tiistai 30. joulukuuta 2014

Olipa kerran Uudenvuodenlupaukset 2015

Eli tavoitteet 2015

Kuva: Jenny Söderlund 


TOKO

Hurjin unelma: TK1 Wirneen Ilmalento, uusiin tokosääntöihin tutustumista, avon liikket kuntoon
Realistisempi tavoite: Kisauran korkkaus ainakin mölleissä, monipuolista tokon treenausta hauskanpitoa unohtamatta

AGILITY

Hurjin unelma: virallisten kisojen korkkaus
Realistisempi tavoite: kontaktit kuntoon, itsevarmuuden lisääminen, peruskunnon ja ketteryyden parantaminen (molemmilla), epikset

PAIMENNUS

Hurjin unelma: Treenata säännöllisesti ja ymmärtää jotain uutta lajista, koira paremmin hallinnassa
Realistisempi tavoite: Käydä treenaamassa mahdollisuuksien mukaan

MUUTA:

- Pysyä terveenä ja iloisena punaisena
- Aloittaa jäljen tai haun säännöllinen treenaus
- Aloittaa koiratanssin säännöllinen treenaus
- Käydä pakko Hta onkimassa näyttelyistä

OHJAAJA:

Meinaa pitää limsattoman tammikuun. Tämä on aika iso tavoite minulta joka laskee limsan ainoaksi paheekseen.

Alkaa käydä juoksemassa koiransa kanssa.

Kirjoittaa 500-1000 sanaa päivässä vaikka sitten kauppalappua ja tekstiviestejä jos ei muuta keksi.

Saa kisajännityksensä hallintaan,

Pitää hauskaa ja harrastaa ahkerasti.

Olipa kerran vuosi 2014

Viime vuonna en osannut tehdä tavoitteita. Jaloissani pyöri kohta puolivuotias punainen pennunnulikka, jonka kanssa tekeminen ei todellakaan aina ollut ruusuilla tanssimista. Toisaalta Priya oli rauhallinen pentu, joka osasi käyttäytyä joka tilanteessa fiksusti ja hyvin,mutta toisaalta en saanut sitä oikein kiinnostumaan mistään. Vuosi 2014 on ollut opettelun aikaa.

Kuva: Jenny Söderlund

Tokon aloitimme varsinaisesti Tamskin pentukurssilla Huhtikuussa. Ennen tätä takana oli vain olohuoneessa naksuteltuja perusasentoharjoituksia. Siitä pääsimme sattumalta jatkamaan koko kesän kestävään tokoryhmään. Kesän aikana uhosin saavani alon liikkeet kuriin. Ja kuinkas sitten kävikään! Taistelimme koko kesän mielenkiintoisten kysymysten kanssa: miten saan koirani kiinnostumaan minusta? Miten saan nostettua sen virettä kun toinen näyttää siltä kun on nukahtamaisillaan? Mitä teen kun koirani huutaa viereiselle kentällä aksaavia koirakoita? Miten leikin koirani kanssa? Mitä teen kun koirani karkaa kesken treenien tai tempoo vaan hihnassa siskonsa luokse hauskasta tekemisestä huolimatta? Miten käsitellään sitä kaikkea pettymystä, kiukkua, epätoivoa ja huonommuuden tunnetta kun kaikkien muiden samanikäiset koirat näyttävät toimivan paljon paremmin?

Saimme kuin saimmekin paketin toimimaan. Nykyään saan jo joskus kehuja siitä miten hyvä kontakti Priyalla on. Se vaati paljon opettelua ja treenaamista, mutta ennen kaikkea tutustumista Priyaan. Neiti on erikoinen persoona, joka on samaan aikaan hyvin herkkä ja epävarma, mutta myös itsenäinen ja voimakastahtoinen, se on rauhallinen ja järkevä, mutta myös kiihkeä ja työintoinen. Opin myös paljon tokosta lajina ja miten sitä pitää treenata. Tamskin TOKOn tehoryhmään pääseminen oli ehkä hienointa mitä meille on koirakkona tähän mennessä tapahtunut. Se antoi paljon itseluottamusta ja uskoa siihen että me pärjätään.

Tällä hetkellä olen Alon liikkeisiin jo kovin tyytyväinen. Työtä on vielä edessä ennen ensimmäistä koetta, mutta eiköhän me sinne asti päästä. Kiirettä ei meillä ei ole!

Kuva: Jenny Söderlund

Agilityn aloitimme varsinaisesti koirakoutsin pentukurssilla Maaliskuussa. Tätä ennen olimme käyneet juoksemassa putkesta ja tehneet kaikenlaista pohjatreeniä. Koirakoutsin kurssilta käteen ei jäänyt oikein mitään muuta kuin häiriötreeniä. Opetus oli hieman hajanaista ja opettajat eivät osanneet vaihdella harjoitusten vaikeustasoa koirakon mukaan. Toukokuussa pääsimme sitten aloittamaan Tamskilla alkeiskurssilla. Meininki muuttui ihanan seesteisestä hieman kaaottiseksi.
Samaan agilityryhmään pääsi Priyan sisko Ilo ohjaajansa kanssa ja tämä häiriö oli neidille aivan liikaa. Ensimmäinen kurssikertamme oli jotain niin kamalaa! Priya ei halunnut tehdä kanssani agilityä vaan karkasi surutta siskonsa luokse aina tilaisuuden tullen.

Agilityssä kuljimme saman tien kuin tokossa. Kasvattajan järjestämä Toukokuinen leiri oli treenien osalta meille jotain aivan kauheaa. Priya karkasi treeneissä ja vapaa-ajalla. Otin tiukan kurin karkailun kanssa. Jos neiti karkasi, tekeminen loppui siihen. Kesän aikana joku napsahti paikoilleen ja karkailu loppui.

Suurin takaisku agilityn osalta oli Priyan luustokuvaus josta paljastui epäsymmetrinen välimuotoinen nikama. Hetken olin aivan varma että meidän hypyt on hypitty. Pettymys oli sanoinkuvailematon. Priya aloitti fysioteapian kerran kuussa, jossa tarkkaillaan neidin kehon suoruutta ja lihasten kuntoa. Olemme oppineet elämään sen kanssa, että Priyan agilityura tulee olemaan lyhyt. Tällä hetkellä neiti on suora ja oireeton. Hyppytekniikkaa on kehuttu useamman koutsin suusta. Jatkamme siis treenejä, mutta olemme valmiita lopettamaan jos siltä näyttää.

Syksyllä vaihdoimme kouluttajaa edellisen jäädessä äitiyslomalle, mutta ryhmämme säilyi suurelta osin samana. Olen tykästynyt ryhmäämme kovasti, yhteishenki on aivan loistava ja treenaamme yhdessä myös varsinaisten viikkotreenien ulkopuolella. Kouluttajamme Sabina on aivan loistava. Hän jaksaa ottaa aloittelevan koirakon kömpelyyden kärsivällisesti ja kannustavasti. Jopa ne päivät kun en osaa tehdä yhtäkään valssia oikeaan kohtaan! Olemme edityneet agilityssä huimasti. Esteet alkavat jos sujua ja minäkin olen joskus radalla ajoissa (vain joskus ;)). Kepit ovat häiriö ja kulmatreeniä vaille valmiit ja kontakteja varten olen tehnyt kovasti pohjatyötä.

Kuva: Jenny Söderlund

Paimennus tuli lajivalikoimaan vahingossa. Kävimme kasvattiporukan kanssa kokeilemassa hieman mitä Priya sanoo lampaista huhtikuussa ja sille tielle jäätiin. Emme edelleenkään osaa yhtään mitään! Mutta vaikka joka kerta ei ole niin hauskaa niin hyvässä seurassa jaksaa käydä itseään nolaamassa.

Kuva: Jenny Söderlund
Yleisesti vuosi 2014 on ollut mahtava. Olemme Priyan kanssa saaneet valtavasti uusia ystäviä. Mikään ei ole hienompaa kun vaeltaa ympäri metsiä koirien leikkiessä ja läpistä mahtavien tyyppien kanssa, mistäs muustakaan, kun koirista.

Kiitos kaikille meidän treenikavereille tästä vuodesta!

Erityiskiitos Priyalle! Siitä että se on Priya ja näin ollen maailman paras koirani <3

torstai 25. joulukuuta 2014

Olipa kerran Joulu



Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tämän blogin sankarit viettävät Joulua yhdessä Jyväskyssä. Ollaan lenkkeilty, kytätty kinkkua, käyty muistamassa edesmennyttä karvaista ystäväämme kynttilällä, avattu lahjoja ja revitty uusia leluja riekaleiksi. Priya on keskittynyt "Jouluprojektina" ohjattujen treenien ollessa tauolla noutokapulan pitoharjoituksiin sekä agilityn kontaktien alkeisharjoitteluun (2on-2off häiriöitä, kehikon ja maton läpi juoksemista).

Tein muistoksi videon kauhukolmikon joulupuuhista:





Priya lähettää kaikille lukijoille lahjaksi hymyn ja toivottaa Wirnistävää uutta vuotta: 








maanantai 15. joulukuuta 2014

Olipa kerran Seikkailevat tunnarikapulat

Kuva: Jenny Söderlund
Viime perjantain tokotreeneissä saimme vapaasti valita mitä haluamme tehdä. Pitelin käsissäni tuliterää settiä tunnarikapuloita joten halusin ehdottamasti saada vinkkejä niiden kanssa. Kouluttajanamme toimi tällä kertaa Tiina Pitkäniitty. Tämä oli toinen kerta kun neiti pääsi tunnarin nuuskuttelun makuun tallilla, jossa häiriön määrä on melkoinen. Teimme ihan alkeisharjoitusta jossa Tiina kävi piilottamassa hajustamani kapulan putkipainorivistön taakse. Huijatakseen punaista nuuskuttajaa käyttämään nenäänsä, hän kyykisteli pihtien kanssa useampaan piiloon.

Priyan nenä väpätti ja taustametelistä huolimatta kuulin nuuskutuksen äänen. Tiina kehotti minua rauhallisesti kehumaan kun kuulen että neiti käyttää nenäänsä. Priya lähti etsimään kapulaa valtavalla motivaatiolla! Seuraava vaihe harjoituksissa olisi toisten kapuloiden lisääminen. Tiina kertoi että jotkut koirat oppivat tuomaan oikean kun vaan laittaa toisen kapulan viereen mutta toisille koirille hajuttomat kapulat pitää ensin piilottaa esimerkiksi lehtien tai verkon alle. Jotkut tekevät niin, että hajuttomat kapulat ovat rivissä "oman" takana niin että koira helpommin ottaa sen mukaansa ja muita kapuloita siirretään pikkuhiljaa lähemmäs. Tiina kehotti meitä tekemään ensimmäiset harjoitukset metsässä jossa Priya on tottunut esimerkiksi käpyjen joukosta tuomaan minulle kävyn johon olen koskenut. Ja siitä siirtämään nuuskuttelut treenikentälle.

Innoissani olisin halunnu aloittaa tunnariprojektin hetinyt välittömästi, mutta minkäs teet kun kapulani lähtivätkin seikkailulle Jennyn auton mukaan. Ne ovat hengailleet kämmenniemessä ja käyneet Jennyn kanssa shoppailemassa ideaparkissa, mutta eivät ole vielä tähän päivään mennessä osanneet takaisin kotiin Jennyn hyvästä yrityksestä huolimatta. No, eikös sitä sanota että tunnarikapuloita ei saisi säilyttää kotona.

"Mihin se kapula menee?!" Kuva: Jenny Söderlund


Viikonloppu sujui muuttopuuhissa ja talkoillessa. Tämä tarkoitti Priyalle maailman tylsintä viikonloppua. Punainen haluaisikin tehdä valituksen pienen australianpaimenkoiran rääkkäyksestä. Se yritettiin selvästi tappaa tylsyyteen.

Tänään neiti pääsi kuitenkin aksaamaan. Päivän tulos:

12 KEPPIÄ!!!!

Vanha kuva ihan alkuajan treeneistämme Kuva: Jenny Söderlund

En voi uskoa että sain opetettua ne! Työtä se vaati aivan valtavasti ja edelleen saan paiskia töitä häiriöiden ja eri ohjausten kanssa. Mutta haluan nyt hetken tuulettaa tätä erävoittoa. Keppien lisäksi teimme pientä rataa jossa oli putkijarru, pari valssia ja siitä lähetys kepeille (meidän tapauksessamme kuudelle kepille. Minä loistin taas kömpelyydelläni. Jänniin kepeille lähetystä niin paljon että en osannut päättää teenkö valssin vai vastakäännöksen joten päädyin tekemään niiden hämmentyneen risteytyksen. Saimme kuitenkin pätkän jotenkuten kömmittyä läpi. Vitsi kun sitä olis vaan ketterämpi niin elämä ois helpompaa.


torstai 11. joulukuuta 2014

Olipa kerran Punainen keinuja

Arvatkaas kuka teki eilen elämänsä ensimmäiset "kisamaiset treenit"? Vinkki: se on punainen ja maailman pätevin tokoeläin. Olin parin tutun kanssa hinkkaamassa tokoa läheisellä kentällä. Harjoittelin ensin yksittäisiä liikkeitä etäpalkalla niin, että juoksimme yhdessä lupasanalla palkalle kentän ulkopuolelle. Priya kaarsi yhden luoksetulon aikana hieman palkkaa kohti banaanikuvion, mutta oppi kerrasta että liike suoritetaan kunnolla ja sitten vasta juostaan palkalle. Koska etäpalkka sujui niin hyvin, päätin uskaltautua kisamaisen treenin maailmaan.
Muuttoapulainen

Priya teki kehääntulotarkastuksen, siitä suoraan lyhyeen seuraamiseen ja pelkkien kehujen tuudittelemana luoksetuloon. Siitä sitten hirveää kyytiä superpalkalle. Onneksi Priya on aina niin fiiliksissä pelkistä kehuista, joten neiti ei näyttänyt huomaavan että jotain jäi saamatta liikkeiden välissä. Seuraava pätkä piti sisällään luoksetulon ja liikkeestä maahanmenon. Maahanmenossa kontakti hieman irtosi koska satunnainen lenkkeilijä käveli treenikenttämme läpi. Muuten liikkeet sujuivat hyvin ja taas juostiin kilpaa palkan luokse. Kolmanneksi tein vielä kokonaisen seuraamisen liikkuroituna. Kerran meinasin kompastua omiin jalkoihini, mutta muuten selvisimme kunnialla. Hyvä me! Kyllä me joskus vielä kokeisiin päästään.

Lopuksi otimme vielä luoksepäästävyyden ja paikkamakuun. Priyalla oli ensimmäistä kertaa vieressään levoton koira joka piippasi ja neiti hieman kuunteli sitä. Kävin välipalkkaamassa neitiä useaan otteeseen. Pää nousi parin minuutin aikana kerran kun toinen vieras koira kulki kenttämme läpi. Koira kuitenkin pysyi paikoillaan vaikka katse hieman nousikin. 

Tänään teimme hallilla Sabina-koutsimme antamia kotiläksyjä eli keinua, keppeihin mittaa ja häiriötä takaaleikkauksilla. 




maanantai 8. joulukuuta 2014

Olipa kerran Aksahirmu ja kapulajalka


Kuva: Essi Virtanen (kuva on marraskuiselta leiriltä)
Sunnuntaina tämä koirakko revittiin huonosti nukutun yön jälkeen sängystä bussiin klo 05:30. Priyalla oli hieman epäuskoinen ilme kun aloin pakata treenikamoja "keskellä yötä". Tuskainen bussimatka kesti 2 tuntia ja 55 minuuttia. Matkan aikana minulla oli oikein hyvin aikaa pohtia mitä kaikkea sitä viitsiikään tehdä koiraharrastuksen vuoksi. Raahautua nyt sunnuntaina kukonlaulun aikaan bussilla paikkaan, jossa teet sen 20min treeniä (ja katsot kuuden muun koiran treenit) ja maksat itsesi kipeäksi moisesta huvista. Välillä sitä epäilee omaa mielenterveyttään.

Onneksi Priyan sisko Tintti mammansa Sarin kanssa tulivat hakemaan meitä asemalta ja suuntasimme heti metsälenkille. Tintti ja Priya saivat riehua keskenään ja me omistajat vaihdoimme kuulumisia. Priyan siskojen omistajien kanssa on mielenkiintoista jutella ja vertaila millaisia tyyppejä ihanista ii-eläimistä on kasvanut. 

Lenkin jälkeen suuntasimme kohti Jaakko Suoknuutin koulutusta. Minua hirvitti kun näin ratamme. Kaikki usko siihen että selviäisin koulutuksesta kunnialla tippui pois ja tilalle kasvoi pakokauhu. Voin ihan rehellisesti myöntää että en ymmärtänyt radasta mitään. Jos vaihtoehtona ei saanut käyttää sitä että kasvatan siivet niin olin täysin ymmälläni. Radan kulku selvisi minulle vasta kun näin miten minua taitavammat huitoivat menemään. Näin pitkästä aikaa Priyan äidin aksaamassa ja tunnistin ääntelyssä jotain samaa kuin tyttäressään. Nessa oli kyllä todella pätevä!

Mitä opin tässä valmennuksessa?

Päällimmäisenä mieleen jäi perusteet joita Jaakko painotti valmennuksessaan. Rataan tutustuessa tulisi miettiä jokaisen esteen kohdalla:
- Se mihin katson. Koiraan tulee säilyttää kontakti koko radan ajan. Tämä ei tarkoita että tuijotan koiraani silmiin jatkuvasti vaan sitä, että koira näkee koko ajan profiilinini. Pyöritän päätäni jatkuvasti ohjatessa, katson koiraa, katson eteeni, katson koiraa, sitten taas eteeni. Tämä on kuin soittaisi ystävälle ja kolmen sekunnin välein löisi luurin korvaan. Pään asento kertoo koiralle paljon. Liian usein kuulemma näkee "diskopallo" päisiä ohjaajia jotka eivät käytä päätään kertoessaan koiralle rataa. 

- Kertoa koiralle este joka suoritetaan. Koiran linjaa kannattaa miettiä niin että se tukee kahta seuraavaa estettä ja rataa siitä eteenpäin. Kävimme tarkemmin läpi kumman siivekkeen ympäri koiraa kannattaa kierrättää takaakierroissa. Susan Garrettin kolmeen pisteen teoria, jossa siivekkeille annetaan pisteitä: lyhyempi reitti koiralla, koiran luonnollinen hyppysuunta ja edullinen hyppysuunta seuraavalle esteelle. 

- Kertoa koiralle saman tien mihin ollaan menossa. Huono ohjaaja on kuin huono navigaattori joka kertoo esteen kohdalla että käänny oikealle ja siinä vaiheessa on menty jo ohi. Seuraava este kerrotaan jo kun koira on lukinnut edellisen esteen. Eikä jäädä "ohjaamaan estettä". Koiralle kerrotaan este ja linja jolta se suoritetaan, sitten vipinää kinttuihin ja kertomaan jo seuraavaa. 

Sain valmennuksesta irti paljon tietoa ja havaintoja, joita voin sulatella ja ottaa mukanani kotiharjoitteluun. Itse meidän tekemisessä en kokenut mitään hienoa ahaa-elämystä. Olin aika jäässä koulutuksessa enkä saanut kinttujani liikkumaan, joten jäimme jumiin jo ensimmäisten esteiden persjättöihin. Koska etenimme niin tahmaisesti enkä saanut sellaista kivaa fiilistä tekemiseen niin minulle jäi treeneistä hieman paha maku suuhun. Ei johtuen kouluttajasta vaan yksinkertaisesti siitä fiiliksestä että minä en osaa mitään. Onnistuin kyllä sitten loppujen lopuksi tekemään persjätöt, mutta se oli tappelun takana. Videotakin löytyy, mutta en tiedä kehtaanko laittaa sitä jakoon. Sen verran pökkelöä menoa oli. Toisaalta, joku saattaisi oppia siitä jotakin koska Jaakon palautteet minulle kuuluvat aika hyvin.

Tänään sain hieman palautettua uskoani agilityharrastukseemme. Teimme kotitreeneissä pujottelua ensimmäistä kertaa 8 kepillä! Priya teki myös madallettua keinua ja ilokseni sain huomata että neiti alkaa ymmärtää keinun ideaa. Edistystä siis!

Kuva: Essi Virtanen

lauantai 6. joulukuuta 2014

Olipa kerran Tempputokoa

Eilen tokotreeneissä meitä odotti hauska teema: teimme toko-temppuratoja. Näiden hupaisien pätkien tarkoituksena oli opettaa koiralle palkattomuutta ja rikkoa hieman liikkeiden kaavoja. Kouluttajana toimi tällä kertaa Hanna-Mari Ikonen.

Priya sai tehdä seuraavanlaisia pätkiä:

- Luoksetulo, josta sivulle, sitten kiertämään tolppaa, sivulle ja hypyn yli
- Tolpan kierto, josta liikkeestä maahanmeno ja siitä suoraan ruutuun
- Tolpan kiero, siitä kutsu seuraamaan, pieni pätkä seuruuta ja ruutuun

Aivan mahtavat treenit! Vaikka olen Priyan kanssa paljon joutunut rikkomaan liikkeitä ja lisäämään sekaan hieman mausteita niin oli hauskaa sekoitella pakkaa näinkin paljon. Priyalla oli ainakin hauskaa! Kiertäminen nostaa sen kierroksia aika lailla koska se luokitellaan neidin mielestä agilityksi. Olen pohtinut että meidän pitäisi pikkuhiljaa aloitella liikkeiden pötkottämistä ja temppuilu on positiivinen tapa aloittaa palkattomuus.

Omatoimisesti hiomme (yllätysyllätys) seuraamisen käännöksiä, luoksetuloa ja ruutua. Käännökset alkavat jo sujua oikein kivasti. Jos minä muistan katsoa koipiini enkä kompastu koiraan tai omiin jalkoihini. Täyskäännökset ovatkin jo aivan uusi mysteeri johon minun pitäisi alkaa tutustumaan.

Tiistaina fyssari hieroi neidin lötköksi. Priya oli oikein hyvässä kunnossa. Ne muutamat jumit lavoissa ja selässä lähtivät hyvin pehmenemään. Neiti oli kuulemma saanut lisää lihasta etenkin etuosaan. Muskeli-Priya! Hyvä että jompi kumpi meistä on hyvässä kunnossa!

Tänään ja torstaina vedimme keppisulkeisia. Hypyn takaa kepit ja siitä putkeen oli harjoituksen nimi. Joku punainen oli ehkä maailman pätevin! Ehkä pitäisi kohta alkaa tapella tietään kohti 12 keppiä. 2x2 on ollut meille todella hyvä metodi keppien opettamiseen. Vaikka välillä tuntui siltä että menetän toivoni niiden kanssa niin olen nyt kuuteen keppiimme todella tyytyväinen. Viikon hyppytekniikat ovat olleet samainen viuhka, jota teimme viime viikolla sekä etäisyyden arviointisarja kasvavalla etäisyydellä.

Priya on toiminut apulaisena remontissa. Sylikoiralle on ollut ihan käsittämätöntä, että mamma on kotona muttei huomaa häntä vaan pakkeloi typeränä vain seiniä. Viisaana koirana se on keksinyt että erään hierojan kehotuksesta kehun neitiä aina kun se venyttelee omatoimisesti. Nyt jaloissani pyörii hellyydenkipeä aussie, joka esittelee makeita venytyksiä. Eihän sitä voi kun paapoa kun toinen niin yrittää. Priyasta on muutenkin tullut aikuistuessaan enemmän ja enemmän sylikoira. Niin kuin kunnon Wirneen aussien kuuluukin olla ;)

Huomenna herätyskelloni pirahtaa kello 5:30 ja matkaa taittuu bussilla kohti Turkua ja Purina Centeriä. Jaakko Suoknuutin valmennus. Hui, hieman pelottaa nauretaanko meidät hallista ulos!


Priya löysi koko talon ainoan pehmeän
makuupaikan: Jonin housut
Priyan arvolle sopivampi nukkumapaikka




maanantai 1. joulukuuta 2014

Olipa kerran Joulukuu

Otimme kolmikosta kuvan joulukorttiin. Tässä versiossa vanhin ja viisain karkasi kuvasta.
Priya on mahtava matkustaja. Junassa se käpertyy lattialle kerälle ja vetää sikeitä koko matkan välittämättä ahtaudesta, metelistä  vieraista ihmisistä, tai koirista. Olemme juuri nyt matkalla takaisin Tampereelle. Vietimme Priyan kanssa viikon äitini luona Jyväskylässä "lomaillen". Priya lähinnä toimi työnjohtajana kun me kannoimme neljä mottia puita sisälle liiteriin, koristelimme taloa joulun odotusta varten ja juoksimme ympäriinsä asioilla. Perjantaina Priya pääsi käymään Julia Kärnän valmennuksessa, jossa kävimme läpi hyppytekniikkaa.

Siskoni oli varannut tunnin Panun kanssa, mutta koska pieni musta spanieli ei jaksa koko tuntia pomppia yksinään niin Priya pääsi mukaan. Panu teki tunnilla perussarjaa ja vauhditonta okseria. Herran ongelmaksi muotoitui hössöttävä hyppytyyli, jossa häntä ja pää pönöttivät kohti kattoa aiheuttaen sen, että selkä painui notkolle. Spanielia eivät myöskään riman kolautukset haitanneet kun nameille oli niin kiire. Perinteiset medivälit olivat toiset töppösille hieman isot joten väliä piti lyhentää puolella jalalla. Kun välejä lyhennettiin ja rimoihin luotiin näköhäiriötä ylimääräisillä rimoilla, paransi Panu suoritustaan. Mikään ei suloisempi kun musta takkukasa, joka pomppii riemukkaita loikkia esteiden yli häntä heiluen.

Priya teki perussarjaa ja hevosenkenkää. Perussarjalle lähtö tökki hieman kun neidille tuli hieman kiire lähdöddä eikä hän ehtinyt siirtää painoaan taakse. Julia laittoi Priyan lähtemään perussarjalle heti ensimmäisen esteen takaa tavallisen neljän askelmitan sijaan. ensimmäisellä kerralla neiti pudotti ensimmäisen riman, mutta korjasi jo toisella toistolla. Myös viimeinen este meinasi mennä hieman penkin alle kun neiti teki tappoloikan palkalle. Loikan sai pois kun siirtimme palkkaa selvästi kauemmas.

Hevosenkenkä oli meille uusi harjoitus. Siinä viisi estettä laitettiin hevosenkengän muotoiseen viuhkaan. Esteiden välit olivat samoja kuin perussarjassa eli maxikoira tapauksessa kuusi jalkaa. Harjoituksen tarkoituksena on opettaa koiralle kääntymistä ja hyppäämistä. Koira työskentelee etujaloillaan eritavalla kun sisemmän jalan pitää tomia käännöstä johtavana rattina. Harjoitus tehdään aina molempiin suuntiin ensin kolme kertaa, sitten vielä kerran molempiin suuntiin. Priyan ensimmäiset toistot menivät hieman hämmennyksen vallassa. Neiti lähti sarjalle hyvin mutta puolessa välissä iski epätoivo ja hän siirsi raville tai otti välilaukan. Toisto toistolta suoritus kuitenkin parani ja viimeiset kaksi hipoivat jo täydellisyyttä.

Priya osoitti tälläkin tunnilla, että sillä on todella hyvä kehonhallinta. Se voisi olla vielä parempikin, mutta suuremmalta osin se on hyppäämiseltään omaa "ikäänsä edellä". Priyaa harmittaa kolautukset ja pudotukset vaikka neidin vire on agilityssä korkealla. Joidenkin koirien kohdalla vireen nousu tarkoittaa ettei kolautukset tunnu missään ja esteistä voi räiskiä miten vain läpi. Priya pudottaa harjoin (hyppäämme siis medi-korkuisia, joten ehkä senkin vuoksi) ja yleensä pudotus on minun vikani.

Joulukuu on täällä! Meille se tuo tulleessaan uuden asunnon remontointia ja toivottavasti ennen Joulua muuttoa hieman isompaan pytinkiin. Lenkkimaastot säilyvät onneksi samoina koska emme siirrä osoitettamme kovin montaa korttelia. Joulukuussa treenejä saattaa jäädä remonttihässäkän vuoksi väliin, mutta yritämme päästä säännöllisiin viikkotreeneihimme. Lisäksi ensi viikonloppuna menemme Wirneen porukan järjestämään Jaakko Suoknuutin valmennukseen. Hui. Pelottaa vähän mitenhän me pärjätään siellä. Tänään menemme vielä illalla agilityyn ja  huomenna neidillä on fyssari joten lomailemme pari päivää sen kunniaksi!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Olipa kerran Emäntä

Just, Jippi, Priya, Jedi, Jäynä ja Nox

Olen saanut kahdelta kouluttajalta Priyasta seuraavan kuvauksen: se on koira jota pitää ravistaa ennen käyttöä. Hassua on, että kyseiseen lausahdukseen on päädytty kahdesta ihan eri syystä. Ensimmäisen kerran tokotreenien jälkeen kun Priya innostui harjoituksesta vasta hullun leikittämisen jälkeen ja toisen kerran tänään paimentaessa kun priya rauhoittui vasta kamalien liinasulkeisten yhteydessä.

Tänään siis paimennustreenimme keskittyi siihen etä Priya rauhoittui. Teimme ensimmäisen kierroksen harjoitusta jossa Lampaat olivat aitauksen sisällä pienemmässä aitauksessa. Harjoitus hieman turhautti Priyaa mutta sain sen kieltämättä helpommin pysähtymään kun se ei päässyt innostumaan lampaista liikaa.

Toisen kierroksen Lampaat olivat koko aitauksessa mutta Priya oli liinassa. Jokainen liian railakas yritys estettiin ja rauhallisesta lähestymisestä sai jatkaa. Yllätyksekseni Priya rauhoittui äkkiä ja kuljetti lampaita hienosti. Loistavaa oli että vaikka vauhti rauhoittui niin into ei laskenut vaan neiti teki töitä keskittyneesti.

Kouluttajamme tokaisi koulutuksen lomassa että Priya on semmonen emäntä. Tässä tapauksessa en ole ihan varma onko se kohteliaisuus.

Perjantaina tokotreenien teemana oli nouto.

Päheä Wirneen-liivini
Teimme perus noutoa ja pitoa. Teki hieman tiukkaa koska olen hieman vältellyt tätä liikettä. Saimme kuitenkin ihan hyvää palautetta liikkeistä ja kannustusta jatkaa eteenpäin.

Teimme ensimmäistä kertaa tunistusnoutoa hallissa jossa on paljon häiriöhajua. Piilotin kapulaa erilaisten esineiden  sisälle. Neidin taitava nenä löysi kapulan heti. Se työskenteli nenällään todella taitavasti. Otimme itsenäisesti myös seuraamisen käännöksiä, ruutua ja hyppyä.

Lauantaina kävimme hieman pomppimassa agilityä. Teimme samaa harjoitusta kuin viime maanantaina. Halusin selättää sen koska jalkani eivät taipuneet harjoitukseen alkuviikosta.

Harjoituksessa oli käytävä jota koira vietiin kolmen hypyn yli joko valssilla, perjätöllä tai takaaleikkauksella. Yritin ottaa harjoitukset videolle mutta jostain syystä kamerani ei onnistunut kuvaamaan mitään. Aika tylsää koska olisin kerrankin osannut tehdä harjoituksen. Tai sitten tuuduttaudun siihen ajatukseen koska en katsonut kompurointiani videolla.



maanantai 17. marraskuuta 2014

Olipa kerran Loskasadeleiri

kuva: Jenny Söderlund


Tällä hetkellä jaloissani makaa erittäin väsynyt koira. Takana on rankka viikonloppu, jonka treenianti imi meistä molemmista mehut hetkeksi aikaa. Loskasadeleiri oli erään kaveriporukan yhdessä järjestämä leiri, johon minä ja Priya saimme kunnian osallistua. Leirille treenasimme kouluttajien tahtiin agilityä, tokoa ja koiratanssiä sekä omatoimisesti jälkeä ja rallya.

Video viikonlopusta:



Agility 
15.11.2014
Kouluttaja: Esa lehdistö

Minä ja minun tottelemattomat raajani pääsimme tekemään hieman koiran linjausta esteille, valssia ja takaa-kiertoa. Tämä oli yksi niitä koulutuksia, jossa jotain vain loksahti päässäni. Kävimme radan yksityiskohtaisesti läpi niin, että Esa kertoi tarkasti miten kannattaa ohjata koiraa jotta sen linja osuu radalla suotuisaan kohtaan. 

"Älä ohjaa estettä vaan ohjaa linjaa." 

Jostain syystä en ole kovin hyvin sisäistänyt tätä aikaisemmin. Minä ja tökeröt ohjausliikkeeni olemme osoittaneet tyylikkäästi esteitä aivan liian myöhään aiheuttaen hassuja linjoja koiralle. Lamppu kuitenkin syttyi tämän koulutuksen aikana monta kertaa ja pystyin sisäistämään jotkin liikkeet tarkemmin. 


Teimme Priyan kanssa radastamme muutamia pätkiä. Radan aloitus oli kolme esteen suora, joka päättyi neljännen esteen takaakiertoon ja ja kääntyi siitä esteen kautta putkeen. Lähdössä olin toisen esteen takana ja sain lähteä juoksemaa vasta kun Priya oli ylittänyt ensimmäisen estee ja lukitsi toisen. Ennen kolmatta hyppyä piti linjata koiran hyppyä lähettämällä koira hypylle hieman kauempaa (tämä näkyy videolla). siitä menimme sitten takaakiertoon, joka tuli tehdä aikaisin jotta koiralle tuli hyvä linja seuraavalle hypylle ja putkeen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta hyvin opettavaista. 

Toinen pätkämme oli valssi ja irtoamisharjoitus.
Ykköselle ja kakkoselle valssi, sitten kolmosen kautta neloselle niin, että koira irtosi hyvin. Siitä käänsin rintamasuuntani nopeasti putkelle ja lähetin putkeen. Putken jälkeen olisi tullut puomi, joka alkoi 3. ja 4. esteen välistä. Sen vuoksi hyvä irtoaminen säästi aikaa ja pystyi pinkomaan puomin loppuun nopeasti. 

Kolmas radanpätkämme sisälsi kummallisen valssipyörähdyksen joka laittoi jalkani solmuun. En kuollaksenikan muista miten tämä kohta meni koska en saanut sitä videolle. ehkä ihan hyvä koska jalkasolmuni oli hirvittävää katsottavaa. 

Esa oli todella kärsivällinen ja selkeä opettaja. Varmasti hakeudun hänen oppiinsa toisenkin kerran jos tilaisuus vain aukeaa. Koulutuksen jälkeen hän kehui Priyaa ja sanoi meidän olevan hyvällä alulla. 

Toko
16.11.2014
Kouluttaja: Heikki Mäkinen

En voi kun ihailla tämän kouluttajan kärsivällisyyttä minun kanssani. Olin nimittäin varmasti hyvin rasittava koulutettava. Valitsin teemaksemme seuraamisen kääntymiset ja jäävät. Koutsi-parka joutui opettamaan minua kävelemään ihan kädestä pitäen. Minä ja kaksi vasenta jalkaani emme osanneet kääntyä. Videolta voittekin nähdä että harjoitteluni muistuttaa lähinnä rattijuopon viivalla kävelyä. 

Toinen teemamme jäävien ajan intin taas ettei mikään ole tarpeeksi hyvä. Ajattelin nostaa kissan pöydälle näissä treeneissä ja käsitellä toppiongelmaamme. Sen ongelma on lähinnä se etten ole oikein tyytyväinen mihinkään ja olen opettanut sen Priyalle niin monella tavalla, että koira-parka on oikeasti sekaisin. Saimme jonkinlaisen ratkaisun ongelmaan mutta en sitten tiedä miten se lähtee toimimaan.

ÄÄÄ. Minulla ei todellakaan ollut näissä tokotreenisää hauskaa. Tunsin itseni todella typeräksi kun yritin selittää mitä kaikkea olen säheltänyt "täydellisen topin" metsästyksessäni. Kouluttaja ajatteli varmaan, että olen aivan kamala ihminen. Priya-parka.

Ilokseni huomasin videolta, että Priyan häntä heiluu jatkuvasti seuraamisen aikana. Olen jotenkin ajatellut että sen seuraaminen näyttää laiskalta ja ilottomalta. Videolta sain sen sijaan todistaa punaisen ahneusilmettä, hyvää kontaktia ja heiluvaa häntää. Aika päheä punainen. 

Kuralan kartanon maisemissa muistelin viime kevään Wirneen-leiriä, jonka treenit vietin itku silmässä karjuen karkailevalle Priyalle jota kiinnosti kaikki muu enemmän kun minä. Koirani ei ollut lainkaan hanskassa ja yhteistyötämme ei voinut kutsua yhteistyöksi. Tajusin millaisen matkan olemme kulkeneet Priyan kanssa viimeisen puolen vuoden aikana. Aivan mahtavaa! Hyvä me! 



torstai 13. marraskuuta 2014

Olipa kerran Pätevä aksakoirani






Suuntasimme tänään Jennyn ja Ilon sekä heidän kaverikoirakkonsa Kristan ja Reginan kanssa hallille aksaamaan. Teimme rataa, jota Jenny ja Ilo olivat vääntäneet viime viikon treeneissään.

Ratapiirros kopioitu Jennyn blogista 
Haastavammaksi kohdaksi radassa osoittautui 5.esteeltä lähettäminen 6. putkeen. Priyalle se, että se lähetetään putkeen niin että minä olen putken ulkosivulla on vielä hyvin vaikeaa eikä se ymmärrä minua ihan täysin. En siis osaa ohjata priyaa sinne tarpeeksi selkeästi. Sain kuitenkin koko radan kahlatta jotenkuten läpi! Jee!

Tein myös keppejä ja keinua, josta onkin muodostunut meidän omatoimitreenien vakioaihe. Kepeillä Priya oli tosi pätevä!Teimme niitä myös yhden esteen takaa. Wuhuu! Kyllä se kaksitoista keppiä jonain päivänä onnistuu.

Huomenna lähdemme Jennyn ja Ilon kanssa kohti Kuralan kartanoa ja leiriä. Tiedossa siis on taas hurja viikonloppu täynnä agilityä, tokoa, jälkeä ja koiratanssia.













maanantai 10. marraskuuta 2014

Olipa kerran 18,4 kg

Hullun naputtelumaratonini välissä päivittelen vähän lyhyesti Priyan kuulumisia. Perjantain tokotreenien vetäjänä oli Anu Rantanen ja teemana kaukot. Tehoryhmän vaihtuvat kouluttajat ovat sopineet niin, että jokaisella on oma sama teemansa jota tehdään heidän kerroillaan. Kouluttaja voi katsoa sitten liikkeen edistystä.

Treenien aluksi teimme pienen kisamaisen treenin, jossa otimme liikkuroituna vapaavalintaisen liikkeen ja teimme siitä suoraan siirtymän kaukoihin. Otin Priyna kanssa vain kaukojen aloituksen koska varsinaiset kaukot ivät vielä valmiina liikkeenä onnistu. Vapaavalintainen liikkeemme oli seuraaminen.

Kaukot ovat menneet osittain eteenpäin. Istuminen sujuu paremmin kurre-harjoittelun avulla. Maahanmeno taas on kokenut takapakin kun olemme harjoitelleet liikkeestä maahanmenon nopeita versioita. Ajan kanssa Priya varmasti oppii erottamaan ne.

Lauantaina kävimme Wuffilla aksaamassa. Treenihalli on lemmikkikaupan yhteydessä, joten käytin Priyaa vaaálla odottaessamme vuoron alkua. 18,4 kg! Ilokseni sain huomata että turkki ei ole ainut joka on vähentynyt tässä syksyn aikana. Ruokinnan sovittaminen on tuottanut tulosta!

Treeneissä teimme hyppytekniikkaa (vauhditon okseri) sekä pientä kääntymisharjoitusta muutamalla esteellä.

Tänään agilityssä teimme keppejä ja keinua. Otimme kepeissä hieman vaikeampia kulmia joten ne oli levitetty auki. Priya meni kepeille myös esteen takaa. Pätevä tyttö! Keinussa Priya laittoi ensin takajalkojaan keinun päälle ja sai sitten kävellä muutaman kerran madalletun keinun yli.





torstai 6. marraskuuta 2014

Olipa kerran epätoivoista keppeilyä


Ahneusilme


Vaikka en jaksa syvällisempiä tähän näpytellä niin tuhlasin kallista kirjoitusaikaani (ahdistus, ahdistus..) väsäämällä meidän aamuisista aksoista koostevideon. Siinä on hyppytekniikkaa (vauhditon okseri), keppejä (yritän harjoitella enemmän kulmia ja lisätä häiriötä, siksi haaluilen typeränä siinä vieressä) ja jotain pientä ohjauskiemuraa.


keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Olipa kerran Kirjoituskuukausi

Marraskuu on perinteisesti haasteiden kuukausi. Jotkut kasvattavat viiksiä ja toiset lukevat joka päivä luvun ennalta määritetyistä kirjoista. Toiset hullut, kuten minä, osallistuvat NaNoWriMo:on. Se on kansainvälinen tapahtuma, joka pyörii yhden ajatuksen ympärillä: Kirjoita 50 000 sanaa marraskuun aikana. Tämä tarkoittaa noin 1667 sanaa päivässä. Meidän tapauksessamme tämä tarkoittaa ironisesti sitä että Priyan blogi viettää hiljaiseloa marraskuun ajan kirjoituskuukauden kunniaksi. Kun kamppailen 1667 sanan kanssa päivässä, blogiin kirjoittaminen ei tunnu enää houkuttelevalta ajatukselta. Pyrin kuitenkin edes silloin tällöin varastamaan aikaa Priyan kuulumisien kertomiseen.

Viime perjantaina tokotreeneissä vietimme halloweeniä Kati Selkämaan koutsaamana. Ajatuksena oli kohdata mörköjä! Eli tutummin liikkeitä, joista emme oikein pidä ja joiden harjoittelua olemme lykänneet. Me teimme Priyan kanssa nopeutta vaativia liikkeitä ja yritimme saada aikaan nopeampia maahanmenoja ja pysähtymisiä. Saimme ihan hyvää palautetta molemmista ja muutaman hyvän vinkin millä niihin voisi saada vielä enemmän nopeutta.

- Pysähtymisessä pompun kautta opettelu (mitä olemmekin jo aloitelleet) ja koiran takaa palkkaava apuohjaaja
- Maahanmenossa palkka lentää Priyan taakse

Kati kertoi että hänen vanhempi koiransa on Windedoksen (Priyan emän kasvattaja) kasvatti ja Priyalle jotain sukua! Ilmankos hän tykksi priyasta.

Launtaina ja Maanantaina laitoimme jalalla koreaksi agilityn tahtiin. Lauantain treenit alkoivat Da Vinci-koodi-henkeen kun meidän piti selvittää lukitun treenitilamme ovikoodi. Olimme jo luovuttaa kun saimme vihjeen piilotetusta avaimesta, joka putosi seinässä tönöttävästä pömpelistä kun sen sisään rullasi oikean numerokoodin. Itse treeneissä teimme rengasta ja putkeen irtoamista parin esteen takaa.

Maanantaina keskityimme pelkästään keppeihi jotka eivät vieläkään suju ihan niin hyvin kun haluaisin. Sain kotiläksyksi tehdä enemmän häiriötä eri kulmista lähetystä. Positiivista oli, että Priya pujotteli tallin omat kuusi keppiäkin ihmettelemättä välineiden vaihtoa sen enempää. Lisää harjoitusta siis!


torstai 30. lokakuuta 2014

Olipa kerran Kaksi marjaa

Pyörremyrsky bussissa


Priyan ihana sisko Ilo suloistutti elämäämme tulemalla meille yökylään. Tytöt roikkuivatkin toistensa niskassa eilen yömyöhään.asti. Ollaan Priyan kanssa todella onnekkaita kun Ilo asuu niin lähellä. Siskosten ystävyyttä on ollut mahtava seurata. Punaisilla on omat sisäpiirijuttunsa ja leikit menevät niin yksiin. Tytöt on ihan omanlaisia persooniaan, mutta olen Iloa hoitaessani huomannut, että kyllä ne on veistetty samasta puusta. Molemmilla on samanlainen hellyysilme. Korvat katoavat niskaan ja suu nykii hymyä. Eikä mikään estä punaista aussia kiipeämästä syliin lipaisemaan naamaa. Molemmilla on myös samanlainen sikapossun ahneusilme, joka tuijottaa ruuanmurun toivossa. 

Aamulla pakkasin punaiset bussiin ja suuntasimme hallille aksaamaan. Mukaamme lähti ystäväni Veera koiransa kanssa. Aloitimme treenit tekemällä pari toistoakeinun kolauttamista. Priya tarjosi heti takajalkojaan keinun päälle joten palkkasin neitiä siitä ja vapautin.

Sitten siirryimme hyppytekniikkaan. Veera halusi tehdä perussarjaa joten tein Priyan kanssa samoja harjoituksia kuin viime viikolla. Lisäsin hieman enemmän häiriötä nopeauttamalla kävelyäni esteiden vierellä. Sain Jennyltä luvan tehdä samanlaiset harjoitukset myös Ilon kanssa. Se selvisi harjoituksista loistavasti. Siskoksilla on hyvin samanlainen vauhdikas mutta harkitseva tekniikka. 

Videolla on pätkä molempien tyttöjen pompuista:



Priyan kanssa teimme vielä takaaleikkausharjoitusta joka vaihtui nopeasti irtoamisharjoitukseen. Neiti tuijottelee minua helposti minua suorittaessa esteitä. Taoimme siis yksinkertaista perustetta: kun minä juoksen niin Priyakin juoksee eteenpäin. Aluksi Veera palkkasi Priya suoralla, mutta siirryimme nopeasti siihen että minä palkkasin siitä kun Priya juoksee eteen. Jo muutamalla toistolla Priya irtosi paremmin edelleni eikä tähyillyt perääni.

Tätä harjoitusta en valitettavavasti saanut nauhalle kun kännykästä loppui tila kesken.

Huomenna tokotreeneisää teemanamme on halloweenin kunniaksi: kohtaa mörköliikkeesi!


tiistai 28. lokakuuta 2014

Olipa kerran Naku Priya


Priya on päättänyt pudottaa kaikki karvansa lähestyvän talven kunniaksi. Vaikka ei Priyalla ole koskaan ollut mitään valtavaa aussien karvapehkoa niin neiti näyttää tällä hetkellä niin nakulta karvojensa kanssa. Kesällä Priyalta paloi karvat vaaleiksi auringosta ja nyt karva on vaihtunut takaisin tummempaan kuosiin.

Priya lokakuu 2014

Priya Elokuu 2014
Eilen agilityssä oli teemana perjättö ja takaaleikkaus. Teimme radanpätkää jossa harjoittelimme molempia. Ensimmäisellä kierroksella teimme persjättöä. Se sujuikin oikein hyvin, mutta ongelmaksi muodostui suora putki, jonka jälkeen Priyan olisi pitänyt kääntyä. Ohjaus ei oikein ottanut toimiakseen. Neiti syöksyi niin vauhdilla putkesta ulos että ajautui hypystä ohi. Hinkkasimme tätä kohtaa jonkin aikaa kunnes käännös onnistui jotenkuten. 

Takaaleikkauksessa meillä oli hieman sama ongelma. Sen saanut Priyaa käännettyä esteelle tarpeeksi selkeästi. Neiti kun näki palkkaa pitelevän koutsimme, se ampaisi sellaista kyytiä ettei mamman räpeltävää käännösyritystä huomattu. Saimme sitten lopuksi jonkinlaisen onnistumisen aikaiseksi. 

Video on hieman huonolaatuinen ja siitä puuttuu kokonaan tappelumme putkijarrun kanssa koska se tapahtui ruudun ulkopuolella. 






Tänään kävimme Jennyn ja Ilon kanssa treenailemassa Jennyn kummitädin hallivuorolla pienessä treenitilassa Nokialla. Tein keppejä pari muutaman toiston sarjaa. Priya hakee selvästi vielä keppien välejä eikä ole löytänyt täysin rytmiä. Harjoitukset siis jatkukoon! Jenny treenasi Rallya ja mekin kokeilimme heidän ratansa läpi. Otin myös vähän tokoa: 

- "Hullua maahanmenoa" eli yritin saada nopeutta Priyan maahanmenoon. Meillä parhaat syöksymaahanmenot saadaan aikaiseksi lentonameilla. Käsken Priyan maahan ja heitän namin samantien kun Priya alkaa mennä maahan. Tällä tavalla sain Priyalle aika kivoja kiireisiä maahanmenoja. Voi kun ne vaan säilyisivät kivoina seuraamisenkin yhteydessä..

- Pysähtymistä pompun kanssa. Olen opettanut Priyalle pikkuisen pompun etujaloilla jotta saisin pysähtymisestä näyttävämmän. En tiedä miten hyödyllinen projekti tämä on, aika näyttää, mutta ainakin Priya osaa hauskan tempun.

- Seuraamista, joka oli pätevää <3

- Hyppyä muutaman kerran namialusta avulla

lauantai 25. lokakuuta 2014

Olipa kerran "Sulla ei varmaan ollut hauskaa mutta kyllä se ihan hyvältä näytti"

Kommentti kertoo tiivistetysti kaiken tämän päivän paimennuksesta.


Meillähän on ollut parin kuukauden tauko lampaiden pyörityksestä ja se valittavasti näkyi suorituksessa. Okei ehkä en voi käyttää taukoa tekosyynä kun treenejä on muutenkin ollut harvakseltaan. Ehkä syytän juoksuja, yleistä fiilistä tai sitten taivaankappaleiden sijaintia. Lopputulos oli kuitenkin sama: liikaa intoa, liian vähän korvia. 

Paimennuksessa paikalla olivat H-pennuista Hoppu, Jocke ja Raiku sekä J-pennuista Jippi, Jedi, Kayla, Maggie ja Melli. Priya edusti yksin I-pentuetta. Tämä oli J-pennuista monien ensikosketus lampaisiin, mutta meno näytti katsojan silmään oikein kivalta. Pennut kulkivat liinassa ja niitä kehuttiin kiinnostuksesta lampaita kohtaan. Voi kun voisi itse palata Priyan kanssa siihen vaiheeseen kun kiinnostusta vasta kasvatettiin ja siitä rohkaistiin (oliko meillä koskaan sellaista vaihetta?).

Aitaukseen mentäessä Priya odotti maltillisesti käskystä ja lähti lampaille vasta luvan saatuaan. Siihen ne korvat sitten jäivätkin. Seurasi kaaottinen hetki, jossa Priyan paimensi intoa puhkuen ja minä kompuroin mudassa raivoa tihkuten. Priya piti etaisyyttä mielestäni oikein hyvin, mutta pysähtymisyritykset kaikuivat kuuroille korville. Niin ja ravi oli neidille täysin tuntematon askellaji. Ainoat käytössä olevat vaihteet olivat: Pysähdyksissä syömässä kakkaa tai vauhkona laukkaamassa ympäri lampaita monttu auki. Sain neidin kerran pysäytettyä kun käskin sen menemään maahan. Olin hieman yllättynyt ku se totteli. 

Kouluttajamme tokaisi vain palautteeksi: "Sulla ei varmaan ollut hauskaa mutta kyllä kyllä se jo ihan kivalta näytti." Kuulin myöhemmin että kouluttajamme oli sanonut, että Priyassa ja Priyan puolisiskossa Raikussa on paimentaessa jotain samaa. Otin kommentin omalta osaltani kohteliaisuutena koska Raiku on minusta ollut aivan mahtava persoona.

Toisella kierroksella pääsimme liinaan harjoittelemaan itsehillintää. Priya kiskoi menemään ja veti minua perässään mutaisella pohjalla. Ei sieltä paljon hillintää löytynyt liinan kanssakaan. Saimme pari hyvää ja rauhallista lähestymistä ja lopetimme siihen. 

Ehkä meidän paimennuksesta tulee joskus kymmenen vuoden päästä järkevää. 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Olipa kerran Mamman tyttö

Menetin eilen yöuneni erikoisen syyn vuoksi: mietin sitä kuinka erityinen Priya on. En ole tainnut ikinä blogissa kertoakaan, mutta se on niin viimeistä karvaa myöten mamman tyttö. Vaikka neiti on olevinaan niin itsenäinen tallustaja jolle kaksijalkaiset ihmisoliot ovat yhdentekeviä luontokappaleita niin sisimmiltään neiti on kunnon paimenkoira: mamma on Priyalle henki ja elämä. Jos ei halua lukea siirappista läpätystä niin hyppää suoraan postauksen loppuun jossa lupaan ketoa tämän päivän tokosta.

Pöksyt?!

 Priya nukkuu aina minun vieressäni. Jos sänkyyn ei mahdu niin punainen löytyy lattialta käden ulottuvilta. Nukkumaan mennessä silittelen aina Priyaa niin kauan että nukahdan. Kun rojahdan sänkyyn valmiina kuorsaamaan, Priya hakeutuu kuin käskystä käteni alle siliteltäväksi. Öisin Priya toimii mamman hampaiden henkivartijana. Minullahan on inhottava tapa narskuttaa stressaavien päivien jälkeen. Sellaisina öinä neiti herättelee minua huolestuneena ja pussailee kevyesti poskelle. Päivisin Priya löyty aina samasta huoneesta kuin mamma. Jos ei jaloista makaamasta niin sitten jostain lähettyviltä silppuamasta lelua ja vakoilemasta naapureita. 

Priya ei suostu lähtemään mihinkään ilman minua. Se ei mene autoon jos minä en ole nousemassa
samaan kyytiin. Se ei hievahdakaan kaupan ovelta jos minä olen vielä sisällä. Lenkillä se ei voi irrota pitkälle hyvänkään hajun houkuttelemana. Jos lenkittäjänä toimii joku muu kuin minä, tuntuu neidillä olevan aina kiire kotiin mamman helmoihin.

Jos en ole kotona, Priyan elämä pysähtyy. Joni on raportoinut poissaloni aikana apaattisena ovella makaavasta koirasta, joka aloittaa riehumisen heti kun palaan. Priya rytmittää elämänsä myös minun mukaani. Jos Joni nousee ja minä jään nukkumaan, Priya jää nukkumaan kanssani vaikka sitä kuinka maanittelisi nousemaan. Jos herään aikaisin niin Priyakin herää. 

Priya ei lähde hommiin vieraiden kanssa. Ei edes Jonin kanssa. Se saattaa kyllä kiinnostua palkasta ja tehdä hieman jotain helppoa, mutta se lopettaa heti kun suoritettava tehtävä käy liian haasteelliseksi ja poistuu vain paikalta. Ehkä huijaan itseäni, mutta elän siinä uskossa että Priya ei tee kanssani hommia vain palkan vuoksi, se on vain kivaa bonusta, se tekee hommia minulle koska se haluaa. Priyaa on maailman helpoin palkata sosiaalisella palkalla. Jokainen kehu ja iloinen puhe saa neidin kiemurtelemaan onnesta. 

On se niin hieno koira,

Tänään tokotreeneissä meinasin pillahtaa itkuun silkasta riemusta kun yhtäkkiä ymmärsin kuinka paljon Priya haluaa tehdä hommia kanssani. Neidin riemu on sanoinkuvailematon kun se kuulee liikkeen lopuksi kehun. 

Tänään tehoryhmän vetäjänä oli Minna Lähdekorpi ja teemana oli häiriöt. Olimme perusasennossa ja Minna teki erilaisia häiriöitä leluilla. Harjoitus oli meille tuttu seuraamiskurssilta ja Priya piti ammattimaisesti katsekontaktia. Teimme samaa harjoitusta myös makuulla. 

Tein itsekseni seuraamista, luoksentulon toppeja, kaukokäskyjen istu-maahan vaihtoja ja liikkeestä maahanmenoa. Punainen oli maailman pätevin. Vaikka se aloitti juoksunsa eilen ja pöksyt olivat aluksi aika ällöt. Lopuksi temme yhdessä paikkamakuun 2min. Kävin vain kerran välipalkkaamassa Priyaa pään maassa pitämisestä. Treenien paras fiilis tuli hyvin onnistuneesta paikkamakuusta! 

Tämä nyt oli tällainen "rakastan Priyaa"-horina. Huomenna suuntaamme kohti Someroa ja paimennusta joten seuraavassa postauksessa luultavasti taas parjaan millainen sika minulla onkaan koiran karvoissa. 




torstai 23. lokakuuta 2014

Olipa kerran Aplodit renkaan jälkeen



Sylissä on ruuhkaa
Hemmetti siellä on kylmä! Terveisiä palelemasta bussipysäkiltä jäisten näppien ja kohmeisten varpaiden kanssa. Pakkanen tuntuu kyllä niin pahalta aina kesän jälkeen. Kaikessa tässä kylmyydessä raahaudui tänään treenaamaan agilityä omatoimisesti. 

Teimme koutsimme antamia kotiläksyjä renkaan kanssa. Priya ei ole tehnyt rengasta montaa kertaa joten luonnollisesti se oli neidistä aika haastavaa. Tein renkaalle ihan suoria lähestymisiä ja näytin selvästi rengasta Priyalle niin se löysi renkaan aika pätevästi.

Renkaan lisäksi teimme hyppytekniikkaa. Olen ajatellut ottaa näissä meidän torstaitreeneissä aina muutaman toiston jotain hyppytekniikkaharjoitusta. Tänään oli vuorossa perussarja. Teimme ihan perussarjan lisäksi perussarjaa häiriöillä ja takaakierrolla.

Häiriötä on tarkoitus lisätä pikkuhiljaa ensin kävelemällä koiran vieressä ja sitten juoksemalla. Näin koira oppii hyppäämään oikein radallakin ohjaajan sähläyksestä huolimatta. Perussarjan avulla voi harjoitella myös takaakiertoa. Koira oppii käyttämään kehoa oikein kääntyessään ja hypätessään.

Video treeneistä: 

Priya saa nähtävästi aina vajaan näköiset aplodit kun tekee oikein.





keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Olipa kerran Syntymäpäivä ja muuta sekoilua

Kuva: Jenny
Priyan elämä on pyörinyt alkuviikon kokonaan pujottelun ympärillä. Tällä hetkellä harjoittelu on siinä vaiheessa, että neiti pujottelee kahden keppiparin läpi ja sukeltaa lievemmässä kulmassa olevan kolmanteen keppipariin. Harjoittelu on ollut aika helppoa ja hauskaa. Priya ymmärsi idean aika vaivattomasti ja olen saanut nostaa vaikeustasoa nopeasti. Toivon että saamme maanantaisin mennessä kuusi keppiä onnistumaan. Sitten koutsimme saa kertoa miten tästä jatketaan.

Muutenkin aksainnostukseni on noussut taas uusiin svääreihin. Intoa varjostaa vain se, ette tiedä kuinka paljon harrastamista Priyan selkä kestää. Tähän asti neiti on pysynyt hyvässä kunnossa eikä ole ollut jumissa treenien jälkeen. Aika näyttää miten meidän käy. Täytyy vain huolehtia kehonhuollosta ja fysioterapiasta niin hyvin kuin pystyn ja osata lopettaa jos näyttää siltä että Priyalle on harrastamisesta enemmän harmia kuin iloa. Olen kuitenkin tavannut saman "vaivan" kanssa eläviä koirakoita, jotka treenaavat agilityä säännöllisesti ja se antaa meille toivoa edes jonkinlaisesta agilityurasta.

Ai niin, hyvää syntymäpäivää minä!

Synttäreiden kunniaksi kävimme Priyan kanssa tokoilemassa Tokoringin kanssa. Tein seuraamisen tekniikkaa ja ilmettä. Seuraamisessamme alkaa olla hieman jyystämisen makuu. Olen hieman haluton viemään liikettä eteenpäin. Täytyy ehkä toivoa perjantaisiin tehoryhmään teemaksi seuraamista.

Toisaalta tuntuu siltä että tokomme jyystää muutenkin paikoillaan. Kaikissa liikkeissä on niin paljon harjoiteltavaa ette tiedä itsekään mitä meidän kannattaisi tehdä. Välillä en edes tiedä miltä liikkeiden pitäisi näyttää. Kärsin ehkä sellaisesta perfektionistisen aloittelijan epävarmuus-syndroomasta. Pitäisi vaan uskaltaa mennä eteenpäin. Johan tässä kyllästyvät treenikaveritkin katsomaan samoja temppuja, puhumattakaan koirasta.

On se toko vaikeaa.





perjantai 17. lokakuuta 2014

Olipa kerran Ruutu, kepit ja jäätyneet näpit

Keskiviikon tokotreeneissä sain kokea ensimmäistä kertaa tänä vuonna jäisten sormien vitsauksen. En saanut näppejäni tottelemaan sen vertaa että palkaaminen olisi onisstunut, naminpalat vaan putoilivat käsistäni eikä yksikään tuntunut löytävän koian suuhun. Niiden noukkiminen treeniliivistä vasta oli hankalaa. Taidan siirtyä ulkotreeneissä taas kongin käyttöön ettei minun tarvitse kuoria käsiäni lämpimien hanskojen sisältä.

Olen nyt tämän viikon keskittynyt keppien opettamiseen. Olen pyrkinyt tekemää useamman lyhyen treenin päivässä ja neiti onkin edistynyt hienosti. Elän vielä täydessä uskossa siihen että saamme kuusi keppiä valmiiksi parissa viikossa.

Keppien lisäksi uutena asiana on noussut ruutu. Se olikin perjantain tehoryhmän treenien teemana. Meidän ruutumme on vielä lapsenkengissä, joten teimme harjoitusta, jossa avustaja laittoi lelun ruutuun ja minä lähetiin Priyan lelulle, Sitten leikimme yhdessä ruudussa. Sain läksyksi tehdä ruutua kahdella tavalla:

- Vauhtia niin että jätä itse lelun ruutuun/avustaja jättää tai heittää sen ruutuun ja lähetän koiran sinne
- Paikkaa niin että naksuttelen hakeutumisesta oikeaan paikkaan ja siinä seisomisesta

Ruudun lisäksi tein kaikenlaista haahuilua. Priya tekee niin juoksujaan. Sen karva irtoaa, neiti merkkailee, kuono löytää "salaisen sopukan" alapäässä tavallista useammin ja kulmakunnan poikakoirien mielestä neiti jättää sulotuoksuja. tämän vuoksi annoin ryhmämme juoksuille herkän uroksen treenata ensin rauhassa. Sitten otimme hieman nopeaa maahanmenoa, seuraamista ja toppeja kiertämällä. Lopuksi teimme yhdessä paikkamakuun.

Olin aika ylpeä kun Priya ei ottanut ollenkaan häiriötä Jennystä ja Ilosta. Vaikka minulta kysyttiin paikkamakuussa ettei Priya varmaan halua Ilon viereen.Ei mitään ongelmaa! Neiti ei edes vilkuile hommissa Ilon perään <3 Vaikka kyse on maailman tylsimmästä paikkamakuusta.


keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Olipa kerran Räyhä-Priya irtoaa

Ihan ensiksi hehkutus: tein Priyan kanssa eilen ensimmäistä kertaa pidemmän pätkän seuraamista ja neiti oli mahtava! Ensimmäistä kertaa tuli usko siihen että kyllä me tästä seuraamissuosta noustaan! 

Sitten agilityyn. Kirjoitin tämän postauksen jo eilen, mutta videoni asenneongelmien vuoksi saan tämän julkaistua vasta nyt.

Priya antaa palautetta mammalle..
Kuvan on viime kesänä taltioinut Jenny.
Kesällä alkeisryhmämme keskittyi aika paljon erilaisiin käännöksiin ja ohjausliikkeisiin. Koutsimme huomasi tämän ja olemme nyt keskittyneet takomaan perusteita kuten estehakuisuutta ja irtoamista. Tämän päivän rata oli "kiemura", jossa saimme harjoitella koiran esteille hakeutumista takanamme, koiran irtoamista ja eteenlähetystä. Jos oltaisiin nyt hevosmaailmassa, sanoisin että esteet olivat "kolmikaarisella kiemurauralla".

Ongelmaksi meille nousi jälleen kerran minun hitauteni. Vaikka Priya irtosi putkeen loistavasti niin silti jäin aina hämmästelemään suoritusta enkä siis saanut ruhoani toiselle puolelle seuraavaa estettä tarpeeksi nopeasti. On se vaikeaa. TamSK:ille perustettiin facebookkiin agilityohjaajien fysiikkaryhmä, jonka treenien alkamista minä ja hitaat koipeni odotamme innolla.

Video, josta näkee tarkemmin harjoituksemme:





Koutsimme antoi minulle lainaksi 2x2-kepit, jolla saan opetettua pujottelun tehokkaammin. Olemme tehneet muutan pätkän ja toistaiseksi on mennyt loistavasti. Koutsimme opetti meille hieman erilaisen tekniikan kun mihin olen tottunut ja se osoittautui oikein aivopähkinäksi. Olen joutunut vääntämään harjoituksen itselleni useaan kertaan oikein rautalangasta siirtemällä keppejä.



perjantai 10. lokakuuta 2014

Olipa kerran Tokokurre

Priya katsoo Vain elämää-ohjelmaa
TamSK nuorten koirien TOKO tehoryhmä
10.10.2014
Teema: Kaukot
Kouluttaja: Anu Rantanen

Tänään tokossa Priya löysi sisäisen oravansa. Nimittäin istu-maahan siirtymissä. Priya istuu luonnostaan hieman laiskasti ja röhnöttäen joten sain vinkiksi tehdä istumista kurre-tempun kautta (eli koira istuu etutassut yhäällä). Sen avulla koira oppii oikean pomppaavan tekniikan istumisessa. Maahanmenoa voin opetella myös kurren kautta pompauttamalla, jotta siitä saa näytämämmän.

Priyan seiso-maahan vaihdot ovat luonnostaan aika hyviä. Seisomasta istumiseen sain reseptiksi painonsiirron opettamisen. Ensin palkkaan vaan painonsiirrosta taakse ja sitä kautta saan opetettua ryhdikkään istumisen.

Priyan fysiikka ei kestä vielä montaa hyvää toistoa putkeen, joten pidin kaukotreenit lyhyenä. Tein omatoimisesti seuraamisen tekniikkaa ja viime kerralla läksyksi annettua "ilmettä". Neidillä oli aika raivopäivä ja vire pysyi ylhäällä loistavasti.

Lopuksi teimme vielä paikkamakuun. Priyan pää oli alhaalla ja laitoin eteen vielä etupalkan skarppia asennetta lisäämään. Palkasin neitiä vielä muutaman kerran maahan paikkiksen aikana enkä lähtenyt kovin kauas seisomaan. Paikkis näyttää paljon paremmalta! Priya odottelee paikallaan, ei haaluile, vaihtele lonkalta toiselle ja ylläpitää koko ajan tarvittavaa "pientä virettä".

tiistai 7. lokakuuta 2014

Olipa kerran aksaräpellystä

Agilityn tuskaa
Näppäimistön naputtelu-kiintiöni on tämä päivän osalta ylitetty, joten kerron treenikuulumiset hyvin pelkistetysti.

Eilisissä aksatreeneissä teemana oli rengas ja koiran irtoaminen esteille. Teimme rataa, jossa toisena esteenä oli rengas. Ensimmäisen kierroksen käytimme kokonaan renkaan hahmottamiseen. Priya ei siis ole kovin montaa kertaa rengasta mennyt, joten siinä oli hieman hakemista. Sain kuitenkin tehtyä renkaan jopa yhden esteen takaa. Lisää harjoittelua tähän vielä tarvitaan..

Toisella kierroksella teimme radanpätkää, jossa koiran piti irrota esteille. Toinen harjoittelun aihe.

Jäähkälenkillä juttelimme koutsimme kanssa keppien ja kontaktien opetuksesta. Hän halusi kuulla vähän suunnitelmistamme niiden suhteen. Meidän suunnitelma on siis opettaa kepit 2x2-metodilla. Koutsimme sanoi lainaavansa omia keppejään minulle jotta voin opettaa ne tehokkaammin. Samalla saan aikarajan harjoittelulle ja näin hieman tulta pyllyn alle. Kontaktejen kanssa joudun vähän miettimään. A-esteen opetan kehikolla (juoksukontaktina). Tekisin puominkin juoksukontaktina jos minulla olisi mahdollisuus harjoitella sita useammin. Meidän treenitahdilla pysähdyskontakti olisi järkevämpi vaihtoehto. En tiedä sitten mikä on meidän kontaktien kohtalo.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Olipa kerran Ensimmäiset tehotreenit

Tokon tehoryhmä 3.10.2014
Kouluttaja: Maiju Ojamies
Teema: Seuraaminen/kontakti

Tänään polkaistiin käyntiin talvikauden 2014/2015 TamSK:in nuorten koirien tehoryhmä. Koirakoita ryhmässä on yhteensä kahdeksan ja meillä on suuri kunnia olla yksi näistä onnekkaista. Kausi korkattiin käyntiin teemalla seuraaminen ja kontakti. Maiju koulutti meitä viimeksi viime keväänä (tässä postauksessa kerrotaan noista epätoivoisista treenistä)

Ihan aluksi saimme kehuja siitä miten hyvin Priya nyt keskittyy. Se huomasi hallissa vaan ja ainoastaan minut. Näytin Maijulle harjoituksia joita olimme tehneet seuraamiskurssilla. Maiju painotti tekniikkaharjoitusten lisäksi harjoittelemaan myös "seuraamisen ilmettä" eli palkkaamaan enemmän lelulla. En tiedä miksi, mutta tunnun säännöllisesti unohtavan leikkimisen merkityksen kun olen treenaamassa kouluttajan edessä. Saatan joskus jopa tiedostomattani ajatella miksi Priya muka haluaisi mieluummin leikkiä kanssani kun sillä on nameja tarjolla. Vaikka totuus on, että nami on neidille vähäinen palkka leluun verrattuna.Aika moni kouluttaja on minulta kysynyt mikset palkkaa sitä lelulla useammin. Ehkä vielä muutaman kouluttajan pitää takoa sitä päähäni niin sitten uskallan oikeasti palkata Priyaa lelulla useammin. Unohdan leikkimisen usein juuri jännittävissä tilanteissa (kuten uuden ryhmän tai kouluttajan kohtaaminen) joten kyse ehkä on myös heittäytymisen pelosta. Palkkaan mieluummin hiljaa namilla kun tulen tietoiseksi kömpelöstä leikistämme. Yksin harjoitellessa harvemmin palkkaan Priyaa edes namilla.

Saimme siis tehtäväksi harjoitella tekniikkaa ja "ilmettä" erikseen. Ja pitää molemmat harjoitukset yhtä tärkeänä. Muuten saan aikaiseksi taas lässähtäneen lopputuloksen ja sitten kohta taas itken sitä ettei seuraamisessa ole tarpeeksi virettä.

Ihana Ilo on ollut meillä hoidossa pari päivää.
tytöillä on ollut meininki katossa!
Treenailimme myös itseksemme lähinnä tätä "seuraamisen ilmettä". Menin kentälle, härnäsi Priyaa lelulla, laitoin sen kainaloon ja odotin kun Priya tarjosi perusasentoa. Sitten laitoin bileet pystyyn. Neiti oli harjoituksista ihan liekeissä eikä huonnut edes viereisellä kentällä aksailevia tyyppejä. Voisin siis kutsua näitä oikein hyvin onistuneiksi ensimmäisiksi treeneiksi. Ryhmämme vaikutti oikein mukavalta! Ryhmä on täynnä lahjakkaita ja mahtavia koirakoita! Suurin osa on meitä valmiimpia (oikeastaan vain 4kk pikkupentu taitaa olla lähellä tasoamme). Pelkäsin että meille tulee osaavammassa seurassa todella typerä olo, mutta treenien tunnelma oli oikein rento ja auttavainen.

Lopetimme treenit paikkikseen. Kokeilin Priyan kanssa toista kertaa pään alhaalla pitoa. En oikein tiedä mitä mieltä olisin siitä. Tähän mennessä pään pitäminen on parantanut paikkamakuutamme huomattamasti. Priya siis odottaa skarpinpana paikallaan, keskittyy minuun eikä vaivu horrokseen. Samaa tulosta en saanut aikaiseksi edes etupalkalla.





torstai 2. lokakuuta 2014

Olipa kerran kääntymisen vaikeus

Seuraamien teemakurssi 16.-30.9,2014
Piia Karinen ja Riikka Kivimäki
Koirakoutsi 

1. kerta
2. kerta

Kuva: Jenny Söderlund
Olenhan minä elämässäni kääntynyt useasti, vasemmalle ja oikealle. Tehnyt jopa niin nopeita piruetteja, että lopputuloksena olen lentänyt avuttomasti pyllylleni. Mutta silti kärsin seuraamisessa käsittämättömästä kyvyttömyydestä kääntyä mihinkään suuntaan. Kouluttajamme piti tulla fyysisesti siirtämään jalkojani että tajusin miten vasemmalle käännytään kätevästi törmäämättä koiraan.
On se vaikeaa.

Teimme siis harjoitusta, jossa koira on perusasennossa, palkkaan sitä muutaman kerran taas perusasentoon ("laitan rahaa pankkiin") ja sitten otan askeleen eteen. Palkkaan siitä kun koira oma-aloitteisesti hakeutuu uudestaan perusasentoon. Voin myös kääntyä oikealle ja vasemmalle paikallani (tai voin jos osaan) ja harjoitella näin kääntymistä. Seuraamista on hyvä harjoitella aikansa vain pienellä neliön muotoisella alueella, niin että perusasentoon hakeutumisesta tulee koiralle maailman paras juttu. Suoraa käveleminen ja temponvaihtelut on sitten helppo lisätä harjoitteluun mukaan kun perusasennon paikka on koiralla varma.

Opin tältä kurssilta todella paljon. Vaikka olen kuullut aikaisemminkin, että: "seuraaminen on perusasentoon hakeutumista", en sisäistäyt perusteiden harjoittelun tärkeyttä. Lyhyen kurssin aikana Priyan perusasennon paikka on parantunut hurjasti eikä nojailua tapahdu enää juuri ollenkaan.

Ei kun harjoittelemaan ahkerasti niin eiköhän se seuraaminen ala meitäkin sujua.

Saamme Priyan kanssa nauttia pari päivää ihanan Ilon seurasta! Meininki oli siskon saapuessa melkoinen. Painit jatkuivatkin pitkään yöhön. Ilo näytti rauhoittuvan meille nukkumaan ilman suurempia hämmennyksiä.



maanantai 29. syyskuuta 2014

Olipa kerran pitkästä aikaa aksaa




Jennyn mestariteos. Mallilla ei ole kaikki muumit laaksossa.
Se on rumaa ja ruosteista! Se on kömpelöä ja hidasta! Mutta se on aksaa! Viime kerrasta oli aivan liian kauan. Mikään ei voita sitä fiilistä mikä meillä on rämpiessämme esteiden seassa. Meno oli aika kamalan näköistä. Olin koko ajan myöhässä ja juoksen ympäriinsä sen näköisenä kun minulla olisi keppi siellä mihin aurinko ei paista. Fiilis oli silti ihan uskomaton! Toivon että se välittyy videolta vaikka suoritus ei ole mikään mainioin.

Tämä oli siis talvikauden ensimmäinen kerta ja meidän ensimmäinen maistiainen Sabinan opeista. Eka kerta meni hieman tutustuessa, mutta Priya sai kehuja vauhdista ja innosta. Minä sen sijaan sain kotiläksyjä valssista. Nykyinen räpellykseni on hieman mielenkiintoinen ja epäselvä versio oikeasta. Huoh. Mitenhän sais tuon kehon tottelemaan paremmin? Kurjaa kun mieli haluaisi tehdä mutta typerä kantturakehoni ei pysy perässä. Ehkä se ois raahauduttava salille ja lenkille useammin. Alkaa tuo minunkin aussieni olla niin nopea etteivät nämä kintut pysy perässä.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Olipa kerran Punainen vatkattavana

P
Prinsessa vetää sikeitä hieronnan jälkeen
Priyalla oli tänään taas yksi kuukauden kohokohdista: se pääsi fyssarin jumpattavaksi ja hierottavaksi. Neiti laittoi tottuneesti pitkälleen lattialle ja antoi fyssarin laittaa itsensä vaikka solmuun. Välillä kuonosta kuului kevyt huokailu ja mussutus. Kuvasta puuttui vaan prinsessan kynttilät, rentouttava musiikki, kasvonaamio ja kurkut silmien päältä.  Priyalta löytyi hieman juntturaa lapojen kohdalta ja alaselästä. Hieronnan aikana ne lähtivät kuitenkin nopeasti pehmenemään. Puolieroja ei ollut.

Priya saa toipua viikonlopun ajan hieronnasta kun Milli tekee pitkää talkoopäivää TamSKin kisoissa Lempäälässä.

Maanantaina pitkästä aikaa aksaamaan! Viime kerrasta tuntuu olevan ikuisuus!

torstai 25. syyskuuta 2014

Olipa kerran Etsi viisi virhettä

Priya 1v 2kk by Jenny Söderlund
Otan usein treenaamistamme videolle. Siitä syystä että itse voin itse katsella jälkeenpäin mitä sitä tuli tehtyä. Totuushan on että en tiedä mitä minun raajani tekevät puolikaan ajasta. Ne elävät omaa elämäänsä ja kehittelevät maneereja selkäni takana. Jos treenaan yksin niin video toimii tiukkana koutsina, joka paljastaa kaikki virheemme (valitettavasti kyllä jälkeenpäin). Varsinainen "etsi viisi virhettä" harjoitus siis.

Otin taas tämän päivän treenimme videolle ja tein siitä tänne blogiinkin lyhyen koosteen.

Palataan kuitenkin ensin lyhyesti eilisiin treeneihin. Tokoringin treeneissä meidä teemaksemme nousi salakavalasti mikäpä muukaan kuin palkkaaminen. Jouduin keskittymään oikein syvällisesti siihen että pidän väliä naksauttamisen ja palkan keskelle. Käteni vain eksyi taskuun samaan aikaan kun sen kaveri painoi naksua. Tämä tapahtui siis spontaanin seuraamisen asennossa, jossa minun kuuluisi vain kävellä ja odottaa että koira hakeutuu vasemmalle puolelleni. Priyalla oli "hullun aussien päivä" (myös näitä sillä riittää)ja neiti tokoili aika raivolla. Toisten koirien kiertämistä ei voinut katsella hiljaa vaan sitä piti kommentoida syvillä vinkaisuilla ja haukuilla. Olen huomannut, että punaiseni on iltaisin treenatessa usein raivokkaampi kuin päivätreeneissä. Myös suurimmat tuhot kotona Priya saa aikaiseksi iltaisin. Onkohan neiti iltaeläimiä?

Tänään me molemmat olimme treeneissä laamoja. Minut on kaatanut ärsyttävä syysflunssa enkä jaksanut innostaa Priya tarpeeksi. Kenttä ei siis tänään raikunut meidän motivaatiosta.

Teimme seuraavia harjoituksia:

Spontaanista seuraamista niin, että kävelin kahve kepin väliä. Lähetin Priyan aina kiertämään ja kävelin karkuun. Naksautin Priyalle kun se hakeutui vasemmalla puolelleni ja palkkasen namilla housunsauman kohdalle. Tein näin muutaman toiston putkeen namilla ja sitten palkkasin lelulla. Tässä harjoiuksessa sen ei siis tarvitse hakeutua vielä oikeaan paikkaan tai pysyä siinä. Tarkoitus on että se hakeutuu sivulle ilman houkuttelua. Priya hakeutui sivulle hyvin, mutta nii kuin sanoin, olimme molemmat vähän laamoja,

Sitten teimme vähän pysähtymisiä kierrolla. Priya on tehnyt tätä vain kerran aikaisemmin, joten pari ensimmäistä toistoa tein valeheiton. Priya pysähtyi ihan hyvin joten vaihdoin vain vartaloapuihin ja käskysanaan (teen nykäisevän liikkeen). Pari toistoa huomasin videolta että Priya hieman valuu (palkkaan kuitenkin koska en nähnyt tätä edestä) Näissä toistoissa itse liikun taaksepäin kun annan käskyn joten se oli Priyalle varmasti hämmentävää. Kysykää jaloiltani miksi liikuin koska en muista sitä itse. Mutta sain myös irti hyviä lukkojarrutuksia pelkällä käskysanalla ja pienellä vartaloavulla.

Laatikkoharjoituksessa laamasimme sitten oikein kunnolla. Emme ole tehneet laatikkoa kodin turvallisten seinien ulkopuolella. Kotona yleensä palkkaan Priyan oikealle paikalle, sitten heitän sille namin jotta Priyan pitää tulle perusasentoon uudestaan. Ulkona namien heittely aiheuttaa meillä vain jumittavan nenä maassa-syndrooman joten lähtin Priyan hätävarana kiertämään. Tyttöhän kiertää kepin tyyliin käynnissä ja maleksii perusasentoon. Eli ei mennyt ihan putkeen tämä harjoitus. Tarvitaan siis vielä toistoja kotona ennen kuin voin "tuoda harjoituksen ulos". Laahustavien kiertojen jälkeen lähetin Priyan vain kiertämään pari kertaa jotta siitä ei jäisi meille kummallekaan ikävä maku suuhun.

Loppukevennykseksi Priya etsi tunnarikapulan pari kertaa lehtien seasta. Tämä oli siis toinen kerta kun neiti etsii kapulaa mistään! Aika pätevä!

Videolla teen aluksi myös "kentälle kutsumisen" eli jätän Priyan makaamaan kentän ulkopuolelle ja kutsun sen kanssani leikkimään. Tämä on osa meidän innolla tokoilemaan-projektia.

Pidemmitä puheitta, videomme: olkaa armollisia!