keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Olipa kerran Sopivasti haasteellinen

Saatiin hauskaa palautetta viime perjantaina pentukoulussa! Omasta mielestäni Priya käyttäytyi melkein koko tunnin ajan kuin mikäkin keskittymiskyvytön kakara, jolle pienikin häiriö oli aivan liikaa. Ohjaaja tuli kuitenkin tunnin jälkeen kyselemään pennusta. "Onko kovinkin itsenäinen?" Juu. "Kovapäinen?" Juu sitäkin. "Aika vilkas." Lievästi ilmaistuna kyllä. " Sulla on sitten mahtava pentu! Siitä tulee vielä mainio harrastuskoira. Se on juuri SOPIVASTI HAASTEELLINEN."

Sellainenhan Priya on. Joskus tuntuu, että se on älykkäämpi kuin minä ja oppii kaikki koiruudet nopeammin kuin ehdin edes ajatella. Luonnetta löytyy ja omaa tahtoa. Neitihän ei tarvitse ketään muuta, hän pärjää tässä maailmassa yksinkin. Saatiin pentukoulun ohjaajalta hyviä vinkkejä arkeen tällaisen kakaran kanssa ja ovat osoittautuneet oikein kullanarvoisiksi.

Kontakti on onneksi lisääntynyt vaikka maailma tuntuu nyt kiinnostavan kasvavaa neitiä yhä enemmän ja enemmän. Eilen kävimme leikkimässä Vilja-sheltin kanssa ja Priya otti nätisti kontaktia kesken leikinkin ihan oma-aloitteisesti. Meille tämä on iso askel eteenpäin! Aikaisemmin neiti unohti olemassaoloni heti kaverin nähtyään. Priya työskentelee häiriössä koko ajan paremmin ja paremmin. Pahinta häiriötä ovat toiset pennut, joiden kanssa on joskus päästy painimaan. Eli luonnollisesti pentujen leikkikoulun kontaktiharjoitukset ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä.

Sen olen kyllä huomannut, että Priyalla on ikäisekseen ihan käsittämätön itsehillintä! Sitä ollaan kasvatettu kyllä alusta asti, mutta uskon että kyse on myös jostain neidin omasta "olen niin cool" ominaisuudesta. Se odottaa lupaa hiljaa ja rentona vaikka maailman ääriin asti. Priyan pitää siis odottaa ovilla, hississä, ruokakupilla, luilla, leluilla ym. lupaa kiltisti istuen ennen kuin saa rynnätä päättömästi eteenpäin. Wentillä on vieläkin vaikeuksia samantapaisissa harjoituksissa vaikka ikää on kohta jo kuusi vuotta ja samat säännöt olleet jo useamman vuoden.

Viikonloppuna tosiaan käytiin taas Jyväskylässä juhlimassa synttäreitä. Priya matkusti tapansa mukaan hiljaa häkissään ja perillä terrorisoi sukulaisten koiria oikein olan takaa.


Priya ja Vilja






perjantai 25. lokakuuta 2013

Olipa kerran sohvapaini

Priya on ollut tällä viikolla hyvin hämmentynyt. Miksei se ihminen nosta läskiä takamustaan sohvalta ja leiki minun kanssani?! Vaikka se on yrittänyt kaikkensa. Hyppinyt, riekkunut, haukkunut, repinyt ja näykkinyt. Syy löytyy siitä, että omistaja-parka on ollut koko viikon enemmän tai vähemmän kipeänä.

Tiistaina koin elämäni kamalimmat treenit kun tuulessa ja kylmässä lievästi pahoinvoivana yritin saada riekkuvaa pentua keskittymään. Luovutin siinä vaiheessa kun aloin nähdä pennun jo kahtena ja polvissa heikotti. Onneksi on ollut Panu. Ihana musta spanieli on jaksanut leikittää virtaa pursuavaa pentua. Wentti on toiminut lähinnä jalanlämmittimenä.

Eilen kävimme kuitenkin terveyttäni uhaten metsälenkillä Veeran ja Ilppa-tollerin kanssa. Metsässä Ilppa oli hieman liian raisu leikkikaveri pikku-Priyalle. Neiti ei tietystikään tätä itse ymmärtänyt vaan härnäsi kamuaan minkä vaan ehti. Ja sitten lennettiin!

Sisällä omistajien juorutessa neideillä oli kuitenkin loistavat painit menossa. Jostain kumman syystä painit keskittyivät erityisesti sohvalle meidän väliimme. Hammastelu oli kaunista katsottavaa. Kyllä siitä vielä loistava ystävyys saadaan aikaiseksi kunhan kokoero hieman pienenee.

Tänään lähdetään pentukoulun kautta Jyväskylään juhlimaan tupla synttäreitä!











tiistai 22. lokakuuta 2013

Olipa kerran paniikki

Eilen Priya tekis sen mitä olen pelännyt koko ajan: päätti maistaa orkideoille tarkoitettua ravinnetta. Olen kehittänyt melkoisen neuroosin kasvien kastelusta nyt kun pentu on ollut talossa. Orkideat ovat saaneet kylpeä saunassa lauteitten päällä suljettujen ovien takana. Mutta kekseliäs pentu löysi ne silti! On kiva olla tarpeeksi pieni mönkimään saunan oven ali, mutta tarpeeksi iso ja ketterä kapuamaan lauteille. Ja tarpeeksi utelias maistaakseen sitä myrkyllisinta ainetta mikä saunasta sillä hetkellä löytyi.

Jouduin tietysti paniikkiin ja ravasin pentu kainalossa päivystävälle eläinlääkärille. Siellä Priya sai jonkun oksennuspiikin ja tyhjensi mahansa sisällön ympäri eläinläärin lattioita. Osui oksennuksellaan kaikkialle paitsi sille alustalle, joka oli laitettu sitä tarkoituksta varten. Sitten pennulle annettiin piikki, joka helpotti sen oloa ja oksentaminen lakkasi. Eläinlääkäri tutki ravinnepullon sisällysluettelon ja sanoi ettei siinä mitään hengenvaarallista ole ja koska toin pennun vastaanotolle niin nopeasti niin ei Priyalla pitäisi olla mitään hätää. Kyttään sitä kuitenkin varmuuden vuoksi pari päivää tavallistakin tarkemmin.





Tänä aamuna heräsin kummalliseen pulputtavaan ääneen joka kantautui Priyan pentuaitauksesta. Yllätin penskan keksittynyt ilme naamallaan vesikupilta, kuono kupissa veden alla PUHALTELEMASSA KUPLIA veteen! Riemastui selkeästi tästä uudesta keksinnöstä ja villaantui, juoksi takaisin kupille ja teki saman uudestaan. Voi että mulla on viisas ja kekseliäs pentu! Aivan ihana!

Viime perjantaina oltiin jälleen pentukurssilla, jossa harjoiteltiin vähän lisää katsekontaktia sekä luoksetulon alkeita. Tunnit on jaettu kolmeen osaan, ensin harjoitellaan, sitten leikitään ja lopuksi rauhoitutaan. Kun olimme harjoitelleet tarpeeksi, oli aika päästää hulina irti. Ohjaaja pyysi meitä tarkkailemaan omaa pentuamme ja sitä kuinka se lähestyy muita pentuja. Kesken tämän lauseen Priya juoksi täyttä päätä ryhmän isoimman pennun luo ja aloitti painin! Eli hyvinkin rohkeasti lähestyy.. On ollut ilo huomata miten rohkea ja hyvä leikkijä Priya on. Se osaa leikkiä kaiken kokoisten ja näköisten koirien kanssa. Ei käy liikaa arkojen pentujen päälle eikä pelkää jäädä raisumpien jalkoihin. Eikä muista minun olemassaoloani ennen kuin on aika lähteä kotiin.

Lauantaina käytiin pentupiirissä leikkimässä. Priya sai mahtavan juoksurallin aikaiseksi juoksuttamalla koko pentupiiriä perässään. Sai hyvät painit aikaiseksi englanninbuldoggipennun kanssa. Tämä ilahdutti minua kovasti koska pentu oli hyvin erilainen mitä olemme aikaisemmin nähneet. Yhteinen painisävel löytyi myös suomenlapinkoiran ja pienen karvakoiran (jonka rotua en muista) kanssa. Yhden pikkurääpäleen Priya talloi juoksuleikeissään ja siitä olemme pahoillamme, toivottavasti kolari ei aiheuttanut pienelle ikuisia traumoja punaisista ausseista.

Tänään olemme suuntaamassa lenkille, painimaan ja treenaamaan shelttiseurassa!

Neuvottelu

Hei leiki mun kaa hei leiki

Panu ja Priya <3

Junnut kiusaa Wenttiä. Wentti raukan ilme..

Priya on kyllä niin hyvä bussimatkustaja!





torstai 17. lokakuuta 2013

Olipa kerran Reissukoira

Pakkasin pennun kainaloon ja lähdin syysloman kunniaksi Jyväskylään sukuloimaan. Priya nuuski lävitse äitini talon, siskoni uuden asunnon ja tietysti mummolan. Junamatka sinne ja automatka takaisin sujuivat unten mailla ja vähän luuta jyystäen. Priya on vaan niin mainio matkustaja! Pentu on saanut lähipäivinä siis leikkiä paljon lajitovereittensa kanssa (tai enemmän härnatä niitä..) ja ihastuttaa ihmisiä. Kävimme paljon metsässä riekkumassa. Erityisesti Panun kanssa pistettiin leikkiä pystyyn ja remuttiin ympäriinsä. Panusta oli ihan sika siistiä kun joku oli (vielä) hitaampi kuin hän ja herra juoksi häntä tötteröllä ketterästi Priyaa karkuun. Wentin ja Panun välisissä leikeissä Priya jäi vähän ulkopuoliseksi (Wentti ja Panu ovat niin bestiksiä <3), mutta roikkui aina jommankumman osapuolen hännässä kiinni.

Priyassa on tullut ilmi hauskoja neitimäisiä piirteitä. Se käskee kimakasti Wenttiä painumaan sinne missä sipuli kasvaa jos herran läsnäolo käy liian tunteilevaksi. Wentti löntystää hieman nolona pakoon. Kylmä ja märkä ovat osoittautuneet inhokeisksi. Hyi se on niin ällöä kun tuossa on lätäkkö ja minun VALKOISET sukkani kastuvat! Paitsi jos lätäkössä leikitään tai sinne saa ruokaa, sitten se on yhdentekevää vaikka vähän tassujen alla lätisee. Priyasta myös huomaa hyvin helposti jos neitiä sattuu joku asia häiritsemään. Saimme lainaksi Panun valjaat ja heijstinliivin neidille, jotta voin ostaa sitten vasta sopivan kokoiset. Se on kuitenkin ällöttävää jos ne laitetaan päälle ja toinen hihna on vaikka kiemuralla tai hihna vähän huonosti tuossa ja heijastinliivikin on samperi väärän värinen.

Panu tuleekin nyt meille viikoksi "toiseen kotiinsa" niin nuoriso saa jatkaa remumista niin paljon kun lattiat ja minun hermoni kestävät!

Jonilla ja Priyalla on tällä hetkellä ihan samanväriset silmät

Yritin pakata mökkiä kasaan niin sain apuvoimia

Mitähän tässä kuvassa tapahtuu?!

Meidän mummo rakastaa Panua ja Panu meidän mummoa

Ällö heijatinliivi

Panu <3


Tällaisen kokoonpanon yllätin nokosilta yhdessä. Mitä tapahtui sille, että tämä koira ei nuku sängyssä :)


Panu on pehmeä tyyny

Kuin paita ja peppu 

Kasan kunkku

Perhepotretti sohvaperunoista



keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Olipa kerran ällöttävät sadepisarat

Öhöm...

Nami?

No en taatusti tule, siellä sataa..


Eilen korkattiin käyntiin koirakoulu Vision pentukurssi täällä meidän ihanassa Hervannassa. Priyan päivän pilasi aamusta iltaan meitä hakannut sade. Sadepisarat ovat sitten ällöjä! Neiti hiipparoi aamulenkillä puiden alla ja talojen vierustoja, jotta pysyisi mahdollisimman kaukana sateesta. Sade unohtui kuitenin kun taikaiskusta kun kaivoin vanha kunnon roadkillin taskun pohjalta ja aloimme tehdä ympyräharjoituksia. Yllättäen se ei ollutkaan niin ällöä juosta vesilähäköstä ja tuntea märän tuulen piiskaavan viiksikarvoja. Hassu pentu..

Illalla lähdimme sitten kurssia kohti. Menimme tapaamispaikalle bussilla vaikka matkaa oli säälittävä pari pysäkinväliä. Hei siellä satoi joten sisäinen personal trainerini saa pitää suunsa kiinni.



Harjoittelimme ensiksi luopumista. Priya on harjoitellut luopumista "Anna olla"-käskyä hihnassa niin, että pääsee namin luokse vasta luopumalla siitä eli katsomalla poispäin. Myöhemmin ollaan liitetty käsky "anna olla", jonka neiti hallitsee mainiosti ilman hihnaakin! Nyt kuitenkin harjoittelimme niin, että pentu ei saa tavoitella kädessä olevaa palkintoa ja saa sen vasta lupasanalla. Tämä sujui Priyalta oikein hyvin vaikka joutuikin luopumaan broitsun sydämistä..

Toisena asiana harjoittelimme lähellä pysymistä. Harjoituksessa koira oli vapaana tai pitkässä hinassa ja saa vaeltaa minne haluaa, kun katsahtaa omistajaansa niin minäpä pingon vastakkaiseen suuntaan minkä jaloistani ehdin. Kun pentu juoksee minut kiinni niin palkataan. Priya oli tässä harjoituksessa ihan liekeissä. Se on tottunut ympäristöharjoituksissa, että jos Milli juoksee niin silloin leikitään ja kannattaa juosta mukana. Pentu oli ihan mahtavassa kontaktissa vaikka ympärillä oli vaikka mitä kiusauksia.

Puhuttiin myös hihnakäytöksen opettamisesta. Ohjaaja korjasi minua kun olen antanut pennun edetä silloin kun se löysää hihnaa, oikea tekniikka olisi antaa pennun edestä kun se löysää hihnaa ja ottaa kontaktia. Näin ei saada aikaiseksi ikuista vetokilpailua koiran ja omistajan välillä vaan taluttajastaan tietoinen koira!

Tänään ollaan sitten Priyan kanssa tehty "kotiläksyjä" ja käyty pellolla treenaamassa lisää esiaksaympyröitä!

maanantai 7. lokakuuta 2013

Olipa Kerran valokuvavaras

Tässä Jennyn  ottamia loistavia otoksia sunnuntain kasvattitapaamisesta.

Miksi mulla on tuo häkki mukana :D


Priyalla on hullu ilme

Leikkikää te, mä tässä lepäilen

Hammaspeto


Veljeä vähän leuasta


Lisää kuvateksti

Olipa kerran Wirnistelevä räjähdys

Eilen pakattiin Jennyn kanssa Wirneen Tampereen vahvistus autoon ja huristeltiin kohti kasvattajan järjestämää agilitypäivää. Pentujen ensisijainen tehtävä siellä oli painia sisarustensa kanssa ja saada rokotukset niskaansa. Ilo ja Priya matkustivat eri häkeissä autossa, jotta rauha säilyisi eikä koko auto heilusi moottoritiellä neitien painin tahtiin. Matka sujuikin nukkuen ja Priyan tapauksessa sieman siankorvaa jyystäen.

Perillä kasvattajan luona pennut saivat hetken pusutella ihanaa kasvattajatätiä, äippää ja Hoppua. Aloiteltiin jo vähän painiakin Ruotsiin lähtevän Issi-siskon kanssa. Pakattiin kuitenkin neidot nopeasti autoon ja nokka kohti Espoota. Tällä kertaa pennut olivat samassa häkissä ja matka taittui erilaisia pentujen painivinkurähjä-ääniä kuunnellen. Perillä agilityhallilla Priya tapasi laumallisen sukulaisiaan. Oli todella kiinnostava nähdä ihan omin silmin Priyan sukulaisia ja tavata omistajia.  Joka paikassa syöksähteli mahtavia koiria ja Priya yhtä mahtavana mukana! Hauska nähdä että neiti ei ole vieläkään luopunut itsenäisyydestään. Kun Priyaa alkoi ikäistensä seura kyllästyttää, se viilätti vanhempien puolisisarustensa sekaan leikkimään. Minua neitonen ei tainnut matkan aikana edes muistaa :)

Kun isommat alkoivat treenaamaan, Priya sai mennä nokosille häkkiinsä. Rankan painimisen seurauksena kuorsaus alkoikin kuulua häkin raoista melkein saman tien. Katselin itse pennun nukkuessa toisten treenejä ja oma into aksaamiseen vain kasvoi! Otin jossain vaiheessa Priyan katselemaan treenejä ja kuuntelemaan ääniä sylistäni.

Mentiin vielä lopuksi pihalle päästämään aussipaljous uudelleen irti. Kuvasin muutamia videoita räjahdyksestä surkealla kännykälläni. Kuvia en tainnut tapaamisesta napata yhtään. Täytyypä rumasti pölliä rumasti muilta osaanottajilta:)







Tänään minulla on ollut vähän kipeä olo, joten ollaan Priyan kanssa lähinnä köllötelty vierekkäin sohvalla. Täysin toimettomia ei olla kuitenkaan oltu vaan käytiin vähän metsässä käppäilemässä, harjoiteltiin kaikenlaista kivaa, riehuttiin ja tehtiin namipiiloa. Priya on kyllä mahtava koira kun se jaksaa välillä vaan köllötellä sohvaperunana vieressä ja tyytyy ihan vähäiseen aktivointiin (tai sitten se on vieläkin väsynyt eilisestä:))

lauantai 5. lokakuuta 2013

Olipa kerran norsu

Perjantaina Priyalla oli oikein puuharikas päivä. Tavattiin Jenny ja Ilo-sisko ja suunnattiin yhdessä kohti uusia seikkailuja. Bussipysäkiltä asti meno oli aikas vauhdikasta. Hihnakävely oli vähän mitä oli ja molempia pentuja olisi kiinnostanut enmmänkin siskon pyöräyttäminen kuin päämäärätietoinen kävely. Paineja jatkettiin oikein luvan kanssa Hervannan Mustin ja Mirrin pentutapaamisessa. Siskosten lisäksi paikalle ilmestyi ihanan kirjava joukko erilaisia pentuja. Priya paahtoi ympäriinsä ja kävi kaikkia vähän haastamassa, mutta parhaat painit saatiin aikaiseksi tietenkin siskon ja 9-viikkoisen kultsipennun kanssa.

kaksipäinen pentuhirviö

Viisaat päät kolahtaa yhteen

<3


Kuva: Jenny Söderlund (rumasti pöllitty)

Kuva: Jenny Söderlund

Kuva: Jenny Söderlund (Vai eikö sen lo laadusta huomaa ettei oo mun kännykkänäpsäys:))

Punnittiin molemmat pennut ja minua kohtasi järkytys. Minun pieni pentuni painoi jo yli 7 kg. Tarkkaa lukua en muista järkytykseltäni, olisi pitänyt kirjoittaa heti ylös. Tulos oli kuitenkin jotain 7,5 kg. Tämä norsu oli sikoaan melkeimpä kilon painavampi! Heti järkytyksestä toivuttuani aloin tunnustella neidin kylkiluita. Tuntuuko ne vai ovatko kadonneet?! olenko ruokkinut sitä liikaa?! Ovathan siskokset rakenteeltakin ihan erilaisia. Priyasta on muutenkin tulossa muhkumpi kun Ilosta, joka koipineen muistuttaa söpöä hämahäkkiä. Minua helpotti tieto siitä että muutama Priyan muista siskoista ovat yltäneet samoihin lukemiin. Ehkä se ei olekaan niin läski vaan kaikki pennut kasvavat eri tahtiin. Ennen tätä ymmärrystä ehdin ahdistella jo Jonia, siskoani ja vähän Jennyäkin pohdinnallani Priyan rasvaprosentista.

Jatkettiin paineista matkaa bussilla eteläpuistoon. Ensimmäisestä bussista myöhästyttiin kun Ilolta tuli niin piiiiiiiiitkä kakka pysäkin viereen, mikä oli yksi koomisimmista syistä miksi olen koskaan myöhästynyt bussista. Mutta toiseen bussiin hypättyämme, pennut nukahtivat tyytyväisinä. Nokoset olivatkin tarpeen, sillä suuntasimme Tamskin tutustumistapahtumaan, jossa esiteltiin erilaisia lajeja ja joitakin sai itse myös kokeilla.
Alkuun Priya oli melko hämmentynyt virikkeiden määrästä, mutta rohkaistui nopeasti. Tavattiin heti tuttuja ja Priya sai painia hetken shelttipentu Viljan kanssa. Viljan Priya on tavannut painien merkeissä jo useampaan kertaan ja neideillä tuntuu synkkaavan hyvin. Tavattiin myös monia uusia tuttavuuksia! Nenät vaihtuivat usean pennun ja muutaman aikuisenkin koiran kanssa. Myös omistajat saivat sosiaalistua uusien tuttavuuksien kanssa. Eräs nainen tuli jopa kysymään meiltä, olivatko nämä niitä Wirneen pentuja. Hän oli kuulemma seurannut pentuetta kun oli kiinnostunut ausseista.

Kokeiltiin vähän putkea ja kuunneltiin keinun räminää, mutta tärkein opetus päivässä oli varmasti vilkkaassa koiratapahtumassa keskittyminen ja rauhoittuminen.

Aivan mahtavaa oli tutustua maailmaan siskon kanssa. Kiitos Jennylle hyvästä seurasta! Otetaan pian uusiksi!

Kuva: Jenny Söderlund, Siskokset siinä ihmettelee maailmaa

Hirveesti koiruuksia, apua!

Ei tuota ongelmia rauhoittua.
Tässä kuvassa ollaan siis Tampereen keskustorilla, jossa bussit myllää,
pulsut huutaa ja teinit kiljuu jatkuvasti

Tänään käytiin heti aamusta lielahden Mustin ja Mirrin pentupiirissä vähän painimassa. Tapahtumassa oli vetäjä mukana vahtimassa, että pennut leikkivät siivosti. Vastassa oli taas kirjava joukko erilaisiä pentusia. Priya kiersi ensin hetken tarkistamassa kaikkien passit ja valitsi sitten uhrinsa. Parhaiten Priyalla synkkasi parin makkaranmuotoisen pennun (nyt en ole ihan varma rodusta..) kanssa. Toinen oli Priyaa puolet pienempi, mutta paini sujui oikein mallikkaasti. Vetäjä kehui miten nätisti neiti osasi leikkiä pienemmän kanssa ja kuinka Priyasta huomasi että on paljon leikkinyt eri kokoisten kavereiden kanssa. Toinen makkaroista oli jo isompi uros ja otti Priyan uhrikseen. Priya härnäsi herraa ja juoksi sitten neitimäisesti pakoon, kääntyi välillä härnaamään taas ja pötki sitten pakoon. Kerrankin löytyi kaveri joka ei juossut neitiä kiinni, siitä piti ottaa ilo irti! Lopuksi tehtiin rauhottumisharjoitus, jotta kaikki pennut lähtisivät hyvässä mielentilassa. Priya pötkähti lattialle kuorsaamaan heti kun huomasi olevansa hihnassa. Mahtava tyttö!

Mustista ja Mirristä meille lähti matkaan uusi aktivointilelu tylsien iltojen viihdykkeeksi.