perjantai 21. helmikuuta 2014

Olipa kerran emännän lemu kepissä

Priyan kanssa ollaan lenkillä aika laiskoja vaan kävelemään eteenpäin ja nauttimaan luonnosta. Siispä kehittelen aina pieniä pelejä neidille virikkeeksi pitkin metsälenkkiä. Aikaisemmin ollaan piiloteltu leluja ja hanskoja metsään ja Priya on hienosti etsinyt ne. Nyt halusin kokeilla josko neiti osaisi tuoda jonkun ympäristöön sulautuvan esineen, josta löytyy minun ihastuttava hajuni.

Piilotin siis metsään keppejä, joita olin hieronut ahkerasti kämmenhikeäni. Priya odotteli kauempana ettei nähnyt minne mamma kepin laittoi. Neiti on oikeasti odottelun mestari! Edes minä en jaksaisi odotella paikoillaan kauempana yksin sillä aikaa kun joku ryömii metsässä.

Toin sitten kersan lähemmäs suorituspaikkaa ja käskin etsiä osoittamastani suunnasta. Joo meidän etsimiskäsky on "tuo", mikä on jotenkin epälooginen, mutta ei se koira sitä onneksi tiedä:)

Tässä on pari lopputulosta, jotka sain ikuistettua. Eka on vähän tylsä kun taitava nenä löys aarteen heti. Toisessa etsii hieman pidempään ja kysyy yhdessä vaiheessa vähän apujakin, mutta kun niitä ei tippunut niin jatkoi itsenäisesti etsimistä. Pari kertaa lenkin aikana sain piilotettua kepin niin hyvin, että etsimiseen meni useampi minuutti ja olen niin ylpeä miten Priya jaksoi etsiä <3








Kuulostampas typerältä kun kehun Priyaa :)