perjantai 29. marraskuuta 2013

Olipa kerran Nipsu ja hänen ystävänsä Haisuli

Tällä viikolla Priya onkin puuhannut vaikka mitä, joten en tiedä mistä aloittaisin! Viime viikon torstaina tultiin takaisin Tampereelle Jyväskylästä. Mukaan lähti ihana Amerikancockerspanieli Panu, jonka oli tarkoitus olla meillä hoidossa viikon ajan. Riehuttu ja leikitty on siis valtavasti. Muumilaakson termein meidän Nipsumme on liittoutunut Haisulin kanssa ja heillä on on ollut superkivaa.






Perjantain pentukoulussa tehtiin hieman käänteistä ehdollistamista, hihnakävelyä ja kosketuskeppiä. Priya oli oikein mainio vaikka minä menin unohtamaan vähän paremmat palkat kotiin ja joutui tyytymään ihan tavallisiin nappuloihin. Surkeasta palkasta huolimatta neidillä riitti intoa tehdä ja keskittyi oikein mainiosti.

Viikonloppu elettiin hiljaiseloa minun typerien työvuorojeni takia. Lauantaina Ilppa-tolleri kävi ilahduttamassa meitä vierailullaan ja he kävivät Panun kanssa metsälenkillä. 

Maanantaina Ilppa tulikin sitten vähän pidemmäksi aikaa hoitoon ja ryhmä rämä sai riehua oikein kunnolla. Tiistaina kävimme treenailemassa vähän seuraamisen alkeita valvovan silmän alla. Saatiin kehuja siitä miten hienosti Priya käyttää takapäätään tullessaan perusasentoon ja istahtaa just eikä melkeen oikealle paikalle. Saatiin hyviä vinkkejä miten tästä sitten lähdetään rakentamaan hyvää seuruuta.

Keskiviikkona pakkauduttiin koko porukka bussiin ja suunnattiin kohti Jennyn ja ilo-siskon reviiriä. Panu ei oikein pitänyt siitä, että Priya yhtäkkiä monistui kahdeksi ja yritti äksyillä tämän typerän Priya-kloonin niin kauas kuin pippuri kasvaa. Tämä oli vähän outoa käytöstä lempeältä spanieliherralta, mutta rajansa kullakin näitten raivostuttavien aussierääpäleiden kanssa. Onneksi Panu sitten lenkin jatkuessa nieli ajatuksen Priyan siskosta ja antoi Ilon olla. 

Siskot sen sijaan remusivat oikein makeasti keskenään. Käveltiin pitkä lenkki maalaismaisemissa ja otettiin pennuista rakennekuvat. 

Rumasti pöllitty Jennyltä 

Ihana yhteiskuva pöllitty Jennyltä 
MITEN Priya onnistuukin näyttämään aina niiiin hullulta!?
Kuva pöllitty Jennyltä

Torstaina suuntasimme hallille aksailemaan. Voin ylpeänä kertoa että Priya suoritti mainiosti jo kolme "hyppyä" ja sukelsi siitä vielä täysin käyrään putkeen. Voi räkä, nyt mun pitää alkaa suunnittelemaan etukäteen Priyankin treenejä. Ei enää riitä, että raahaan sen paikalle ja juoksennellaan vähän päättömästi. Priya oli aksasta ihan liekeissä ja päästi lähtöluvan saatuaa kimeää haukuntaa. O-Ou, tuleekohan siitä kovinkin äänekäs aksailija.. 






lauantai 16. marraskuuta 2013

Olipa Kerran Kolikkohai

Tällä viikolla pentukurssilla tehtiinkin sitten Pryan mielestä vallan mainiota leikkiä. Nimittäin pientä hajuerotteluharjoitusta kolikoiden kanssa. Priya sai toimia pörröisenä aarteenpaljastimena ja paikansi oikein taitavasti kouluttajan asettamat kolikot. Uskomatonta miten nopeasti se tajusi leikin idean!

Samalla tunnilla harjoittelimme myös koiran työskeentelyn nostamista ja laskemista. Priyan piti keskittyä intensiivisesti ja sitten taas rauhoittua. Tämähän sujuu Priyalta. Olin valtavan ylpeä pienestä punaisesta kun teki töitä niin hienosti eikä ollut enää ollenkaan kiinnostunut muista koirista. Valtava edistyminen ensimmäisestä pentukurssin kerrasta, jolloin itkua tihruttaen yritin kaikkeni saadakseni neidin huomion itseeni.

Tällä viikolla Joni kävi myös yksin Priyan kanssa treenailemassa ja oli kuulemma sujunut hyvin. Priya oli saanut kouluttajalta kovasti  kehuja ja vastaanottanut ne kapuamalla lipomaan tämän naamaa.

Meille kävi myös melko ikävä kohtaaminen Hervannan keskustassa. Odottelimme parkkipaikalla sillä aikaa kun Joni käväisi kaupassa ja treenailimme hieman perusasentoa, seuraamista ja "peruutteluharjoituksia" eli liikkeestä istumista ja maahanmenoa. Joku ikävä juoppohenkilö örvelsi sitten paikalle ja yritti lääppiä Priyaa. Kutsui sitä "Hiskiksi" jos oikein muistan. Väistimme kauemmas ja jatkoimme treenailua. Äijä sitten alkoi meille huutelemaan, että "Teet kyllä elämäsi virheen kun annat sille namia, minulla on ollut 40-vuotta koiria, kyllä minä tiedän, kato nyt se oppii kerjäämään!" Priya siis keskittyi kuuliaisesti ja tarjosi perusasentoa. Sai tietysti tehdystä työstä palkan. Äijä halusi näyttää miten koiraa koulutetaan joten poistuimme äkkiä takavasemmalle. Huuteli vielä perään, että "Nyt se olettaa et sulla on aina sille ruokaa taskussa! Elämäsi virheen teet!" Siinä oli varsinainen koirakuiskaaja.. Se on kylläkin tarkoitukseni, että Priya olettaa minulta irtoavan oikeasta käytöksestä kaikkea mukavaa. Haluaisin nähdä sen äijän opettavan "Hiskilleen" perusasentoa pelkällä tahdonvoimalla ja ikävä kyllä luultavasti nyrkeillä. Hyi kun Hervanta osaa joskus olla ikävä paikka. Tosin näitä kyllä liikkuu joka paikassa.

Tämän viikonlopun olen ikävästi koiraton. Vähän on kyllä sellainen olo, että jotain karvaista puuttuu. Priya on hoidossa siskoni Marikan luona Jyväskylässä jottei joutuisi olemaan pitkiä työpäiviäni yksin. Hoidossa oleminen on ollut minulle vaikeampaa kun Priyalle. Neiti ei kuulemma ole ollut moksiskaan ympäristönmuutoksesta. Tämä tyttöhän ei luonnollisestikaan ketään tarvitse, hän pärjää tässä maailmassa yksinkin! Sitäpaitsi seurana on ollut aivan ihana Amerikancockerspanieli Panu, jota on niin kiva kiusata. Vähän ihmetystä on aiheuttanut läheisen Kodin Terran ilotulitus. Tulipahan testattua miten Priya reagoi paukkeeseen: vähän kuuntelee, mutta ei pelkää. harjoitusta uuttavuotta varten!

<3


Sillä on tällä hetkellä tollaset jänön etuhampaat kun muut hampaat tuosta edestä joko uupuvat tai näkyvät ihan vähän vaan ( ja meidän sotkuista asuntoa... ups)

Marikan lähettämiä kuvia Priyasta ja Panusta. Musta läiskä kuvissa on siis panu.






Ja ainiin! kauan odotettu Agility right from the start-kirja saapui postissa! Eikun lukemaan ja harjoittelemaan!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Olipa kerran koirakoulua toisen perään

Eilen käytiin taasen perjantai-illan hurjimmissa bileissä eli koirakoutsin pentukoulussa. Priyalla oli kyllä meininki katossa ja perjantai sydämessä. Ohjaaja naureskeli, että Priyan mielentilan näki heti kun kävelimme ovesta sisään. Se poukkoili, pomppi, riekkui ja säntäili. No, minulla oli ainakin pentu hyvässä vireessä..

Valmistauduin yhteistyöhön keskittymiskyvyttömän riekkuapinan kanssa, mutta suureksi yllätyksekseni Priya otti alusta asti kontaktia oikein mallikkaasti ja teki töitä mielellään. Aivan mahtavaa! Ohjelmassa oli ensin ohitusharjoittelua, jossa kaksi koiraa käveli eestaas muiden odottaessa keskellä. Odottaessa teetin Priyalla vähän maahanmenoa ja perusasentoa. Kävely sujui paremmin kuin aikaisemmin, mutta sitten minä rähmäkäpälä menin pudottamaan yhden namin maahan ja sen kohdan ohi oli mahdotonta päästä nuuskaisematta edes vähän.

Sitten teimme luoksetuloharjoituksia, jotka on ehdottomasti Priyan lemppareita. Saa juosta täysiä mamman syliin ja siitä saa vielä herkkua! Jatkoimme käsittelyharjoituksilla, jossa iso mies kävi käpälöimässä Priyaa samalla kun minä syöttelin namia. Priyalle taisi olla kyllä se ja sama kuka häntä hiplailee kunhan namien virta oli jatkuva. Lopuksi teimme vielä hihnaharjoituksia, jotka olivat meille valtavaksi hyödyksi. Siis päästimme koiraa hihnasta ja laitoimme hihnan takaisin. Ohjaaja neuvoi tekemään tätä lenkillä säännöllisesti ettei hihnasta tule pennulle mälsin paikka ikinä vaan sieltä pääsee jatkamaan leikkiä.

Harjoitusten jälkeen pennun saivat leikkiä. Priya löysi kasasta samantien toisen aussien (huomattavasti karvaisemman, meidän tyttö näytti kaljulta) ja paini roturasistina leikkihetken sen kanssa. Lopetimme tunnin rauhoittumisharjoitukseen.

Ohjaaja kehui taas Priyaa, että siinä vasta mainio harrastuskoiran alku. Tuli treeneihin niin poukkoillen, mutta keskittyi ja rauhottui heti tarvittaessa.

Eilen illalla Jonin äiti ja sisko kävivät pentua lääppimässä. Priya oli heille vähän tylsän oloinen kun oli vaan niin väsähtänyt treeneistä.

Tänä aamuna käytiin Lielahden Mustin ja Mirrin pentupiirissä leikkimässä. Priya näytti minusta ihan hämähäkiltä pikkupentujen seassa. Kohta on aika siirtyä isojen pentujen ryhmään! Tänään olisi tarkoitus käydä vielä korvaamassa yksi treenikerta pentukoulusta. Tällä kertaa Joni saa harjoitella Priyan kanssa vähän arkitottelevaisuutta.

Mitäs se pentu siellä sängyn alla...

Toisen ihanan innokas ilme <3

torstai 7. marraskuuta 2013

Olipa Kerran Putki


Käytiin tänään Priyan kanssa hölmöilemässä hallilla. Pieni ja innokas aksakoirani oli vallan mainio! Tehtiin ensimmäistä kertaa putkea niin, että jätin pennun odottamaan enkä ollut kutsumassa toisessa päässä. Aikaisemmin Priya on siis tehnyt putkea ehkä kaksi kertaa niin, että huutelen sitä loppupäässä ja kaveri pitelee sitä suuaukolla. Kuvattiin muutamasta suorituksesta pieni video. Videossa neiti tekee kerran oikein, sitten pari kertaa ryöstää putkeen kun ei sitten millään malttanut odottaa ja viimeinen on onnistunut suoritus.



Putken lisäksi tehtiin siivekkeiden läpi juoksemista ja vähän ympyrähatjoituksia. Tein myös vähän perusasentoa hallilla. Priya ei ole aikaisemmin tehnyt sitä turvallisen olohuoneen ulkopuolella, mutta se meni oikein mainiosti.



sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Olipa Kerran Harvahammas

Näyttääpä julmalta tää kuva! Ihan kun vääntäisin pentuparan kuonoa sijoiltaan ja kynsisin huulia...

Hammaskeiju oli käynyt viime yönä Hervannassa. Priya heräsi aamulla etuhampaita köyhempänä! Niin siitä vaan kasvaa iso tyttö.

Lähiaikoina olen syttynyt vähän Tokosta. Varmaan siitä syystä, että sain vihdoin ja viimein meidän ikuisuusprojektin eli perusasennon hiottua siihen vaiheeseen, ettemme tarvitse enää laatikkoa. Priya on siis saanut harjoitella paljon yksinkertaisia seuraamisia ja takapään hallintaa liittyviä ympyräharjoituksia. Ehkä meistä tulee sittenkin himotokoilijoita!

Agilityn alkeisharjoituksissa ollaan päästy siihen vaiheeseen, että mennään kahdeksikkoja ja vaihdetaan välillä valssilla ohjaavaa kättä. Mikä on oikeesti vaikeampaa minulle kun Priyalle.. Olen yksinkertaisesti vain syntynyt kahden vasemman jalan kanssa ja jos yhtälöön lisätään pienikin möykky tai kivi ja minä yrittämässä suorittaa pienintäkin motoriikkaa vaativaa tehtävää niin tulos on pyllyllään maassa. Tyylikästä katsottavaa. Onneksi Priya ei helposta säikähdä koska pyllyään pitäbä ja kiroileva ohjaaja voisi olla toiselle koiralle kauhistus.

Täytyy kyllä sanoa, että Priya on mitä mainioin lenkkikamu! Olen lenkkeillyt sen kanssa pääosin vapaana metsässä tai lenkkipoluilla. Hyi minua, sillä hihnakäytös tarvitsisi ehkä vähän hiomista.. Priya ohittaa nätisti vapaanakin lenkkeilijät ja pyöräilijät. Toiset koirat katsellaan vielä hieman kauempaa. Viime viikolla törmättiin karkailevaan villakoiraan, joka tuli useaan kertaan ahdistelemaan meitä. Olen hirmu ylpeä Priyasta, joka tuli luokseni vaikka kauhistus/potentiaalinen leikkikaveri juoksi kohti. Sain onneksi koiran hätisteltyä matkoihinsa ennen kuin se ehti Priyan luo eikä se aiheuttanut ahdistelullaan pysyvämpiä traumoja.

Yhden tuhmuuden neiti pääsi itsekseen oppimaan. Mokoma hyppäsi etutassuillaan matalaa hyllyä vasten ja pääsi vähän maistamaan hyllyn päältä omaa ruokaansa. Sehän oli hauskaa! Nyt hylly on käytävä huolella nuukien läpi aina kun ihmisten silmä välttää. Siellähän saattaa olla ruokaa..

Priya odottelee treenien alkamista

Yritys Priyan rakennekuvasta... Kyllähän siitä jotain näkee




Tämän hyllyn päällä käytiin varkaissa