sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Olipa kerran Nipsu

Wentti, Panu ja Priya

Ainut tapa saada onnistunut ryhmäkuva: odota että pentu nukahtaa ja istuta kaverit siihen viereen...

Iso pää ja pieni pää

Priya on ollut meillä nyt viikon. Aivan mahtava on ollut seurata pennun kotiutumista. Kuinka siitä on päivä päivältä paljastunut uusia ihania piirteitä. Itsekin olen huomannut olevani rennompi pennun kanssa. Kammottava pelko siitä, että rikon sen on poistunut ja tilalle on kasvamassa luottamus omaa rakasta koiraa kohtaan. Priyalta saa aina jälleennäkemisen riemusta niin vallottavan hymyn! Wentin ja Panun kanssa Priya välillä vähän liiankin tuttavallisesti. Hännästä ja turkista roikkuminen keskeytetään kiukkuisella murahduksella. Saahan sitä antaa pennulle vähän palautetta;) Leikittykin on ahkerasti. Panun ja Priyan leikistä kuuluu aivan kauhea meteli. Molemmilla on taipumusta haukkuärripörrimurinaan leikkiessä.

Priya raukka on joutunut sellaiseen perheeseen, jossa lempinimet rehottaa vähän liiankin kanssa. Joten odotettavissa oli, että niitähän sikiää jostakin aivan kummallisesta. Priyaa on nyt lellitelty Nipsuksi koska Jonin mielestä se muistuttaa muistuttaa muumien Nipsua. Ulkonäöltään, ei onneksi luonteeltaan. Kyllähän siinä tiettyä yhdennäköisyyttä on. Eikö niin?

 Jo etukäteen pelätty Pirjo ei meidän kaikkien onneksi ole eksynyt kutsumanimien joukkoon:)

Ollaan Priyan kanssa harjoiteltu kosketusalustaa ja tehty esiagilityä ympyräharjoituksilla. Meidän Ilmalennosta tulee vielä mahtava aksakoira! Yksinoloa ollaan myös harjoiteltu ja nyt osaa odottaa hiljaa aitauksessa hieman pidempiä aikoja vaikka kävisin välillä toisessa huoneessa. Olen jopa kerran käynyt rappukäytävässä asti. Yleensä katselee vaan kun menen pois ja ryhtyy puuhailemaan aitauksessa omiaan. Kun palaan aitaukselle niin vastassa on hännänheilutukset ja hymy:)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti