sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Kaunokainen


Maailman kaunein ja ihanin Priya 19.4. ja 27.4. Kaikki kuvat ovat Jennyn käsialaa.













Ihana kasvattajatäti! T: Priya



Olipa kerran Valjaat

Tiedättekö ne hetket, jolloin paha ääni pään sisällä mollaa sinut ihan lytyksi? No tänään oli taas sellainen päivä. Väsymys, alkava migreeni ja risteilevät ajatukset kruunaavat hyvän viikonlopun. Voin nyt kyllä ihan rehellisesti sanoa tuntevani oloni huonoksi koiranomistajaksi. Byäää ja ei tästä tuu mitään.

Kaikesta huolimatta päivä oli mitä mahtavin! ajoimme Jennyn ja Ilon kanssa Nurmijärvelle Priyan kasvattajan järjestämään hakupäivään. Minähän en ole siis koskaan aikaisemmin edes nähnyt hakua joten odotin innolla maailmani avartumista. Aluksi koko laji tuntui vähän heprealta. Tallasimme treenialuetta ja kuulin puhuttavan jostain kumman takakulmasta, pistoista ja keskilinjasta. Osittain laji jäikin mysteeriksi, mutta sain kattavan opetuksen lajin perusteisiin. Jakauduimme kahteen ryhmään. Minua opastivat ystävällisesti Pipsa ja hänen koiransa Musti ja pikkuinen Misu <3, Marika ja Priyan puoliveli Jocke, Maija ja Nauru sekä Sari ja Priyan sisko Tintti. sain nähdä kun eri koulutusvaiheessa olevien koirien tekivän hienoa työtä! Laji vaikutti kyllä todella mielenkiintoiselta ja olen kiitollinen miten hyvin tällaista noviisia ohjeistettiin ja autettiin lajin ihmeelliseen maailmaan. Tuhannesti kiitos kaikille!

Sitten tuli Priyan vuoro ja tein sen virheen, että menin laittamaan sille valjaat. Priya ei juuri koskaan käytä valjaita, koska ,no, ne ovat neidistä superällöt. Eikä suurimman osasta aikaa vapaana kulkeva koira oikein tarvitse valjaita, panta on riittänyt meille mainiosti. Tässä on ensimmäinen asia josta voin ruoskia itseäni. Miksi en ole opettanut valjaita sille mukavaksi? Koska öö laiskuus. Tässäkin tilanteessa siitä olisi ollut hyötyä. Priya meni valjaista selvästi hieman hämilleen.

Ällötys ja uusi tilanne oli sitten yhtäkuin neiti oli vähän lukossa. Teimme suoria lähetyksiä noin viiden metrin päässä "piilottelevalle" Jennylle. Jenny oli ainut jonka luokse neiti edes halusi juosta. Muita piti vain vähän mulkata,.Laittaakohan nekin minulle valjaat. Apua ja ällötys. Hetken päästä Priya alkoi sitten rentoutua ja pidimme "eväskestejä" Priyalle, se sai syödä nameja kaikkien kädestä. Minulle tuli hieman yllätyksenä kuinka pidättyväinen Priya oli. Tiesin kyllä, että neitiä eivät vieraat ihmiset houkuta, mutta ajattelin sen edes kiinnostuvan nameista.

Hakuilun jälkeen kävelimme läheiseen rantaan uittamaan vyöhkyävää aussielaumaa. Löysin uuden syyn ruoskia itseäni. Priya ei ollut sitten ollenkaan kuulolla! Mamma oli nyt jostain syystä neidistä hieman tyhmä. Pari kertaa tuli nätisti luokseni, mutta hitaasti jarrutellen. Selvästi joku oli jäänyt neidin hampaankoloon.

Koirat polskivat jonkin aikaa. Priya ei käynyt uimassa asti tällä kertaa mutta kahlaili kyllä ja kyttäili keppejä muitten suusta.
Ilo, Priya ja Tintti Kuva: Jenny Söderlund

Sitten pysähdyimme ottamaan valokuvia ja neiti teki jotain ennenkuulumatonta. Se ei suostunut ollenkaan tulemaan luokseni. Käveli vain karkuun matalana ja nuoleskellen aivan kuin olisin viemässä mokomaa roviolle poltettavaksi. Pari kertaa aikaisemminkin eteeni on tullut vastaavanlainen tilanne kun olen komentanut neitiä kovasti paikallaan pysymisessä. Tilanne on aina korjaantunut kun olen lakannut paineistamasta neitiä ja alkanut leikkimään. Sitä kautta saanut tahtoni läpi kun paikallaanolosta sai leikkiä palkaksi. Tänään leikkiminen ei oikein ollut vaihtoehtona kun kaikki muutkin yritivät saada koiransa pysymään paikallaan. Oma vikani kun en pystynyt siinä tilanteessa aloittaa leikkiä. Harmittaa oikein kun annoin Priyan sitten vain olla.
I-siskosten kuvassa Priya taas odotti normaalisti.

Eli tänään on tullut ruoskittua itseäni maailman huonoimmaksi kouluttajaksi. Teoriani on, että valjaat ja eilinen pitkä valokuvaussessio ovat jääneet häiritsemään neitiä. Inhottaa vain tehdä tuollaisilla typerillä asioilla hallaa suhteellemme. Ja tietysti sen pitää tulla esille juuri sellaisessa seurassa jota mieluiten haluaisin miellyttää. Katson pitkään peiliin ja alan järjestelmällisesti tehdä töitä valjaiden, paikallaolon ja yleisen fiiliksen eteen. Aamen.

Onneksi migreenin kaikottua tajusin ettei asiat niin huonosti ole. Mulla on maailman paras koira ja kaikki mahdollisuudet saada siitä toimiva koira moneen menoon :) Vaihdoin otsikon sopivammaksi ja menen nukkumaan XD

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Vesipeto




Aloitimme päivän 20m jäljellä pellon reunassa. Tämä ehkä kertoo vähän siitä millä jalalla Priya heräsi. Nimittäin puuhajalalla. Heräsin klo 7:30 siihen kun joku nimeltä mainitsematon olento söi sänkyä. Kyllä, sängyn pohjan nyppiminen on neidin uusi ihana harrastus. Tätä harrastetaan silloin kun samperi elämä on ihan mälsää ja miksei mulla ole tekemistä. Kun vihdoin nousin, neiti veti riemurallia pientä kaksiotamme ympäri ja vingutti lelua taukoamatta. Aussien silmistä oikein loisti kiusanhenki! Kävipä pari kertaa nyppimästä minulta sukkaakin jalasta kun söin aamupalaa.

Siispä menimme aamulenkillä pellolle tekemään jälkeä. Meni neito siitä hienosti hiljaiseksi.

Illalla suuntasimme kurssin kohti Kauppia, jossa meitä osotti kiva ulkoiluhetki Bordercollie Ilon ja omistajan kanssa. Kävelimme pitkän lenkin, jonka aikana pysähdyimme useaan otteeseen rannalle kahlailemaan. Priyasta kuoriutui oikein vesipeto ja se kävi hakemassa minulle keppiä useaan otteeseen! Priya ui oikein hyvällä tekniikalla. Ensimmäisellä kerralla meno näytti hieman räpiköinniltä, mutta kun neiti sai homman juonesta kiinni niin uinti oli oikein siistiä. Rannalla Priya veti riemukasta pukkiloikkakierrosvöyhkä laukkaa ympäriinsä. Jahtasi myös aika makeasti Iloa, joka aina vei ne parhaat kepit. Olimme aika yleisellä ulkoilumestalla ja vastaan tuli paljon lenkkeilijöitä ja toisia koiria. Priya oli ihan superhyvin kuulolla! Kyllä saan olla ylpeä näin fiksusta koirasta.







Ja videonkin kuvasin todisteeksi neidin uimataidoista:






torstai 24. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Koiranpäivä

Koiranpäivän kunniaksi rämmimme metsään tavoitteena tehdä jälki. Siskoni aloitti Wentin kanssa jälkikurssilla ja tarkoituksena olisi tehdä jälkeä koko perheen voimin. Kunhan perusteet on opittu kurssilta. Tein ihan lyhyen jäljen, johon tiputin joka askeleelle makupalan. Loppuun laiton purkin, jossa oli odottamassa vähän isompi herkku. Priya oli taitava! Neiti lähti hyvin seuraamaan namivanaa. Muutaman kerran meinasi eksyä pyörimään matkalla, mutta kun odotin rauhassa paikallaan, Priya ymmärsi nopeasti jatkaa matkaa.



Illemmalla raahauduimme vielä Tokoon. Teemana oli luopumisen harjoittelu. Aluksi teimme hieman paikkamakuuta. Tapansa mukaan neiti oli siinä ihan ammattilainen eikä liikahtanutkaan kouluttajan tekemästä superhäiriöstä huolimatta. Mulla on lahjakas koira makaamaan paikallaan ja möllöttämään. Sillä aikaa kun kouluttaja ohjeisti muita koirakoita, teimme itsekseen vähän liikkeestä maahanmenoa peruuttelemalla sekä seuraamista (joo missä mun mielikuvitus on, näitä on jauhettu koko viikko..) Priya oli oikein skarppi jauhamisesta huolimatta. Päivän harjoitus oli luopuminen. Harjoituksessa tarjottiin koiralle namia, jonka sai ottaa vasta kun luopui siitä ottamalla katsekontaktia. Olemme Priyan kanssa tehneet tätä harjoitusta aikaisemmin pentukurssilla, mutta ilman katsekontaktia.

Kotimatkalla pysähdyimme leikkimään pellolle. Heittelin neidille palloa ja riehuimme oikein urakalla! On mulla vaan niin hauska koira.



Siskoni Marika ja Panu olivat tänään aksaamassa ja Marika lähetti sydänkäpysestä muutaman kuvan:







keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Linnunkakkakruunu




Tänään meillä ei ollutkaan aksaa. Voi harmistus. Käytettiin vapautunut aika hyväksi ja treenailtiin vähän Tokoa kauniissa auringonpaisteessa.

Meillä on ollut Priyan kanssa selvänä ongelmakohtana seuraaminen. Opeteltiin pikkupentuna vahva perusasento ja takapuolen liike pyörimisharjoituksilla. Tämän jälkeen seuraaminen onkin sitten mennyt alamäkeä. Tämä idiootti hioi liikettä liikaa, vaati aivan liian paljon ja nopeasti. Hätäilyni näkyikin sitten priya laahustavana seuraamisena. Se ei ollut typystä hauskaa vaan ihan mälsää pakkopullaa. Olenkin alkanut koota seuraamista uudestaan. Tehdään vain yhden tai kahden askeleen pätkiä, jonka jälkeen leikitään niin että koko naapurusto kaikuu! Lisäksi teemme kontaktiharjoituksia perusasennossa erilaisilla häiriöillä. Tänään vihdoin aloin saamaan Priyalta sellaisia pikku pätkiä mitä olen hakenutkin! Täpäköitä, innostuneita ja skarppeja pikku pätkiä! *Tuuletus*

Erään oikein hyvin menneen pätkän jälkeen kuului läts! Ja jotain lämmintä valui korvaani pitkin. Typeränä kohotin käteni ja hieraisin korvaani.Mitäpä muutakaan siinä oli kuin sitä itseään. Naapuri kuusen lintu päätti jättää treeneistämme palutetta suoraan päähäni. Siihen loppuivat meidän treenit. Onneksi viimeinen harjoitus oli päivän paras ja siihen oli hyvä lopettaa!








maanantai 21. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Hätähousu ja Herkkäpylly

Panu, priya, Wentti Ja Ilppa


Maanantaiaamun aksailut alkoivat pienellä sählingillä kun meitä pakkautui autoon tavallista suurempi määrä ihmisiä. Aikataulut pettivät kovasta suunnisttelusta huolimatta ja olimme autuaan myöhässä. Lisäksi teknologia ei ollut puolellamme ja navigaattorit ajattivat meitä hieman erikoisia reittivalintoja pitkin. Täytyy myöntää, että minulla oli hieman hermot kireällä. Kun pääsimme vihdoin hallille, puhkuin tuskastumisesta. Tässä kirjoittelee sellainen hätähousu, joka ei voi sietää sitä, että on myöhässä.

Teimme välistävetoharjoitusta, josta "isommat" tekivät pidempää versiota kun me juniorit. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein välistävetoja Priyan kanssa. Luonnollisesti minulla oli askelet hukassa ja jalat solmussa. On se yllättävän vaikeaa liikkua ja ajatella samaan aikaan. Aina joku ruumiin osista meinaa jättäytyä matkasta tai sojottaa tahdottomasti täysin väärään suuntaan.

Ensimmäisellä kierroksella olin vielä matkasta hermostunut ja tuskastuneen oloinen. Yllätyin kovasti miten vahvasti Priya reagoi olotilaani. Sitä ei huvittanut lainkaan tulla kanssani tekemään harjoitusta. Teki kyllä mitä pyydettiin, mutta ei täysillä eikä selvästi halunnut lähteä kanssani leikkiin. Otin itseäni niskasta kiinni ja rauhoituin. Sitten alkoi taas homma toimia ja Priya palautui omaan leikkisään treenimoodiinsa. Pitää muistaa, että koira on ohjaajansa peili. Jos itsellä ei oikein pysy homma kasassa, se näkyy selvästi treenikamussakin. Varsinkin Priyan kaltainen ohjaajaansa helposti lukeva tapaus ottaa herkästi itseensä jos ei hihnan päässä ei ole ajatukset kasassa. Muistutus itselle, jätä kaikki ikävä hallin ulkopuolelle!


Tässä pieni video meidän ihan ekoista välistävedoista. Ohjaus on hieman kömpelöä, mutta koira on mahtis. Kääntyy mielestäni oikein hyvin vaikka oli eka tälläinen harjoitus. Mun tuuletus videon lopuksi on jotenkin liikuttava :D Ihan kun se nyt ois ollut noin hienoa..





Lopuksi kävimme vielä kaikkien koirien kanssa hälppäämässä lähimmässä puskassa. Tuliaisene tuli pari punkkia. Yäk!










lauantai 19. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Hiekkahirviöt

Kuva: Jenny Söderlund

Missähän sitä on ryvetty?! 

Punainen pyörremyrsky, eli suloiset sisarukset Priya ja Ilo pääsivät 9kk päivän kunniaksi treenailemaan yhdessä. Vaikka kuvasta päätellen treenailimme mutapainia, teimme ihan Tokoa. Aamu lähti käyntiin asiallisella meiningillä. 

Kuva: Jenny Söderlund

Priya oli tänään vähän muissa maailmoissa. Vaikka tehtiin ensin vähän jotain yksin, ennen kuin Ilo otettiin autosta pois, niin tuntui ettei me tehty oikein täysillä. Ohjaajakin saattoi hieman olla huonossa vireessä joten tunne oli varmaan lähtöisin siitä päästä hihnaa. Lähdin treenaamaan sillä asenteella, että koitetaan nyt tehdä edes jotain vaikka se sisko nyt on siinä vieressä. Aluksi Priya jäätyi ihan kokonaan. Kävi makuulle ja vaani kentän toisessa päässä leikkivää siskoa. Kyllä siinä meinasi verenpaine nousta kun peruuttelin ees taas kentän reunoilla ja yritin saada jotain kontaktin hiventä kaavittua kasaan. 

Lähdin tekemään ihan yksinkertaista kontaktileikkiä, jossa minä aloin aktiiviseksi kun koira otti kontaktia. Juoksin, leikin, hihkuin, kiljuin, komensin ja palkkasin. Jos katse harhaili Iloon niin kaikki muuttui tylsäksi. Ja huh. Alkoivathan ne treenit sujua! Tein jotain yksinkertaista seuraamista ja pari paikkamakuuta. Enimmäkseen leikimme ja teimme kaikkea hauskaa. Halusin, että Priyalle jää treeneistä sellainen fiilis, että on se mammakin kiva vaikka ois leikkiseuraa tarjolla. Loppujen lopuksi olen ihan tyytyväinen Priyaan. Pystyin pitämään sitä vapaana, se olisi voinut lähteä huitelemaan, mutta valitsi jäädä leikkimään kanssani. Seuraavalla kerralla vielä paremmin.

Kuva: Jenny Söderlund

Treenien jälkeen neidit pääsivät läheiselle rannalle juoksemaan. Ja voi kuinka ne juoksivat. Ihan mahtavaa oli roikkua siskon korvassa, baanata rantaviivaa pitkin ja pyöriä hiekassa. Vesi vain roiskui kun punainen pyörremyrsky otti siihen kontaktia. Priya ulkaltautui jopa uimaan! Tekniikassa oli vielä vähän hakemista, mutta pysyi pinnalla. Uimisen jälkeen pyörittiin tietysti hiekassa ja lopputuloksen voi arvata. 

JEE! Kuva: Jenny Söderlund

Kaksipäinen aussiehirviö Kuva: Jenny Söderlund

Pieni suu ja ISO SUU Kuva: Jenny Söderlund

Mitä tapahtuu Priyan huulelle?! Kuva: Jenny Söderlund

Kuva: Jenny Söderlund

YYYLÖS ja AALAS Kuva: Jenny Söderlund 
Siskoa leukaan Kuva: Jenny Söderlund

????? Kuva: Jenny Söderlund


Viimeisteltiin päivä vielä lenkillä. Tytöt tietysti kulkivat ojien kautta.Haluttu likaisuusaste oli saavutettu! Lopullinen haju oli aika mielenkiintoinen.. Siskoksilla ja omistajilla oli todella hauskaa!






torstai 17. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Pääsiäinen!




Iloista pääsiäistä!



Torstain kunniaksi oli taas Tokotreenauksen vuoro. Teimme aluksi kontaksiharjoitusta, jollaista teimme Priyan kanssa paljon pikkupentu aikoina. Tähän harjoitukseen oli kuitenkin lisätty häiriötä kun kouluttaja rapisteli pussia ihan meidän vieressä. Alkukankeuden jälkeen Priya oli hyvin kuulolla ja otti minuun skarpisti kontaktia. Kouluttajan lisäksi häiriönä olivat treenikaverit ja ympärillä pyörivät lokit.

Harjoittelimme lisäksi myös paikkamakuuta. Ideana oli lisätä häiriötä pikku hiljaa ympärille. Priya on aikas haka paikallaan nököttämisessä eikä hivahtanutkaan vaikka heiluttelin lelua, heittelin palloa, pyrähtelin ympäriinsä ja nakkelin neitiä kohti namia. Mahtis tyttö! 




keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Käännöksiä




Keskiviikkoaksat kutsuivat taas tätä koirakkoa. Aiheena oli kimurantit käännökset. Tehtiin parilla esteellä ja putkella erilaisia kääntymisharjoituksia. Kerrankin meillä oli opettaja, joka oikeasti opetti meitä. Tällä kurssilla meillä on siis vaihtunut kouluttaja jatkuvasti enkä ole ollut ihan tyytyväinen harjoituksin. Nyt saimme Priyan kanssa tehdä hieman edistyneempää harjoitusta ja tuntuu, että opinkin jotain.

Huomasin miten tärkeä rintamasuuntani on kääntyessä. Heti lähdin esteille vähän kierossa väärään suuntaan, Priya tulkitsi ohjauksen väärin ja juoksi esteen ohi. Viilasimme myös pikku tuhmeliinin lähdössä odottamista. Priya on aksassa kehittynyt siihen vaiheeseen, että rata kutsuu jo niin kovasti ettei lähdössä mllään maltettaisi odottaa. Täytyy alkaa ahkerammin vahvistaa hyvää odottamista. Syyllistyn kyllä usein siihen, että itse viilaan lähtöasentoani tuskaisen kauan eikä pennun maltti milllään kestä sellaista odottamista.

Käännösten lisäksi teimme hieman kontakteja pöytää vasten nojaavalla puomilla. Priya juoksi lautaa pitkin niin vauhdikkaasti, ettei pysähtyminen sen päässä meinannut millään onnistua. Neiti pysähtyi, mutta takajalat jatkoivat matkaa. Seurauksena pylly lensi laudalta pois. Pitää harjoitella noita tarkemmin kotona. Pääasia, että Priya kulki "puomia" pitkin luottavaisena.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Pu-pu-pu-PUSSI

Tänään tämä koirakko nukkui pommiin, myöhästyi bussista ja jäi ilman aamupalaa. Selviydyttiin silti kunnialla aksaan asti. Eilinen paimennuspäivä oli rankka molemmille, joten aamu lähti vähän hankalasti käytiin. Näin illalla voin kuitenkin ylpeänä todeta, että tänään saimme yllättävän paljon aikaiseksi.

Aksailut suunnittelin suurella mielikuvituksella. Kas joku on laittanut pussin esille, tehdäämpä sitä. Priyasta pussi oli aluksi vähän huolestuttava paikka. Sinnehän voi eksyä. Pari kertaa neitiä piti avustaa nostamalla pussin reunaa ylös, mutta sitten Priyan oma sisäinen suuntavaisto alkoi toimimaan ja pussin suu löytyi ihan avustamatta. Pussissa ei siis ollut meille hirveästi harjoiteltavaa.

"Isot tytöt" tekivät rataa ja mekin teimme sitten siitä pikku pätkää. Ei mitään haastavaa, ohjaajalla oli tänään koirankoulutuksen krapulapäivä eilisestä paimennuksesta.

Treenien jälkeen suuntasimme Veeran ja Ilpan kanssa leikkimään. Löysimme hienon "oikoreitin" metsän kautta bussipysäkille. Myöhästyimme bussista, mutta koirilla oli ainakin kivaa kun saivat riekuttaa pitkin metsää.

Tytöt hallin pihassa rallattamassa



Illalla kävin vielä Ilo-bortsun ja omistajan kanssa lenkillä. Ilo tulee treenaamaan meidän kanssa samaan agilityn alkeisryhmään Toukokuussa. Kakaroilla oli aivan mahtavat leikit keskemään.

Olen huomannut, että Priyalla on lähiaikoina korvat olleet vähän kadoksissa kavereiden kanssa lenkkeillessä. Tietysti onhan se kivempaa rallatella menemään kamujen kanssa kun kuunnella punaisena karjuvaa mammaa.. Tulee kylä luokse, mutta helposti vain käväisee siinä eikä oikein haluaisi jäädä odottamaan tai kävelemään kontaktiin. Luulen, että se johtuu siitä, että olen sitä tahallani pitänyt istumassa ja antanut kaverin vapauttaa koiransa ensin. Sekös sapettaa Priyaa, joten ovelana neitinä ei sitten halua saattaa itseään sellaiseen tilanteeseen laisinkaan. Huoh.. Pitää raahata kimppalenkeille mukaan aina jotain mahtisleluja ja alkaa harjoittelemaan odottamista ja vapautusta mukavammaksi neidille. Olen ehkä ollut sille niissä tilanteissa liian vaativa.. Hyi minua.




Olipa kerran Punainen paimen




Eilen oli ihan mieletön päivä! Sain ihan omin silmin todistaa kuinka minun sohvalla köllöttävästä aussiemussukassani kuoriutui ihan oikea paimen. Pakkasimme Jennyn kanssa koirat autoon ja ajoimme kasvattajan järjestämään paimenpäivään Somerolla. Priyan sukulaisista mukana olivat Ilon lisäksi tyttösten puolisisarukset Jocke, Raiku ja Hoppu sekä aivan ihana supermamma Nessa. Oli aivan mahtavaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa. Priyakin tuntui viihtyvän samanhenkisessä seurassa. Kyllä näistä Wirnistelijöistä näkee, että on samasta puusta veistetty. Samanlainen meiniki näytti olevan kaikilla.

Paimennus yllätti minut ihan kokonaan! Odotukseni eivät olleet ennakkoon mitkään kauhean suuret. Ajattelin, että mennään sinne nyt kokeilemaan, syömään lampaankakkaa (en siis minä vaan Priya..) ja vähän kattelemaan lampaita. En villeimmissä unissanikaan ajatellut, että Priya lähtisi hommaan mukaan sellaisella innolla mikä punaisesta räjähti. Kuvittelin joutuvani houkuttelemaan tyttöä katselemaan pörröisiä petoja vähän lähempää. Ja vielä mitä. Se lähti ahdistelemaan lampaita kun raketti ja minä olin yhtälössä se joka tarvitsi apua.

Ihan hävettää avuttomuuteni näin jälkeenpäin. Olen aina ajatellut, että näin vanhana heppatyttönä handlaisin tällaiset tilanteet jotenkin vaistomaisesti, mutta ei. Lammaslauna vei minua mukanaan enemmän kuin minä laumaa ja konttasin menemään karjuen Priyalle, että saakeli rauhoitu vähän. Keppi minulle annettiin ja sillä jotain huidoin tosi tyylikkäänä. Ei siis minun osaltani mikään kaunis suoritus. Priya oli kuulemma oikein päteväkin välillä kaiken sen riehumisen välissä. Sain sen jopa pysähtymään pari kertaa.

Mutta seuraava paimennuspäivä on jo sovittu. Kyllä tästä Hervannan citytytöstä paimentaja tulee! Oli kyllä mahtavaa nähdä oma koira tekemässä sitä asiaa mihin sen rotu on alun perin jalostettu. Jotenkin siinä näki koiransa ihan eri silmin ja sain koulutukseenikin ihan eri perspektiiviä. Niin kuin kouluttajammekin minulle naureskeli, että et sää sille voi namia tarjota, ei se sitä varmaan edes syö. Minä kun tottuneena yritin Priyalle tökätä namia vaan kitaan. Siinä tilanteessa ei namit eikä lelut auta. Tekeminen on itsessään niin palkitsevaa ja oikeista ratkaisuista koira pääsi tekemään lisää. Hämmentävää. Priyaa ja muitakin Wirneen kasvatteja seuratessani tunsin ylpeyttä omasta rotu ja kasvattaja valinnastani. Mahtavia koiria! Töissä kuin arjessakin.





lauantai 12. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Ihmisen paras opettaja

Kävimme tänään Priyan kanssa Tamskin alkeiskurssikarsinnoista, jossa testattiin alkeiskurssille haluavien koirakoiden yhteistyötä. Minä tietysti panikoin tilaisuutta etukäteen. Ryhmään pääseminen on minulle niin tärkeää, että tein tilaisuudesta ehkä liiankin suuren peikon itselleni. Edellisenä iltana uin internetin ihmeellisessä maailmassa ja etsin kaikki mahdolliset kertomukset agilityn testitilaisuuksista. Keräsin näin kauhukuvia ja suorituspaineita.

Tosiasiassa tilaisuus oli todella rento ja meillä oli hauskaa. Odotellessa Priya sai minut nauramaan höpsöillä leikeillään ja vaikka ulkona tuijottelikin hieman kamujen perään niin sisällä hallissa keskittyi vain minuun ja tekemiseen. Aluksi testattiin koiran luoksepäästävyyttä. Priya syöksyi pussailemaan testaajaa (ups..) eli ei osoittanut arkuutta eikä aggressiivisuutta (jos tunkeilevia pusuja ei lasketa..)
Sitten tehtiin paikkallaolo ryhmässä. Ei mitään ongelmaa. Neiti oli kuin patsas ja jöpötti paikallaan kamuista huolimatta.

Sitten siirryimme yksilösuorituksiin, jossa piti aluksi leikkiä koiran kanssa. No arvatkaapas leikkikö Priya? Tottakai. Sitten tehtiin luoksetulo, jossa koira piti jättää istumaan ja kävellä hallin poikki ja kutsua sitten luokse. Priya säntäsi kovaa luokseni ja laskeutui valtavalla hypyllä päin mahaani. Ei siis mikään Toko luoksetulo. Oho. Sitten saimme näyttää pari estettä ja nehän sujuivat priyamaisella innolla. Vähän meinas lähtee palkan kanssa rallattelemaan, mutta jätti sen kuitenkin nätisti käskystä.

Tilaisuus oli oikein kiva ja Tamskilaisen vaikuttivat oikein mukavalta porukalta. Meitä kysyttiin testin jälkeen ryhmään, jossa on maksipentuja (Jee!) joten tuloskin oli oikein onnistunut. Päästiin samaan ryhmään ainakin yhden Priyan vanhan pentukamun kanssa, joten ainakin treenien jälkeistä lenkkiseuraa on luvassa.

Rupesin ihan pienessä päässäni miettimään miten paljon koirat opettavat minulle. Priyan leikkisä ja iloinen suhtautuminen testitilaisuuteen tarttui odotellessa minuunkin ja sen seurauksena meillä oli sika hauskaa. Tulevaisuudessa kilpailuissa tiedän, että tulen olemaan halvaantuneena pelosta, ainakin alussa. Priyan elämänasenne voi opettaa minulle positiivisuutta näissäkin tilanteissa. Sinne on tarkoitus mennä pitämään hauskaa! Hymyillään, Riehutaan ja Pidetään hauskaa eikä pelätä jännittäviä tilanteita.

Olen aivan varma, että tuo koira tulee opettamaan minulle elämänsä aikana enemmän minulle kuin minä sille. Opin Priyalta kärsivällisyyttä. Opin rakkautta. Opin nauttimaan yksinkertaisista asioista ja täyttämään elämäni jokapäiväilillä pienillä iloilla. Opin johdonmukaisuutta. Opin ajattelemaan ennen kuin ryntään tekemään asioita. Opin osoittamaan hellyyttä ja vilpitöntä rakkautta joka päivä. Opin olemaan avoimempi ja nauttimaan kaikenlaisten koiraihmisten seurasta. Opin kantamaan vastuuta. Tärkeimpänä kaikesta otan joka päivä mallia Priyan mahtavasta elämänasenteesta!



On niin kivaa kun on kivaaaa! Kuva: Veera Lehtinen

torstai 10. huhtikuuta 2014

Olipa kerran liian innokas naksuttelija

Kevään kunniaksi tämä koiranomistaja on saanut kiusakseen aivan kamalan flunssan. Luonnollisestikaan se ei ole pitänyt minua pois treeneistä (vaikka estääkin minua siivoamasta... kröhöm..) Joten eilen ajeltiin taas Ylöjärvelle aksailemaan. Täytyy kyllä myöntää etten ole ollut oikein tyytyväinen tuohon kurssiin ja aioin kyllä vaihtaa opettajaa heti kurssin jälkeen. Tai toivottavasti siis jatketaan aksailua Tamskin riveissä, mutta jos perseillään jotenkin pahasti karsinnoissa ja ne eivät meitä sinne huoli niin vaihdan kyllä silti opettajaa. Kurssi saattaisi olla ihan hyvä jos tekisimme aksaa vain ihan omaksi hömpöttelyksi vailla mitään tavoitteita. Mutta koska meillä on tavoitteita, on turhauttavaa tehdä vain jotain hömppää vähän vasemmalla kädellä..

Kuitenkin, saatiinpahan sieltä taas hyvää häriötreeniä. Priya oli mahtava! Se jaksoi keskittyä ja haki koko ajan kontaktia! Voi kun se olisi noin hyvässä vireessä lauantain karsinnoissakin.. Illalla käytiin vielä lenkillä Veeran ja Ilppa-tollerin kanssa. Vastaan tuli puoli Hervantaa koirineen, mutta Priya oli hyvin kuulolla ja tuli luokse kutsusta.

Tänään raahauduin pahentuneesta flunssasta huolimatta Toko treeneihin ja Priyan hyva vire jatkui. Treenit sujuivat paljon paremmin kuin viime viikolla. En tiedä mitä olen tuolle koiralle syöttänyt, mutta toivon, että se saa annoksensa vielä lauantaihin asti.. Teimme luoksetulo ja lähelläpysymisen harjoitusta sekä leikimme kosketuskepin kanssa. Olin ilmeisesti liian innokas naksuttelija koska onnistuin hajottamaan naksuttimeni puolessavälissä treenejä. Kouluttaja oli sopivasti juuri kertomassa siitä, miten välineet tulee olla koulutustilanteessa oikein ja tekniikka selvillä. Sitten NAPS ja naksuttimeni katkesi. Voiko naksutinta ylikäyttää niin että se hajoaa vai onko minulla tavallista aggressiivisempi tekniikka?





maanantai 7. huhtikuuta 2014

Olipa kerran Priya, Wentti ja Panu

Tänään laitettiin nokka kohti Jyväskylää. Hervannan citykoirat pääsivät siis maalle rälläämään. Ja leikkimään "pitkästä aikaa" kaikki kolme yhdessä.

Asiallinen junamatkustaja

Rakkaat <3




Tarjolla on spanielin päätä

Video, jossa kolmikko leikkii yhdessä. Myös näyte Priyan jahtihaukusta. Samperi kun ei saa Wenttiä kiinni!