisella kierroksella Priya sai etsia Maijaa samaan tapaan kuin Jennyä aamulla. Tuuli ei oikein ollut meidän puolellamme joten pari toistoa oli hieman vaikeaita löytää, mutta etenkin viimeinen oli loistava. Mamman oma hakukoiranalku <3




Kaikenkaikkiaan oli kyllä mahtava leiri. Paikka, ihmiset, koirat, treenit, vinkit, ruoka, naurua ja pölötystä <3 Kiitos kaikille mahtavasta leiristä! Erityisesti järjestäjille eli Lauralle ja Sarille iso kiitos. Ehdottomasti täytyy ottaa uusiksi!

Kotimatkalla olin niin väsynyt, että pölötin Jennylle mitä sattuu ja unohtelin koko ajan kesken lauseen mitä olin sanomassa. Kotona rakas punaiseni nukahti suihkuun kun peremässä kuraa sen tassuista. Onnistuneen viikonlopun merkki!


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Olipa kerran Team Menkkakurjet Osa 1

Eli kuvin ja sanoin Wirneen leiri 2014



Perjantai 16.5.2014

Kaksi punaista aussieta, pari ohjaajaa ja karsea kasa tavaroita ahtautuivat autoon ja asettivat kurssin kohti Kuralan kartanotilaa Yläneellä. Tapani mukaan pummin kyydin Jennyltä ja Ilolta. Auto tulikin aika käsittämättömän täyteen tavaraa. Takatila muistutti lähinnä muuttokuormaa. Siinä oli taas naiset lähteneet reissuun.




Auto käynnistyi ja mahtava viikonloppu oli alkanut. Matka taittui oikein mukavasti rupatellen ja uusia maisemia nuuskien.

Kuuden aikaan kaarsimme leiripaikan pihaan. Kuralan kartanotila oli huikea paikka. Käytössämme oli kolme mökkiä kaikilla varusteilla, kenttä ja halli agilityesteineen sekä mahtavat maastot lenkkeilyyn ja treenailuun. Meidät juoksuiset oli majoitettu aivan joen rannassa olemaan Kurki-mökkiin. "Menkkakurjen" nukkujiin kuuluivat meidän autolastillisen lisäksi Maija ja Nauru seka Sari ja Priyan toinen sisko Tintti. Leirille saatiin kokoon hurja joukko wirnistelijöitä, ainoastaan Priyan kaksi pidemmällä asuvaa siskoa uupuivat joukosta. Priya ei valitettavasti joukon miekkosia päässyt juoksujen vuoksi tapaamaan.

Laskimme heti kotiuduttuamme aussiet hyrräämään ympäriinsä isona pyörremyrskynä. Ne molskivat vedessä uimassa ja säntäilivät ympäriinsä. Ilo kunnostautui mulahtamalla kaksi kertaa laiturilta veteen. Ensimmäisellä kerralla neiti ei ilmeisesti oppinut mitään. Höppiäinen.

  

Lähdimme siitä kurkistamaan tulevia haku ja jälkimaastoja. Me menkkaiset eli Priya, Ilo ja Nauru eristäydyimme omalle lenkillemme. Matka taittui jutellessa ja koirien vöyhkäämistä seuratessa.

Kuva: Jenny Söderlund

Kuva: jenny Söderlund


Lenkin jälkeen laitoimme koirat parkkiin ja siirryimme isommalle mökille mässäämään ja seurustelemaan. Ilta vaihtui yöksi koiraihmisten vaihtaessa kuulumisia. 



Menkkakurjen nukkumisjärjestely hoidettiin kaikkien turvallisuuden vuoksi sulkemalla neitokaiset omiin häkkeihinsä. Alakerta hieman hukkui häkkien sekaan! Priyan majoitustila kalpeni muitten tyttösten hulppeiden kartanoiden rinnalla.



Yö oli hieman levoton. En meinannut millään saada unta kun mietin seuraavan päivän treeniä. Priya tai Ilo hieman piippaili pitkin yötä. sain levottoman ajatuksen, että minun pitäisi asentaa Priyalle kunnollinen Service-nappula häkkiin jotta tietäisin jos sillä on oikeasti hätä.  Heräsin uudestaan miettimään joskus neljän aikaan. Lisää levottomia ajatuksia. Olisin ollut täysin valmis nousemaan ylös kohti uusia seikkailuja, mutta pakotin itseni nukkumaan vielä pari tuntia.

Sen pituinen se. Huomenna saatte kuulla seuraavasta tapahtumarikkaasta päivästä Wirneen leirillä!






torstai 15. toukokuuta 2014

Olipa kerran karkuri




Pöksypylly suuntasi tänään torstain kunniaksi pentu tokoon. Vire ei ollut meidän puolellamme, joten teimme vain yksinkertaisia juttuja. Juoksut ovat tehneet Priyasta tavallista haaveilevamman. Se tuntuu olevan omissa maailmoissa suurimman osan ajasta. Kouluttajan kanssa juttelimmekin, että pitää treenailla neidin ehdoilla. Jos sen pää on pilvissä niin on turha alkaa jauhamaan mitään tarkkaa tai lopputulos on vain turhaantunut koirakko.

 Tehtävänä oli aloitella hypyn harjoittelua. Seisoimme kouluttajan kanssa esteen molemmin puolin ja kutsuimme neitiä vuorotellen esteen yli. Näin koira oppii jatkossa hyppynoudossa palaamaan luokse esteen yli. Alokasluokan pysähtymisen saan aikaiseksi kunhan käskystä pysähtyminen on tarpeeksi vahva.

Aluksi ajattelin, että Priya voi tehdessään olla vapaana. Voi miten väärässä olinkaan. Neitipä tehtävään kyllästyttyään otti jalat alleen ja kävi hakemassa vieressä treenavalta koirakolta lelun. Kyllä, lelun. Toinen koira ei kiinnostanut, mutta se ihana pötkö oli saatava. Taas sain olla neitiä hakemassa nolona ja anteeksipyydellen. Murrrr...

Hyppyharjoitus meni kuitenkin hyvin. Neiti ei tainnut kiertää estettä kertaakaan. Mamman luokse tultin hitaammin kun kouluttajan. Priyasta Minna oli iiiiihana. Mutta mamma oli sama vanha kurppa, jolla on samoja vanhoja nameja. Ah kun tuli arvostettu olo.

Odotellessa teimme Priyan kanssa liikkeesta seisomista ja hieman seuraamista. Tein vain pari toistoa joista palkkasin namilla, sitten leikin neidin kanssa pitkän pätkän. Seuraamista teimme lyhyissä vauhdikkaissa pätkistä. Priyan mieli ei tänään kestänyt hidasta nysväämistä.

Treenien jälkeen juttelin kouluttajan kanssa hetken kosketusalustasta ja sain kotitehtäväksi opettaa sen Priyalle uudestaan. Tai tarkemmin aktivoida sen. Sen avulla lähdemme tekemään ruutua. Saimme myös hauskan vinkin lähteä opettamaan tunnaria metsässä keppejen avulla. Priyan kanssa olemme etsineet keppejä metsästä, joten siitä on helppo jalostaa alkeellisia tunnariharjoituksia.

Huomenna suuntaamme kohti Wirneen leiriä! Jääkäämme innolla odottamaan mitä kaikkea kommellusta minulla on leiristä maanantaina kirjoittaa!


tiistai 13. toukokuuta 2014

Olipa kerran Pöksyt

Ennen tämän päivän treenikuulumisia minun on pakko jakaa tarina Priyan äitienpäivästä - ja pöksyistä. Priya on päättänyt, että maailma on liian pieni heille kahdelle. Neidille ja turkooseille juoksupöksyille. Äitienpäivänä kävimme perinteisen mummokierroksen Jyväskylässä. Eli ahdimme kolmesti massun täyteen kakkua ja vaihdoimme kuulumisia. Juoksujen takia Priya sai lähteä mummokierrokselle mukaan, pahamaineiset pöksyt jalassa.

Neiti veti kyllä pöksyistä herneen niin syvälle nenään ettei se heti ole sieltä tippumassa ulos. Priya MÖKÖTTI koko matkan. Se käveli ihailevien mummojen ohi nokka pystyssä ja suuntasi ensimmäisen pöydän alle nököttämään. Myöhemmin paikalle tullut tätini ei edes huomannut, että meillä on koira mukana. Priyaa ei kiinnostanut silitykset, rapsutukset eikä herkkupalat.





Möksynpöksyn ärripörri. Neiti hapan. Mummoille tuli ainakin rauhallinen kuva meidän Priyasta. 

Tämän vuoksi minulla ei ollut kovin isot odotukset tämän päivän agilitytreeneistä. Ajattelin, että pöksyt haittaavat niin paljon neitokaisen menoa ettei se suostu edes juoksemaan niiden kanssa. Menin treeneihin vähän sillä asenteella, että tehdään nyt jotain hormooniherkkiksen ehdoilla.

Olimme sopineet Jennyn ja Ilon kanssa lämmittelylenkin. Lenkin perimmäinen tarkoitus oli opettaa tytöille yhdessä rauhoittumista. Tytöt saivat "vaihtaa kuulumisia" etäältä jo ennen treenejä, joten tuijotteluun treeneissä ei ollut niin tarvetta. Muutenkin on hauskempaa lämmitellä yhdessä kun yksin. On kyllä niin mahtavaa kun siskokset pääsivät samaan ryhmään treenaamaan. Meillä on Priyan kanssa maailman parhaat treenikamut <3 

Priya yllätti minut käyttäytymällä todella asiallisesti lämppärilenkillä. Alun riemusekoilua lukuunottamatta neiti kulki kauniisti vierelläni koko ajan kontaktissa. Hienot punaiset pöksypyllyt! 

Asiallinen käytös jatkui onneksi treeneihin asti. Viime viikon sähellys oli vain kaukainen muisto. Okei, myönnetään. Neiti karkasi kerran Ilon luokse sillä aikaa kun kuuntelin palautetta ohjaajalta enkä huomannut seurata punaisen tekemisiä. Mutta vain kerran. Ensi kerralla vedetään täydet nollat karkailutilastossa!

Teimme hyppytekniikkaharjoitusta, jossa koira jätettiin estejonon taakse ja kutsuttiin toiselta puolelta luokse. Viimeistä estettä siirreltiin hieman, jotta koira oppi tunnistamaan esteiden etäisyyksiä. Ensimmäisellä kerralla pöksyt hieman haittasivat neidin menoa ja hypyt olivat hassuja. Priya kuitenkin unohti pöksynsä harjoituksen jatkuessa ja pomppi menemään kuin vanha tekijä. Neiti sai hyvää palautetta järkevästä ja taloudellisesta hyppytyylistään. Vauhtia neidiltä löytyi, mutta tassut asettuivat järkevästi esteiden väliin eikä rytinällä niinkuin usealla nopealla koiralla aluksi. 

Jenny otti pari kameraräpsäystä Priyan suorituksesta:









Päivän toinen harjoitus oli kahden putken kahdeksikko, jonka keskellä oli este. Koiraa piti ohjata aina lähempään putken suuhun, tehdä valssi ja hypyn läpi taas lähempään putkensuuhun. Harjoitus oli muuten meille tuttu, mutta en ole koskaan ohjannut Priyaa putkeen niin, että olen putken ulkopuolella. Putkiaivona minulle ei ole tullut mieleenkaan tehdä niin. Noh nytpäs tehtiin ja se oli aluksi hieman takkuista niin minulle kuin Priyallekin. Kun ohajsin neitiä putkeen vähän miten sattuu, veti neiti jarrut pohjaan putken suulla ja alkoi kimeästi haukkua minulle: " Mitä ihmettä!!!??? koita päättää mihin suuntaan mennään!!!" Kun osasin asettaa raajani paremmin oikeaan suuntaan, putkeen meneminen oli helpompaa. Priya haki hyvin keskellä olevalle hypylle ja irtosi mainiosti putkelle (kunhan osasin ohjata sen sinne oikein). 



Yhteenvetona siis treeneistä: Pöksyt voitettu! Ne eivät haitanneet menoa ollenkaan. Neiti unohti ne kokonaan kun pääsi tekemään jotain hauskaa. Saimme kotiläksyksi jatkaa "kiipee" käskyn opettamista ja opetella peruuttamista. Peruuttamalla voidaan vahvistaa hyppäämisessä tärkeitä lihaksia. Ja eikun bodaamaan!